Jäissä pelaamisen taito (ja ”taide”)…

Olen saanut todella paljon kyselyitä viimeisen vuoden aikana eri tason valmentajilta tämän aiheen ympäriltä eli kuinka paljon maalivahtien tulisi pelata jäissä ja kuinka paljon pystyssä? Kaikille olen antanut ensimmäisenä saman vastauksen eli kyse ei ole siitä pelaako maalivahti jäissä vain ei, vaan kyse on ajoituksesta, pelin lukemisesta ja siitä mitä maalivahti on tehnyt ennen jäihin menoa. Tähän voisi sitten myös lisätä ostoskanavan tyyliin ”eikä tässä vielä kaikki!” On myös erittäin tärkeää miten maalivahti menee jäihin ja kuinka maalivahti toimii jäässä ollessaan.

Asia on hyvin tärkeä ja vaatii paljon tarkempaa selvitystä, kuin mitä blogiartikkelissa voin antaa, joten lupaan tehdä asiasta kunnon resurssin GoaliePron resurssikirjastoon lähiaikoina. tarkastellaan tässä kuitenkin noita perusteita ainakin näin hiukan pinnallisemmin.

Ensinnäkin moderni jääkiekko ja sen maalivahtipeli on kehittynyt siihen suuntaan että maalivahdit torjuvat huipputasolla AINA yli 90% laukauksista toinen tai molemmat polvet jäässä. Tämä on tilastoitua faktaa NHL, SM-liiga ja MM-tasolta. Olen näitä asioita ja niiden kehittymistä tarkkaillut ja tilastoinut itse jo kaudesta 2002-03 lähtien ja seurannut miten asiat kehittyvät.

Sitten lisätään tähän vielä se fakta että jos tilastoidaan vain torjunnat ns maalipaikoista / maalintekosektoreista tulleista laukauksista, niin tuo jäissä torjuttu % luku on vielä korkeampi.

Koska sitten maalivahti torjuu vielä pystyssä? On näitä muutama tilanne kuten esimerkiksi laukaukset pienestä kulmasta ja ns vaarattomat laukaukset pitkältä etäisyydeltä. Nämä ovat 2 yleisintä tilannetta joiden lisäksi tulee sitten vielä muutamia poikkeuksia.

Nyt päästään sitten itse asiaan kun olemme ohittaneet tuon jäissä pelaamisen kysymyksen. Nykymaalivahti torjuu jään kautta, mutta:

1. Ajoitus on kaikki kaikessa. Jos maalivahti menee liian aikaisin jäihin pelaa hän usein itsensä ulos tilanteesta tai ainakin nostaa huimasti vastustajan mahdollisuuksia tehdä maali tilanteesta. Tässä asiassa maalivahti tarvitsee aina ammattitaitoisen maalivahtivalmentajan apua. Jos ajoitus on pielessä ei ole mitään merkitystä sillä kuinka oikeaoppinen maalivahdin V-torjunta on.

2. Palapelin toinen tärkeä osa on maalivahdin kyky liikkua. Tätä taitoa on maalivahdin harjoiteltava enemmän kuin mitään muuta jo aivan pikkujunnusta alkaen. Luistelutaidon ja tekniikan tulee olla niin hyvässä kunnossa että maalivahti pystyy seuraamaan tilanteita ja peliä koko ajan samalla pitäen jatkuvaa torjuntavalmiutta ja optimaalista sijoittumista yllä.

3. Kolmas osa tätä kokonaisuutta on maalivahdin kyky lukea peliä. Vaikka maalivahdin luistelutekniikka ja kyky liikkua olisi kuinka hyvä tahansa ei sillä ole merkitystä jos hän ei pysty lukemaan peliä oikein. Ilman kykyä lukea peliä ei maalivahti myöskään pysty ajoittamaan jäihin menoaan optimaalisesti.

Itse teen näiden asioiden kanssa töitä aina kun olen jäällä omien valmennettavieni kanssa. Ei ole merkitystä harjoittelemmeko kokeneen NHL vahdin (Nikke), ”kaiken nähneen” veteraanin (Sulo) tai miesten sarjan tulokkaan (Flueler) kanssa. Ajoitus, liikkuminen ja pelinluku ovat aina harjoitusten agendalla ja maalivahtivalmentajalla on suuri vastuu valmennettaviensa kehittämisessä näillä eri alueilla ja kokonaisuuden toimimisessa.