MaalivahtiBlogi

Mestiksessä liigatason vahteja – vai onko?

2011-10-31T14:15:00.001+02:00

Otetaan suppea otos asiaan muutaman maalivahdin otteiden ja tilastojen/tulosten kautta.

Ensimmäisenä on viime aikoina pistänyt silmään Bluesissa Norjasta tulleen Voldenin varjoon jäänyt lahjakas Jonathan Iilahti joka näyttää selkeästi saaneen uutta nostetta uralleen. Iilahti on nyt päässyt pelaamaan 5 ottelua kasvattajaseuransa Sportin edustusjoukkueessa ja tulokset ovat erinomaiset- Viimeksi kaatui sarjakärki Kouvola. Tilastotkin ovat hulppeat GAA 1,20 ja torjuntaprosentti 95,89 joilla luvuilla Iilahti jättää kokeneen Joni Puurulan pitkälle taakseen. Yhteistyö maalivahtivalmentaja Tapio Kotolan kanssa tuntuu toimivan. Jos kehitys ja tulokset jatkavat samaa rataa voi Bluesilla olla mietittävää kun miehen lainasopimus loppuu joulun aikoihin. Kannattaisiko Iilahdella antaa näytön paikka?

Jokereiden maalivahtipeluutus tuntuu tällä kaudella todella fiksulta. Nuorta Frans Tuohimaata ajetaan sisään oikealla tavalla ja pelejä tulee niin liigassa kuin Mestiksessäkin. Juuri näin, ei nuori mies luukkua avaamalla kehity. Vantaan maalilla riittää töitä varmasti ja 8 kertaa Tuohimaa on siellä esiintynyt. Tilastot kertovat GAA 2,66 ja torjuntaprosentti 91,80% otteista. Mielenkiintoista onkin sitten verrata näitä lukuja 3:ssa liigapelissä saavutettuihin Jokereiden puolustuksen takana. GAA 1,67 ja torjunnat 94,25% ovat kovia lukuja nuorelle miehelle ja antavat odottaa hyvää jatkolta.

Samassa seurassa Vantaalla (sekä KooKoossa) pelannut IFK:n sopimusmaalivahti Mika Norja on puolestaan tehnyt tilastojen valossa kovempaa tulosta kun kolleegansa Tuohimaa, mutta silti ei peliaikaa / näytön paikkaa ole IFK:ssa ainakaan vielä irronnut. GAA 1,98 ja torjuntaprosentti 93,94% ovat kovia lukuja kun ne on vielä tuotettu pääosin Vantaan puolustuksen takana. Lukujen valossa voisi kuvitella että Norja pärjää myös liigakehissä. Itse uskoin ennen kauden alkua että Norja olisi ottanut paikan Bluesin liigaryhmästä.

Otetaan vielä nopeasti pari maalivahtia nopeaan käsittelyyn tässä samassa valossa.

Joonas Kuusela on kuntoutunut polvioperaatiostaan hyvin ja tekee OK tulosta Peliittojen maalilla. Kuusela onkin selvästi jättämässä haastamaan tulleen Rautiolan varjoonsa. GAA 2,17 ja torjuntaprosenttina 92,20% on selvästi tuloksellisinta toimintaa Peliittojen maalivahdeista. Liigassakin Joonas on päässyt jäälle reilun kahden erän ajaksi ja tuon näytön paikka antoi torjuntaprosentiksi 96%. Saa nähdä koska Pelicans antaa liigassa lepovuoron paljon urakoineelle Hoviselle, jolloin Kuuselalle tulee sitten seuraava näytön paikka.

Viime kesänä liigasopimuksestakin kieltäytynyt Mikko Rämö on elämänsä kunnossa ja varmasti KooKoon tärkein pelaaja. Nyt ainakin ratkaisu jäädä KooKoon riveihin ja jatkaa yhteistyötä maalivahtivalmentaja Petri Leväsen näyttää osuneen nappiin. Tulokset ovat tilastojen valossa aivan omaa luokkaansa tässä vaiheessa kun mies on pelannut jopa 848 minuuttia (reilut 14 täyttä peliä) eli GAA 1,42 ja torjuntaprosentti 95,64%. KooKoo on myös fiksusti antanut tänä vuonna Rämölle huilivuoroja erityisesti muutamien pidempien vieraspelien yhteydessä.

Nuori maalivahti ei ole profeetta "omalla maallaan"

2011-10-26T13:26:00.001+03:00

Tämä vanha totuus taitaa pitäää maalivahtien osalta paikkansa suurelta osin! Kuinka niin? Tarkastellaanpa asiaa hiukan siltä kantilta kuinka moni maalivahti on saanut mahdollisuuden omassa seurassaan ja “puhjennut kukkaan” kotimaisemissa. Lyhyt katsaus muutamien esimerkkien kautta:

Antti Raanta – Näyttäisi siltä että nuori Rauman mies on lyömässä itseään läpi naapurikaupungissa Porissa ja on ainakin nyt ottanut selkeän ykkösvahdin paikan. Tuskin kovin moni olisi uskonut kauden alussa että Raanta johtaa tässä vaiheessa liigan tilastoa parhaalla torjuntaprosentilla 94,81%. Raumalla ei ollut uskallusta nostaa omaa kasvattia ykköseksi tai antaa mahdollisuutta ansaita tuota statusta.

Ville Hostikka – Sai kyllä mahdollisuuksia Lappeenrannassa, mutta vasta Ouluun siirryttyä on pystynyt pitämään tason ylhäällä säännöllisesti ja ansainnut ykkösvahdin paikan. Maiseman vaihto tehnyt selkeästi hyvää Hostikan uralle.

Niko Hovinen – Jokereissa oli selkeästi jo listattu Niko entiseksi lupauksesksi johon ei kunnolla panostettu. Tämä arvostus yhdessä ala-arvoisen maalivahtivalmennuksen kanssa olikin tehdä todella hallaa nuoren Jokerikasvatin uralle. Pääsy Pasi Nurmisen oppiin ja erityisesti viime kaudella saatu selkeän ykkösen asema on kääntänyt urakehityksen hiukeaan nousuun joka saattaa ja toivottavasti vie aina kunnon NHL uraan saakka.

Jani Nieminen – IFK:ssa sai mahdollisuuden voittaa ykkösen aseman Kari Jalosen aikana, mutta ei vielä tuolloin pystynyt lunastamaan sitä. Nyt sitten Tampereella Petri Tuonosen valmennuksessa tämä IFK kasvatti näyttää vihdoin ottaneen ykkösvahdin paikan oltuaan vielä viime kauden Harri Säterin varjossa.

Nämä nyt ovat vaan muutamia esimerkkejä, mutta nopeasti laskien liigan 10 kärjessä maalivahdeista ainoastaan Juuso Riksman pelaa kasvattajaseurassaan ja hänkin on siellä pitkän kierroksen päätteeksi käytyään “puhkemassa kukkaan” muualla. Voidaan siis ainakin tällaisen lyhyen otoksen kautta todeta että omille kasvateille annetaan harvoin mahdollisuuksia nousta liigavahdeiksi oman edustusjoukkueen kautta, tai sitten jos mahdollisuus on annettu ei ole paineensietokyky tms riittänyt. Esimerkiksi IFK:ta on paljon kritisoitu siitä ettei seura tuota maalivahteja omasta takaa, mutta jotain siellä on varmasti tehty oikein kun liigassa on tälläkin kaudella tehnyt 2 IFK taustaista junioria ensiesiintymisensä eli Tuohimaa Jokereissa ja Ullberg Saipassa.

Jos tästä vetää nopean johtopäätöksen niin nuoren ja lupaavan maalivahdin kannattaa vaihtaa maisemaa ajoissa peliajan perässä eikä jäädä kärkkymään sitä paikkaa omassa edustusjoukkueessa.

Ennustaminen onnistuu joskus (tuurilla), vai onnistuuko?

2011-10-07T09:44:00.000+03:00

18.9 Tein blogissa pika-analyysia sen illan kahdessa TV-pelissä esiintyneistä maalivahdeista eli Kilpeläinen, Hovinen, Koivisto ja Lundell olivat kohteena. Tuon kierroksen jälkeen nämä herrat olivat torjuntatilastoissa sijoilla 11-14 ja kaikkien torjunta % oli alle 90. Veikkasin että 2-3 näistä maalivahdeista kaunistaa tilastojaan roimasti lähiviikkojen aikana. Katsotaan kuinka on käynyt.

Kilpeläinen – Jokerit

Noussut tilaston kolmoseksi vakuuttavilla esityksillä. Torjunta % todella hyvä 94,23%. Pelaaminen selvästi korkeammalla tasolla tässä vaiheessa kuin mitä itse odotin.

Hovinen – Pelicans

Olisi paljon korkeammalla ilman joukkueen heikkoa esitystä KalPa pelissä. Siltikin noussut sijalle 7 torjuntaprosentilla 92,73%. Nousee varmasti lisää ylöspäin kunhan joukkueelle ei satu tuon murheellisen edellisen pelin kaltaisia esityksiä turhan usein.

Koivisto – Blues

Tilastosija 8 mairittelee miestä, sillä sen verran ovat otteet ailahdelleet. Tilastoissa arvona kohtalaisen hyvä 92,54%, joka voisi olla paljon parempi ilman silloin tällöin meneviä ihmeellisiä maaleja, joita ei saa karsittua pois ellei tekniikkaa saada kuntoon.

Lundell – IFK

Tarkastellun joukon ainoa laskija joka löytyy nyt sijalta 18 ja torjuntaprosentti vaatimaton 86,67%.

Onnistuiko ennustaminen

Tämä ennustaminen on aina vaikea laji ja tuskin koskaan menee ihan nappiin. Nyt voisin väittää olleeni täysin oikeassa sillä 3 maalivahtia nosti tilastollisesti tasoaan selvästi kuten ennustin, mutta otetaanpa hiukan rehellistä itsekritiikkiä mukaan ja katsotaan asiaa siltä kantilta.

Kilpeläinen ja Hovinen olivat helppoja caseja ja kuka tahansa olisi voinut sanoa lähes 100% varmuudella että nämä herrat nousevat tilastoissa kohisten.

Koivisto oli se maalivahti jonka tilastolliseen nousuun en uskonut ja olin siis väärässä. Tosin tilastot ja pelilliset otteet eivät ole tässä aivan balanssissa, eli tilastot eivät kerro koko totuutta.

Lundellin kohdalla olin myös väärässä. Uskoin kokeneen maalivahdin nostavan tasoaan mutta toisin on käynyt.

Katsotaan vielä miten tämä peilaa päästettyjen maalien keskiarvon suhteen:

2. Kilpeläinen 1,48

5. Hovinen 1,91

6. Koivisto 1,92

18. Lundell 4,04

Maalivahtikuva liigassa alkaa hahmottua

2011-10-05T12:32:00.002+03:00

Pikku hiljaa alkaa kuva tämän kauden liigamaalivahdeista hahmottua, joskin kovin tyhjentäviin analyyseihin ajankohta on vielä liian aikainen. Otetaan kuitenkin lyhyt katsaus sen mukaan mitä pelejä / maalivahteja olen ehtinyt seuraamaan / näkemään.

TOP 3

Jos olisin tilanteessa jossa nyt pitäisi valita liigasta 3 parasta maalivahtia, niin tämä menisi seuraavasti:

# 1 – Kilpeläinen / Jokerit

Ehdottomasti puhtain tekniikka ja erittäin hyvä sijoittuminen sekä pelinluku. Kuten olen aiemminkin todennut niin Kari Lehtonen on selvästi tehnyt Porissa hyvää valmennustyötä miehen kanssa ja nyt sitä jatkaa Markus Ketterer Jokereissa. Näyttää myös siltä että nuoren miehen pää kestää korkeamman katon ja kirkkaat valot Helsingissä. Toivotaan että kausi jatkuu tähän tapaan, niin pian kutsuu kaukalot ison veden takana.

# 2 – Hovinen / Pelicans

Ehdottomasti suurimman potentiaalin omaava maalivahti liigassa, mutta tällä hetkellä jää minun kirjassani vielä Kilpeläisen taakse muutamien tekniikkavirheiden vuoksi. Toisaalta kun nämä virheet kuten käsien asento, takamuksen pudottaminen V:ssä ja ennenaikainen kiire pystyyn tasajalkanousulla saadaan kuntoon, menee Niko heittämällä liigan ykköseksi. Nupe jos kuka pystyy nämä asiat varmasti laittamaan kuntoon.

# 3 – Ahonen / KalPa

Ahosen otteissa on selkeästi uuden tulemisen merkit ja lienee selvää että Kenkä Siekkisen tulo valmennukseen on saanut uutta ryhtiä myös Ahosen pelaamiseeen. Ei ole mitään syytä miksi ei pystyisi jatkamaan samalla hyvällä tasolla.

“Bubbling under” – Hostikka / Kärpät

Hostikka johtaa tilastoja torjunta %:n suhteen, mutta en ole päässyt miehen pelejä näkemään joten en pysty niitä omalta kantiltani kommentoimaankaan. Joka tapauksessa tärkeä mies jos Kärpät mielii menestyä ja jatkaessaan hyvällä tasolla tulee hänestä jälleen yksi esimerkki siitä kuinka maalivahtien tulee usein lähteä pois kasvattajaseurastaan ennen kuin saavat vastuuta ja menestystä. Pikku nyanssina voimme myös todeta että Hostikalla on ylivoimaisesti eniten torjuntoja tähän saakka liigassa eli ei mies ole helpolla päässyt.

Muita havaintoja

IFK

On aivan itsestään selvää että IFK tarvitsee terveen Juuso Riksmanin maalilleen menestyäkseen. Juuso on esiintynyt edukseen silloin kun on kentällä ollut lukuun ottamatta yhtä viime sekuntien hörppäystä. Lundellin taso ei enään tunnu riittävän voittamaan pelejä nyky IFK:n maalilla tai sitten se on vaan yksinkertaisesti liikaa odottaa että tunnollinen veteraani valmentaisi toisia joukkueen maalivahteja sekä itseään ja samalla myös kantaisi isoa vastuuta peleissä. Norjan odotin breikkaavan Bluesin kokoonpanoon varmasti ja miehessä on potentiaalia. Toivotaan että saa näyttömahdollisuuden lähiaikoina sillä potentiaalia on.

Lukko

Mika Noronen on varma kortti ja liigan kärkivahteja. Antaa varmasti illasta toiseen joukkueelleen mahdollisuuden voittaa ja Moisasen Ari tukee MV-valmentajana. Tanskan pojan otteita en ole vielä nähnyt, mutta varmasti maajoukkuemies pystyy tarpeen mukaan tuuraamaan.

Ässät

Tasainen nuori kaksikko ja hyvä MV-valmennus pitää tämän osaston Porissa kunnossa. Raanta näyttää ainakin tällä hetkellä olevan kaksikosta vahvempi, mutta kausi on vielä nuori.

Blues

Edelleen näyttää siltä että Koivisto ei ole riittävä kantamaan ykkösen vastuuta. Pieni koko ja pahat tekniset puttee haittaavat. Volden on päässyt kahdesti laatikkoon ja ensimmäinen esitys oli täysi 10, mutta toisella kertaa tuli kohtaloksi sitten komennus takaisin penkille. Bluesin optiot ovat aika selvät. 1) Voldenille reilusti aikaa 3-5 pelin verran ja katsotaan kestääkö nuorukaisen kantti kantaa joukkuetta 2) MV-valmentaja Marko Torenius korjaa Koiviston pelin puutteet ja mies saa sitä kautta varmuutta ja tasaisuutta otteisiinsa 3) Ostoksille

JYP

Koko joukkue on aloittanut kauden heikosti ja ollut myllerryksessä eikä maalivahdit ole olleet tästä poikkeus. Myllykosken 91,45% on toki OK, vaikkei hyvä ja Suomeen palannut Helenius ei ole vielä oikein saanut peliään käyntiin. Vaikea sanoa paljonko Myllykosken peliin vaikuttaa mv-valmentajan muutto Kuopioon, mutta uskon että molemmat JYP vahdit parantavat otteitaan kun tilanne joukkueessa pikku hiljaa rauhoittuu ja normalisoituu.

Ilves

Molemmilla Ilves vahdeilla on 1 voitto plakkarissa. Tilastollisesti (torjunta % ja GAA) Toskala on selvästi Wiikmania edellä tässä vaiheessa. Täytyy tosin myöntää että eilinen Blues voitto ja Wiikmanin otteet olivat lupauksia antavat. Kunhan MV-valmentaja Markus Korhonen saa Wiikmanin sijoittumisvirheet (liian sisällä, liian aikaisin pakitus) korjattua niin voidaan odottaa otteiden parantuvan melkoisesti ainakin eilisen pelin perusteella.

HPK

Tolvanen on ottamassa ykkösen viittaa vastoin monien odotuksia. Sääliksi käy Järvistä jonka mahdollisuudet liigajoukkueen ykkösvahdiksi alkavat käydä pieniksi mikäli hän ei tätä kamppailua vielä käännä edukseen. Viime kaudella pienikokoinen maalivahti käytti todella paljon poikkimailaa ja avasi aivan liikaa tilaa maalistaan. Tämä oli ilmeisesti peruja silloisen mv-valmentajan Ilari Näckelin kanssa tehdystä työstä. Nyt täytyy Hannu Nykvistin kitkeä se pois mikäli Järvisen tasoa halutaa nostaa.

Tappara

Joukkueen surkea alkukausi ei juuri ole antanut tukea maalivahdeille ja tilastotkin ovat sen mukaiset. Jani Niemisellä on nyt elämänsä tilaisuus nousta selkeäksi ykköseksi joukkueessaan Petri Tuonosen valmennuksessa. Metsolan kahden ensimmäisen pelin tilastot eivät juuri mairittele, mutta eilinen rankkarikisa antoi merkkejä siitä että luottoa löytyy ja mahdollisuuksia parempaan.

SaiPa

Ei ole varmasti helppoa pelata nykysaipan maalissa. Vaikka joukkue ei ihmeitä esittänytkään, niin silti maalivahdeilta pitäisi voida odottaa parempia suorituksia mikäli joukkue mielii pitää nykyiset asemansa (10) sarjataulukossa. Nähtäväksi jää kuinka Jamo Myllys pystyy viemään kokeneempaa Myllyniemeä ja nuorta Bernardia eteenpäin kauden aikana.

Pika-analyysi 17.9 SM-liigakierrokselta Lundell, Koivisto, Hovinen & Kilpeläinen

2011-09-18T18:44:00.000+03:00

Kuten tuolla maalivahtifoorumissamme lupasin niin julkaisen tässä pikaisen analyysin maalivahtien otteista eilisten TV-otteluiden perusteella. Koitan tehdä tämän mahdollisimman objektiivisesti sekä vain ja ainoastaan eilisten pelien perusteella. Muistakaa kuitenkin että tämä on todellakin pika-analyysi, sillä 1 peli on aivan liian pieni otos kunnon analyysin tekoon. Samoin tämä analyysi on varmasti ylikriittinen kun se tehdään vain tuon yhden pelin pohjalta.

Petri Koivisto, Espoo Blues

Ei olisi peli voinut alkaa huonommin kuin mitä se Koiviston osalta teki. Aivan täydellinen katastrofimaali heti alkuun löysään rannelaukaukseen jollainen ei saisi koskaan mennä sisään. Tällä Koivisto todennäköisesti ratkaisi pelin heti kättelyssä. Otteet vaikuttivat yleisesti hermostuneilta ja oli kaikenlaista turhaa ylimääräistä tekemistä. Erityisesti huomio kiinnittyi myös siihen kuinka sisällä maalissa mies pelaa avaten aivan turhan paljon tilaa laukauksille. Pieni koko ei myöskään edesauta tässä vaan yhdessä tuon huonon sijoittumisen kanssa aiheuttaa Bluesille vielä paljon vaikeuksia. Pelin aikana teki muutamia todella näyttäviä torjuntoja, mutta kun kelasin niitä ”nauhalta” uudestaan, niin yleensä niiden takana oli joko tekniikka- tai sijoittumisvirhe joka aiheutti tilanteen ja pakotti näihin erilaisiin torjuntoihin jotka saattoivat näyttää normikatsojasta jopa paraatipelastuksilta. Toinenkin maali oli aivan käsittämätön imaisu mutta Koiviston onneksi tuomari laittoi pelin poikki ennenaikaisesti ja maalia ei hyväksytty. Viimeinen huomio oli poikkiliikkeessä kurottaminen/hyppy torjunnan suuntaan ilman tukijalan työntöä jolloin myös tasapaino menetetään ja seurauksena putoaminen nokalleen. Jos otteet eivät parane tästä pelistä kovasti niin ruusuista tulevaisuutta Bluesissa on vaikea luvata, mutta kuten jo sanoin aiemmin, niin 1 peli on aivan liian pieni otos kunnon analyysin tekoon ja kaikille sattuu huonoja päiviä.

Jan Lundell, Helsingin IFK

Pelin alussa selvisi melko vähällä ja suorittaminen oli hyvää ja rauhallista. Sijoittui myös hyvin ja optimoi peittopinta-alan. Pelin loppupuolella alkoi näkyä selvästi muutamia ongelmiakin kun Blues sai vihdoin hiukan painetta IFK:n päähän. Selkeimmin Lundell oli vaikeuksissa nopeissa tilanteissa jotka vaativat poikkiliikettä. Hänen painonsa jakautui liian laajalle alalle kun paketti ei pysynyt kasassa vaan jalat jäivät jäissä pelatessa aivan liian leveälle. Tästä aiheutui sitten kyvyttömyys pelata tilanteet kunnolla loppuun saakka muuten kuin kurottaen. Maaleista 1 ja 2 olivat molemmat kiinni otettavia. Viimeiselle maalille ei taas voinut mitään, vaikka olikin siinä erittäin hyvin mukana. Ensimmäisessä maalissa tuli turhaa ennakointi ja lukuvirhe jonka takia ei sitten enään kyennyt potkaisemaan itseään tukijalalla liikkeelle.

Niko Hovinen, Lahti Pelicans

Keräsi hyvin itsensä joukkueen huonon alun jälkeen. Huippusuorituksella olisi kaikki 3 maalia olleet otettavissa. Ensimmäisessä puolittainen ennakointi ja kilpikäden lasku poikkimailan suuntaan avasi tilan maalilaukaukselle. Toisessa maalissa ei voinut itse laukaukselle mitään, mutta syöttö oli täysin maalivahdin katkottavissa. Kolmannesta turha sanoa sen kummempaa kuin todeta että Niko kadotti kiekon omiin jalkoihinsa. Tekniikasta sen verran että aivan turhaan roikottaa käsiä liian takana jolloin peliasennosta tulee hiukan flegmaattinen ja painopiste jää liian taakse. Vaikka iso mies peittääkin maalin hyvin, niin aivan turhaan laskee vielä takalistoaan alas mennessään v-asentoon ja tehden itsensä pienemmäksi. Viimeinen tekniikkakommentti on se että ihmetyttää se kauhea kiire nousta ylös jäästä aina molemmilla jaloilla yhtäaikaa sen sijaan että seuraisi tilanteen kunnolla ja tarvittaessa tekisi nopean vastapotkun v:stä suoraan. Rankkarit mies hoiti hienosti ekan mennessä ohi, mutta toisessa malttoi hyvin pysyä vastassa ja nollasi vielä tuon valelaukauksen.

Eero Kilpeläinen, Helsingin Jokerit

Teknisesti parasta suorittamista illan neljästä arvioudusta maalivahdista. Näkee että Kari Lehtonen on porissa tehnyt hyvää työtä valmennuksessa. Erittäin hyvää sijoittumista ja teknisesti puhdasta liikkumista. Otti muutaman lyhyen/nopean osittaisen läpiajon todella tyylikkäästi kiinni. Myös jäissä liikkuminen toimi hyvin eikä asento levinnyt turhaan, paketti pysyi kasassa eikä ollut liiallista poikkimailan käyttöä. Miksi sitten maaleja ropisi pelin lopulla? Pettikö henkinen kantti vai mistä oli kyse sillä viimeisessä maalissa ja rankkareissa vaikutti aivan eri mieheltä kuin se ottelun kahdessa ekassa erässä edukseen esiintynyt maalivahti. Ensimmäistä maalia en nähnyt kunnolla, mutta toisessa oli Eero vielä hyvin mukana ja vähällä ottaa kopin. Siinä hän nopeasti nosti kropan pystyyn poikkimailaista maalin kulmalla ja nousi vastaan hyvässä v-asennossa. Kolmas maali oli sitten sellainen että niitä ei saa mennä ja se maksoikin sitten Jokereille pisteitä. Kun tähän asti mies ei ollut turhaan kolannut, niin nyt sitten vetää lumikolan tuollaiseen läpiajon ja kulmanousun välimuotoon ja päästää vielä kiekon alta sisään??? Rankkareissa oli molemmissa liian sisällä ikään kuin varoen virheitä. teknisesti hyvää suorittamista mutta ainakin tämän perusteella laittaisin pienen kysymysmerkin henkisen kantin kohdalle (taas kerran, 1 peli on liian pieni otos kunnon analyysiin).

Hauska havainto loppuun

Kahden pelin jälkeen kaikki 4 arvioitua maalivahtia ovat torjuntatilastoissa peränjälkeen sijoilla 11-14 ja kenenkään näiden herrojen torjuntaprosentti ei yllä edes 90% saakka. Melkoisen varma veikkaus on että ainakin 2 tai 3 heistä kaunistavat tilastojaan reilusti lähiviikkojen aikana.

Kopit alkaa tarttumaan

2011-08-01T14:29:00.004+03:00

Viime viikolla saimme yhden tärkeän vaiheen päätökseen tämän kesän harjoittelussamme kun kuuden maalivahdin ryhmästämme kaikki 4 Euroopassa pelaavaa byyraria siirtyivät omien joukkueidensa mukaan näiden aloittaessa yhteisharjoittelun. Nyt onkin hyvä aika tehdä katsaus siihen missä kunnossa itse kukin on tässä vaiheessa.

Ari Sulander
Aloitetaan katsaus ikinuoren Sulon kautta. Vaikka mittarissa on jo 42 v ei se näy jäällä juuri mitenkään. Sulon on vetänyt treenejä siitä saakka kun ZSC:n kausi päättyi lukuun ottamatta kahta lomaviikkoa. Seuran testeissä tulokset ovat parantuneet edellisestä kaudesta ja suurin syy siihen on varmasti miehen tunnollinen asenne työntekoon (7-11 harjoitusta viikossa) sekä uudet metodit kuten TRX harjoittelu jolla ollaan saatu Sulon keskikroppaa eli corea vahvistettua huomattavasti. Sen olen huomannut että Sulon ohjelmissa on erityisen tärkeätä kiinnittää huomiota harjoittelun ja levon suhteeseen, sillä palautuminen ei suju kunnolla jos kuormitusta tulee liikaa. Juuri sen takia on ollut ensirvoisen tärkeää että jokainen valmennettavistamme tekee fyysisen harjoittelun oman henkilökohtaisen ohjelman mukaan joka on aina viikottain tehty juuri yksilön tarpeita ja ominaisuuksia vastaaviksi. Tämä kesä Sulon kanssa oli siitä mukava ettei kovin suuria teknisiä korjauksia tarvinut tehdä muuten kuin varmistaa perusteiden toimivuus ja erityisesti se että kropan kääntö poikkiliikkeessä saatiin kunnolla mukaan. Samoin jouduttiin potkun saattoa tehostamaan koska uuden toimittajan varusteet ovat niin erilaiset kuin Brian’sit joilla Sulo oli tottunut pelaamaan edelliset 5 kautta.

Nikke Bäckström
Viime kaudella tullut olkapäävamma viivytti harjoittelun aloitustamme joitain viikkoja ja alkuun teimme melko varovaista treeniä tuon vamman vielä oireillessa. Onneksi hommasta selvittiin ilman leikkaushoitoa ja täystehoiseen harjoitteluun päästiin käsiksi kesäkuun loppupuolella. Niken kanssa olemme huomanneet saman asian kuin Sulonkin kanssa eli keskikroppa ei ole riittävän vahva pelin asettamille vaatimuksille ja rasitukselle. Sitä on kuitenkin viety paljon eteenpäin ja perinteisiin punttitreeneihin emme ole kajonneet kuin muutaman kerran. TRX harjoittelulla ollaan pystytty hoitamaan suuri osa voimatreeneistä. Itse lajiharjoitelussa olemme keskittyneet poistamaan kauden aikana tullutta pahaa tyylirikkoa jossa Niken painopiste siirtyy aivan liian eteen ja tuloksena on usein ollut romahtaminen “nenälle” pelitilanteissa. Homma on mennyt paljon eteenpäin, mutta töitä riittää edelleen elokuun ajalle että saadaan asia kuntoon ennen Minnesotan treenileirin alkua.

Bernd Bruckler
On ollut todella ilo todeta kuinka Brucks on mennyt eteenpäin roimasti joka kesä ja nyt mies näyttää aivan eri maalivahdilta kuin se kaveri jonka kanssa aloitimme uudestaan työt muutama vuosi sitten. Silloin meillä meni lähes koko kesä Bluesin aikana opittujen täysin väärien tekniikoiden poistamiseen kun nyt päästiin sitten jo oikeasti kehittämään tekniikkaa ja liikkumista aivan eri tasolla. Brucksin liikkuminen on tällä hetkellä uudella tavalla pehmeää ja samalla nopeaa eikä mies enään revi ja raasta niin kuin ennen vaan liikkeet alkavat näyttää vaivattomilta. Käsien asennot on saatu korjattua melko hyvin vaikkakin räpylän kanssa teimme kompromissiratkaisun sillä ideaaliasento olisi ollut liian suuri muutos. Näistä asioista päätämme aina yhdessä maalivahdin kanssa ja keskustelujen ja videoaanlyysien avulla haemme oiket ratkaisut. Peliasennon tasapainon kanssa on vielä jonkin verran töitä ja sitä siirrämmekin koko ajan eteenpäin. Fyysisesti mies on aina ollut huippukunnossa ja niin on asia tänäkin kesänä. Sibir Novosibirsk saa riveihinsä hyväkuntoisen maalivahdin jolta odotan paljon parempia otteita kuin edellisinä kausina Nizhni Novgorodin riveissä.

Mikko Rämö
Tämä oli toinen kesä kun vastasin Mikon harjoittelusta ja kuten yleensäkin, niin yksi vuosi on liian lyhyt aika saada optimaalisia tuloksia maalivahtivalmennuksessa. Nyt toisena kesänä tulokset näkyvät paljon paremmin kuin viime vuonna ja Mikon kroppa pystyy vastaanottamaan asioita paremmin, kestää kovempaa treeniä ja palautuminen on nopeampaa. Mikko on tällä hetkellä täysin liigatasoinen maalivahti joka nykykunnossaan mahtuisi suurimpaan osaan liigajoukkueista. Ei ole kovin rohkea veikkaus sanoa että KooKoon mv-peli tulee olemaan mestiksen parasta kunhan vaan Mikko säilyy terveenä. Tämän kesän aikana tulee suurin parannus juuri tuolta fysiikan puolelta joka sitten välittyy kentälle myös. Vaikka miehen liikkuvuudessa jne onkin puutteita korvaa hän ne loistavasti pelinlukukyvyllään. Oli myös hyvä että KooKoon mv-valmentaja Petri “Löysä” Levänen oli mukana harjoituksissamme muutaman viikon ajan, sillä henk.koht valmennussopimuksemme kattoi vain kesän ajan ja nyt Mikko jatkaa sitten työtä Kouvolassa Löysän kanssa.

Lukas Flueler
Isokokoinen Svetsin poika menee eteenpäin suurin harppauksin ja kisaa Sveitsin passin saaneen Sulon kanssa peliajasta ZSC:n maalilla. Lukin suurin haaste onkin nyt korvien välissä. Tyytyäkö siihen että pelaa hyvällä palkalla Sveitsin pääsarjassa, vai pitääkö tavoitteet suuremmissa ympyröissä. Mahdollisuuksia ja raameja on. Kesän aikana ollaan jatkettu Lukin pelin aktivointia joka saatiin viime vuonna hyvälle alulle. Suuresta blokkaavasta maalivahdista joka ennen vain putosi alas ja pyrki peittämään mahdollisimman paljon on hyvää vauhtia kehittymässä modernilla tyylillä pelaava ja liikkuva maalivahti. Perustekniikat on saatu ajettua sisään ja muutokset tehty, mutta nyt ne tulee saada automatisoitua eli edessä on suuri määrä oikeita toistoja että liikkeet tulevat sitten myös peleissä selkäytimestä.

Rasmus Tirronen
Rassella on edessä suurin hyppäys pelillisesti kun mies siirtyy North American Hockey Leaguen Topekan joukkueesta paljon nopeamman jääkiekon pariin Merrimackin 1-divisioonan yliopistojoukkueeseen. Onneksi tuo pesti on 4-vuotinen, sillä tuollaista hyppäystä ei kovinkaan moni tee heti ensimmäisenä vuonna vaan se vaatii työtä ja harjoittelua. Rasse on hiukan saman tyylinen tapaus kuin Fluelerkin ja agendalla on ollut fysiikan kuntoon laitoin lisäksi liikkuvuuden modernisointi. Alkuun näytti siltöä että turhaa hosumista ei saada millään pois , mutta sitten heinäkuun alkupuolella alkoivat opit purra ja siitä eteenpäin miehen tekniikka on ottanut suuria harppauksia eteenpäin. Voi olla että koventunut fyysinen harjoittelu vei alkuun veronsa ja sen vuoksi kesti aikansa ennen kun saimme oppeja perille tekniikan puolella. Rassen kanssa projekti on vasta aluillaan, mutta kaiken mennessä nappiin pitäisi Rassen olla Merrimackin ykkönen parin vuoden päästä ja kun yliopiston päästötodistus on kädessä pitäisi olla myös mahdollista jatkaa pelejä suuren veden takana ammatikseen. No goals – no glory eli rohkeasti vaan isojen tavoitteiden perään.

Blogivieraana Mikko Rämö - KooKoo

2011-07-14T14:12:00.001+03:00

Kesän harjoittelusta

Tämän kesän harjoittelu on ollut mielekästä ja vaihtelevaa eikä ole kulunut “pää puhki.” Siitä kun aloitettiin uuteen kauteen valmistautuminen niin ei ole ollut yhtään viikkoa samanlaisella ohjelmalla tai harjoitteilla kuin edellinen. Koko ajan on joutunut haastamaan itseään ja opettelemaan uusia harjoitteita.

Kuntotilanne

Kunto on jo nyt melko hyvä mutta erityisesti keskivartalon hallinta ja liikkuvuus on edellä edellisiä vuosia uusien treeniohjelmien ansiosta.

Mitä uutta?

Joka viikko tulee ohjelmaan uusia harjoitteita kuten TRX ohjelmat ja mielekkyys harjoittelussa on ollut koko kesän paljon aiempaa parempi. Itseään on joutunut haastamaan huomattavasti aiempaa kovemmin kun uutta harjoitetta ja metodia on tuotu niin paljon mukaan ohjelmaan eli haastaminen ei ole ollut pelkästään fyysistä vaan myös uuden oppimista ja henkisen kantin kehittämistä kun koko ajan joutuu todella keskittymään uusiin suorituksiin. Huomaa kyllä jos ei pää ole 110% mukana, niin vaikeuksia tulee heti suorituksissa.

Yksin vai ryhmässä

Koko kesän ajan on ollut jaksoja joita olen tehnyt itsekseni Jukka Ropposen laatimien henkilökohtaisten viikko-ohjeiden mukaan ja sitten sekä kesä- että heinäkuussa olen ollut mukana Goaliepron pro-ryhmän kanssa treenaamassa Espoossa niin jäällä kuin kuivaharjoituksissakin. Treenikavereina on maalivahdeista olleet Nikke Bäckström, Ari Sulander, Bernd Bruckler, Rasse Tirronen ja Lukas Flueler. Valmentajina ryhmällä ollut Jukka Ropponen, Ale Jääskeläinen ja myös KooKoon Petri Levänen on ollut mukana Espoon treeneissä mahdollisuuksien mukaan. On ollut todella antoisaa treenata huippukavereiden kanssa ja samalla mitata omaa kuntoaan ja nähdä missä mennään. Mukava huomata että pysyy näiden huippumiesten vauhdissa edelleen.

Jatkosopimuksesta KooKoon kanssa

Sopimus oli monien asioiden summa jotka vain loksahtivat kohdalleen mutta seuraa täytyy kiittää siitä että he mahdollistivat minulle pelaamisen haluamillani työkaluilla/varusteilla jotka ovat rakennettu juuri minun ominaisuuksiani ja tarpeita varten. Samoin mv-valmennuksen jatkuvuus painoi paljon vaakakupissa eli sain mahdollisuuden tehdä henk.koht valmennussopimuksen kesäkauden ajaksi Jukan kanssa ja Peten kanssa työ jatkuu Kouvolassa. Maalivahtivalmennus on pidempiaikainen prosessi kuin yksi kausi jos halutaan tehdä oikeita muutoksia peliin ja tämän jatkuvuuden mahdollistaminen on minulle hieno asia.

Mestaruuteen tarvitaan maalivahdin tason nosto

2011-04-19T12:59:00.001+03:00

Onko väittämä tosi vai ei? Nyt kun kotimainen liigakausi on sitten taas paketissa, niin voimme katsoa kuinka tuo väittämä pitää paikkansa ja miten tämän kauden finaalimaalivahdit suoriutuivat tilastojen valossa.

Lähdetään ensiksi siitä että tämä väittämä on tosi, sillä kun vertaamme mestarijoukkueen maalivahtien tilastoja runkosarjassa Vs. playoffseissa, niin kertoo viimeisen 10 kauden tilasto seuraavaa:

Keskimäärin mestarijoukkueen maalivahti (kolmena kautena maalivahdit) ovat päästäneet playoff peleissä 0,61 maalia vähemmän per peli kuin runkosarjassa.

Keskimäärin mestarijoukkueen maalivahti (kolmena kautena maalivahdit) ovat nostaneet torjuntaprosenttiaan 2,17% verrattuna runkosarjaan.

Tämän kauden mestarivahti Juuso Riksman laski maalikeskiarvoaan 0,35/peli ja nosti torjuntaprosenttiaan 1,38% suhteessa runkosarjaan. Hopeajoukkueen maalivahdin Iiro tarkin tilastot ovat taasen lähes yksi yhteen suhteessa runkosarjaan eli maalikeskiarvo nousi 0,1 ja torjuntaprosentti oli täsmälleen sama.

Viimeisen 10 kauden aikana ainoastaan kerran mestaruus on matkannut joukkueelle jonka maalivahdin jompikumpi tai molemmat arvot olisivat heikommat playoffseissa kuin runkosarjassa.

Otetaan vielä loppuun pari pikku detskua eli kun IFK voitti edellisen kerran mestaruuden, niin silloisen MV:n torjuntaprosentti laski playoffseissa jopa 2,1% suhteessa runkosarjaan. Toinen huikea esimerkki päinvastaiseen suuntaan on taas T.Tarkin suoritus 2008 jolloin mies nosti torjuntaprosenttiaan 8,63% playareissa.

Tässä tämän kertainen tilastoknoppailu ja Juuso Riksmanille samalla onnittelut ansaitusta mestaruudesta!

Onko MV-valmentajalla vapaata kauden jälkeen?

2011-03-11T11:10:00.003+02:00

Sekä ZSC:n että KooKoon pelit ovat tältä kaudelta ohi ja pelaajat ovat vapaalla. Voisi ajatella että MV-valmentajalla on myös vapaata, mutta näin ei ole, vaan edessä on vuoden kiireisin aika. On 2 viikkoa aikaa saada kaikki valmennus/harjoitussuunnitelmat valmiiksi ja henkilökohtaiset ohjelmat valmennettaville. Ensimmäiset valmennettavat starttaavat ohjelmansa jo 23.3 ja muiden osalta asiat riippuvat paljon sopimustilanteesta eli kuka jatkaa missäkin seurassa ja minkä seurojen kanssa Goaliepro allekirjoittaa sopimukset ensi kaudesta.

Kuten olen aiemmin monesti todennut, niin suurimman hyödyn seuralle ja maalivahdeille pystyy MV-valmentaja tuomaan aikana muutama viikko kauden päättymisestä aina tuonne sarjan alkuun saakka. Silloin tehdään pohjat ensi kauden menestykselle sekä ajetaan sisään tarpeelliset tekniikan muutokset ja pelityylin modernisointi. Näitä asioita on syytä tehdä ja päivittää joka vuosi jos mielii pysyä kilpailussa mukana. Tekemällä asiat samalla lailla kuin edellisinä vuosina voi päästä korkeintaan samaan tulokseen kuin aiemmin jos onnistuu 100% ja muut eivät mene ollenkaan eteenpäin. Näin ei asiat todellisuudessa kuitenkaan ole, joten uusia metodeja kehittäen valmistelen innolla tulevia harjoituksia ja ohjelmia.

Ratkaisupelit alkavat

2011-02-21T14:26:00.003+02:00

Tämän kauden tärkeimmät pelit ovat käsillä ja näin MV-valmentajan toimesta lähes kaikki mahdollinen on tehty. Kuntohuiput on rakennettu veskareille ja muutenkin viimeiset viilaukset ovat kunnossa. Nyt on roolina olla tukena ja auttaa maalivahteja pitämään hyvää henkistä virettä yllä ratkaisupelien ajan.

Samalla tämä tarkoittaa sitä että maalivahtivalmentajan kiireisin aika on kohta käsillä. Tämä on aika joka alkaa pari viikkoa siitä kun pelit loppuvat ja päättyy syksyllä sarja-avaukseen. Tuolla ajalla tehdään suurin työ maalivahtien valmennuksessa eli rakennetaan fyysiset ominaisuudet kuntoon ja viedään niitä eteenpäin suhteessa edelliseen kauteen, korjataan tekniikan puutteet kauden aikana tehtyjen analyysien mukaan sekä tehdään suuremmat tekniikan muutokset/modernisoinnit jne… Normaalisti valmennettavilleni tuo aika tarkoittaa 9-11 harjoitusta viikossa tarkasti ohjelmoituina.

Joka kausi olen erittäin innostunut aloittamaan tuon työn, sillä kauden aikana tehdyt analyysit ja uudet kehitetyt metodit ja ideat saadaan vihdoin vietyä käytäntöön. Näiden uusien metodien avulla pysymme edellä muita ja omat valmennettavani saavat selvän kilpailuedun.

Ensi kauden valmennettavatkin alkavat olla kohtapuoliin selvillä. Neuvottelut ZSC Lionsin kanssa vielä yhdestä kaudesta ovat edenneet melko pitkälle ja jos seura antaa vihreää valoa, niin alkaa siellä 9:s kausi. ZSC sopimus rakentuu erittäin vahvasti kesäkaudelle ja sisältää mm 2 leiriosuutta Suomessa ja 2 Sveitsissä. Tuo sopimus rakentuu sillä tavoin että se jättää aikaa ja mahdollisuuden tehdä myös toinen sopimus Suomalaisen tai muun tahon/joukkueen kanssa. Toki kotimaasta ei ole juurikaan kyselyjä tullut mutta taas KHL:n suunnassa tuntuu kiinnostusta meidän osaamisellemme olevan. Katsotaan kuinka asiat kehittyy. Kesäkauden tiimiin tulee myös muutamia ”vakioasiakkaita” taas mukaan eli Nikke Bäckström ja KHL:ssä suurella todennäköisyydellä jatkava Bernd Bruckler.

Mutta nyt taas fokus käsillä oleviin ratkaisupeleihin, vaikka off-seasonin suunnittelu onkin käynnissä.

Goaliepron MV-leiri 2011

2011-02-08T12:20:00.002+02:00

Edellisten kesien oppilaiden ennakkoilmoittautuminen on päättynyt ja avoimet paikat leirillä täytetään hakemusten perusteella. Mikäli olet kiinnostunut osallistumaan Goaliepron kesän 2011 leirille, niin lähetä vapaamuotoinen hakemus tietojesi kanssa osoitteeseen leirit (at) goaliepro.com. Hakemuksesta tulee selvitä yhteystietosi, ikäsi, joukkueesi, sarjataso, kilpailulliset tavoitteesi, valmentajasi (mahd valmentajan suositus mukaan) + muu tieto jonka haluat meille kertoa. Loppuun omin sanoin kerro miksi juuri sinut tulisi valita 2011 leirillemme. Leirille hyväksytyille maalivahdeille ilmoitetaan asiasta Maaliskuun alkuviikoilla.

Leiri pidetään Espoossa 6-10.6 ja päivittäinen ohjelma sisältää 2 jääharjoitusta, lämmittelyt ja jäähdyttelyt ohjatusti, kuivaharjoituksen, luennon/teoriaosion sekä pro-harjoituksen seuraamisen. Leirin ohjelmasta vastaa Jukka Ropponen apunaan pro maalivahteja (NHL, KHL, Sveitsin liiga, SM-Liiga, Mestis jne tasoilta) sekä Goaliepron omat valmentajat jotka tulevat Suomesta, Kanadasta ja USA:sta. Vastaavaa leiriä ei Euroopasta löydy.

Osana leiriä pidetään myös kansainvälinen maalivahtivalmentajien koulutus ja leirin aikana oppilaat pääsevät tutustumaan uusiin harjoitusmetodeihin joita Goaliepron pro maalivahdit ovat toteuttaneet ja kehittäneet kuluvan kauden aikana yhdessä Jukka Ropposen kanssa.

Leirin hinta on 710€ ja se maksetaan maaliskuun aikana. Tarkemmat tiedot julkaistaan lähiviikkoina Goaliepron verkkosivuilla.

Leirin sponsoreina mukana mm Brians Custom Sports, Stomp Manufacturin, Warrior Hockey, Asics jne…

Ruotsi ajanut rinnalle ja menossa ohi!

2011-01-11T15:43:00.002+02:00

Jatketaan tällä samalla aiheella mistä viimeksi kirjoitin eli olemmeko me putoamassa kyydistä maalivahtivalmennuksen suhteen. Tarkastellaan tällä kertaa asiaa pikavilkaisulla NHL:n farmisarjaa eli mikä on tilanne American Hockey Leaguessa kun verrataan Suomalaisia ja Ruotsalaisia maalivahteja. Tukevatko löydöt tätä väittämää valmennuksemme tilanteesta?

Tehdään tämä tarkastelu käyttäen uusimman Goalies World lehden (Kannessa komeilee muuten Nikke Bäckström) statistiikkaa sekä maalivahtien lukumäärää. Goalies World on luonut oman ranking tilaston jonka avulla se laittaa maalivahdit järjestykseen.
Jussi Rynnäs komeilee listan kärkipäässä GW rankingin kolmosena, mutta sen jälkeen menevät seuraavat sijat eli 18 ja 30 sitten taas länsinaapuriin keskinäisessä vertailussamme.

Ruotsi voittaa tilaston lukumääräisen tarkastelun 6-3 eli faktat tukevat väittämää että länsinaapuri on ajanut meidän ohi maalivahtien tuottajamaana. Siellä täytyy olla asioita tehty oikein maalivahtivalmennuksen saralla, vaikka NHL:ssä meillä molemmilla mailla on sama määrä maalivahteja (molemmilla Quanthockeyn mukaan 7).

Koska tie NHL:ään kulkee AHL:n kautta yleisesti, kertoo tuo Ruotsin tuplamäärä sitä että he tulevat lähivuosina menemään meitä edelle myös NHL:ssä.

Suomalaisella maavahtivalmennuksella loistava tulevaisuus takana?

2011-01-03T14:58:00.002+02:00

On taas aika aktivoitua tämän maalivahtiblogin suhteen näin uuden vuoden kunniaksi ja laittaa työkiireet ja muut tekosyyt sivuun. Näin vuoden ensimmäisenä aiheena ajattelin käsitellä hiukan tarkemmin maalivahtivalmennuksen tilaa Suomessa ja minne olemme menossa? Tuo otsake on tarkoituksella hiukan raflaava, mutta on siinä varmasti totuuden siementäkin!

Suomi on maalivahtien luvattu maa – Vai onko?

Jopa jääkiekkoliitto on listannut asian vahvasti kysymysmerkin taakse. Tässä suora lainaus huippukiekkoseminaarista 2009: ” Maalivahtipeli on ollut ja on vahvuus. Onko vahvuus vielä tulevaisuudessa?” Aivan oikeutettu kysymys ja sitä on syytä miettiä tarkkaan. Tuottaako Suomi edelleen huippumaalivahteja samaan tahtiin kuten ennen vai aiheuttaako NHL maalivahtien (Bäckström, Kiprusoff, Lehtonen, Rinne, Niittymäki, Rask, Niemi…) korkea osuutemme ”koillisharhan” jonka takia luulemme kaiken olevan kunnossa?

Heitänkin tässä vaiheessa teille haasteen keskustelemaan asiasta tuonne GP:n maalivahtifoorumiin. Itse väitän että tuo koillisharha on todellinen, mitä sinä olet mieltä?

Mikä ihmeen koillisharha?

Katsotaan hiukan tilannetta tarkemmin. Kuinka paljon uusia maalivahteja olemme tuottaneet viime vuosina NHL tasolle ja kuinka paljon meillä on nuoria maalivahteja AHL:ssä jne kärkkymässä paikkaa auringossa? Verrataan tätä esim siihen mitä Ruotsi on saanut aikaan viime vuosina ja silloin pitäisi ainakin jollain tasolla alkaa hälytyskellojen soida. Lupaan palata tähän asiaan vielä tarkemmin uudessa kirjoituksessa ja tarkastella AHL:n sekä muidenkin Pohjois-Amerikan sarjojen tilanteita tältä kantilta tarkemmin.

Miksi olemme jäämässä junasta?

Suomen jääkiekkoliitto on ollut maalivahtivalmennuksen saralla uranuurtaja ja tehnyt hyvää systemaattista työtä kouluttamalla todella suuren määrän mv-valmentajia hoitamaan juniorivalmennusta. Itse asiassa liittomme on ollut aikanaan todella paljon muita maita edellä ja aikanaan tätä kautta luonut maalivahtipelistä yhden todellisen kilpailuedun Suomalaiselle kiekolle.

Nyt kuitenkin tilanne on se että muuta maat ovat ajaneet monilta osin Suomen kiinni tässä suhteessa ja tuo etu alkaa olla kuitattu pois muiden toimesta vaikka perusvalmennuksemme on edelleen erittäin hyvää ja toimivaa. Katso linkki Suomalaiseen maalivahtien koulutusjärjestelmään.

Olemmeko me panostaneet riittävästi maalivahtivalmennukseen ja mv-valmentajakoulutuksen kehitykseen? Todennäköisesti emme, sillä kun katsoo liiton laajaa henkilöstöluetteloa, ei sieltä löydy yhtään päätoimista henkilöä joka vastaisi vain maalivahtivalmennuksesta. Petri Tuononen hoiti mv-pääkouluttajan tehtäviä pitkään ja ansiokkaasti, mutta kyllästyi viimein hoitamaan asioita OTO pohjalla ja on tätä nykyä päätoimisena mukana Tapparan liigajoukkueen valmennustiimissä.

Kuinka kehitämme huippuja?

Vaikka peruskoulutus toimii edelleen hyvin, niin uskon että todellinen ongelma meillä on huipputason valmennuksessa. Ismo Lehkonen laski viime vuonna, että ne Suomalaiset mv-valmentajat jotka oikeasti pystyvät kehittämään huipputason maalivahteja, on laskettavissa yhden käden sormilla. Sitä en osaa sanoa kuinka monta näitä henkilöitä oikeasti löytyy, mutta on selvää että mv-valmennuksemme kärki on aika kapea ja Ika on oikeilla jäljillä lausunnossaan.

Jääkiekko kehittyy pelinä koko ajan ja menee eteenpäin. Samoin kilpailijamme (muut maat) kehittävät metodejaan koko ajan paremmiksi. Tämä asettaa Suomalaiselle mv-valmennukselle myös kovat paineet ja pelianalyysin kautta tapahtuva JATKUVA valmennuksen (tekniikka, oheisharjoittelu, henkinen valmennus jne…) kehittäminen ja eteenpäin vieminen ovat ehdottomia edellytyksiä jos meinaamme pitää huolen siitä että maalivahtipeli on tulevaisuudessakin yksi Suomalaisen jääkiekon vahvuuksista / kilpailueduista.

Tässä tätä mietintää näin vuoden aluksi. Palaan vielä aiheeseen täällä blogissa uudemman kerran.

European trophy ja kotimaisten maalivahtien meriitit

2010-09-06T15:10:00.002+03:00

Oli mukava olla mukana tässä turnauksessa / sarjassa vaikka oma joukkueeni ZSC Lions jäikin tällä kertaa lopputurnauksen ulkopuolelle. Kaikille jo lienee selvää että kyseessä oli tulevan Euroopan liigan jonkinlainen esiaste tms testiversio jonka laadusta voi päätellä että kyllä tuolle Euroopan sarjalle on tilausta. Mennään kuitenkin nyt päivän aiheeseen eli Suomalaisten maalivahtien otteisiin.

Aika monen maalivahdin otteita pääsin seuraamaan keskinäisissä peleissämme sekä usean muun otteita sitten webin ja DVD nauhoitusten kautta. Se mikä herätti hiukan ihmetystä oli trendi jossa ”väärät” maalivahdit esittivät parempia otteita, eli ennakkoon kakkosiksi luokitellut kaverit vetivätkin pelit paremmin kuin joukkueiden ”selvät ykköset”. Tässä muutama esimerkki:

Kärpät – Petri Koivistosta tehdään kovaa kyytiä Tuomas Tarkille seuraajaa joukkueen ykkösenä. Tämä on toki täysin luonnollista sillä mies haastoi jo kokeneen Tarkin edellisen kauden aikana ja olisi jopa ansainnut enemmän peliaikaa silloin. Nyt kuitenkin nuori lupaava Tomi Karhunen on tulossa takaa lujaa ja European Trophy peleissä pelasi melkein 10% korkeammalla torjuntaprosentilla kuin Koivisto. Pelejä Koivisto sai alleen 7 kun Karhusen oli vielä tyytyminen kolmeen. Jos trendi jatkuu näin sarjan alkuviikkoina, on Oulussa tällä rintamalla kypsymässä pienoinen yllätys.

IFK – Juuso Riksman on kovan paikan edessä ja suurennuslasin alla. Treenipelien peluutus kertoo Juuson asemasta paljon eli mies sai 6 peliä European Trophyssa kun Jan Lundell pääsi maalisuulle kahdessa pelissä. Yllättäen Lundellin maalikeskiarvo on yli puolet alhaisempi kolleegaan nähden ja torjuntaprosenttikin 9,36% alhaisempi. Tilanne siis melko lähellä samaa kuin Oulussa. Tosin Juuso on paljon parempi maalivahti kuin mitä nämä numerot kertovat ja pystyy varmasti pelaamaan liigassa huipputasolla kunhan vaan saa tarpeellisen avun ja tuen joukkueelta sekä valmennukselta.

Tappara – Kesän ”kriisijoukkue” Tappara on hyvä ottaa kolmanneksi esimerkiksi tähän artikkeliin. Oma näkemykseni perustuu tosin Harri Säterin osalta vain näkemääni yhdessä pelissä jossa pelasimme itse (ZSC) Tapparaa vastaan Nokialla. Toivottavasti kyseessä oli vain huono päivä nuorella miehellä, sillä niin epävarmaa ja heikkoa oli peli tuossa ottelussa. Toki täytyy todeta että ei kuriton Tapparan joukkue juurikaan antanut tukea nuorelle maalivahdilleen. Säterin osalta tuo lyhyt otos kertoi ainakin minulle että tuona kyseisenä iltana mies oli mennyt takapakkia viime kaudesta ja liikkeisiin oli tullut outoa kulmikkuutta. Kakkoseksi hankittu Jani Nieminen oli otteissaan huomattavasti varmempi (perustuu myös vain yhteen nähtyyn peliin) ja tilastoissakin hänellä oli 5,92% korkeampi torjuntaprosentti. Tappara peluutti maalivahtejaan tasaisesti eli kummallekin 4 peliä.

TPS:n maalivahteja en nähnyt kuin omassa pelissämme Engrenin osalta, joten niitä on vaikea kommentoida muuten kuin todeta että sielläkin 2 peliä pelanneen Tommi Virtasen torjuntaprosentti oli 7,76% korkeampi kuin pää-asiallisen torjuntavastuun kantaneen Engrenin.

Sarja alkaa kohta ja yleensä nämä treenipelien statistiikat kyllä normalisoituvat…

European Trophyn tilastoja löytyy täältä.

Miksi Lukko tuottaa maalivahteja kuin liukuhihnalta?

2010-07-22T14:18:00.000+03:00

En ole expertti vastaamaan otsikon kysymykseen, mutta Raumalaisten kanssa yhteistyötä tehneenä voin varmasti nostaa parikin mahdollista syytä esille. Toinen on tietysti valmennus ja etunenässä loistavaa työtä Raumalla tekevä Ari Moisanen ja toisena syynä tämän blogin pää-aihe eli se miten raumalla panostetaan maalivahteihin ja luodaan heille olosuhteet kuntoon.

Tämä käy parhaiten ilmi siitä kuinka Lukko aivan poikkeuksellisesti rahoittaa koko organisaation maalivahtien varusteet ja pyrkii koko ajan järjestämään veskareille aina paremmat työkalut. Lukon toimintatavasta voisi moni liigaseura ottaa oppia. On selvä että kun kaikille organisaation junioreille järjestetään kunnon työkalut, niin saadaan myös helpommin paras potentiaali tuolle pelipaikalle. Sitten kun nämä asiat on kunnossa niin suojaavuuden kuin toimivuudenkin kannalta, niin on helppo vaatia ja odottaa aina paranevia suorituksia ja työntekoa kaikessa harjoittelussa.

Katsotaan sitten vielä tilannetta vanhempien junioreiden ja liigan suhteen. Muissa seuroissa useasti hommataan varusteet sen mukaan kuka sponsoroi parhaiten ilmaisia varusteita liigaorganisaatiolle ja muut junnut saavat liigan käytettyjä tai vakiokamoja kaupan hyllystä tms vehkeitä itselleen. Kukaan ei juurikaan kiinnitä huomiota siihen kuinka hyvin mitkäkin varusteet sopivat kenelle saatika sitten että varusteet kustomoitaisiin yksilön mittojen ja tarpeiden mukaan. Lukko on tässäkin asiassa valovuiden monia muita edellä. Suuresti Moisasen (ja homman alulle panneen Petri Vehasen) ansiosta Lukko hommaa tänä päivänä riittävät varusteet niin A- kuin myös B-junioreille liigan lisäksi. Poikien setit tehdään heidän omien speksien ja mittojen mukaan ja varustemallit valitaan sen mukaan mistä kukin yksilö itse tykkää.Tämä varmasti motivoi ja auttaa Lukon maalivahteja eteenpäin uralla.

Kesän Pro treenit alkoivat

2010-05-31T19:25:00.001+03:00

Maalivahtivalmentajan parasta aikaa on kesä jolloin pystyy rauhassa tekemään töitä valmennettavien kanssa ja laittamaan tekniikkaa kuntoon. Nykypäivänä monet maalivahtivalmentajat hoitavat myös valmennettaviensa kuiva/voimaharjoittelun ohjelmat myös. Itse tykkään vastata kaikesta maalivahtieni harjoittelusta kesän aikana, sillä vastaamalla kokonaisuudesta pystyn parhaiten auttamaan heitä kehittymään ja valmistautumaan tulevaan kauteen.

Tänään aloitimme jäällä harjoittelun Nikke Bäckströmin, Bernd Brücklerin ja Jan Ropposen kanssa.

Nikestä heti sen verran että oli ilo havaita kuinka hyvässä iskussa mies on. Kuukauden lepo on tehnyt hyvää ja kauden jälkeen reistailleet paikat näyttävät parantuneen onneksi tällä kertaa ilman leikkaushoitoa. Huomenna istumme Niken kanssa alas ja suunnittelemme koko kesän ohjelman kunnolla ja muutamme harjoittelua aika lailla edellisistä kesistä kuivaharjoittelun osalta. Nyt pyritään rakentamaan uusin metodein vankempi ja tasapainoisempi pohja jotta kroppa kestää paremmin sitten rankan NHL kauden rasitukset. Jäällä tullaan olemaan kesän lähes läpi 2-3 kertaa viikossa.

Brücksin kanssa tullaan tekemään entistä enemmän töitä Suomen päässä tänä kesänä. Tilanne on hiukan erilainen kuin viime vuonna koska mies on juuri toipumassa polvileikkauksesta ja vasta päässyt takaisin jäälle. Poikkiliike parani viime kesänä huomattavasti ja sitä viedään edelleen eteenpäin. Suuri painopiste laitetaan peli/torjunta-asennon tasapainoon ja käsien asentoon yhdessä liikkumisen ”kulmikkuuden” pois kitkemisen kanssa. Kun vaan saadaan viime kauden tapainen kehitys aikaan jälleen niin hyvä siitä seuraa.

Toisessa päässä vetivät harjoitusta Jan Ropponen (RIT) yhdessä Bluesin Rasmus Tirrosen kanssa, joka valmistautuu erään North American Hockey League joukkueen koeleiriä varten. Näin pystymme järjestämään hiukan extra valmistautumismahdollisuuksia nuorelle miehelle joka pyrkii USA:n yliopistosarjoihin NAHL:n kautta.

Lisää kuulumisia pro treenistä pitkin kesää blogissa ja Goaliepron sivuilla.

Kiireinen kausi tulossa...

2010-05-16T17:55:00.003+03:00

Seuraavasta kiekkokaudesta ja siihen valmistautumisesta tulee varmasti kiireisin aikoihin näin valmennuspuuhien osalta. Paketti alkaa olla melko hyvin kasassa ja suunnitelmat tehtyinä. On ollut ilo havaita kuinka paljon kiinnostusta Goaliepron valmennustoiminta on herättynyt maailmalla. Erilaisia pyyntöjä, tiedusteluja ja tarjouksia on tullut enemmän kuin koskaan ennen ja vaikka maalivahtivalmennus onkin minulle sydämen asia, niin nyt ollaan tilanteessa jossa on pakko sanoa jo ei usealle mahdollisuudelle. Aika ei vaan yksinkertaisesti riitä kaikkeen.

Se hiukan ihmetyttää että kotimaassa ei ole ollut seuravalmennukseen kovinkaan suurta mielenkiintoa, mutta onneksi on tuo konsultointisopimus KooKoon kanssa niin pysyy tuntuma suomenkin seurakiekkoiluun. Itse maalivahtien puolelta on taas mielenkiintoa ollut todella kovasti ja konsultointia on tehty mm eri joukkueiden liigamaalivahtien kanssa. Samoin Goaliepron leireille on jälleen ollut kova tunku.

Kesäkuun pääleiri Espoossa on mielenkiintoinen tapahtuma. Koskaan aiemmin ei leirillä ole ollut niin kansainvälinen valmentajakaarti kuin nyt. Tämä johtuu siitä että olen laatinut ulkomaisille valmentajille oman ohjelman jonka puitteissa he tutustuvat metodeihimme ja samalla toimivat leirllä apuvalmentajina. Tsekatkaa lista valmentajistamme.

Zurich Lionsin kanssa on työ jo täydessä käynnissä ja huomenna starttaa neljäs treeniviikko uutta kautta varten. Edellisenä viikonloppuna vedettiin minileir maalivahtien kanssa ja käytiin uudet harjoitteet ja systeemit läpi. Näistä tuli aika lailla otettua videoitakin joita sitten on jossain vaiheessa tarkoitus julkaista Goeliepron resursseissa.

Viimeinen sopimus on vielä viimeistelyn alla ja piakkoin pääsemme julkistamaan vielä yhden kansainvälisen valmennus/konsultointisopimuksen, mutta tästä lisää sitten kun asiat saadaan maaliin.

Enään reilu viikko niin aloitamme pro valmennettavien kanssa jäät. Ensimmäisenä mukaan tulee Bernd Bruckler joka jatkaa pelejään KHL:ssä ja kesäkuun alusta pääsee Bäckströmin Nikkekin sitten mukaan.

Jukka

Mestaruuteen kahdella veskarilla...

2010-04-20T12:47:00.001+03:00

Nyt tuo kuvio saattaa olla taas mahdollista ikään kuin toistaen JYP:n viime kauden kuviota jossa kaksi pelaavaa maalivahtia hommasivat joukkueelleen mestaruuden. Ennen eilisiä pelejä oli HPK ainoa joukkue joka oli pelannut playoffsit käytännössä yhdellä maalivahdilla kun JYP, KalPa ja TPS olivat taas kaikki käyttäneet kahta maalivahtia. HPK:lle en siis laske mukaan tuota Metsolan yhtä tuurausta kun mies tuli sisään kesken peli kun se ottelu oli jo menetetty.

Yleensä tämä maalivahtien vuorottelu ei ole resepti menestykseen ja historiassa onkin vain jokusia tällaisia menestystarinoita jotka poikkeuksina vain vahvistavat säännön.

Nyt siis ainakin KalPa ja JYP ovat pois kuvioista ja TPS jatkaa kerhoa vastaan kahden maalivahdin systeemillään. Katsotaan hiukan tilastoja tarkemmin:

TPS:n maalivahdit ovat pelanneet pelit käytännössä puoliksi ja Leggiolla on 1,7% parempi torjuntaprosentti. Kummankin arvot ovat sillä mallilla että niillä voi mestaruus hyvinkin irrota.

HPK:n Lassilan arvoa rassaa erityisesti se yksi murheellinen IFK peli, mutta on merkille pantavaa että joukkue menee finaaleihin vaikka maalivahdin torjuntaprosentti jää alle 90:n! Näin ei asiat todellakaan toimi kovin usein.

Eilistä JYP:n peliä kun katsoin, niin on pakko todeta että ainakin minulle Tuokkolan esitys oli pettymys / yllätys. Merkillistä kuinka näin hyvälle maalivahdille tulee huono peli näin ratkaisevalla hetkellä. Muutenhan Tuokkola on noussut todella hyvälle tasolle liigan eliittiin.

KalPan maalivahtipeli on ollut pettymys playoffsien ajan ja tuntuu ettei joukkue saanut playoffseissa sitä riittävää tukea veskareiltaan mitä olisi tarvittu.

Ihme mies muuten tuo Ruotsiin matkaava Oulun Tarkki. Aivan valtava tason nosto taas runkosarjasta playoffseihin. Täytyy nostaa hattua, en olisi uskonut miehen pystyvän moiseen liikkeeseen, niin huonolta pelaaminen runkosarjassa vaikutti.

Konsultointia KooKoolle

2010-04-15T23:13:00.001+03:00

Aiemmin tällä viikolla julkistettiin uutinen Goaliepron ja KooKoon yhteistyöstä. Kyseessä on nimenomaan maalivahtivalmennukseen liittyvä konsultointi eikä itse KooKoon maalivahtien valmentaminen. Tarkoituksena on tuoda Goaliepron kehittämiä metodeja Kouvolaan ja erityisesti edustusjoukkueelle, mutta pidämme myös juniorivalmentajille koulutustilaisuuden. Edustusjoukkueen maalivahdit tulevat siis jo tulevalla kaudella harjoittelemaan Goaliepron metodien mukaan ja tulokset riippuvat siitä kuinka hyvin saadaan tietoa siirrettyä itse päivittäiseen toimintaan.

Samalla tämä projekti tulee olemaan hyvä palanen uuden etävalmennusjärjestelmämme rakennuksessa jota tullaan ensi kaudella ajamaan sisään niin Zurichin kuin myös KooKoon maalivahtien kanssa.

Kesän aikana KooKoon maalivahdit ja valmennus tulee osallistumaan Goaliepron tapahtumiin kuten MV-leirille ja pro harjoituksiin joissa tämä tietotaidon siirto aloitetaan.

Sopimus kattaa ensi kauden ja tuona aikana on tarkoitus tuoda Kouvolaan tarvittava tieto jonka avulla voidaan maalivahtien valmennus nostaa sille tasolla mitä siltä vaaditaan että organisaatio voi lähivuosina haastaa liigajoukkueet tosissaan taistelemaan sarjapaikasta.

Tosipelit starttaavat

2010-03-29T13:52:00.001+03:00

Vihdoin päästään itse asiaan ja pelaamaan oikeita pelejä joissa on aina panosta. Selvää on että maalivahtipeli on isossa roolissa ratkaisemassa kuka menee päätyyn saakka, joten tarkastellaan taas tätä asiaa ja kenellä on etu puolellaan.

HIFK- HPK

Etu IFK:lla, sillä Noronen on koko ajan nostanut tasoaan ja joukkue on samalla oppinut luottamaan maalivahtiinsa sekä pelaamaan hänen kanssa yhteen. Vaikka Lassila onkin erittäin hyvä maalivahti on hiukan kysymysmerkki kuinka paljon paukkuja on jäljellä kun mies on kantanut vastuun runkosarjassa periaatteessa yksin.

Lukko – TPS

Etu Lukolla. Tellqvist on kokenut maalivahti joka on kotiutunut Raumalle hyvin onnettoman Venäjän keikan jälkeen. Jos vaan joukkue pystyy nostamaan tasoaan takaisin lähelle samaa mallia kuin aiemmin kaudella niin hoitaa ”Telkkä” kyllä oman ruutunsa. TPSN:n leirissä ei ole kumpikaan Engren tai Leggio pystynyt vakuuttamaan ja ottamaan selkeää ykkösen paikkaa.

KalPa – Tappara

Kyllä tässäkin parissa etu on kotijoukkueella vaikka Säteri onkin pelannut hyvän kauden ajaa Ahonen nuorukaisen ohi kokemuksellaan.

JYP – Kärpät

Tuokkola vie tätä paria sillä Tarkki ei ole ollut tällä kaudella oma itsensä ja tekniikka on normaalia enemmän hakusessa. Pieni varaus pitää tähän tehdä sillä aiempina kausina Tarkki on kuitenkin yllättänyt positiivisesti silloin kun tärkeimmät pelit ovat olleet käsillä.

Katsotaan sitten paljonko meni ennustamisessa pieleen kun tämä kierros on valmis. Joka tapauksessa on hienoa päästä seuraamaan ”oikeita” pelejä vihdoin.

Melkein tosipelit alkamassa...

2010-03-23T15:26:00.001+02:00

…eli vihdoin alkaa nämä ”melkein tosipelit” eli säälipleijarit. Enään ei kestä kauaa kun päästään sitten katsomaan oikeaa kiekkoa ja pidempiä playoffs sarjoja. Täytyy nostaa Hannu Jortikan eiliselle lausonnolle hattua eli vaikka oma joukkue pääsi rima enemmän kuin täristen sääleihin kertoi Jortsu tiukasti mielipiteensä siitä että tällaisia pelejä ei pitäisi pelata. Suoraan 8 parasta jatkoon ja runkosarjan arvostus korkeammalle. No se siitä, entäs sitten maalivahdit sääläreissä, löytyykö kommentoitavaa?

Molempiin sarjoihin lähdetään tilanteesta joissa tänään illalla maalilla aloittaa toisessa päässä maalivahti jolla on penkille jäävää kolleegaa huonompi torjuntaprosentti. Aika outoa, vai onko sittenkään?

Tappara-Jokerit

Etu Säteri/Tappara mikäli nuori mies jatkaa samaa erinomaista peliä kuin on esittänyt runkosarjan lopulla. Paljon ei miehellä tosin ole playoff kokemusta jossa taas Riksman ”pieksee” kolleegansa.

Säteri on selkeästi Lehtoa edellä (17 sijaa tilastossa) kun taas vastustajan puolella Riksmanin kakkosena Strömberg on 9 sijaa kolleegaansa yläpuolella. Eipä silti, kyllähän Strömbergille tarjottiin loppukaudesta mahdollisuutta ottaa vaikka ykkösen paikka, mutta se ei vielä tässä vaiheessa ”kelvannut” eli kyllä Riksman on selvä valinta pelaavaksi maalivahdiksi.

Kärpät- Blues

Veljestaistossa etu on siis Tarkilla : - )! Tässä tapauksessa sillä joka pukee Bluesin paidan päälleen. Kyllä miehen otteet ovat olleet koko kauden niin tasaiset, vaikka taas playoff kokemus ja mestaruudet ovat isoveli Tuomaksen puolella.

Tarkki on Bluesilla liigan selvimpiä ykkösiä ja tilastoissakin 24 sijaa Tolvasen yläpuolella.

Kärpissä on tilanne toisin päin ja T.Tarkki on jopa 10 sijaa kolleegaansa Koivistoa perässä. Oulussa olisinkin toivonut näkeväni Koiviston ansaitsevan ykkösen paikan kauden hyvillä otteillaan, mutta ainakaan tällä kaudella ei valmennusjohdolla ollut kanttia tuohon päätökseen.

Joka tapauksessa kauden parhaat pelit lähenevät eli nautitaan kiekosta odotellessa oikeita playoffseja.

Kauden hienoin aika aluillaan

2010-03-09T14:01:00.003+02:00

Taas alkavat ne oikeat tosipelit olla ovella kotoisessa liigassa ja muualla kuten meillä Sveitsissä ne alkavat jo tänään. Historiallinen playoff sarja Zug Vs. ZSC Lions tuo faneille ensimmäistä kertaa Sveitsin jääkiekon historiassa näytille kahden Suomalaisen huippumaalivahdin kamppailun. Zug on sarjasijoituksen mukaisesti hiukan niskan päällä, mutta tosiasiassa lähtökohdat ovat aika lailla tasaiset. Saa nähdä kumpi etenee seuraavalle kierrokselle, kokenut Sulander vai erinomaisen kauden pelannut Markkanen.

Entäs sitten SM-liigan maalivahtiasioiden tilanne?

Poimitaan muutama huomion ja myös hatunnoston arvoinen seikka näin pikaisesti:
Ässien Rynnäs on ehdoton kauden komeetta. Vakuuttavaa työskentelyä ja komeat tilastot vielä tukemassa. Kun ottaa huomioon joukkueen sijoituksen alla playoff rajan on Rynnäksen sijoittuminen torjuntaprosentissa kakkoseksi KHL:ään poistuneen Vehasen jälkeen todellinen uroteko.

Silmiin pistää myös Jokereiden Mikko Strömbergin vakuuttavat luvut ja niihin nähden (liian) vähäinen peliaika. Virkaveli joka kantaa päävastuun kun on tilastoissa yli 20 sijaa alempana???

IFK on yksi varteen otettavista mestarikandidaateista ja suurimpia syitä tähän on nousukuntoinen Mika Noronen. Kerrankin tämä ruutu näyttäisi olevan kunnossa Nordiksella. Hienoa nähdä Nortin pelaavaan hyvää kautta vaikean KHL kauden jälkeen.

Vaikka Lukko onkin kompuroinut viime aikoina, ei homma ole kaatunut maalivahteihin. Tellqvist antaa joukkueelle mahdollisuuden voittaa illasta toiseen ja Raanta tuuraa tarpeen mukaan loistavasti. Ensi kaudella Raanta on sitten jo valmis ykkösen vastuuseen.

Kevään lähestymisen havaitsee myös Oulussa siitä että Tarkki karistaa pimeän kauden vuosittaisen epävarmuuden harteiltaan ja ottaa jälleen ykkösen paikan itselleen. Itse olisin toivonut että Koiviston olisi annettu ansaita ykkösen paikka, mutta näin ei ainakaan vielä tällä kaudella siis näytä tapahtuvan.

Viimeisenä huomiona ikuisen kiertolaisen, Jere Myllyniemen hienot otteet SaiPan ykkösenä. Mikäli SaiPa ja Jere pitävät itsensä playoff viivan yläpuolella on se huikea suoritus.

Kuinka liigamaalivahtien tilastot vastaavat joukkueiden sarjasijoituksia?

2009-11-17T13:40:00.002+02:00

Otetaan tämänkertaiseen blogiin hiukan erilainen katsonta asioihin ja tarkastellaan sitä kuinka joukkueiden maalivahtien yhteenlaskettu torjuntaprosentti vastaa joukkueen sarjasijoitusta kun verrataan sarjataulukkoa tämän päivän tilanteen mukaan Vs. sarjataulukko joka olisi rakennettu puhtaasti torjuntaprosentin mukaan.

Liigan ”sarjataulukko” maalivahtien torjuntaprosentin mukaan

1. Lukko Pitää tiukasti paikkansa sarjan kärjessä molemmilla tavoin katsottuna.
2. HPK nousee kakkoseksi torjuntaprosenttitaulukon mukaan eli nousisi 5 sijaa normaali ylemmäksi. Kertoo paljon siitä kuinka tärkeä pelaaja Lassila joukkueelle on.
3. Kalpa pitää niin ikään kolmossijansa molemmilla tavoin mitattuna.
4. Ilves nousee 5 pykälää torjuntaprosentin mukaisessa taulukossa paljolti veteraani Korhosen tilaston ansiosta.
5. Blues nousee myös 3 sijaa Tarkin suoritusten myötä tässä taulukossa.
6. IFK on ensimmäinen putoaja tässä taulukossa jossa sijoitus ottaa miinusta 4 pykälää verrattuna oikeaan sarjasijoitukseen. Joukkueen mv-peli ei siis ole balanssissa muun joukkueen suorittamisen kanssa.
7. SaiPa ja erityisesti Hostikka nostaa joukkueen sijoitusta huimat 7 pykälää eli tolppien välissä on joukkueen arvokkain pelaaja.
8. Tappara nostaa myös sijoitustaan 2 pykälää ykkösvahdiksi nousseen Säterin ansiosta.
9. JYP maksaa tässä taulukossa hintaa huonosta alkukaudesta ja saa miinussijoja 5.
10. Ässät on lähes omalla paikallaan saaden yhden plus sijan.
11. TPS on huimasti miinuksella eli 6 sijaa joka ainakin torjuntaprosenttien puolella tulee suurelta osin Leggion takia.
12. Kärpät ottaa myös miinusta runsaasti eli 5 sijaa joka menee täysin tarkin piikkiin tässä vaiheessa.
13. Jokerit on omalla paikallaan tässä tilastossa – valitettavasti.
14. Pelicans nuolee haavojaan viimeisenä ja kahdella miinus sijalla, ei siis ihme että Lahdessa suunnattiin katseet ison veden taakse.

Kuinka paljon tähän muuten sitten vaikuttaa se, paljonko joukkue antaa vastustajan laukoa kohti omaa maaliaan? Päätelkää itse kuvasta jonka grafiikka kertoo kenen maalia kohti on ammuttu minkä verran.

Vallanvaihdoksia maalivahtirintamalla?

2009-10-31T12:31:00.001+02:00

Nopea tarkastelu liigan maalivahtipeluutukseen nostaa esille taas kysymyksen siitä kuinka paljon peluutukseen ratkaisee sopimuksen loppusumma ja sitä kautta niin sanottu ykkösmaalivahdin status. Ainakin nopeasti voisi sanoa että Oulussa saattaa olla vallanvaihdos tapahtumassa jos nykyotteet jatkuvat ja valmennuksella on riittävästi jämäkkyyttä palkita hyvistä otteista. Ilveksen luvut puoltaisivat myös Markus Korhoselle hieman suurempaa vastuuta ainakin tällä hetkellä kuin myös Jokereissa saattaisi olla hyvä ainakin numeroiden valossa peluuttaa Strömbergiä enemmän ja antaa Riksmanille myös aikaa lepoon niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tässä alla muutamia faktoja keskustelun pohjaksi.

Petri Koivisto (Kärpät) selkästi edeää Tarkkia. Torjuntaprosentin mukaan kaulaa peräti 6,12% ja se on jo aikamoinen ero. Tosin Koivistolla on vasta 4 peliä allaa kun tarkilla pelejä on 12. Voittoprosenttikin Koivistolla on täydet 100% joten Oulun suunnalla saattaa olla jopa vallanvaihdos menossa.

Kalpan Mika Järvinen on niin ikään haastamassa kokenutta Ari Ahosta urakalla ja torjuntaprosentissa Järvinen on 3,27% edellä. Ahosen ykkösasemaa puolustaa sitten taas voittoprosentti joka miehellä on 70,83% kun se Järvisellä on vielä ainoastaan 40%.

Ilveksessä Pitkämäen hyvä alkutahti on hiipunut ja siellä veteraani Markus Korhonen heittää myös otteillaan hyvää haastetta. Torjuntaprosentin mukaan Karhu on Pitkämäkeä edellä 2,49%. Korhoselle lisää peliaikaa puoltaa myös voittoprosentti 66,67% kun se Pitkämäellä on pudonnut 46,43% lukuihin.

TPS:n tilanne on myös sellainen että ykkösenä pelaava Leggio on haastajaa eli nuorta Atte Engreniä jäljessä torjuntaprosenteissa 2,65%. Voittoprosentin mukaan maalivahdit ovat melko tasaisia eli Leggio 65% ja Engren 58,33%.

Vielä löytyy 1 joukkue jossa kakkonen johtaa ykköstä torjuntaprosentin mukaan. Tämä on yllättäen Jokerit jossa Mikko Strömberg on Juuso Riksmania edellä 3,09% verran. Voittoprosentissa on sitten on huima ero kun Strömbergillä se on 50% ja Riksmanilla 28,57%.

Tapparan tilanne on erikoinen koska nuori Säteri johtaa torjuntaprosentin mukaan kokenutta Lehtoa selvästi, mutta sitten taas voittoprosentti vähemmän pelanneella Lehdolla on tasan 75% kun taas Säterin arvo on vain 37,50%

Maalivahdit jotka pitävät joukkueitaan pystyssä jne…

2009-10-12T14:57:00.001+03:00

Tällä hetkellä liigavahdeista nousee kaksi ohi muiden kun tarkastellaan näiden joukkueittensa ykkösvahtien sijoittumista tilastoissa torjuntaprosentin mukaan suhteessa oman joukkueen sarjasijoitukseen nähden. Nämä herrat ovat HPK:n Lassila ja SaiPan Hostikka.

Vaikka HPK on sarjassa vasta sijalla 7, on Lassila torjuntatilastoissa neljäntenä. vastaavasti taas Saipa on sijalla 11 ja Hostikka tilastoissa sijalla 7. Muita vastaavia sijoituksia ei ykkösmaalivahtien (suurimmat peliminuutit joukkueen maalivahdeista omaava) joukossa ole vaan he ovat joko samoilla sijoilla suurin piirtein tilastoissa kuin joukkuekin , kuten Vehanen jonka joukkue keikkuu sarjan piikkipaikalla ja Pete on tilastoissa kakkosena.

Sitten on myös päinvastaisia tapauksia kuten TPS:n Leggio joka on tilastoissa vasta sijalla 11, mutta joukkue sarjassa kakkosena. Vähemmille peliminuuteille jäänyt Engren on torjuntaprosentin mukaan ylempänä sijalla kuusi, mutta syy siihen miksi Leggio pelaa enemmän löytyy voittosarakkeesta. Siellä Leggiolla on 6 merkintää kun taas Engrenillä vain 2 merkintää siinä sarakkeessa.

Kalpassa on vastaava tilanne ja joukkueen ollessa sijalla 4 on Ahonen torjuntatilastossa vasta sijalla 13. Kakkosmaalivahdiksi tässä vaiheessa jäänyt Järvinen on niin ikään ykköstä ylempänä tilastoissa eli peräti kolmantena, mutta Ahonen johtaa taas voitoissa luvuin 5-1.

Viimeinen pikku havainto tulee Jyväskylän leiristä jossa on sikäli poikkeuksellinen tilanne että ykkösenä pelaava Wallinheimo on tällä hetkellä kakkosen asemassa olevaa Norosta alempana niin torjuntaprosentin mukaan (tosin vain yhden sijan) kuin myös voittojen suhteen jossa Nortti edellä luvuin 1-2.

Voiko liigamaalivahtien tilastoihin luottaa?

2009-10-03T10:57:00.001+03:00

Tein tässä aamusella pientä katsausta liigamaalivahtien tilastoihin ja samalla veratson omia noottejani eri maalivahtien esityksistä. Tarkoitus oli tehdä blogiin päivitys siitä miten paljon joukkueen tilanne vaikuttaa maalivahdin esityksiin ja tilastoihin.

Homman tekeminen luotettavasti oli kuitenkin hankalaa, sillä ihan täyttä varmuutta siitä mihin tilastoihin voi luottaa ei ainakaan minulla ole. Jossain vaiheessa mm Pelicansin Hovisen prosentit olivat liigan sivuilla +30% liian alhaiset ja vaikka nyt luvut pääpuolisesti näyttävät oikeilta, niin ne eivät ole synkassa esim teksti-tv:n tilastojen kanssa. Kenen tilastoissa on virheitä ja mistä nuo aiheutuvat?

Muutama esimerkki siten että ensin liigan sivujen luku ja perässä teksti-tv:n antama luku

Teemu lassila 94,21% - 93,85%

Mika Järvinen 94,64% - 91,38%

Harri Säteri 92,23% - 91,35%

Atte Engren 93,10% - 91,22%

Juha pitkämäki 92,53% - 90,96%

Tuomas Tarkki 90,95% - 90,05%

Nopea trakastus näytttää ainakin sen että liigan sivut laskevat prosentit oikein jos vaan torjunta ja maalimaarät ovat oikein. Jos näin on niin mistähän teksti-tv vetää noita omia lukujaan? Sangen merkillistä.

Palataan tuohon alkuperäiseen aiheeseen seuraavissa blogeissa.

Liigavahtien otteita – 10 havaintoa alkukierroksilta

2009-09-20T13:09:00.004+03:00

Sarja on vasta alussa ja paljon tulee vielä tapahtumaan, mutta katsotaan hiukan minkälaisia yllätyksiä ja odotettuja otteita ovat maalivahdit ensimmäisillä kierroksilla tarjonneet.

# 1 - Ylösen magiaa

Ehdoton yllättäjä ja huippusuorittaja on ollut Atte Engren. Upi Ylönen on taas kerran tehnyt loistvaa työtä ja TPS on tuottamassa kovaa vauhtia pinnalle uutta huippumaalivahtia. Miksiköhän Aurajoen rannalla tarvitaan ECHL mies Leggiota avaamassa luukkua?

# 2 – Vehanen loistaa Lukossa "normisuorituksella

Juttelin Peten kanssa peleistä pari päivää sitten ja mies itse kertoi että nyt on jopa päässyt helpolla kun joukkue suorittaa kovalla tasolla. Ei ole tarvinnut ihmeitä tehdä vaan ilmestyä työpaikalle tekemään normisuoritus. 94,74% on joka tapauksessa kova torjuntaprosentti neljän otelun jälkeen. Saa nähdä pääseekö Raanta näyttämään osaamistaan ensi viikolla?

# 3 – Mitä ihmettä tapahtui stadissa viime kaudella

Pitkämäki vetää todella komeilla otteilla Ilveksen paidassa. Voiko tämä olla sama kaveri joka esiintyi viime kaudella Nordiksella? Ei todellakaan siltä vaikuta. Kumma juttu kuinka otteet paranivat kun ei ole enään maskissa maalattuna stadin ratikkaa kolkuttamassa pääkoppaa! Pistää kyllä miettimään mistä viime kauden otteet johtuivat jos mies jatkaa tällä tasolla läpi kauden.

# 4 – Aina mahdollisuus voittaa

Jari Kaarelan suojatti Teemu Lassila jatkaa hyviä esityksiä, vaikka joukkueelta ei ole kovin kauheasti tukea tullutkaan. HPK nousee taulukossa kun muu joukkue herää pelaamaan samalla tasolla kuin Lassila.

# 5 – Joukkue jonka takana on hyvä onnistua

KalPa lentää ovaa ja korkealla. Kumpikin MV on pelannut hyvin ja mikäs on tuon joukkueen takana pelatessakaan. Mukava nähdä myös Ahoselta ehjä kauden avaus yli 93% tilastoilla kolmen pelatun matsin jälkeen.

# 6 – Hostikan nollat

Kaksi nollapeliä tässä vaiheessa jo Hostikalle, kuka olisi uskonut??

# 7 – Mikä narreja vaivaa

Peli ei kulje eikä ole vielä kiekko tarttunut Juusolle totutun mukaisesti. Varmaa on että otteet paranevat niin Riksmanilla kuin joukkueellakin. Sija 15 torjuntatilastoissa tulee kohenemaan, mutta siihen tarvitaan parempaa tukea joukkueeltakin.

# 8 – Ässät yskii

Ei ole Kilpeläinen pystynyt sankaritekoihin vaadittavalla tasolla kolmessa pelissäänn. Nuori Rynnäs sen sijaan aloitti kauden todella hienosti. Nuo otteet voisivat ennustaa lisääkin peliaikaa.

# 9 – Tahmea Tappara

Miksi ihmeessä Tappara laittoi selvästi huonomman ehtoopuolen maalivahdin laatikkoon sarja-avauksessa? No, tulokset olivat aika koruttomat. Säteri on selkeä ykkönen Tapparassa, mutta kun joukkue pelaa aika alakanttiin, niin ei miehen tehtävä ole kovinkaan helppo.

# 10 – Pelicansin kuviot

Kovin ovat otteet ailahtelevaisia Lahden miehillä. Eilinen TV-peli oli sitten todellinen mahalasku joka saa melkein unohtamaan nuo aiemmat hyvät otteet ja pisteitä tuoneet voitot. Nikkilä kokeneena maalivahtina varmasti kerää itsensä seuraavaan peliin, mutta Hovista ei käy kateeksi eilisen yllätyskomennuksen jälkeen. Todella epäkiitolliseen paikkaan joutui kehiin.

Liigavahdit kristallipallon kautta katsottuna

2009-09-08T14:01:00.000+03:00

On taas se aika että voi tehdä ”fiksuja” ennustuksia tulevaa liigakautta ja sen maalivahtitoimintaa silmällä pitäen. Sitten joidenkin kuukausien päästä on hauska todeta missä ja kuinka paljon mentiin metsään, mutta tämähän se urheilun suola onkin, asioita ei voi ennustaa ennakko-odotusten mukaisesti. Tässä siis hiukan ajanvietelukemista josta osa toteutuu ja osa menee täysin metsään.

Onnistujia

Riksman on kesto-onnistuja tämän päivän liigassa jos vaan paikat kestää ja selkä antaa periksi pelata ja treenata. Tärkeätä on myös saada riittävä lepo ja palautuminen eli Strömbergiä pitää uskaltaa käyttää enemmän kuin uransa lopettamaan joutunutta Hallikaista aiemmin.

HPK:n Lassila jatkaa hyviä esityksiään ja parantaa edelleen peliään hyvässä valmennuksessa.

Tuokkola ottaa Jypissä tarpeelliset kopit. Tämä ruutu on Jyväskylässä kunnossa.

Lukon Vehanen palaa omalle tasolleen, mutta siihen tarvitaan myös laadukasta harjoittelua, oikeaa työn ja levon (henkisen & fyysisen suhdetta) sekä nuoren Raannan riittävää käyttöä ettei viime kauden peluutus toistu.

Kilpeläinen pitää Ässiä pinnalla päivästä toiseen. Toivottavasti Rynnäs pystyy tukemaan vastuun kannossa ainakin jonkin verran, ettei urakasta tule liian raskasta.

Nikkilä jatkaa hyviä otteitaan Nupen opeilla. Toivottavasti joukkue pystyy antamaan riittävän tuen.

Floppeja

KalPan Ahonen on kovan paikan edessä. Edelliset kaudet eivät anna kovin hyvää kuvaa miehen nykytilasta ja sarjan alku onkin hyvin ratkaiseva. Tosin kova rosteri miehen edessä saattaa auttaa pääsemään takaisin hyvälle tasolle ja peli saattaa siten kohentua itseluottamuksen kautta.

Pitkämäellä on takanaan katastrofikausi ja nyt voi vain toivoa että tutut maisemat auttavat miehen takaisin raiteilleen. Vaikeata kuitenkin tulee olemaan.

Lehto alkaa olla valmis lopulliseen vallan luovutukseen Säterille Tapparan maalilla.

Leggio ei ole treenipeleissä kauheasti vakuuttanut ja onnistuminen onkin nyt Ylösen ”Magian” varassa. Saako konkarivalmentaja tähän suojattiinsa saman hienon otteen kuin Salakin kanssa? Jos ei saa niin kyyti voi kylmää.

Vaikka kuinka toivoisi onnistumisia, niin saattaa olla että Hostikka ja Myllyniemi ovat ”Mission impossiblen” edessä Saipan maalilla.

Haastajia

Koivisto saattaa Kärpissä heittää Tarkille lujankin haasteen jos kokeneemman ykkösen otteet alkavat ailahtelemaan. Mies on valmis suurempaan vastuuseen.

HPK:n Metsola on valmis haastamaan itselleen aikaa liigassa. Olisi ollut jo Ilveksessä ykkönen, mutta tuli Kaarelan oppiin.

Pienikokoinen Järvinen saattaa saada hyvänkin mahdollisuuden ottaa ykkösen paikan haltuunsa Kuopiossa jos Ahosen peli ai ala kulkemaan alkukaudesta.

Haastajaosaston vanhin jäsen on Ilvekseen palannut kiertolainen Korhonen. Karhu on kunnossa ja saattaa hyvin olla vielä Ipan ykkönen kauden aikana.

Kysymysmerkkejä

Bluesin MV-peli on tätä osastoa, vaikka Tarkilta odotetaankin suuria tekoja. Tilanne on kuitenkin toinen, valot etelässä kirkkaammat ja odotukset korkealla. Aika suuret skrinnarit miehellä on myös täytettävinä. Tolvanen on aika katsomaton kortti ainakin minulle. Kommentoidaan kun miestä nähty hiukan enemmän.

Pelicansin lupaava ja isokokoinen Hovinen on totisen paikan edessä. Ura voi lähteä kumpaan suuntaan tahansa. Nyt on syytä onnistua tai takaa alkaa tulla nuorempaa yrittäjää rinnalle nopeasti. Pystyykö Nurminen koulimaan lupauksesta liigamaalivahdin?

IFK:n maalivahtipeli ei ole huonossa kunnossa, mutta onko se sitä tasoa mitä tulee mestaruutta tavoittelevalla joukkueella olla? Kysymysmerkiksi sen voi merkitä siksi että joukkueella ei ole ykkösmaalivahtia jolla olisi koko kausi alla vastuunkantajana liigassa. Toisaalta joskus se vastuukin on otettava ja Nieminen on osoittanut olevansa tahtoa omaava maalivahti joka ei hyydy kovassakaan kilpailutilanteessa. Tämän tilanteen kehittymistä seuraan suurella mielenkiinnolla ja toivon nuorelle miehelle onnistumisia.

Nikke iskussa, Kossu koneeseen ja Koitmaa kondikseen

2009-08-27T16:33:00.001+03:00

Siinä teemaa tämän kauden viimeisiltä pro jäiltä eli aiemmin tänään olin viimeistä kertaa jäällä valmennettavien kanssa ennen kun viimeisetkin matkaavat kuka minnekin ison veden taakse jne.

Tällä kertaa Nikke Bäckström oli ainoa ”vakioporukan” maalivahti ja Niken kanssa käytimme ajan kertaamalla teemat ja suurimmat kehityskohteet. Homma käytiin läpi viimeisten videoanalyysien pohjalta ja on mukava todeta että taas ollaan menty eteenpäin. Joka kesä korjaamista on entistä vähemmän ja päästään hakemaan uusia kohteita parannusprojekteille. Samoin Nikellä on lonkat ihan kunnossa eli luottavaisin mielien voi mies kauteen lähteä. Tästä on hyvä edetä seuraavaan vaiheeseen ja tehdä muutama tarkempi seuranta kun saadaan veden takaa ensimmäiset peli DVD:t ja voidaan varmistua että se mitä ollaan ajettu kesän jäillä sisään on myös siirtynyt otteisiin peleissä.

Koskisen Mikko oli myös mukana jäällä lähinnä testaamassa uusia mailojaan jotka sain juuri teetettyä miehelle Warriorin Padasjoen tehtaalla. Saatiin Kossulle paljon edelliskauden mailoja kevyemmät kepit joissa myös painopiste ja lavan mallin enemmän miehen tarpeita vastaavat. Viime testien perusteella laskimme vielä otekorkeutta tuuman verran että mailan saa V-asennossa tuotua lähemmäksi patjoja ilman että kilpi työntyy liian ylös jättäen kainalon auki. Hiukan on vielä tulossa Kossulle muutakin uutta kuten mm maski ennen kun viikonloppuna sitten suuntaa matkan ison veden taakse.

Kolmantena jäällä oli mukana Viron maajoukkueen Villem Koitmaa, jonka kanssa aloitimme nyt työnteon pitäen silmällä ensi kevään kisoja ja tavoitetta nostaa Viro MM-kisojen 1-Div tasolle. Ville sai varmasti hyvää mallia seuraamalla Niken treenaamista.

Bruckler taas iskussa!

2009-08-18T12:43:00.003+03:00

Ainakin näin alkukaudesta tuntuu siltä että Bernd Brucklerin viime kauden ongelmat ovat menneen talven lumia. Kesällä tehty kova työ ja tekniikan muutokset kantavat nyt hedelmää.

Kesäharjoittelussa laitoimme suurimman painopisteen poikkiliikkeen parantamiseen ja sen vaatimaan peliasennon ja asennon tasapainon muutokseen. Tähän teemasarjaan liittyi sitten myös luonnollisesti käsien asennon korjaaminen huomattavasti eteenpäin sekä turhien liikkeiden ja niiden kulmikkuuden poistaminen. Iso agenda muutamalle kuukaudelle, mutta se kuinka hyvin muutokset saatiin ajettua sisään, kertoo siitä kuinka lahjakas ja omaksumiskykyinen urheilija BB on.

Alkukausi uuden joukkueen Torpedon mukana on ollut menestyksekäs. harjoitusottelut ovat menneet erinomaisesti ja juuri pelatussa Torpedon omassa turnauksessa Bernd päästi vain 2 maalia pelaamassaan kahdessa (molemmat voittoja) ottelussa ja hänet valittiin turnauksen parhaaksi maalivahdiksi (kts kuva). Mies on jo niin suosittu että hänellä on seuran sivuilla oma bloginsakin joka on esillä vahvasti heti etusivulla. Tsekkaa Torpedon saitti!

Voi vain kuvitella mitä Blues olisi voinut saavuttaa jos Bruckler olisi ollut tässä kunnossa edellisten kausien tärkeimpinä hetkinä. Joka tapauksessa olen hyvin tyytyväinen siitä suunnasta johon Brucks on saanut peliään vietyä. Nyt on tärkeää pystyä pitämään pelin taso yllä ja viedä hiottuja teemoja eteenpäin kauden aikanakin että vältytään vanhoilta sudenkuopilta. Venäjän maalivahtivalmennus ei siihen isosti apuja tuo, mutta uskon että opit ovat nyt sen verran syvällä jo että Brucks pystyy pitämään pakettinsa koossa kauden ajan ja jonkin verran pystymme myös tekemään ”kaukovalmennusta” videoiden jne avulla.

Harjoitusleiri vauhdissa...

2009-08-11T11:08:00.002+03:00

Eilen alkoi sitten ZSC Lionsin harjoitusleiri täällä Zürichissä joka samalla avasi meille maalivahtiosastolla tavallaan neljännen vaiheen uuteen kauteen valmistauduttaessa. Aiemmat vaiheet olivat:

1. Omatoiminen harjoitteluvaihe jolloin laadin maalivahtien tarkat viikoittaiset ohjelmat (9-11 harjoitusta per viikko). Tämä jakso sisälsi myös maalivahtien (edustus- ja farmijoukkue) viikonloppuleirin Zürichissä / Bärentswilissä toukokuussa.

2. Yhdistetty jää- ja kuivaharjoituskausi, jonka aloitimme kesäkuussa Sulon saapuessa Suomeen

3. Maalivahtien rankka Suomen jääleiriviikko heinäkuun lopussa päätti Suomen harjoittelumme

Jo eilen maanantaina oli mukava nähdä niin veteraani Ari Sulanderin hyviä otteita jäällä kuin myös hyvin eteenpäin menneen nuoren haastajamme Lukas Flüelerin. Kesän treeni on mennyt molemmilla hyvin ja herrojen olemus huokuu hyvää kuntoa samalla kun kummallakin on ”posket kaventuneet” selvästi sitten viime kauden.

Eilinen aamutreeni oli vielä paljolti joukkueen ensimmäisiä sisäänajoja yhteisharjoitteluun ja päävalmentaja Sean Simpson keskittyi keräämään kiekkoja & seuraamaan pelaajien otteita kakkosen Colin Mullerin hoitaessa harjoitusten vedon. Iltapäivä sujuikin sitten Sveitsiläiseen tapaan ”fototerminin” eli joukkueen kuvausten parissa. Jäällä oli kameraa ja johtoja enemmän kuin Kodakin konttorilla kun seuran omat kuvaajat, sponsorit jne hoitivat kaikki samalla kertaa koko kauden kuvatarpeen joukkueen ja pelaajien suhteen. Välillä otettiin yksittäisten pelaajien kuvia, välillä ajettiin jäälle sponsorin autoja somisteiksi ja lopuksi hoidettiin kaikki kausiohjelman joukkuekuvat jne alta pois.Kuvia ZSC:n sivuilla:

Tänään sitten päästiin normaali harjoitteluun kiinni kahdesti päivässä. Aamujäiden jälkeen on aina päätteeksi aika maalivahtien omille luisteluharjoituksille ja iltapäivän jään jälkeen sitten pidempi osuus tekniikan harjoitteluun. Tällä tahdilla mennään eteenpäin loppuviikko paitsi perjantai jolloin tämä leiriviikko huipentuu kauden ensimmäiseen harjoituspeliin jossa vastaan tulee KHL:n Atlant Mytisch.

Alustavasti olemme valmennuksen kanssa suunnitelleet että maalivahdeista nuorempi saa aloittaa ensimmäisen pelin ja Sulo pelaa sitten toisen. Kolmas peli onkin kotona Luganoa vastaan jonka maalivahdit jakavat keskenään ja sitten ollaankin jo Salzburgin turnauksessa jossa kumpikin pelaa yhden alkusarjan pelin ja siitä eteenpäin mennään tilanteen mukaan aina pelikohtaisesti.

Hienoa olla taas joukkueen kanssa jäällä, varsinkin kun alla on maalivahtien kanssa erityisen hyvä valmistautuminen tulevaan kauteen!

Ps. Syyskuun 29 ottelu Victoria Cupissa Chicago Black Hawksia vastaan tulee muuten olemaan varmasti mieleen painuva tapahtuma.

Ei lomaa maalivahdeilla!

2009-07-18T12:32:00.006+03:00

Nyt on taas käsillä se kaikkein tärkein aika vuodesta maalivahtivalmennuksen kannalta. Töitä tehdään juuri nyt enemmän kuin missään vaiheessa itse pelikauden aikana. Nyt on korjattava ne tekniikan virheet jotka halutaa kuntoon ensi kaudeksi sekä ajettava sisään tyylin muutokset ja modernisoinnit. Analyysit ja suunnitelmat tehtiin valmiiksi touko/kesäkuulla ja nyt on siis käsillä vaan raakaa työtä, paljon korjauksia ja oikeiden toistojen sisään ajoa.

Otetaan lyhyt katsaus siihen mitä ollaan tekemässä kenenkin kanssa:

Bernd Brückler – Hieman poikkeuksellinen ajoitus muihin nähden sillä Brücksin kanssa päästiin töihin kiinni jo aikaisessa vaiheessa kun miehen Blues sopimus umpeutui. Hommat oli myös saatava ajoissa tehtyä sillä menneellä viikolla mies liittyi jo sitten uuden joukkueensa KHL liigan Torpedon leirivahvuuteen. Korjaukset Brüksin kanssa ovat olleet yllättävän suuria. Pahin ongelma on ollut länkien ja poikkiliikkeen suhteen, mutta näillä alueilla on myös saatu eniten parannusta aikaan. Ensimmäinen iso asia jonka teimme oli myös täysin väärän kokoisten & vääränlaisten varusteiden vaihto oikeanlaisiin/kokoisiin. Patjat olivat todellinen ongelma ja ne olivat viime kaudella tuuman liian pitkät, joka oli vielä pieni ongelma verrattuna siihen että polven kohta oli 2 tuumaa liian korkealla. Käytössä oli myös malli jossa ei ollut jalkakanavaa ollenkaan vaikka Brüks on tyyliltään maalivahti joka kontrolloi jaloillaan liikkeitä aktiivisesti eikä vain putoa V-asentoon. Tästä johtuen patjat käyttäytyivät aivan väärin ja olivat osaltaan aiheuttamassa pahaa tyylirikkoa jossa polvet nousivat aivan turhaan jäästä. Nyt uusien patjojen ja tekniikan korjauksen avulla ollaan nuo aukot on saatu ”tilkittyä”. Jo pelkästään tämän puutteen korjauksella paranee Brüksin peli huomattavasti. Olemme myös kiinnittäneet paljon huomiota poikkiliikkeen tekniikan korjaamiseen ja sitä kautta liikkeen nopeuteen. Tsekkaa video ennen ja jälkeen. Kolmas osa-alue jota ollaan työstetty on aivan liian takana olleiden käsien eteen tuonti ja sitä kautta koko torjuntasennon oikean tasapainon löytäminen. Näiden pääkohtien lisäksi paljon hienosäätöä. Brüks menee oikeaan suuntaan ja toivottavasti kehitystä saadaan jatkettua Torpedossakin.

Ari Sulander – ”Juniorin” pelityyliä modernisoidaan taas. Nyt olemme siirtäneet Sulon peliasennon painopistettä hieman alemmas miehen liikkuessa jäällä. Tätä kautta ollaan haettu jatkuvaa torjuntavalmiutta ja sitä kautta edelleen olemme pystyneet lyhentämään torjuntojen liikeratoja yhdessä paremmin optimoidun sijoittumisen suhteen. Tähän olemme yhdistäneet fyysisen harjoittelun muutokset niin jäällä kuin jään ulkopuolellakin joiden avulla haemme lisää terävyyttä ja nopeutta lyhyisiin liikkeisiin. Tulokset alkavat jo näkyä ja Sulo on selvästi edellä viime vuoden vastaavaa aikaa. Tähän kun lisätään vielä selkeä painon pudotus joka on tulosta entistä tarkemmasta fokuksesta ravinnon koostumukseen ja sen optimointiin sekä entisestään kasvanut fyysisen harjoittelun määrä on Sulo menossa kohti hyvää kautta.

Nikke Bäckström – Uskomattoman nopeasti Nikke on toipunut lonkkaleikkauksesta jossa poistettiin 2 kystää. Mies läpäisi jenkeissä lääkärintarkastuksen ja rasitustestit muutama viikko sitten ja 9 viikkoa leikkauksesta päästiin jo tositoimiin jäällä eli kaikki näyttää siltä että Nikke nähdään NHL:n sarja-avauksessa Minnesotan maalinsuulla. Kesän korjaukset liittyvät Niken osalta lähinnä kahdelle alueelle. Sijoittumiseen/ajoitukseen joita korjaamalla pyrimme elimoinaan viime kaudella liian usein nähdyt tilanteet joissa mies on ollut laukaus/harhautushetkellä liian sisällä maalissa. Toinen osa-alue on ponnistavan/työntävän jalan tehokkaampi käyttö lyhyessä poikkilliikkeessä. Tämän korjauksen avulla yhdessä oikean sijoittumisen kanssa tulee Niken ohittaminen olemaan ensi kaudella entistä vaikeampaa.

Antti Härmä – Toinen valmentajamme Ale Jääskeläinen on tehnyt Härskin kanssa paljon duunia parantaakseen miehen liikkumista ja käsien (erityisesti räpylän) asentoa. Härskin liikkuminen on mennyt hyvin eteenpäin, kulmikkuus vähentynyt ja nopeus kasvanut.

Jan Ropponen – Erityinen painopiste on ollut liiallisen liikeratojen vaiheikkuuden poistaminen eli koko ”paketin” liikkeet pyritty yhdistämään ja tätä kautta myös saadaan liikeratojen/sarjojen nopeus huomattavasti suuremmaksi. Toinen päähuomion kohde on sijoittumisen optimointi ja samaan tyyliin kuin Nikellä pyrimme eliminoimaan liian aikaisin tai liian sisälle maaliin valumisen pelitilanteissa.

Lukas Flüeler – Varsinainen tekniikan korjaustyö alkaa reilun viikon päästä kun mies liittyy joukkomme harjoitusvahvuuteen Suomen leiriviikolla. Paino on pudonnut runsaasti ja nuorukainen alkaa muistuttamaann huippu-urheilijaa eli pohja kovalle työlle on kunnossa.

Kesän "1-vaihe" paketissa

2009-06-16T14:36:00.001+03:00

Olen aina sanonut että kesä on maalivahtivalmentajan kannalta kaikkein,kiireisintä aikaa ja niin se on tänä vuonnakin.

Kesänkauden 1-vaihe lähti käyntiin jo keväällä kun sarjan loppumisen jälkeen pidettiin parin viikon treenitauko jonka jälkeen mm Sulolle ollaan rakennettua yksityiskohtaisia ohjelmia 9-11 viikkotreenin tahtiin. Samoin pidimme viime kuussa maalivahtien kick-off leirin Sveitsissä ja kävimme myös jäällä kertaamassa tulevan kauden kehityskohteet ja teemat.

Suomessa taas saimme kolmen viikon tiiviin jakson päätökseen jäätreenien merkeissä joissa keskityimme Bernd Brücklerin kanssa seuraaviin steppeihin:

A) Analyysiin, mistä peli on kiikastanut
B) Suunnitelmaan, kuinka korjataan
C) Harjoittelun aloitukseen ja oikeiden toistojen määrään

Mukana on myös ollut KooKoon Antti Härmä jonka kanssa löysimme pian ne alueet joiden kehittämiseen keskitymme tänä kesänä. Kolmantena maalivahtina sitten vanhempi kundini Jan Ropponen jolla on selvä agenda jonka mukaan valmistautuu tulevaan USA:n yliopistokauteen.
Tällä viikolla pidämme jää harjoittelussa ”juhannustaukoa”, Sulo vetää viimeisiä päiviä treenejään Zurichissä, Brucks lensi juuri USA:aan ja muutenkin on aika valmistautua ”mittumaariin” ennen kun sitten ensi viikolla polkaisemme kesän II-vaiheen päälle.

Tuon vaiheen aikana on tarkoitus saada tulevan kauden agendat, tekniikkamuutokset jne ajettua kunnolla sisään sekä saada myös Nikke Bäckströmin kunnon kesäharjoittelu siihen malliin että se mahdollistaisi jopa NHL:n sarja-avauksessa pelaamisen. Tämäkin treeniasia ratkeaa lähipäivinä kun mies on USA:ssa lääkärintarkastuksessa ja rasitustesteissä, toivotaan että treenilupa heltiää.

Goaliepro TV on aukaistu

2009-05-02T11:53:00.002+03:00

Olemme lanseeranneet uuden online TV:n Goaliepron sivuilla käyttäen kotimaista GoodMood Oy:n teknologiaa hyväksi.

http://www.goaliepro.com/fi/resurssit/tv/

Maalivahtien otteet matkalla finaaleja kohti

2009-04-05T13:12:00.003+03:00

Maalivahtipelin osalta tämän kauden playoffsit ovat olleet aika poikkeukselliset. Jopa 2 joukkuetta on mennyt kahdella maalivahdilla vaihdellen ja parhaiten pelannut maalivahti ei päässyt joukkueineen edes välieriin. Tarkastallaanpa hiukan lähemmin välierien maalivahtisuorituksia ja kenellä on etu finaaleita ajatellen.

Blues-Kärpät

Tässä ottelusarjassa eivät maalivahdit häikäisseet ja molempiin päihin meni yllättävän monta maalia tilanteissa joissa kiekon olisi pitänyt kyllä tarttua. Tarkin otteet eivät ole samaa tasoa kuin viime kaudella ja vaikka miehen valmiusasento ja liikkuminen on edelleen todella hyvää katoaa hänen tasapainonsa jäihin mennessä. Tästä johtuen on jatkotilanteiden pelaaminen välillä hyvinkin vaikeaa ja siitä seuraa usein paniikkiheittäytymisiä kun mitään muita keinoja ei enään ole käytettävissä. Tosin mies otti kyllä yhdellä tällaisella fudisdyykkauksella erään näiden pelien hienoimmista kopeista, joka on aivan samaa tasoa kuin toisessa ottelusarjassa Wallinheimon ottama gamesaveri. Tämä torjunta saattoi myös kääntää koko sarjan lopulta Oululaisille eli sanoa tarkin ottaneen tähän saakka tarvittavat kopit. Oli myös silmiinpistävää kuinka helposti Tarkki komitoitui kiekolliseen pelaajaan liiallisesti ja oli näin lähes aina vaikeuksissa poikkisyöttöjen kanssa. Jos Oulu aikoo mestaruuden uusia tulee Tarkin nostaa tasoaan finaaleissa takaisin viime vuoden kaltaiseksi. Tähän on kyllä potentiaalia ja tunnetusti mies on sen tehnytkin.

Bluesin ratkaisu lähteä nuoren Mikko Koskisen kanssa playoffseihin oli selvää jo runkosarjan loppupuolella kun ei Brücklerille annettu peliaikaa enään CHL:n jälkeen juuri ollenkaan. Tiedä sitten kuinka paljon tämä johtui siitä että Blues johdolla oli palkokasveja sieraimissa kun BB oli aiemmin CHL:n aikana kertonut jättävänsä seuran tämän kauden jälkeen. Joka tapauksessa rohkea ratkaisu vielä kun ottaa huomioon Koskisen playoff kokemuksen rajoittuneen kahteen pelattuun A-SM playaripeliin viime kaudelta joissa miehen torjuntaprosentti oli 73.08%. Totuuden nimissä täytyy kuitenkin sanoa että Kossu on minun silmissäni kehittynyt tällä kaudella valtavasti ja on maalivahtina aivan eri tasoa kuin viime kaudella. Kun kehitys jatkuu tätä vauhtia on miehellä loistava tulevaisuus edessä. Oli kuitenkin epärealistista odottaa nuoreen miehen nousevan näin nopeasti ratkaisijaksi. Sarjan kannalta ratkaisevia hetkiä olivat 30.3 pelatun ottelun viimeinen minuutti ja jatkoaika. Sen pelin ei olisi koskaan pitänyt mennä jatkoajalle eikä ja:n voittomaalin olisi koskaan pitänyt mennä sisään. Nuo 2 maalia saattoivat ratkaista tämän ottelusarjan ja finaalipaikan Kärpille. Ensi kaudella saattaa Koskinen olla jo sitten se Bluesin tarvitsema voittava maalivahti. Nyt ilmaan jäi kysymys siitä minne saakka olisi joukkue mennyt jos paljon kokeneempi ja joukkueensa jo kertaalleen finaaleihin vienyt Brückler olisi pelannut?

JYP-KalPa

Tässä sarjassa meni maalivahtipeli Jyväskylään 100-0. Wallinheimo oli loistava pelaamissaan otteluissa ja se yksi heikompi peli playoffsien alussa on nyt helppo unohtaa. Nähtäväksi jää vieläkö RD vuorottelee maalivahtejaan finaaleissa vai joko toinen kantaa lopullisen torjuntavastuun? Kun joukkueet edellisen kerran kohtasivat 17 helmikuuta aloitti Tuokkola maalissa, mutta sai väistyä vain 9 torjuntaa tehneenä ensimmäisen erän jälkeen kun Kärpät latoi 3 maalia. Tuon ottelu Kärpät vei JA:lla lopulta 4-5. Wallinheimo on ollut viime peleissä loistava ja Tuokkola on myös pelannut erittäin hyvin. Ainoa asia mikä Tuokkolan otteissa ihmetyttää on se että joka toisessa pelissä suunnilleen miehelle menee turha maali räpyläpuolelta. Ainakin nuo itse näkemäni maalit ovat olleet kaikki selviä kiinni otettavia huippumaalivahdilta. Tuokkola putoaa jäihin ja koittaa kurottaa kiekkoa kiinni kun selkeästi samaan aikaan puuttuu normaali liikesuunta kohti torjuntaa. Toisen puolen laukauksissa taas kaikki on kohdallaan. Joka tapauksessa finaaleihin mentäessä etu tuntuisi olevan maalivahtipelin osalta Jypillä ja Wallinheimolla.

KalPan maalivahtipeli petti useaan kertaan näissä peleissä. Helppoja maalaja tuli aivan liikaa, joskin sitten taas tuli myös nappisuorituksia kuten 30.3 1-2 voitossa Mika Oksan peli kun hän tuli Järvisen tilanne ajassa 7.55. Järvinen oli viime kaudella lähes maaginen A-SM playoffseissa (93,98%), mutta vuosi on maalivahdille lähes poikkeusetta liian lyhyt aika kasvaa A:sta liigan huippumaalivahdiksi. Oksan pelistä taas kuulsi selvästi läpi kuinka mies alkoi varomaan virheitä. Sarjan alussa tuli Oksa selkeästi enemmän vastaan ja pelasi rohkeammin, mutta kun maaleja ropisi alkoi mies pelatä sisempänä koko ajan ”varmuuden vuoksi”. Kun vielä samalla hän jäihin mennessään pudotti takamuksen alas meni peliasennon painopiste aivan liian taaksa ja mies teki itsenä pieneksi. KalPa olisi tarvinnut aivan nappisuorituksia maalivahdeiltaan mennäkseen finaaleihin ohi selkeästi paremman Jypin.

Tilastojen kertomaa

Tuokkola on ollut kaikista tasaisin maalivahti ja ansaitsee sillä sijan 2 Salakin jälkeen. Wallinheimon tilastoja rasittaa 1 huono peli, muuten mies on ollut loistava. Oksa ja Järvinen ovat tilastoissa peräkkäisillä sijoilla ja ihan kohtuu tilastoilla. Tarkin taso ei ole vielä samaa kuin vuosi sitten ja tilastot tukevat tätä myös.Koskisen trendi oli laskeva ja viimeisten pelien maali-iloittelu pudotti miehen tilastoissa viimeiseksi .

Playoff torjuntaprosentin jälkeen suluissa näet miesten runkosarja sijoittumisen tilastoissa ja torjuntaprosentin. Senkin mukaan Jypin maalivahdit ovat jatkaneet melko tasaista hyvää suorittamista. KalPan vahdit ovat tilastollisesti molemmat nostaneet tasoaan, vaikka se ei riittänytkään. Tarkki pelaa melko lailla samalla tasolla kuin runkosarjassa. Koskisen trendi oli selvästi laskeva huikean hyvään runkosarjaan verrattuna.

2 – Tuokkola Pekka 94,62% (4/92,68%)
5 – Wallinheimo Sinuhe 92,94% (2/94,03%)
6 – Oksa Mika 92,67% (19/90,81%)
7 – Järvinen Mika 92,42% (17/91,10%)
9 – Tarkki Tuomas 91,59% (14/91,41)
12 – Koskinen Mikko 91,05% (3/93,18%)

Ja sitten heitä oli vain 4...

2009-03-25T11:19:00.000+02:00

Vai onko sittenkään. Playoffseissa on jäljellä 4 joukkuetta, mutta 2 niistä on peluuttanut kahta maalivahtia tähän mennessä, mutta vieläkö nähdään vaihdoksia maalivahdeissa vai mennäänkö näillä päätyyn saakka?

Muutamia hiukan yllättäviä havaintoja ainakin tilastojen perusteella voidaan tehdä, mutta muistakaa että nyt on playoff tilastoissa kuitenkin niin pieni määrä pelejä että yksittäiset heittelyt saattavat olla rajujakin, jo yhden pelin takia kun ne runkosarjan tiimellyksessä tasoittuvat ja muutama piikki ei juuri tilastoja hetkauta.

Kalpan nuori Järvinen on ollut huippuhyvä. Mies sai mahdollisuuden kun kokenut Oksa hävisi toisen ottelunsa (ensimmäisessä Oksa pelasikin nollapelin) ja sen jälkeen Järvinen ei ole paikkaansa enää oksalle luovuttanut. Voittoja 3, häviöitä 1 ja loistava 95,41% torjuntaprosentti antaa tässä vaiheessa playoffsien tilastoissa Järviselle piikkipaikan ansaitusti. Vaikka Oksa hävisikin toisen pelinsä ja sai luovuttaa paikkansa, on miehellä ensimmäisen nollapelin ansiosta hyvä 93,75% torjuntaprosentti ja tilaston sijalukuna 6.

Tilastoissa kolmossijan ottaa Jypin Tuokkola joka syrjäytti heti heikon ensimmäisen pelin pelanneen konkari Wallinheimon. Vaikka TPS sarjassa Tuokkolalle meni kyllä muutamia täysin otettavia maaleja, oli Pekka silti ”mies paikallaan” silloin kun tarve vaati ja otti riittävät kopit viemään Jyppi jatkoon. 94,24% on edelleen kunnioitettava torjuntaprosentti tähän aikaan kaudesta viiden pelin jälkeen joissa miehelle tuli vain 1 tappio. Wallinheimon surullinen tilastoluku tuon murheellisen yhden ottelun jälkeen on 76,92%.

Kärpät luottaa Tarkkiin ja mikä on luottaessa kun Tuomas on paljolti omalla panoksellaan ratkaissut 2 edellistä suomen mestaruutta pohjoiseen. Miksi ei siis tälläkin kaudella? Yksi heikompi peli tähän saakka sattunut, mutta muuten erittäin tasaista työtä jättäen kirkkaasti runkosarjan ykköstorjujan Juuso Riksmanin varjoonsa. 93,87% kertoo tasaisuudesta.

Bluesin nuori (88) Mikko Koskinen on neljän jäljellä olevan joukkueen maalivahdeista se jonka tilastot ovat heikoimmat, mutta mestaruuksia ei voiteta tilastoilla ja Bluesin peli on ollut viime otteluissa huimassa nousussa verrattuna Pelicans sarjan alkuun. 92,08% antaa playoff tilastoissa vasta sijan 8. Jos koskinen vie Bluesin finaaleihin tulee tilastojenkin parantua. Brückler on palannut luukulle kun Clarke on siirtynyt katsomoon, mutta Blues valmennus vannoo Koskisen nimeen.

Pudonneista joukkueista sen verran että TPS:n Salak oli lähes maaginen, mutta se ei tällä kertaa riittänyt Jypin ylivoimaa vastaan. Tilastoissa sijalla 2 ja torjuntaprosetti 95,14%. Kertoo siitä mahtavasta maalivahtivalmennustyöstä jota Turussa Urpo Ylösen johdolla tehdään vuodesta toiseen.

Pelicansin Tommi Nikkilä aloitti Blues sarjan mahtavasti ja oli jo ottamassa sankarin viittaa, mutta sitten taso katosi yhden heikon pelin myötä, tosin koko joukkueen avustuksella. Taisi tulla uskon puute omaan asiaan, ainakin siltä Pelicansin peli näytti.

Maalivahtien trendit matkalle playoffs peleihin

2009-03-10T22:32:00.003+02:00

Seurasin kauden aikan SM-liigan maalivahteja ja heidän sijoittumistaan liigan tilastoissa torjuntaprosentin mukaan. Tarkastelupäivämäärät ja maalivahtien sijoittuminen on listattu viitenä eri satunnaisesti valittuna päivänä jotka olivat:

24.9
15.10
26.10
18.1
5.3

Tuolta listalta löytyy tasaisia suorittajia, nousevia trendejä sekä laskevia trendejä. Tarkastalleen näitä hiukan tarkemmin muutaman esimerkin valossa ennen kun kauden todelliset pelit pääsevät alkuun ja nähdään mikä kenenkin kunto on silloin kun se eniten merkitsee.

”Tasaiset” suorittajat joiden taso ei heitellyt

Liigan itseoikeutettu ykkönen ja tasaisen varmasti tilastojen kärkipäässä pysytellyt maalivahti oli Jokereiden Juuso Riksman. Sijoittumiset olivat 3-2-3-2-1. Liigan ja Jokereiden paras pelaaja runkosarjassa, toivottavasti saa joukkueelta riittävästi tukea loppupeleissä pärjätäkseen.

Aivan alun piikkiä lukuun ottamatta voidaan KalPan Mika Oksa laskea myös tasaisiin suorittajiin, joskin tulokset eivät ole skaalan samassa päässä kuin kolleega Riksmanilla. Oksan sijoittuminen oli 1-18-18-16-19. Kertoo paljon joukkueesta jso ykkäsmaalivahti sijoittuu tilastoissa häntäpäähän koko ajan, mutta joukkue kärkipäähän. Ensimmäisen tarkastuspisteen sijoitus taisi olla tilastoharha.

IFK:n Juha pitkämäki teki myös tasaisen mollivoittoisen sarjan, joskin tietysti loppukaudella ei enään SM-liigassa pelejä kertynyt vaan sijoitus eli tilastoissa vanhoilla arvoillaan. Sarjana 17-21-21-22-23. En olisi uskonut että Pitkämäki ei koskaan pystynyt nostamaan tasoaan.

Nousevia trendejä

Tässä kastissa on pakko mainita ensimmäiseksi JYP:n sinuhe Wallinheimo jonka nimi olisi voinut olla myös tuolla tasaisten suorittajien listalla. Vankkaa työtä ja sarjana 7-5-2-1-2. Tällä miehellä on hyvä lähteä playoff’s peleihin.

Vaikka Rauman Lukko ei kovin hääppöistä kautta ole pelannut niin valtavan urakan raatanut Petri Vehanen käänsi sijoutuksensa nousuun romahdettuaan ensimmäisen tarkastuspisteen mahtavan tilaston jälkeen aina sijalle 17 saakka. Miehen alkukausihan oli ihan uskomaton, mutta nyt nuo pelit ovat vain muisto. Sijoitukset 2-17-13-10-10. Hieman eri rytmityksellä, harjoittelulla ja levon oikealla suhteella voisi tuo trendi olla vieläkin enemmän nousujohteinen. Jaksaako kuinka vielä karsintapeleissä?

Tapparan ykkösvahdin paikan playouteissa ottanut Nuori Harri Säteri voidaan laskea myös nousevan trendin maalivahdiksi. Sijoitukset 13-16-10-6-8. Yllättävän pitkään kesti ennen kuin valmennusjohto huomasi että Säteri on Tapparan maalivahdeista se parempi.

Toinen nuori nousevan trendin maalivahti on ehdottomasti Mikko Koskinen. Sijoitukset 9-10-12-8-3 lupaavat hyvää suuntaa Kossulle playoff’s pelejä ajatellen nyt kun nuorukainen on lunastanut puheensa ja lähtee ensimmäistä kertaa urallaan ykkösenä miesten playoffseihin. Todellinen yllättäjä.

Laskevia trendejä

Pelicansin nuori Niko Hovinen aloitti kauden loistavasti tuuraten loukkaantunutta Tommi Nikkilää, mutta vielä ei nuoren lupauksen kunto ja suoritustaso kestänyt jatkuvaa pelaamista siihen saakka kunnes Nikkilä palasi tositoimiin. Hovisen sarja 6-19-20-23-22. On hyvässä koulussa Pasi Nurmisen, mutta tlosten pitää parantua nopeasti.

Brucklerin kausi Bluesissa alkoi hyvin ja tuolla 26.10 tarkastuspisteellä mies oli noussut jo neljänneksi, mutta sitten alkoi epävarmuus samaan aikaan kun CHL pelit painoivat päälle ja nuori Koskinen paransi otteitaan liigassa. Sijoitukset 5-7-4-15-16. Sääli että maalivahti joka toi Bluesin otteisiin ensimmöistä kertaa todellisen uskottavuuden lopettaa pelinsä seurassa näillä näkymin katsomossa tai luukulla. Parempi maalivahti kuin mitä tilastot kertovat.

Mika Lehdon otteet olivat mollivoittoiset huonosti pelanneen Tapparan takana, joskin mies sitten nosti sijoitustaan kyllä viimeisellä tarkastuspisteellä. Ainakin nyt näyttää että Säteri on playouteissa lopullisesti ohittanut Lehdon. Sijoitukset 14-12-15-17-11.

Riittääkö paukut ?

2009-03-03T17:43:00.001+02:00

Sm-liigassa pelataa viimeisiä kierroksia ja kohta päästään vihdoin käsiksi tosipeleihin. Ennen kun tiedämme ketkä pelaavat vastakkain ja tarkastelemme hiukan tarkemmin playoffisien maalivahtipareja, niin otetaan tähän alustukseksi eräs tärkeä teema mietinnän alle.

Maalivahdin peruskunto, voima ja fyysiset ominaisuudet rakennetaan pelikausien välissä ja niitä pyritään sitten kauden aikana pitämään yllä. Jos mahdollista niin fiksut MV-valmentajat pyrkivät myös harjoittelun ja levon oikealla suhteella rakentamaan suojateilleen oikeanlaisen kuntopiikin kauden tärkeimpiä pelejä varten. Jos maalivahti pelaa kauden aikana periaatteessa tyyliin ”muutamaa vaille kaikki pelit”, niin on hyvin vaikea kuvitella että peli- ja harjoittelurytmi olisi sallinut kuntohuipun rakentamista. Mietitään tuota tilannetta vaikka siten että kesän ja syksyn aikana on harjoittelulla laitettu ”rahaa pankkiin” ja jokaisen ottelun kautta sitä säästöä nyt kulutetaan. Jos ei uutta säästöä synny oikeanlaisen harjoittelun ja levon kautta pienenee saldo tilillä koko ajan ja uuden säästön tekeminen on mahdotonta jos pelaa lähes joka pelin rankan liigakauden aikana, puhumuttakaan jos kärsii vielä loukkaantumista ja vaivoista.

Liigassa on selvästi joitain maalivahteja jotka ainakin tilastojen valossa ovat tässä riskiryhmässä eli kovan pelirtymin takia eivät ole juuri muuta ehtineet tehdä kuin pelata ja palautella / pitää paikkoja kunnossa. Tarkastellaan heitä siinä järjestyksessä kun he tällä hetkellä sijoittuvat liigan tilastoissa torjuntaprosentin mukaan.

1. Juuso Riksman, Jokerit. 2687 peliminuttia ennen tätä iltaa sekä jonkin verran vielä flunssaa ja selkävaivaa kauden aikana. Tosin Jokereiden on ollut klähes pakko peluuttaa Juusoa aina kun mahdollista johtuen siitä että mies on joukkueen sielu joka on pelannut suuren osan pisteistä lähes yksin joukkueelleen. Samoin epäluottamus Hallikaiseen tuuraajana on pakottanut Riksmanin isoille minuuteille. Olisiko ollut hyvä hommata toinen kakkonen jo alunperin jos Hallikaiselle ei haluttu antaa luottoa.

2. Alexander Salak, TPS. Mies on noussut suureen rooliin ja nostanut tasoaan TPS:n ja Ylösen maalivahtikoulussa huimasti. Niin selkeä ykkönen ettei kriisijoukkue ole juuri muita maalivahteja voinut edes harkita kuin jossain vaiheessa alkukaudesta ja Salakin pelikiellon aikana. Jos joukkue playofseihin yltää ei Salak tule niitä pelejä kovin tuoreena aloittamaan.

3. Petri Vehanen, Lukko. Tätä peluutusta en oikein ymmärrä, 3316 minuttia ennen tätä iltaa. Toki Pete on Lukon selkeä ykkönen ja huippumaalivahti, mutta ei Myllykoski niin huono ole että ansaitsi vain hiukan yli tunnin peliaikaa koko liigakaudella. Uskon että oikeanlaisella levolla ja harjoittelulla pieni vuorottelu olisi pitänyt Vehasen vieläkin paremmassa kunnossa ja auttanut Lukkoa joukkueena enemmän.

4. Teemu Lassila, HPK. Toinen Lukon kaltainen tapaus ja melkein yhtä paljon peliminuutteja kuin Vehasella (3133). Kakkosvahti Strömbergilla vain 237 minuuttia. Tuohon urakkaan vielä Lassilalle päälle maaotteluita jne, niin kovan rupeaman on mies vetänyt.
5. Tähän kovien minuuttien sarjaan nousee vielä 3 maalivahtia jotka tuskin ovat kauheasti muuhun kuin peleihin keskittyneet. Nämä ovat Ässien Eero Kilpeläinen, Saipan Iiro Tarkki ja Ilveksen Hannu Toivonen.

Seurataan kuinka näiden isojen minuuttien maalivahtien vire säilyy ja peli kulkee playoffseissa/playouteissa. Toki heistä voi nousta vaikka minkälaisia sankareita vielä loppukaudesta esiin, mutta mahdollisuudet olisivat paremmat jos pelin, harjoittelun ja levon suhde olisi saatu rakennettua paremmin.

Jäissä pelaamisen taito (ja ”taide”)…

2008-11-15T15:16:00.001+02:00

Olen saanut todella paljon kyselyitä viimeisen vuoden aikana eri tason valmentajilta tämän aiheen ympäriltä eli kuinka paljon maalivahtien tulisi pelata jäissä ja kuinka paljon pystyssä? Kaikille olen antanut ensimmäisenä saman vastauksen eli kyse ei ole siitä pelaako maalivahti jäissä vain ei, vaan kyse on ajoituksesta, pelin lukemisesta ja siitä mitä maalivahti on tehnyt ennen jäihin menoa. Tähän voisi sitten myös lisätä ostoskanavan tyyliin ”eikä tässä vielä kaikki!” On myös erittäin tärkeää miten maalivahti menee jäihin ja kuinka maalivahti toimii jäässä ollessaan.

Asia on hyvin tärkeä ja vaatii paljon tarkempaa selvitystä, kuin mitä blogiartikkelissa voin antaa, joten lupaan tehdä asiasta kunnon resurssin GoaliePron resurssikirjastoon lähiaikoina. tarkastellaan tässä kuitenkin noita perusteita ainakin näin hiukan pinnallisemmin.

Ensinnäkin moderni jääkiekko ja sen maalivahtipeli on kehittynyt siihen suuntaan että maalivahdit torjuvat huipputasolla AINA yli 90% laukauksista toinen tai molemmat polvet jäässä. Tämä on tilastoitua faktaa NHL, SM-liiga ja MM-tasolta. Olen näitä asioita ja niiden kehittymistä tarkkaillut ja tilastoinut itse jo kaudesta 2002-03 lähtien ja seurannut miten asiat kehittyvät.

Sitten lisätään tähän vielä se fakta että jos tilastoidaan vain torjunnat ns maalipaikoista / maalintekosektoreista tulleista laukauksista, niin tuo jäissä torjuttu % luku on vielä korkeampi.

Koska sitten maalivahti torjuu vielä pystyssä? On näitä muutama tilanne kuten esimerkiksi laukaukset pienestä kulmasta ja ns vaarattomat laukaukset pitkältä etäisyydeltä. Nämä ovat 2 yleisintä tilannetta joiden lisäksi tulee sitten vielä muutamia poikkeuksia.

Nyt päästään sitten itse asiaan kun olemme ohittaneet tuon jäissä pelaamisen kysymyksen. Nykymaalivahti torjuu jään kautta, mutta:

1. Ajoitus on kaikki kaikessa. Jos maalivahti menee liian aikaisin jäihin pelaa hän usein itsensä ulos tilanteesta tai ainakin nostaa huimasti vastustajan mahdollisuuksia tehdä maali tilanteesta. Tässä asiassa maalivahti tarvitsee aina ammattitaitoisen maalivahtivalmentajan apua. Jos ajoitus on pielessä ei ole mitään merkitystä sillä kuinka oikeaoppinen maalivahdin V-torjunta on.

2. Palapelin toinen tärkeä osa on maalivahdin kyky liikkua. Tätä taitoa on maalivahdin harjoiteltava enemmän kuin mitään muuta jo aivan pikkujunnusta alkaen. Luistelutaidon ja tekniikan tulee olla niin hyvässä kunnossa että maalivahti pystyy seuraamaan tilanteita ja peliä koko ajan samalla pitäen jatkuvaa torjuntavalmiutta ja optimaalista sijoittumista yllä.

3. Kolmas osa tätä kokonaisuutta on maalivahdin kyky lukea peliä. Vaikka maalivahdin luistelutekniikka ja kyky liikkua olisi kuinka hyvä tahansa ei sillä ole merkitystä jos hän ei pysty lukemaan peliä oikein. Ilman kykyä lukea peliä ei maalivahti myöskään pysty ajoittamaan jäihin menoaan optimaalisesti.

Itse teen näiden asioiden kanssa töitä aina kun olen jäällä omien valmennettavieni kanssa. Ei ole merkitystä harjoittelemmeko kokeneen NHL vahdin (Nikke), ”kaiken nähneen” veteraanin (Sulo) tai miesten sarjan tulokkaan (Flueler) kanssa. Ajoitus, liikkuminen ja pelinluku ovat aina harjoitusten agendalla ja maalivahtivalmentajalla on suuri vastuu valmennettaviensa kehittämisessä näillä eri alueilla ja kokonaisuuden toimimisessa.

SM-liigan maalivahtikatsaus 15.10.2008

2008-10-15T15:40:00.001+03:00

Mielenkiintoisia aikoja ja tämä listamme jota seuraan torjuntaprosenttien kautta elää kovasti. Vertailukohtana sijoituksissa on tällä kertaa tuo edellinen 24.9 pidetty katsaus ja sen aikaiset sijoitukset. Lista tulee varmasti elämään vielä kauden aikana, mutta kun pelejä saadaan 30-40 plakkariin niin sijoitukset alkavat yleensä vakiintua alun tilannetta vankemmin. Alkukauden ehdoton nimi on Juuso Riksman joka on Jokereiden kaikki kaikessa ja tilastoykkönen Pekka Tuokkola tulee heti Riksmanin perässä hienojen suoritustensa ansiosta.

1. Pekka Tuokkola 95,18%
Vajaassa kuukaudessa sijalta 19 suoraan piikkipaikalle. Mahtava suoritus jolla aiheuttaa varmasti positiivisen ongelman JYPin valmennukselle. Tällä hetkellä yhdessä Wallinheimon kanssa liigan paras maalivahtiduo. Tuokkolan esitykset eivät tosin tule yllätyksenä sillä miehen otteet olivat ajoittain jo erittäin lupaavia viime kaudella kun vastuuta alkoi tulla.

2. Juuso Riksman 94,26%
Jokereiden kaikki kaikessa tällä hetkellä. Pelaa joukkueelleen pisteitä lähes yksinään. Noussut pykälän verran tilastoissa.

3. Petri Koivisto 93,90%
Vastuuta tullut tarkin takana vasta kolmen ottelun verran, mutta niissä osoittanut etteivät viime kauden huippuotteet mestiksessä olleet sattumaa.

4. Aleksis Ahlqvist 93,20%
Noussut sijalta 11 aivan kärjen tuntumaan. Nuorella miehellä juuri nyt käsissään oikeastaan ensimmäistä kertaa IFK:ssa todellinen mahdollisuus ottaa ykkösmaalivahdin paikka. Olisi todella mielenkiintoista nähdä mihin pystyy kun luottoa annettaisiin hiukan pidemmällä jänteellä eikä Ahlqvistin tarvitsisi pelätä penkkikomennusta ensimmäisen tappion tai heikomman pelin jälkeen.

5. Sinuhe Wallinheimo 92,97%
Noussut 2 sijaa tilastoissa. Veteraani on aivan uuden tilanteen edessä saatuaan Tuokkolasta vakavasti otettavan haastajan. Kuinka reagoi pienenevään peliaikaan ja vastuuseen?

6. Teemu Lassila 92,76%
Nostanut sijoitustaan todella hyvin tuolta 12:sta paikalta. Suorituksen arvoa lisää vielä se että tämä on tapahtunut erittäin rankan vieraskiertueen aikana. HPK:n tärkein yksittäinen pelaaja tällä hetkellä.

7. Bernd Bruckler 92,69%
Sijoitus laskenut 2 pykälää ja vaikka pelannut hyvin eivät otteet ole olleet yhtä loistokkaita kuin aiemmin. Minkä verran vaikuttaa ”päätös” jättää Suomen kaukalot tämän kauden jälkeen (CHL:N haastattelun mukaan)? Istunut pelejä aiempaa enemmän Bluesin ulkomaisvahvistusten kierrätyksen takia.

8. Ville Hostikka 92,25%
Sijoitus laskenut 4 pykälää. Pelejä edelleen alla vain 4 kappaletta, mutta niistä selviytynyt hyvin.

9. Eero Kilpeläinen 92,20%
Sijoitus noussut pykälän. Alkaa lunastamaan hänelle asetettuja odotuksia ja pelasi melkein yksin voiton Bluesista Espoossa. Edelleen tarvii otteisiin lisää tasaisuutta.

10. Mikko Koskinen 91,67%
Pudonnut pykälän tilastoissa, mutta jatkanut hyvää kehitystään. Tähän saakka ehdottomasti yksi nuoren kaartin positiivista yllättäjistä. Jos Kossu jatkaa näitä otteitaan saa Bruckler katsella useamman pelin vielä sivusta.

11. Iiro Tarkki 91,62%
Nostanut sijoitustaan 4 pykälää ja on pelaamassa itseään vahvasti kohti liigan maalivahtieliittiä.

12. Mika Lehto 91,32%
Lehto on nostanut sijoitustaan 2 pykälää ja saanut runsaasti vastuuta Tapparan maalilla. Edelleen pelaa väliin varmoja pelejä, mutta loistokkuus puuttuu ja taso ailahtelee.

13. Tuomo Karjalainen 91,26%
Jäänyt Kilpeläisen varjoon ja saanut vain 3 peliä alleen tähän saakka.

14. Alexander Salak 91,19%
Kova on tämän nuoren miehen taakka TPS:n maalinsuulla, mutta Urpo Ylösen käden jälki alkaa näkyä ja Salakin pelityyli selkeytyy mitä enemmän ehtii tehdä töitä Upin kanssa.

15. Tuomas Tarkki 91,18%
Tullut alas sijalta 8, joskin ainakin minun näkemissäni peleissä esittänyt hyviä otteita ja paikannut useita puolustuksen pahoja virheitä. Rankka ohjelma jossa Tarkki kantaa suuren vastuun heikentyneen puolustuksen takana.

16. Harri Säteri 91,03%
Nuorukaiselle ei ole juuri vastuuta viime aikoina liiennyt vaan on ollut lähinnä luukkuvahtina. Pudonnut sijoituksissa 3 sijaa. Potentiaalia ottaa ykkösen viitta jo tällä kaudella jos vaan saa riittävät näytön paikat ja vastuuta.

17. Petri Vehanen 90,86%
Rankka pudotus kakkossijalta aina tänne peräpäähän saakka. Pelannut kaikki 13 ottelua ja herääkin kysymys siitä onko tämä liikaa, vai olisiko välillä hyvä saada myös lepoa ja aikaa harjoitella. Myllykoski on hyvä maalivahti tuuraamaan tarpeen mukaan.

18. Mika Oksa 90,71%
Listan toinen suuri putoaja joka oli vielä edellisen katsauksen aikana tilaston ykkösenä. Pelannut paljon Järvisen suoritusten oltua pettymys. Silti edelleen mv jonka kehitys verrattuna viime kauteen ollut erittäin positiivista.

19. Niko Hovinen 90,03%
Kovaan paikkaa joutuneen nuoren miehen kantti ei ole vielä kestänyt näin kovaa vastuun kantoa täysin. Sijalta 6 sijalle 19 kertoo omaa kieltään. Silti esittänyt välillä todella hyviä otteita, mutta rutiini tällä tasolla puuttuu ja sitähän saa pelaamalla kuten Hovinen parhaillaan tekee. Nikkilän tervehtyessä rooli jaa paljon pienemmäksi.

20. Hannu Toivonen 89,69%
Sijoitus laskenut yllättäen 2 pykälää. Itse olisin odottanut Toivosen jo aloittaneen nousun tilastoissa, sillä mies on huomattavasti parempi maalivahti kuin mitä nykyinen torjuntaprosentti näyttää.

21. Juha Pitkämäki 88,63%
Sijoitus pudonnut 4 pykälää. Varmasti potentiaalia parempaan, mutta viekö Ahlqvist nyt ykkösen paikan jota Pitkämäki on otteillaan tarjonnut hänelle. Nyt syytä palata perusasioihin ja laittaa niiden kautta peli ja itseluottamus kuntoon.

22. Mika Järvinen 87,50%
Sijalta 16 listan viimeiseksi. Suuri pettymys joka ei ole vielä päässyt lähellekään sitä tasoa jota esitti viime kaudella liigassa.

MV-valmennusta ja hienosäätöä kauden aikana

2008-10-13T15:20:00.002+03:00

Jatketaan taas kirjoittelua maalivahtivalmennuksesta ja otetaan viime viikonvaihteen Sveitsin ZSC Lions keikka esimerkiksi siitä kuinka huippumaalivahtienkin kanssa pystytään koko ajan viemään peliä eteenpäin ja tekemään hienosäätöä.

Perjantaina oli joukkueen harjoitukset aamupäivällä ja iltapäivä vapaa. Olin käynyt kaikki viime pelien maalit läpi tietokoneella ja huomasin että Sulolla aina silloin tällöin painopiste levisi liian laajalle alalle sekä painottoman puolen käsi/hartia ei lähtenyt kunnolla mukaan liikkeeseen. Nämä asiat kävimme ennen jäätä läpi ja kiinnitimme niihin huomiota joukkueen treenin aikana + vedimme vielä lopuksi oman 15 min setin keskittyen huolella näihin pieniin hienosäätöihin. Huippumaalivahti kuten Sulo pystyy hyvin pienellä vaivalla korjaamaan näitä tekniikan asioita pelikaudenkin aikana.

Lauantaina sitten joukkueen aamujää ja kunnon tuntuman otto illan ottelua varten. Pitkä bussimatka Geneveen jossa illan peli paikallista Servetteä vastaan. Ottelun aikana erityistä huomiota kiinnitimme Sulon kanssa Geneven erikoisiin YV-tilanteiden pelaamiseen jossa he ampuvat kiekon usein jo omalta siniseltään kohti vastustajan maalivahtia ja luistelevat voimakkaasti perään. Tosin Sulo on näiden hoitamisessa sarjan parhaita ja kun Sulo otti ensimmäiset kiinni ja pelasi kiekon itse saman tien toiseen päähään joutui Geneve muuttamaan taktiikkaansa näiden osalta. Itse pelistä saimme vain pisteen kun Servette pääsi kaventamaan pelin 1-1 tilanteeseen viidellä kolmea vastaan kolmannen erän lopulla ja sitten vielä viemään toisen pisteen 4-3 YV:llä kun jatkoaikaa oli kulunut vain 27 sekuntia.

Sunnuntaina sitten vuorossa maalivahtien oma jääharjoitus Dubendorfin hallissa kun muulla joukkueella vapaapäivä. Sulon kanssa jatkettiin samalla teemalla ja varmistettiin ettei painopiste pääse hajoamaan liikkeessä liian laajalle ja ”koko paketti” kääntyy aina liikesuunnan mukaisesti. Tunnin aikana saatiin käytyä perusasiat huolella läpi.

Kakkosemme eli Lukas Fluelerin kanssa teimme töitä hänen kehitysteemojen mukaisesti. Fokus on ylimääräisten liikkeiden eliminoiminen ja sitä kautta liikkumisen ja tilannenopeuden kasvu. Toisena kehitysteemana poikkiliikkeen tehostaminen ja tukijalan käyttö. Koska Sulolla oli kova peli alla ja taas seuraava Tiistaina, niin Lukas sai näissä mv-treeneissä tehdä enemmän töitä ja toistoja. Lopuksi vielä vedimme erittäin tiukan luistelu ja kunto-osuuden Lukakselle jonka viimeisestä pelistä oli kulunut jo 5 päivää.

Näin siis viime viikonloppuna. Kyllä kauden aikanakin pystyy korjaamaan, kehittämään ja viemään maalivahtien tekniikkaa eteenpäin.

MV-valmentajan analyysiä: Jokerit - IFK 7.10.2008

2008-10-08T14:19:00.003+03:00

Goaliepron foorumilla olen saanut useita kyselyitä siitä kuinka analysoin maalivahteja ja valmennettaviani peleissä tai kuinka scouttaan maalivahteja. Lupasin tuolla foorumilla että teen aiheesta pienen selvityksen tänne blogin puolelle ja tässä se nyt tulee. Kohteeksi otin eilisen tv-ottelun Jokerit Vs. IFK.

Seurasin ottelun tv:stä ja kumpaakaan maalivahtia en ole valmentanut, joten seuraavat kommentit perustuvat täysin eilen näkemääni. Huomaa että vaikka ruodinkin maaleja, niin en tarkoita niiden kaikkien missään nimessä olevan maalivahdin vika, mutta MV-valmentajan rooli on olla kriittinen ja aina miettiä mitä MV olisi voinut tehdä paremmin pystyäkseen torjumaan huolimatta siitä mitä oma puolustus on tehnyt.

Puhtaasti teknisesti arvioiden olisin eilisen perusteella päätynyt valitsemaan Riksmanin ilman muuta joukkueeseeni (vaikka päästikin tuplamäärän maaleja verrattuna Pitkämäkeen) jos olisin ollut scouttaus mielessä matkassa ja arvioimassa tekniikka & kumpi näistä kahdesta pystyy paremmin kantamaan joukkuettaan.

Riksman – Jokerit

• Alussa lähes työtön oman joukkueen ollessa täysin niskan päällä, ei helppo asetelma lähteä peliin tuntuman jne vuoksi

• Liikkuminen hyvää ja erittäin selkeää, antaa itselleen lähes joka tilanteessa aina mahdollisuuden torjua

• Ylikorostunut lumikolan/poikkimailan käyttö haittaa peliä aika tavalla

Maalit

1. Tyypillinen tilanne/maali Riksmanille jossa liiallinen poikkimailan käyttö korostui / kostautui. Oli valmiiksi jäissä poikkimailassa kun syöttö tuli räpylän puolelta kilvelle > laukaus suoraan ylös > ei ehtinyt saada kilpikättä jäästä irti/ylös ajoissa.

2. Toisessa maalissa Riksman teki kaiken oikein, mutta nopea sivusiirto tuossa lähitilanteessa ei jättänyt maalivahdille mahdollisuuksia.

3. Sama homma kolmannessa maalissa itse laukauksen suhteen, mv:lla ei saumaa. Rebound lyötiin ”100-0” sisään. Ainoa lääke olisi ollut parempi kiekon kontrollointi ennen reboundin syntymistä.

4. Ja taas vailla mahdollisuuksia. IFK pääsi lyömään suoraan ”vastapalloon” läheltä ylös.

5. Oma pelaaja teki tässä laukauksessa pahasti maskia Riksmanille, joka tämän takia ajoitti torjuntansa väärin ja meni jäihin liian pehmeästi & myöhässä. Samalla antoi vielä pakan hajota ja päästi mailan nousemaan ylös jolloin länget oli todella auki.

6. Viimeinen maali päästiin tekemään suoraan keskeltä sisään aivan vapaasti, mutta tässä tilanteessa maalintekoa helpotti myös maalivahdin turha valuminen sisälle ja näin laukaisukulman avaaminen maalintekijälle.

Pitkämäki – IFK

• Ensimmäisessä erässä todella paljon töitä ja sitten taas viimeisen erän ajan käytännössä työtön

• Puutteellinen poikkiliike kiinnitti huomiota ja turhan usein jäihin mentyään jouttu seuraamaan tilanteita heittäytymällä ”fudismaisesti” pää edellä tilanteeseen tämän puutteen vuoksi

• Poikkiliikkeen puutteen (tukijalan potku) koittaa korvata myös kurotuksilla

• Pelasi suorat tilanteet ja laukaukset, joissa poikkiliikettä ei tarvittu, oikein hyvin ja selkeästi

• Suurimmassa osassa tilanteita (suorat edestä) kintaat erittäin hyvin kropan edessä mahdollistaen maksimi peiton ja liikeradat

• Kun tilanteet siirtyvät lähemmäksi vetää kädet taakse ja avaa laukaisukulmaa turhan takia

• Lähitilanteissa lumikolan/poikkimailan käyttö lähes 100% eli ongelmallisen suuri ja tuo liikkumiseen sekä peittopinta-alaan suurta haavoittuvuutta

Maalit

1. AV-maali jossa pelasi räpyläpuolen lähitilanteen poikkimailalla ja hukkasi reboundin joka meni kilpipuolelle. Helppo tehtävä laittaa kilpipuolelta kiekko tyhjiin. Vaikka olisi seurannutkin kiekkoa oikein, olisi ollut todella hankalassa asennossa liikkua torjuntaa johtuen tuosta poikkimailalla pelaamisesta

2. Toinen maali taas sitten täysin puolustuksen, mutta huomio kiinnittyi maalivahdin tekniikkaan. Poikkisyöttö räpyläpuolelta kilvelle ja Pitkämäen liike perustui täysin kurotukseen / oikean jalan ”hyppyyn” kun taas vasemman eli tukijalan työntö poikkiliikkeeseen jäi puutumaan täysin.

3. Kolmas maali näyttävä suora ohjaus maalin edestä johon ei ollut mitään saumaa reagoida. Rohkeampi peittäminen olisi ollut ainoa mahdollisuus torjuntaan.

Keskustelua aiheesta foorumilla: http://www.goaliepro.com/foorumi/viewtopic.php?p=31139#31139

SM-liigan MV-katsaus 24.9

2008-09-24T14:11:00.000+03:00

Tässä nopea katsaus oman ”suppean näkemykseni” kautta siihen kuinka näen tämän hetken liigamaalivahdit ja heidän suorituksensa. Käsitellään nämä herrat siinä järjestyksessä kun he ovat liigan torjuntatilastoissa torjuntaprosentin mukaan sijoittuneet. Vaikka tässä joitain ennustuksia esitänkin, niin on todennäköistä että monet asiat muuttuvat vielä kauden mittaan ja osoittavat useat ennustukset vääriksi. Tässä onkin jääkiekon suola, ennalta arvaaminen/ennustaminen on vaikeaa.

1. Mika Oksa, Kalpa. Todella positiivinen yllätys. Ainakin tässä vaiheessa näyttää päässeen eroon vanhasta ongelmastaan ylisijoittumisesta. Kuinka paljon positiivista vaikusta on tuonut uusi maalivahtivalmentaja Kimmo Kapanen?

2. Petri Vehanen, Lukko. jatkanut todella vankkoja otteitaan viime kauden tapaan. Itse asiassa aloittanut odotuksia paremmin ottaen huomioon kesäkauden harjoitteluun ja treenipeleihin osallistumista rajoittaneet kantapäiden leikkaukset.

3. Juuso Riksman, Jokerit. Myös positiivinen yllättäjä pienten alkuvaikeuksien jälkeen. Rikkonaisen edelliskauden jälkeen otteet jopa yllättävän hyviä jo näin aikaisessa vaiheessa. Erityinen hatunnosto Blues nollapelistä.

4. Ville Hostikka, Saipa. Kakkosen statuksella kauteen lähtenyt Hostikka on nostanut osakkeitaan huimasti alun peleissä. Todellinen yllättäjä jos taso pysyy näin ylhäällä.

5. Bernd Brückler, Blues. Aloittanut odotetulla hyvällä tasolla eikä ole näyttänyt merkkejä viime kauden playoffsien hapuiluista ja helpoista maaleista. Varmasti runkosarjassa yksi parhaista maalivahdeista jonka todelliset näyttö annetaan sitten suosikkien maalilla playoff paineissa.

6. Niko Hovinen, Pelicans. Jokereissa aliarvostettu maalivahti joka on ollut alkukauden yllättäjistä suurimpia. Saanut peliinsä itseluottamusta ja varmasti myös Pasi Nurmisen avulla löytänyt torjuntoihinsa kaivattua poikkiliikettä. Nyt näyttää siltä että onneksi Jokereiden ”maalivahtivalmennus” ei ehtinyt pilata tätä nuorta lupausta. Nollapelit kovia näyttöjä.

7. Sinuhe Wallinheimo, JYP. Veteraani suorittaa rutiinilla ja edelleen korkealla tasolla.

8. Tuomas Tarkki, Kärpät. Otteet ailahdelleet hieman, tosin näin on ollut koko joukkueen laita. Tarkin tarvitsee nostaa tasoaan jonkin verran viedäkseen joukkueensa takaisin varteenotettavaksi voittajakandidaatiksi.

9. Mikko Koskinen, Blues. Tämäkin nuori mies kuuluu positiivisiin yllättäjiin tuurattuaan Bruckleria menestyksekkäästi kahdessa perättäisessä pelissä. Torjuntatekniikka ja liikkuminen mennyt selvästi eteenpäin.

10. Eero Kilpeläinen, Ässät. Eeron otteita en ole juuri päässyt näkemään, joten kommentoiminen on vaikeaa vielä tässä vaiheessa.

11. Aleksis Ahlqvist, IFK. Kaksi peliä joista toinen todella hieno suoritus ja toisessa romahtaminen lopussa. Alkaa hautautumaan IFK:ssa penkille eikä ole pystynyt kehittämään peliään odotusten mukaisesti.

12. Teemu Lassila, HPK. Selkeästi rakentanut pelitapaansa uusiksi valmentajansa Jari Kaarelan kanssa. Ajoituksellisesti pelaa paljon entistä maltillisemmin ja lukee tilanteet sen sijaan että ennakoi. Nousee kyllä tilastoissa kunhan saa joukkueelta hieman alkukautta enemmän tukea ja pääsee myös pelaamaan kotiyleisön edessä.

13. Harri Säteri, Tappara. Kovaan kouluun joutunut nuori mies, joka kuitenkin ottanut haasteen vastaan hyvin. Tulee parantamaan peliään varmasti ja uskon että ottaa ykkösen manttelin kauden mittaan joukkueessaan. Parkkilan valmennus varmasti auttaa pelin kehittämisessä.

14. Mika Lehto, Tappara. Kehitys pysähtynyt paikoilleen ja todennäköisesti edessä rooli kakkosena.

15. Iiro Tarkki, Saipa. Väläytellyt osaamistaan, mutta kaipaa vielä tasaisuutta otteisiin. Omaa potentiaalia mennä todella pitkälle.

16. Mika Järvinen, Kalpa. Otteet eivät ole vastanneet odotuksia. Ykköstorjujan roolia tarjottiin lautasella, mutta ei osannut vielä ottaa sitä vastaan.

17. Juha Pitkämäki, IFK. Uskomattoman huono kauden alku ja epätasaiset otteet. Totuuden nimissä ei joukkueen tukikaan ollut paras mahdollinen, mutta kuinka paljon joukkueen epävarmuudesta sitten heijastuu/aiheutuu Pitkämäen omista epävarmoista otteista? Joukkueen on tunnetusti paha pelata omaa peliään jos ei luottamus puolustuksen ja maalivahdin välillä toimi. Maalivahtivalmennuksella on runsaasti töitä saada mies omalle tasolleen.

18. Hannu Toivonen, Ilves. Selkeä pettymys. Akrobaattinen Toivonen ei ole vastannut odotuksia, tosin on 100% varmaa että otteet tulevat paranemaan. MV-valmennus ja miehen oma työmoraali on kunnossa joten odotellaan ja katsotaan miten otteen kohentuvat.

19. Pekka Tuokkola, JYP. Vähän peliaikaa enkä ole päässyt otteita näkemään, joten jätän hänenkin kommentoimisen myöhempään ajankohtaan.

Maalivahtivalmentajan tärkeys huipulla

2008-09-19T13:53:00.001+03:00

Olen itse valmentanut vuosien ajan maalivahteja joilla on ikää mittarissa yli keskiarvon ja ylivoimaisesti pisimpään olen työskennellyt Ari Sulanderin kanssa jolla tulee 40v täyteen kuluvan kauden aikana. Todella usein tulee ihmisiltä kysymyksiä tyyliin ”Tarviiko tuon ikäinen enää valmentajaa?” tai ”Voiko sen ikäiselle enää opettaa mitään uutta”?

Vastauksena voin kertoa että maalivahtivalmentaja on todella tärkeä tukihenkilö ja apu kokeneellekin & huipputasolla pelaavalle maalivahdille, mutta kokeneen maalivahdin kanssa ei pärjää kuka tahansa valmentaja. Ensimmäinen ja tärkein asia joka sanelee yhteistyön tuloksellisuuden on molemminpuolinen luottamus. Kokeneen maalivahdin valmentaminen vaatii todella paljon valmentajalta ja harjoituksiin ei todellakaan mennä vetämään jotain ”vakiosettiä” virkamiesasenteella.

Miksi kokenut maalivahti tarvitsee omaa valmentajaa?

MV pelaa todella vastuullisella paikalla ja virheet näkyvät heti tulostaululla. Tämä ei ole helppo vastuu kantaa yksinään, varsinkaan silloin kun joukkueen peli ja tulokset eivät vastaa odotuksia. Maalivahtivalmentaja on kauden aikana hyvin paljon myös henkinen valmentaja joka jakaa paineet ja vastuun valmennettavansa kanssa ja auttaa prosessoimaan eri tilanteet henkisesti oikein. Monesti pelikauden aikana juuri tämä henkinen puoli on se tärkein ruutu jota maalivahtivalmentaja työstää. Tulokset ovat usein hyvin näkyvissä myös kun tarkastellaan maalivahtien suorittamista eri seuroissa ja missä kunnossa maalivahtivalmennus on vuosien aikana ollut. Ei ole vaikea väittää että sellaiset valmentajat kuten Urpo Ylönen ovat alansa huippuja juuri tällä alueella kun katsoo tuloksia vuosien ajalta. TPS on tuottanut lukuisia huippuvahteja kun taas toiset suomalaisjoukkueet ovat samaan aikaan hukanneet lukuisia kykyjä ja käyttäneet huikeita määriä maalivahteja vuorollaan floppaamassa seuran paidassa.

Toinen asia on urheilijan tekninen kehittäminen yksilönä. Katsokaa vaikka noita maalivahteja jotka ovat jatkaneet uraansa normaalia pidempään. Yleensä heidän takaansa löytyy yhteisenä nimittäjänä osaava maalivahtivalmentaja jonka kanssa urheilija on voinut vuodesta toiseen kehittää peliään ja tekniikkaansa. Jääkiekko muuttuu koko ajan, peli nopeutuu ja varusteet kehittyvät. On selvää ettei maalivahti voi pelata vuodesta toiseen samalla tavoin ja pysyä huipputasolla. Samoin se on henkisesti myös todella raskasta. On hyvä saada luotua oma ohjelma joka vuosi ja kehittää peliään sen sijaan että hallille tullaan ”just another day at the office” menttaliteetilla ja sitten ihmetellään kun tuloksia ei enää synnykään. Ilman osaavaa maalivahtivalmentajaa on mv:n lähes mahdotonta kehittää omaa peliään joka vuosi moderniin ja hänelle oikeaan persoonalliseen suuntaan. Vaatii todella paljon silmää, kokemusta, osaamista ja kommunikointitaitoa valmentajalta jotta hän pystyy auttamaan valmennettavaansa ja viemään tämän peliä oikeaan suuntaan. Juuri tämä työ on sitä asian ydintä josta itse nautin eniten. Hyvä yhteistyö maalivahdin kanssa jossa me haemme todellakin yhdessä ne oikeat tavat, muutokset ja käytettävät metodit on ainoa tie jatkuvaan kehitykseen. Tämä on kovaa työtä jossa peliä (itse pelin muutoksia sekä oman maalivahdin toimintaa) tulee analysoida jatkuvasti ja olla aina muutoksen hermolla.

Sulo ja Nikke esimerkkeinä

Sulo vetää jo 11:sta kauttaan ZSC Lionsin itseoikeutettuna ykkösenä Sveitsin sarjassa. Tämä on omalla tavallaan ennätysmäistä kun ottaa huomioon Sulon iän ja Sveitsin sarjan raadollisuuden ulkomaalaisvahvistusten osalta suhteelta heidän suorituksiinsa. Sulo on kuitenkin tuonut Zurichiin jo 3 mestaruutta kuten toi aikanaan Jokereillekin. Ennen Sulon tuloa ei ZSC ollut muutamaan vuosikymmeneen mestaruudella juhlinut ja eipä ole Jokeritkaan yhtä useampaa kertaa Sulon lähdön jälkeen kirkkaimpia mitaleja kaulaansa ripustanut. Sulo jatkaa huipputasolla korkean työmoraalinsa ansiosta ja on kaiken krediitin ansainnut. Se että Sulo on pystynyt peliään kehittämään huimasti moderniin suuntaan kertoo vaan siitä kuinka fiksusta kaverista on kyse. Maalivahtivalmentajalle kyseessä on erityisen kiitollinen valmennettava ja tuloksissa merkittävää osaa näyttelee varmasti pitkä yhteistyömme ja hyvä luottamussuhde.

Nikke Bäckström on toinen hyvä esimerkki mitä voidaan valmennuksella tehdä. Kolmena viime kesänä on miehen tyyli rakennettu uusiksi poikkiliikkeen ja torjunta-asennon osalta melko pitkälle sekä viety liikkumista ja mailapeliä eteenpäin. Kun aloitimme Niken kanssa yhteistyön teimme ensin tarkat analyysit videoiden ja tietokonesimulaatioiden avulla. Tämän jälkeen laadin ehdotuksen mitä lähdemme muuttamaan ja täytyy myöntää että tuolloin ajatus isoista muutoksista hieman hirvitti, sillä olihan Nikke juuri allekirjoittanut ensimmäisen NHL sopimuksensa. Nikke kuitenkin uskoi asiaan ja laittoi itsensä täysillä peliin. Muistan vielä kun kysyin ensimmäisen kerran että: ”Uskalletaanko lähteä heti tekemään näin suuria muutoksia?” Vastaus tuli välittömästi: ”Sinähän se valmentaja olet!” Saimme heti alusta lähtien hyvän yhteistyön aikaan ja siihen varmasti auttoi jäällä mukana ollut Sulo joka kertoi omista kokemuksistaan ja mitä olimme hänen kanssaan tehneet aiempina vuosina. Nyt joka tapauksessa Niken peli on aivan erilaista kuin SM-liigan aikana ja noita muutoksia ei kokenutkaan maalivahti pysty itse ajamaan sisään ilman valmentajan apua.

Tämä kausi

Itselleni tämä kausi on aika erilainen kuin aiemmat. Edelleen käyn säännöllisesti Zurichissä ja teemme myös Sulon kanssa paljon etätyötä videoiden jne avulla sekä useamman kerran viikossa puhelimitse.

Niken kanssa olemme ottaneet myös käyttöön säännölliset pelianalyysit ja niiden seuraamisen & palautteen etänä.

Se missä tulee suuri ero on se että ensimmäistä kertaa sitten 2002 kun muutin takaisin Suomeen USA:sta ei minulla ole Suomessa minkään joukkueen maalivahteja valmennuksessa. Jää taas aikaa vielä enemmän etävalmennettavien auttamiseen, matkustamiseen sekä pitkästä aikaa jopa itse pelaamiseen. Tälläkin viikolla jäällä itse vermeet päällä 4 kertaa. Täytyy myöntää että alkaa ainakin näin aluksi hieman painaa jaloissa, mutta mukava taas katsella kiekkoa hieman enemmän tuolta maskin takaa.

Sarjat alkavat –Valmennettavat valmiina

2008-09-11T13:10:00.003+03:00

Viime viikolla oli sitten tämän kesän vihoviimeinen spesiaalijää kun Nikke Bäckströmin kanssa kerrattiin kesän aikana oikeille urille laitettua tekniikkaa. Muuta valmennettavani olivatkin jo ehtineet poistua omien joukkueidensa matkaan Sveitsiin ja USA:n suuntaan. kesällä saatiin paljon aikaan ja tässä hieman katsausta:

Ari Sulander, ZSC Lions – Veteraani jaksaa treenata kovalla sykkeellä ja 39v iästä huolimatta hioa peliään koko ajan modernimpaan suuntaan. Sulon kohdalla olemme myös muuttaneet treenaamista ja korvanneet raakoja puntteja soveltavalla harjoittelulla kuten myös lenkit korvattu fillari ja rullaluistelutreenillä. Jäällä Sulon peliä on viety edelleen taloudellisempaan suuntaan ja miehen sijoittumista optimoitu siten että on aina positiossa josta torjunta mahdollista pienellä ja nopealla liikkeellä.

Nikke Bäckström, Minnesota Wild - Viime kauden aikana tuli Nikelle kauden mittaan muutamia tekniikkavirheitä kauden aikaan ja samalla pelin ajoitus alkoi kärsimään. Nämä näkyivät varsinkin tietyissä MM-kisojen pelissä, mutta mies pystyi pienen palaveeraamisen jälkeen tekemään kesken kisoja todella hienon korjaavan liikkeen. Nyt ollaan kesän aikana poistettu noita virheitä sekä samalla pyritty kehittämään lyhyen poikkiliikkeen nopeutta, parantamaan mailapeliä sekä liikkumisen ajoitusta läpiajoissa. Kauden aikana analysoin 2-4 viikon välein Niken toimittamia pelinauhoituksia ja pyrimme jatkuvan seurannan avulla välttämään viime kaudella tapahtuneet tekniikka ja ajoitusongelmat. Erikoisuutena mainittakoon Niken osallistuminen ZSC:n treenileirille Saksan, Fussenissä.

Lukas Flueler, ZSC Lions – Nuori ja lupaava Flueler on ollut kovan ohjelman parissa koko kesän. Löysästi harjoitelleesta lahjakkaasta (ja hyvällä asenteella toimivasta) nuorukaisesta hiotaan huippu-urheilijaa ja niinpä treenimäärätkin ovat aivan muuta kuin mitä Sveitsiläiset ovat tottuneet tekemään. Mennyt samoilla määrillä kuin Sulo eli n 11 treeniä viikossa, mutta osiltaan ohjelma Sulon omaakin kovempi. Jäällä liikkuminen ja lähdöt edelleen liian hitaita ja tätä puolta tekniikasta hiotaan koko ajan.

Jan Ropponen, RIT Tigers – Toista kauttaan NCAA kiekkoa jenkeissä pelaava Jani on selkeästi kehittynyt ensimmäisellä yliopinkaudellaan ja kesän aikana on työtä jatkettu siitä mihin edellisenä vuonna jäätiin eli liikkuvuuden parantamiseen sekä tietyn hosumisen poistamiseen.
Lukuisa muitakin maalivahteja oli mukana harjoituksissa, kuten KooKoon Antti Härmä jne.

Nyt sitten on kausi pyörähtänyt käyntiin ja päästy ”normaali” rutiineihin. Koska en itse valmenna Suomessa mitään joukkuetta vakituisesti tällä kaudella on aikaa Sveitsin keikkojen jne lomassa taas pelata itsekin. Nyt kun muutama jää takana ”vermeet niskassa” niin täytyy todeta että on mukava vaihteeksi ehtiä itsekin pelaamaan. Eilen tuntui kuitenkin siltä että alkaa olla vanha kun oma entinen valmennettavani Marko Rantanen Jokeriajoilta 90-luvulta oli toisessa päässä maalissa ikämiestreeneissä.

Kesään jäät – Tekniikan etsikkoaikaa

2008-07-09T12:58:00.002+03:00

Te joilla on mahdollisuus käydä kesällä mv-jäillä maalivahtivalmentajan kanssa olette onnekkaita, sillä tämä on todellakin aikaa jolloin voidaan korjata tekniikkaa ja rakentaa sitä oikeaan suuntaan enemmän kuin minään muuna aikana kaudesta.

Miksi näin?

· Akut on ladattu kauden jäljiltä

· Jää tuntuu taas muutaman kuukauden paussin jälkeen innostavalta

· Aikataulut on tehty sinun tarpeiden mukaan, ei joukkueen

· Valmentaja voi rakentaa ohjelmat yksilöllisesti vain sinulle

· Saadaan kerrankin riittävät määrät oikeita toistoja virheiden korjaukseen

· jne

Itse olen pyörittänyt omien valmennettavieni kanssa näitä kesän fokus mv-jäitä taas tuolta kesäkuun viimeiseltä viikolta yhdessä Ari Sulanderin, Nikke Bäckströmin ja Jani Ropposen kanssa. Valmennusapuna on mukana ollut myös Ale Jääskeläinen ja muita jäällä mukana käyneitä maalivahteja ovat mm Mikael Vuorio, Antti Härmä ja Riku Härmä.

Varsinkin Sulon ja Niken kanssa on todella motivoivaa tehdä töitä kun joka viikko näkee edistystä ja kuinka saadaan vietyä kokeneiden ammattilaistenkin tekniikkaa aimo askelin eteenpäin sekä karsittua kauden aikana mukaan tarttuneita pahoja tapoja ja/tai virheitä.

Nyt pyrimmekin saamaan kaiken mahdollisimman hyvin kohdalleen ennen kun joukkueiden omat training campit alkavat, sillä tuolloin alkaa meidän oma aikamme rajoittua ja joudumme toimimaan entistä enemmän joukkueen ehdoilla. Mielenkiintoinen tulee olemaan tämän kauden Zurichin leiri Saksan Fussenissä kun Suloa ja nuorta Lukas Flueleriä tulee mukaan vierailevana tähtenä kirittämään Nikke ennen kun hänen oman joukkueen ohjelmat starttaavat sitten Minnesotassa.

Tiedän että monille tämä ei ole mahdollista, mutta ideaalitilanteessa näin saa parhaat tulokset. Uskon että tulevaisuudessa päästään Suomessakin toteuttamaan tällaisia ohjlemia enenevässä määrin, mutta sitä ennen tarvitaan riittävästi suorituspaikkoja ja toivottavasti myös Jenkki/Kanukkityylisiä mv-harjoituskeskuksia saadaan Suomeen aikaan.

Suomiko maalivahtimaa – NHL draft 2008

2008-06-23T15:01:00.002+03:00

Me olemme tottuneet pitämään maatamme varsinaisena maalivahtien hautomona ja onhan meillä todella hyvä edustus tälläkin hetkellä NHL eri NHL joukkueiden maalivahtiosastoilla. Mitä sitten tapahtui viime viikonvaihteessa Ottawan draft tilaisuudessa? Onko Suomalaismaalivahtien osaamisen taso laskenut, vai miksi meidät on unohdettu jopa niin että länsinaapurikin meni heittämällä ohi?

Kanadasta varattiin 17 maalivahtia Ruotsin ollessa kakkonen kolmella varauksella. USA, Suomi ja Venäjä saivat sitten tyytyä kukin yhteen varattuun maalivahtiin. Aika murskaavan tylyä ylivoimaa kanukeilta, vai mitä? Liigana OHL oli ylivoimainen ja 7 tämän liigan maalivahtia varttiin. Hyvänä kakkosena tuli sitten WHL josta varattiin 5 maalivahtia.

Tietysti nämä tulokset kertovat korutonta kieltä siitä kuinka tarkkaan Kanadan sarjoja seurataan ja että sieltä on paljon helpompi tulla huomatuksi kuin esimerkiksi Suomesta A-SM:stä, mutta on meidän muutenkin hyvä olla tässä hereillä. Kyseinen ikäluokka ei ole ollut mitenkään kovin esimerkillinen maalivahtien tason kantilta katsottuna ja HPK:sta Tapparaan siirtynyt Harri Säteri on lähes yksinään pitänyt 89 maalivahtien tasoa ylhäällä. Tällä kertaa on pakko myöntää ettei meillä ollut ketään toista ehdokastakaan tarjolla varattavaksi. Toivottavasti tilanne paranee tästä lähivuosina.

Vaikka meillä onkin kaiken kaikkiaan hyvä tilanne maalivahtivalmennuksen suhteen, niin parannettavaa löytyy varmasti. Jos olemme liian tyytyväisiä tilanteeseen emmekä suuntaa fokustamme maalivahtivalmennuksemme tason jatkuvaan kehittämiseen, niin tulevaisuudessa saattaa tällainen varaustilaisuuden tulos olla aivan normaali Suomen kannalta ja nämä tulokset tulevat alkavat vaikuttaa hyvin pian meidän NHL maalivahtienkin määrään.

Valmentajalla itsekritiikin aika

2008-05-08T11:43:00.002+03:00

On taas se aika kaudesta jolloin tulisi kunnollisten analyysien olla valmiina ja niiden pohjalta tulee tehdä ohjelmat uutta valmistautumista kautta varten. Omien valmennettavieni suhteen tilanne on hiukan erilainen kun joillain jatkuu vielä pelit ja toisilta taas pelit loppuneet 4 viikkoa ja 3 viikkoa sitten eli analyysit ja ohjelmat ovat valmiina ja itse asiassa ensimmäinen toteutusviikko on jo käynnissä.

Kuinka analyysit tulee tehdä?

Itse lähden siitä että käyn läpi tarkkaan kaikki kauden aikaiset muistiinpanot, pelisuoritukset (tarpeen mukaan videot) ja peilaan näitä sitten suhteessa kauden aikaisiin treeniohjelmiin lähtien siitä kun aloitimme edellisen vuoden keväällä valmistautumisen menneeseen kauteen.

Ensimmäisenä poimin asiat jotka toimivat hyvin ja lisään ne listaan osioina joita tulemme käyttämään harjoitusohjelmissa.

Tämän jälkeen alkaa analyysin vaikein ja tärkein osa. Mikä ei toiminut, missä asiat eivät sujuneet niin kuin olimme suunnitelleet tai halunneet? Mistä nämä asiat johtuivat? Tässä kohtaa erottuvat kehittyvät/hyvät valmentajat aina massasta siinä että he lähtevät tiukan itsekritiikin kautta. Mitä minä olisin voinut tehdä toisin, kuinka olisin voinut paremmin auttaa maalivahtiani?

Vasta kun oma toiminta on analysoitu voi valmentaja lähteä analysoimaan muita tekijöitä ja niiden vaikutuksia tuloksiin. Muista kuitenkin että analyysiä tehdessäsi tulee sinun valmentajana ottaa huomioon tietyt raamit/faktat joiden mukaan joudut elämään ja vasta tämän jälkeen voit rakentaa ohjelman ja harjoittelun muuttuvat osiot sen mukaan mitä pystyt kontrolloimaan ja mihin pystyt vaikuttamaan.

Itse huomaan joka vuosi asioita joita olisi ollut parempi tehdä toisella tavalla ja jo kauden aikana olen tehnyt näistä asioista runsaasti muistiinpanoja joita on nyt uusia ohjelmia ja kausisuunnitelmaa tehdessä hyvä käydä läpi.

Koska pyrin valmentamaan maalivahteja yksilöinä on myös erityisen tärkeätä että valmennettavat antavat palautetta minulle ja kertovat kuinka itse näkevät asiat. Kokeneiden maalivahtien kanssa tämä rakentava kritiikki toimii hyvin ja valmennus on todellista tiimityötä. Sitten on myös toisenlaisia tapauksia ja nuoria maalivahteja jotka eivät rakentavaan kritiikkiin pysty ja silloin on valmentajan oma itsekritiikki enemmän kuin tarpeen.

Analysoi omaa toimintaasi – Ole kriittinen itsellesi – Pyri kehittymään valmentajan koko ajan – Mikä toimi viime kaudella ei välttämättä toimi enää tällä kaudella – Kehitä metodejasi koko ajan – Älä ota mitään itsestään selvyytenä vastaan – Ymmärrä aina miksi teet/teetät tiettyä asiaa tai harjoitusta

Maalivahdit ja playoff paineet

2008-03-27T15:11:00.000+02:00

Miksi maalivahtien otteet muuttuvat playoffseissa niin kovin usein siitä mitä olemme runkosarjassa tottuneet näkemään? Kauden aikana loistavia otteita esittänyt maalivahti päästää yllättäen pomppukiekkoja sisään jne? Mikä aiheuttaa tämän muutoksen ja onko siihen lääkkeitä?

Tarkastellaan tätä tilannetta hiukan lähemmin nyt kun 2 kierrosta semifinaaleja on takana. Toki tilanne voi muuttua vielä paljonkin, mutta varmasti tämä antaa meille hiukan perspektiiviä asioihin:

· Tappara – Lehto: Kummaa tason heilahtelua, välillä ottaa ihan maagisia koppeja ja tyyli/paketti todella hyvin kasassa. Sitten taas väliin laskee maaleja kuten eilen Aaltosen vedon etukulmasta kilven puolelta suoraan sisään samaan aikaan kun Lehto roikotti pystyasennossa kilpeä jäässä ja mailaa täysin turhassa lumikolassa. Lehdolla on kuitenkin kokemusta ja mies tietää miltä tuntuu voittaa mestaruus, tosin tuolloin hän pääsi puun takaa (ilman ennakkopaineita) maaliin Kuivalaisen tason laskettua luvattoman alas.
· Kärpät – Tarkki: Kauden ajan tilastot hyvässä mallissa, mutta kv. ottelut eivät menneet ränniin Kärppien eikä maajoukkueenkaan kanssa, josta seurasi ilmeinen itseluottamusongelma ja tason lasku. Kärpät hankki vakuutukseksi HPK:sta Chiodon ja ainakin jonkin verran tuo tuntui auttaneen kun vastuu ei enää ollutkaan yksin Tarkin harteilla. Playoffseissa Tarkki on taas ollut päävastuunkantaja, mutta edelleen taso ailahtelee eikä mies ole vielä ainakaan päässyt viime kauden tasolleen. Toisella kaudella odotukset ovat aina korkeammalla kuin tuntemattoman maalivahdin kohdalla debyyttikaudella.

· Blues – Bruckler: Liigan paras maalivahti tällä kaudella vai maalivahti liigan parhaan puolustuksen takana? Tässä tuhannen taalan kysymys johon saadaan playareiden aikana vastaus. Joka tapauksessa maaleja on mennyt hiukan liikaa verrattuna runkosarjaan ja onpa sekään mahtunut jopa ”ikämiespompulla” sisään menneitä vetoja jotka eivät saa KOSKAAN mennä maaliin kauden tässä vaiheessa. Joukkueelta odotetaan mestaruutta ja minimissään finaalipaikkaa. Muutamat mailankäyttötilanteet ovat myös tuoneet peleihin hieman ”ylimääräistä” jännitystä! Paineita siis on silläkin suunnalla ja ei Brucks ole ennen pelannut samassa tilanteessa.

· Jokerit – Puurula: Puun takaa parrasvaloihin. Kuka olisi uskonut että Saipan 3-maalivahti on yksi mestaruustaiston avaintekijöistä kauden tässä vaiheessa? Pelicans sarjassa Jokerit etki riittävän malimäärän päästäen Puurulan pälkähästä, mutta Blues on toinen tarina. Nyt ei ole varaa ylimääräisiin maaleihin. Eilinen Osalan tekemä pelin avausmaali on hyvä esimerkki näistä. Sen maalin takia Bluesilla oli lopussa mahdollisuus tasoittaa, minkä joukkue sitten tekikin tuhoisin seurauksin Jokereille. Taso heilahtelee mutta joukkue pyrkii auttamaan maalivahtiaan uhrautuvasti, saa nähdä kuinka pitkälle tuo riittää. Toisaalta Puurula nousi rooliinsa aivan puun takaa Markkasen mystisen loukkaantumisen ansiosta ja voi pelata osittain ilman ennakkopaineita. Paineet ovat joukkueella ja Suomen jättävällä Doug Sheddenillä.

Mielenkiintoinen tilanne kaiken kaikkiaan. Kolme maalivahtia neljästä laskeneet tasoaan runkosarjasta ja yhden tasoa ei juuri saatu edes mitattua. Kuinka paljon kokemus auttaa näissä tilanteissa? Vastaan tähän että todella paljon! Jos vastakkain olisivat vaikkapa Nikke Bäckström ja Fredi Norrena eikä Bruckler ja Puurula, niin voisin vannoa maalivahtien nostaneen tasoaan entisestään playoffsien alettua. Kokemus on tärkeä osa tätä peliä ja MV:n suoritusta. On vaikea valmistautua käsittelemään paineita jos ei ole ollut siellä ennen. Vasta kun on tosipaikan edessä ennakko-odotukset niskassaan, niin tulee todellinen paineensietokyky esiin. Ennakko-odotukset ovat iso osa tätä kokemusta ja mitä useammin tuolla playareissa esiintyy, sitä paremmin oppii paineita käsittelemään

Toki poikkeuksiakin aina löytyy kuten esimerkiksi Kari Lehtonen joka johdatti Jokerit viimeisimpään seuran mestaruuksista. Toisaalta nuoret ja kokemattomat maalivahdit pääsevät usein pelaamaan näihin paikkoihin ilman suuria henkilökohtaisia ennakko-odotuksia kuten Tarkki viime kaudella.

Koska maalivahtipeli on niin avainasemassa, niin uskallan veikata että mestaruuden vie joukkue jonka maalivahti pystyy nostamaan tasoaan tästä eteenpäin eniten verrattuna aiempiin peleihin.

Mikäli mestaruus jaettaisiin pelkästään maalivahtiin kohdistuvien odotusten mukaisesti, niin olisi järjestys tänään kun 2 semifinaalipeliä on pelattu seuraava:

1. Blues – Bruckler

2. Tappara – Lehto

3. Kärpät – Tarkki

4. Jokerit – Puurula

Mutta näinhän ei asia ole ja MV on vain osa joukkuetta ja sen tulosta. Jos taas järjestys laitettaisiin kuosiin joukkueen koko materiaalin mukaan, olisi lopullinen järjestys seuraava:

1. Jokerit

2. Kärpät

3. Blues

4. Tappara

No, tämä on nyt vaan tällaista ääneen ajattelua. Joka tapauksessa seuraan mielenkiinnolla kuinka pelit etenevät ja maalivahdit nostavat tasoaan.

Jukka

PS. Sveitsin sarjassa ”vanha herra” Ari Sulander on jo osoittanut kokemuksen arvon ja vienyt ZSC Lionsin 4:n parhaan joukkoon pudottamalla runkosarjan kolmosen, Kloten Flyersin. Tällä hetkellä Zurich johtaa ottelusarjaa Davosia vastaan pelein 3-2 ja Sulo on varmasti avainasemassa sen suhteen meneekö joukkue finaaleihin vai ei.

Nuoren maalivahdin urakehitys

2008-03-18T15:33:00.000+02:00

Maalivahdin tontti on sen verran tärkeä ja vaativa että todella harvoin saa seuran oma juniori todellisen näytön paikan ja riittävästi luottamusta liigajoukkueessa. Yleisin tie kulkee jonkun toisen seuran kautta (toki poikkeuksiakin löytyy) jossa nuori maalivahti saa sitten mahdollisuuden ja nousee pinnalle. Miksi näin?

Tähän ei varmasti ole yhtä helppoa vastausta, mutta yleisin syy on kuitenkin tulosurheilun raakuus. Kaikki hakevat tuloksia saman tien ja on paljon helpompaa ostaa ulkoa maalivahti jolla on kokemusta ennestään ja voittojakin jo plakkarissa. Maalivahdit myös usein ”kypsyvät” kantamaan vastuuta myöhemmin kuin lahjakkaat kenttäpelaajat, vai johtuuko tämäkin siitä että maalivahdeille ei tuota vastuuta anneta nuorena omissa seuroissaan? Nuorelle kenttäpelaajalle voidaan sallia virheitäkin 3 tai 4-kentässä silloin tällöin, mutta pelaava maalivahti on aina ”1-ketjussa” ja virheet näkyvät taululla.

Nikke Bäckström teki kasvattajaseurastaan IFK:sta lenkin aikanaan FPS:n, saipan ja AIK:n kautta Kärppiin. http://www.eurohockey.net/players/show_player.cgi?serial=639 Kuinka olisi käynyt jos ei mies olisi lähtenyt aikanaan maailmalle?

Entäs vaikka Iiro tarkki jolle ei juurikaan isompaa näytön paikkaa Raumalla tarjottu. Mestiksen Kokkolan ja KJT:n kautta takaisin Raumalle ja A:n riveihin. Sieltä taas SapKon kautta Saipaan jossa sitten paikka ja vastuu viimein aukesi moninaisten vaiheiden (kiitos Mikko Strömbergin loukkaantumisen). Tuskin olisi ura auennut kotiseuraan jäämällä tässäkään tapauksessa. http://www.eurohockey.net/players/show_player.cgi?serial=38214

Tarkastellaanpa seuraavaksi sitten muutaman vuoden takaisten ASM playoffsien parhaiden maalivahtien sijoittumista tänä päivänä ja uran tässä vaiheessa. Nämä maalinvahdithan olivat 05-06 playareissa seuraavat:

1 AHLQVIST Aleksis JYP 94.27

2 HÄRMÄ Antti Blues 92.59

3 KOIVISTO Petri Kärpät 91.50

4 HELENIUS Riku Ilve 91.25

5 HALLIKAINEN Joonas Jokeri 91.20

6 ENGREN Atte Lukko 91.18

Näistä Ahlqvist on saanut joitain pelejä IFK:n liigassa ja vuokralla välillä mm HPK:ssa, mutta ei kunnolla vastuuta ja kehitys on ainakin jossain mielessä pysähtynyt pääkaupunkiseudulle siirryttyään. Potentiaalia miehessä on kyllä vaikka mihin.

Härmä on vetänyt todella hyvä kauden KooKoossa Mestiksessä ja on sarjan kärkipään veskareita. Bluesissa ei mies koskaan päässyt liigassa luukkuvahdin toimia pidemmälle.

Kärppien Koiviston tie vei niin ikään Mestikseen jossa meni ensi kausi Kajaanissa ja nyt sitten tilastokärkenä TuTon riveissä. Oulussa ei liigapelejä herunut.

Riku Helenius olisi varmasti päässyt pelaamaan Ilveksen liigassa enemmänkin, mutta paha loukkaantuminen rajoitti pelaamista ja vei jopa toissa kauden paikan U20 MM-kisajoukkueessa. Nyt tämä 1-kierroksen NHL varaus harjoittelee Pohjois-Amerikan tavoille Seattle Thunderbirds joukkueessa ja todennäköisesti siirtyy ensi kaudelle AHL:ään.

Joonas Hallikainen pääsi edellisenä kautena näyttämään osaamistaan Jokereissa Juuso Riksmanin loukkaannuttua viiden pelin ajan. Saman verran pääsi mies kehiin edellisenä kautena. Tämä kausi on mennyt kokonaan piloille loukkaantumisten takia.

Lukon Engren pääsi tällä kaudella näyttämään osaamistaan TV-pelissä loppukaudesta, mutta muuten aika on kulunut pääasiassa A:n SM:ssä. Vastuuta ja seuraavaan tasoa joutuu varmasti hakemaan muualta.

Nopeasti kun katsoo saman ajan A:n pörssikärkeä niin kaikki 3 pelaavat liigaa. Ramstedt TPS:n ja Lehterä & Enlund tapparan riveissä. Vaikka ei heillekään paikkaa löytynyt omasta seurastaan, niin kuitenkin vakiopaikka liigajoukkueen kokoonpanosta.

Joka tapauksessa vastuun saaminen liigatasolla on maalivahdille kovan työn takana ja usein on hyvä käydä Mestiksen kautta opettelemassa tuota vastuun kantamista. Maalivahdin tontti on niin tärkeä joka joukkueelle ettei tätä tehtävää anneta omalle juniorille kovinkaan helposti vaan mieluummin ostetaan kokemusta ulkoa päin. Vaihtopenkillä ei lahjakas juniori kehity, joten edessä on yleensä ”maaseutu ja/tai Mestis kierros”.

Playoffs kiekko – Virheet ratkaisee

2008-03-14T12:04:00.000+02:00

Ainakin Bluesin ja IFK:n ensimmäisessä ottelussa tarkasteltuna maalivahtien kannalta asia on juuri niin kuin otsakekin sanoo. peli 2-1 IFK:lle ja kolmesta maalista 2 syntyi maalivahtien virheistä. Toki näin ei ole tieystyio kaikissa peleissä, mutta nykyjääkiekko on mennyt entistä enemmän tähän suuntaa. Puolustuksen kautta pelataan ja maalivahtien virheet korostuvat entisestään.

Tarkastellaan tuota sarjan avauspeliä keskiviikolta hiukan tarkemmin.

Avausmaali lähti toki jo liikkeelle Osalan virheestä hyökkäyssinisellä, mutta siitä seurannut läpiajo osoitti muuten niin loistavasti pelaavan ja varman Brucklerin akilleen kantapään. Itävallan miehen kärsivällisyys ei riitä usein läpiajoissa (eikö rankkareissa), vaan Brucks pyrkii ottamaan aloitteen omiin käsiinsä. Tämä ”yllätystaktiikka” toimii joskus, mutta kun siitä alkaa tulla patenttiratkaisu, niin kääntää maalivahti sillä edun hyökkääjän puolelle. Tällä tarkoitan sitä että maalivahti tekee aloitteen sen sijaan että odottaisi rauhallisesti hyökkääjän aloitetta ja sitten nollaisi tämän. Petrell pääsi maalaamaan kun Bruckler säntäsi viime hetkellä vastaan ja miehen liikesuunta oli siis päinvastainen hyökkääjään nähden. Kun hyökkääjä lukee tuon maalivahdin liikkeen oikein on harhauttaminen helppoa ja kiekon saa laittaa usein tyhjään maaliin. Toki olisi Petrell voinut maalin tehdä ilman Brucklerin vastaan ryntäystäkin, mutta ainakin ”oikein” pelaamalla bruckler olisi antanut itselleen mahdollisuuden torjua.

Toiselle maalille ei Bruckler voinut mitään. Tuollaisia luistimista kimpoilevia ”flippereitä” on mahdoton lukea.

Sitten toisessa päässä nuori sensaatiomaisesti pelannut Nieminen veti lähes täydellisen pelin, mutta toisen erän alussa ei kommunikaatio kenttäpelaajien kanssa synkannut ja mies purki kiekon lähes suoraan vastustajalle laitaan. Tämän lisäksi vielä Nieminen palaa maalille verkkaisesti ilmeisesti väärän tilannearvion takia. Tämä jäikin sitten miehen ainoaksi virheeksi koko pelissä, huima suoritus nuorelta mieheltä.

Eli 3 maalia joista 2 syntyi maalivahtien virheistä. Marginaalit ovat tiukoissa peleissä & sarjoissa pienet ja tässä vaiheessa kautta ei pitkälle mennä ilman lähes virheetöntä maalivahtipeliä. Tätä ottelusarjaa seuraan itse suurella mielenkiinnolla varsinkin maalivahtien näkökulmasta. Etu on edelleen Bluesin puolelle kun katsotaan pelkästään maalivahtipeliä, kokemusta jne, mutta katsotaan mitä tämän illan peli tuo tullessaan.

Jos Blues vie tämän sarjan olen tyytyväinen Brucklerin puolesta joka on hieno ihminen ja urheilija. Jos taas IFK vie sarjan on nuoren maalivahdin läpimurto aina positiivinen ja piristävä asia.

Kärkijoukkueella on aina hyvä maalivahti?

2008-02-18T20:26:00.000+02:00

Näinhän sitä tavataan sanoa ja usein asia on juuri niin. Tarkastellaan kuitenkin asiaa hiukan tarkemmin vaikkapa tämän kauden SM-liigan kärkijoukkueiden kantilta. Tosin meidän playoff sarjamme ovat sen verran lyhyitä että yllätyksiäkin voi sattua.

Kärpillä on niin hyvä materiaali että he voivat voittaa minkä maalivahdin kanssa tahansa. Näin on moni asian todennut, mutta oli Kärppien materiaali kuinka hyvä tahansa, niin minä en tuota väitettä lähde allekirjoittamaan. Tarkki oli viime kaudella mies paikallaan ja todisti pystyvänsä viemään joukkueen mestaruuteen saakka. Yhteispeli puolustuksen kanssa toimi erinomaisesti ja Kärppien vahvuus onkin ollut juuri hyvin yhteen pelaavassa puolustuksessa ja maalivahdissa. Tarkin kanssa toinen mestaruus on jopa erittäin todennäköinen vaihtoehto, vaikka keskellä kautta tulikin muutaman kansainvälisen pelin aikana notkahdus. Vielä kun seuralla on Chiodo vakuutuksena ja kirittämässä Tarkkia parempiin suorituksiin on Oulussa pullat hyvin uunissa. Tarkki ja Chiodo voivat kummatkin voittaa mestaruuden joukkueelleen ja kumpikin on sen tason maalivahti etteivät Kärpät ainakaan heidän takiaan mene häviämään.

Espoon Blues, joko nyt. Kyllä joukkueen lento on ollut sen laatuista että mikään muu kuin ensimmäinen miesten liigamitali olisi pettymys. Maalissa Bruckler on Espoon vahvin ase ja hän voi lähes yksin voittaa pelejä tai vaikka jopa mestaruuden joukkueelleen. Henkisesti erittäin vahva pelaaja ja voittajatyyppi. Blues pelaa tosin isolla riskillä päästettyään melko kokeneen kakkosen, Jere Myllyniemen, Elitserieniin Luulajan riveihin kesken kauden.

Jokerit tappelee vielä kolmannesta sijasta Tapparan hengittäessä niskaan. Maalivahtipuolella kaikki paukut on laitettu Jussi Markkaseen sillä varteenotettavaa kakkosta joukkueella ei ole. Puurulan hankinta ei juuri tilannetta muuttanut . Aiemmin kakkosena olleelle nuorelle Niko Hoviselle ei Jokerit antanut mitään mahdollisuuksia kerätä kokemusta ja edetä urallaan. Hallikainen taas on ollut ”telakalla” koko kauden. Viime aikoina on Markkanen näyttänyt aika ajoin epävarmoja otteita ja Jussilla onkin tiivistämistä pelissään mikäli joukkue mielii lähettää Shedden Sveitsiin mestarivalmentajana. Tosin Jokereiden materiaalilla ei voi olla muuta tavoitetta kuin mestaruus. Playoffseissa näemme kuinka hyvin Markkanen paineet kantaa koko kauden selkeän ykkösen pestin suhteen. Rapakon takana ei miehellä samaa vastuuta ole vuosiin ollut.

Tapparassa Mika Lehto otti selkeän voiton Nikkilästä ja on koko ajan pelannut tiiviimpää ja varmempaa peliä. Kuuluu myös sarjaan maalivahdit jotka eivät juurikaan häviä pelejä joukkueelleen, mutta ei silti ole sillä tasolla että pystyy niitä yksin voittamaankaan joukkueelleen pitkässä juoksussa. Yksittäisiä pelejä mies on kuitenkin varastanut joukkueelleen tälläkin kaudella.

Pelicansin Niemi on mennyt huikeasti eteenpäin Pasi Nurmisen valmennuksessa. Parhaina päivinä aivan maaginen, mutta silti tulee liikaa eroa parhaan ja huonon päivän välille. Jos Niemen pelivire sattuu aivan kohdalleen playoffseissa saattaa Pelicans mennä pitkälle, mutta tällä tasolla Niemi on vielä katsomaton kortti.

Seuraavina tulevista JYP:stä ja IFK:sta ei ole haastamaan kärkijoukkueita ainakaan maalivahtipelin osalta.

Joka tapauksessa odotan mielenkiinnolla playoffseja ja katson kuinka paljon joudun taas muuttamaan käsityksiäni ja arvioita.

Analyysia ja muuttuvaa peliä

2007-11-05T14:20:00.000+02:00

Koko maalivahtipeli on muuttunut melkoisesti viimeisten vuosien aikana. Tämän näkee selvästi kun katsoo muutamien vuosien takaisia pelejä nyt uudestaan ja vertaa kuin maalivahdit pelaavat nyt ja kuinka vielä jokunen vuosi aiemmin. Esimerkiksi omista valmennettavistani parhaat esimerkit mukautumisesta pelin muutoksiin ovat Minnesotan Nikke Bäckström ja Zurichin Ari Sulander. Kummatkin maalivahdit ovat hyödyntäneet muutokset loistavasti ja vieneet peliään menestyksekkäästi moderniin suuntaan. Nikke rakensi huomattavia muutoksia peliinsä heti allekirjoitettuaan NHL sopimuksen ja onkin aivan eri maalivahti kuin mitä olemme viimeksi liigassa nähneet. Sulon muutokset ovat tapahtuneet vuosien mittaan ja uskallan väittää että Sulo on tällä hetkellä parempi maalivahti kuin maajoukkueaikoinaan.

Kaikki nämä muutokset aiheuttavat valtavasti ”lisätöitä” niille valmentajille jotka pitävät tietonsa ajan tasalla. Jatkuva pelin analysointi ja harjoitusmetodien kehittäminen vastaamaan muuttuvaa peliä vie itse useasti asiassa enemmän aikaa kuin itse valmennus.

Peli itsessään on muuttunut paljon sääntöjen ja niiden tulkintojen myötä, mutta suuresti on tähän kaikkeen vaikuttanut myös oheisharjoittelun kehittyminen ja parempi tietous jota on tänä päivällä tarjolla.

Joka tapauksessa maalivahtipeli jatkaa kehitystään ja menee koko ajan eteenpäin. Meille mv-valmentajille tämä tuo koko ajan uusia haasteita jotka ajan tasalla olevat valmentajat kääntävät mahdollisuuksiksi ja eduiksi omille valmennettavilleen.

Maalivahtivalmennus murroksessa

2007-10-31T09:28:00.000+02:00

Näin uskaltaisin väittää sillä on ollut jo jonkin aikaa selkeästi havaittavissa eräänlaista kahtia jakautumista maalivahtivalmennuksen osalta. Tällä tarkoitan sitä että tänä päivänä alati kasvava ryhmä on niin sanotut ”perusvalmentajat” joita voitaisiin myös kutsua kirjanoppineiksi. Tämä ryhmä on oppinut jonkin tietyn metodiikan jota sitten noudatetaan kuuliaisesti tai jopa orjallisesti jokaisen valmennettavan kanssa. Välillä tulokset ovat hyviä koska toisille yksilöille tuo opittu metodiikka saattaa sopia oikein hyvinkin, mutta sitten taas on suuri osa sellaisia maalivahteja jotka eivät saa tuosta valmennuksesta irti kovinkaan paljoa ja joskus tällainen ”samaan muottiin laittaminen” on suorastaan vahingollista. Usein näkee myös perusvalmennusta jossa tiettyjä liikkeitä vain toistetaan paljon ilman sen kummempia perusteluita ja korjauksia. Jokainen pystyy käskyttämään, mutta kuinka moni pystyy oikeasti opettamaan?

Tänä murroksen aikana on onneksi havaittavissa kuinka pieni joukko asialle vihkiytyneitä mv-valmentajia paneutuu asioihin aivan eri tasolla ja ennen kaikkea analysoivat peliä jatkuvasti. Nämä valmentajat pyrkivät niin yksilölliseen valmennukseen kuin myös kehittämään omia metodejaan jatkuvasti. Tämän joukon panos Suomalaiselle maalivahtivalmennukselle on elintärkeä mikäli me aiomme pitää maalivahtiemme tason tämän päivän ”lukemissa” kansainvälisesti mitattuna. Toki aivan tuolla nuorempien junioreiden valmennuksessa ja ensimmäisten vuosien aikana on hyvä ja tarpeen oppia perusasiat kuten luistelu konseptin mukaan, mutta mitä enemmän ikää tulee ja taidot karttuvat, sitä parempaa ja ennen kaikkea yksilöllisempää tulee valmennuksen olla. Joka tapauksessa Suomesta löytyy muutamia todella hyviä ja kansainvälisestikin aivan huipputason MV-valmentajia tänä päivänä. Toivottavasti tämä joukko kasvaa ja kehittyy, sillä se on suomalaiselle kiekolle suuri kilpailuetu.

Yksi suuri syy tähän tilanteeseen on maalivahtivalmennuksen arvostus ja ymmärrys päättäjien parissa. Ollaan tyytyväisiä kun tehtävään on nimetty henkilö ja näin on päättäjä ”hoitanut” tehtävänsä. Kuinka moni seuran johtohenkilö oikeasti osaa kertoa ne kriteerit joilla maalivahtivalmentajaa hakee/palkkaa? Monessa joukkueessa laitetaan vielä tämä sama henkilö vastamaan joukkueenjohtajan tehtävistä jne. Nyt joukkueen tärkeimmän pelaajan valmentajan aika menee bussien tilaamiseen, ruokailuiden järjestämiseen jne.

Suomella on tänä päivänä loistavia maalivahteja ja suhteellisen hyvä mv-valmentajatilanne. Kulman takana saattaa kuitenkin odottaa toisenlainen huominen jos me vain tyydymme nykytilanteeseen emmekä vie asioita eteenpäin. Meidän on vietävä nykyisiä perustyötä (hyvää sellaista) tekeviä mv-valmentajia eteenpäin ja saatava aikaan tilanne jossa meillä aktiivinen mv-valmentajakunta panostaa entistä enemmän pelin analysointiin, harjoitusmetodien kehittämiseen, yksilölliseen valmennukseen jne…

Muut maat ovat kehityksen huomanneet ja jos emme pidä varaamme ottavat he etumatkamme tällä alueella pian kiinni.

Veteraanille 500 ottelu täyteen Sveitsissä

2007-10-03T13:13:00.000+03:00

Olipa hieno tapa Ari ”Sulo” Sulanderilla eilen juhlistaa pyöreitä lukuja kun illan ZSC Lions – Kloten Flyers pelissä miehelle tuli 500 ottelua täyteen Sveitsin pääsarjassa ja tuloksena ansaittu 4-0 voitto.

Tämä on erittäin merkittävä saavutus sillä juuri Sveitsissä ulkomaalaisvahvistukseen kohdistuvat suunnattomat paineet koko ajan ja heidän tulee olla illasta toiseen joukkueensa ratkaisijoita ja voimahahmoja. Yleensä ulkomaalaiset ovat maalintekijöitä tyyliin Ville Peltonen, Jukka Hentunen, Randy Robitaille jne eli tässäkin valossa Sulon suoritus maalivahtina on huima. Vielä kun tähän lisätään se fakta että mies pelaa jo kymmenettä kauttaan samassa joukkueessa niin voidaan todeta että eräänlainen ennätys on varmasti kyseessä.

Sulon menestyksen takana Sveitsissä on muutama tärkeä tekijä:

· Motivaatio. Vaikka mies onkin syntynyt jo 1969, niin silti peli maistuu ja harjoitusmotivaatiota riittää. Sulo nauttii pelistä

· Kova työ on kuitenkin se avainasia. Sulo on omalla kovalla työllä ansainnut menestyksensä!

· Tyyli on muuttunut vuosien mittaan. Samalla kun peli on muuttunut on Sulo myös joka vuosi päivittänyt tyyliään modernimpaan suuntaan

· Loukkaantumiset eivät ole juurikaan vaivanneet uran aikana, kiitos hyvän ja oikeanlaisen harjoitustaustan

· Varusteiden kehitys on myös ollut osaltaan avustamassa. Kevyemmät ja paremmin toimivat & suojaavat vermeet ovat osaltaan auttaneet niin suorituksissa kuin loukkaantumisten ehkäisyssäkin

Tässä muutama kuva eilisestä juhlapelistä jossa sankari piti nolla

Maalivahdin hikinen heinäkuu…

2007-07-02T12:15:00.001+03:00

Vaikka meillä onkin kesä kauneimmillaan, niin ei auta, mv-treenit laitetaan käyntiin tänään täydellä teholla pienen lomailun jälkeen. Kyseessä jo useamman vuoden ”rutiini” näin aikataulullisesti, vaikkakin ohjelmat ovat muuttuneet ja kehittyneet huomattavasti. Eli tänään loppuu Ari Sulanderin (ZSC Lions) lyhyt lomailu sekä samalla Nikke Bäcströmin (Minnesota Wild) joka treenaa kanssamme nyt toista kesää. Treeneissä tulee olemaan mukana myös Jan Ropponen (RIT Tigers) sekä ”vierailevia tähtiä” kuten Riku Helenius (Seattle Thurderbirds), Markus Korhonen jne…
Heinäkuu on ollut perinteisesti hyvä kuukausi rakentaa pohjaa tulevalle kaudelle ja ennen kaikkea hyödyntää tämä aika rakentamalla perustaa niille tyylin ja tekniikan muutoksille & parannuksille jotka olemme asettaneet suunnitelmissa tavoitteiksi. Joka kesä pyrimme viemään 1-3 muutosta/parannusta läpi pelillisissä asioissa ja sitä kautta haemme aina parempaa ja parempaa kautta/suoritustasoa.
Viime kesänä oli meillä pääpaino poikkiliikkeen parantamisessa ja käsien käytössä optimialueilla. Nyt on uudet oppimisalueet taas määritelty ja niitä hiotaan jäällä 3 x viikossa. Samaan aikaan vedämme myös voima, nopeus, ketteryys jne kuivaharjoituksia 6-8 kertaa viikossa jäiden lisäksi.
Jos on jäällä uusia asioita agendalla, niin samoin olemme pyrkineet jatkuvasti kehittämään muutakin harjoittelua. Tänä vuonna olemme korvanneet perinteisen punttien kolistelun hyvin pitkälle soveltavilla treeneillä joissa keskitymme tasapainoon ja kropan hallintaan voimaharjoittelun yhteydessä. Samalla kun saamme lisää tehoa harjoitteluun, niin saamme tehtyä sessioista jälleen uudenlaisia, haastavia ja sitä kautta mielekästä harjoitusmotivaatiota pidettyä yllä.
Heinäkuun aikana laitamme kuvaraporttia sessioista www.goaliepro.com sivuille.
Hikistä heinäkuuta…
Jukka

A-SM ja finaaleiden mv-valinnat

2007-05-25T14:20:00.000+03:00

Lupasin tuossa kauden lopulla palata A-SM:n loppuhetkiin ja sen maalivahtiasioihin kun ollaan saatu hiukan etäisyyttä itse tapahtumiin. Nyt on tuota etäisyyttä sitten tullut tarpeeksi eli takaisin Blues-Pelicans sarjaan jossa Pelicans itse asiassa ansaitsi voittonsa. Kyllä, aivan oikein Pelicans ansaitsi voittonsa sillä joukkue oli Bluesia parempi kokonaisuus juuri silloin kun kauden tärkeimmät pelit pelattiin. Sillä ei ole mitään merkitystä kuinka runkosarja meni ja kummassa joukkueessa oli enemmän taito, lahjakkuutta jne… mestaruus meni ansaitusti joukkueelle joka halusi sitä enemmän, uskalsi voittaa, pelaajat uskalsivat ratkaista ja mustelmia otettiin varmasti aivan kotitarpeiksi.

Bluesin joukkue oli todella kovatasoinen ryhmä, joten Pelicansin suoritusta pitää senkin valossa arvostaa erittäin korkealle. Yksi kuvaava mittari on se että Pelicansin maalivahdin Timo Väisäsen torjunta % oli playoffseissa n 3% alhaisempi kuin Bluesin kolleegan Mika Korhosen. Normaalisti mitalit olisivat jo näiden tilastojen valossa menneet toisin päin, mutta ei tällä kertaa. Väisänen nousi pelaamaan aivan eri tasolla kuin millä mies pelasi runkosarjassa Bluesin maalintekijöiden jäätyessä samanaikaisesti. Ei ole helppoa pelata selvänä ennakkosuosikkina.

Katsotaan vielä playoff torjuntojen määriä jotka olivat 271 Bluesin maalivahdeilla (Härmä & Korhonen) ja 408 Pelicansin maalivahdeilla (Väisänen & Turtiainen). Aikamoinen ero, vai mitä.

Sitten tuohon maalivahdin valintakysymykseen johon olen saanut vastata ”tuhannesti”. Blueshan vaihtoi maaliin ensimmäisen finaalipelin jälkeen Mika Korhosen koko kauden joukkuetta kantaneen Antti Härmän tilalle. Päätöksen teki päävalmentaja Lauri Marjamäki yhdessä Timo Hirvosen kanssa. Tämä on toki päävalmentajan oikeus, sillä hänhän kantaa vastuun kokonaisuudesta ja tuloksesta joten päävalmentajalla kuuluukin olla aina viimeinen sana. Perusteluna Marjamäellä oli Härmän epävarmuus playoffseissa ja häviö ensimmäisessä Pelicans ottelussa. Tuohon mennessä Härmä oli pelannut 8 PO peliä joista voittanut 6 ja hävinnyt 2. Härmän voittoprosentiksi playoffseissa jäi 75% eli koko playareiden korkein! Itse olin ratkaisua vastaan ja uskoin vakaasti Härmän pelaavan seuraavan pelin taas hyvin, sillä kauden aikana ei peräkkäisiä huonoja pelejä miehelle ollut juurikaan tullut. Toki tilannetta piti seurata tarkkaan ja olla hereillä Härmän jatkaessa maalissa, mutta näinhän ei sitten käynyt.

Kuten aina joukkueen jäseninä pitää ajatella parasta joukkueen kannalta ja tässä tapauksessa palaveerasin kummankin maalivahdin kanssa ja aloimme valmistaa Korhosta peliin ja keskityimme Härmän kanssa pitämään virettä yllä jos tarvitsee hypätä takaisin laatikkoon. Maalivahdeille kerroin valmennuksen ratkaisuista ja Härmän kanssa erityisesti puimme tilanteen alta pois ettei se häiritsisi loppupelejä. Rehellisesti kerroin myös Härmälle kuka ratkaisun oli tehnyt ja että tavallaan meidän täytyy myös ymmärtää päävalmentajan perusteet.
Joka tapauksessa uhkapeli lähes onnistui. Mika Korhonen pelasi hienoja otteluita joissa valitettavasti ainoat miinukset tulivat viimeisessä ratkaisevassa pelissä sen ainoan pelitilannemaalin ja huonosti menneiden rankkaritorjuntojen myötä. Itse ilmaisin asian päävalmentajalle sanoin etten suosita tässä vaiheessa kautta mitään ”jänisten vetämistä hatusta”, mutta tipalla oli ettei tuo jänis sieltä löytynyt. Jos näin olisi käynyt niin Marjamäen ratkaisu olisi ollut nerokas ja rohkea. Nyt emme koskaan saa tietää kuinka olisi käynyt jos U20 maajoukkuemaalivahti Härmä joka pelasi 33 runkosarjapeliä Bluesin maalilla olisi saanut jatkaa.
Joka tapauksessa hieno kausi Blues A:lta ja sen maalivahdeilta. Harvoin on ollut tilannetta jossa 3 Blues maalivahtia olisi ollut tilastoissa ASM 7:n parhaan joukossa.

Muutenkin kausi Bluesissa oli maalivahtivalmennuksen kannalta hieno ja yhteensä 6 juniorimaalivahtia pääsi kauden aikana mukaan maajoukkueleiritykseen. Saa nähdä kuinka trendi jatkuu ja Blues maalivahteja tullaan maajoukkueissa näkemään.

Playoff totuus on joskus karu

2007-03-11T14:03:00.000+02:00

Espoo 12.3.2007 Vielä reilu viikko sitten kaikki näytti hyvältä ja olimme viemässä kotiottelua runkosarjan voittajaa Davosia vastaan selkeästi. Sitten viimeisessä erässä iski katastrofi, kellossa aikaa jäljellä n 9 min ja erään tilanteen jälkeen Sulo jää jäähän makaamaan ja viittelöi joukkueen lääkäriä apuun. Mies ei pysty jatkamaan ja loppuunmyyty Hallenstadion seuraa kuinka Suloa viedään pukukoppiin tarkempiin tutkimuksiin. Vaikka voitammekin ottelun selvästi ja menemme johtoon otteluin 3-1 ei voitto tunnu kenestäkään oikein kunnon voitolta.
Seuraavana päivänä magneettikuvaus kertoo totuuden, 10 cm repeämä reiden sisäreunassa lähellä nivusta. Seuraavat pelit on siis selviydyttävä nuorella Reto Berralla maalissa. Tämä U20 maajoukkueen 1-maalivahti on kovan paikan edessä. Tosin myös mahdollisuudet ovat hyvät, onhan meillä 3:n ottelun ajan mahdollista katkaista Davosin lento ja mennä 4:n parhaan joukkoon.
Totuus on kuitenkin karu ja seuraavat 3 ottelua häviämme nuorukaisen pelatessa maalissa. Vielä eiliseen viimeiseen koitokseen saakka yritimme kaikkemme että Sulo olisi saatu jäälle, mutta jalka ei kestänyt pelaamista kovan puudutuksenkaan avulla.
Joukkue ei kestänyt tärkeimmän pelaajan poissaoloa, vaikka ennen tuota Sulon loukkaantumista olimme pelanneet parasta ZSC kiekkoa pariin vuoteen ja paikallinen mediakin oli muuttanut kirjoittelunsävyä sen mukaisesti.
Nyt on sitten aikaa parannella vammoja jokunen viikko ennen kun aloitamme valmistautumisen seuraavaan kauteen.
…Tänään alkaa sitten taas Espoossa A:n playoffsien seuraava kierros ja vastassa aina paha Tappara. Kovaa työtä saamme voittojen eteen tehdä, mutta usko joukkueeseen on kova! Näistä peleistä lisää myöhemmin.

Runkosarjat takana

2007-03-02T20:05:00.001+02:00

Zurich 2.3.2007 Tätä kirjoittaessani on runkosarja jo takanapäin molemmilla joukkueilla joiden maalivahteja valmennan sopimuksella tällä kaudella. Kyseessä ovat tietysti ZSC Lions Sveitsin liigassa ja Blues A-SM joukkue. Nyt onkin hyvä aika tehdä lyhyt katsaus tilanteeseen ennen tämän illan A:n avausottelua ja huomista Sveitsin ottelua # 4.
Katsotaan ensin hiukan kuinka maalivahtien kanssa homma toimi Bluesissa. Täällä pääpaino on työssä ollut Antti Härmän kanssa joka on joukkueemme kiistaton ykkönen. Härskin kanssa asetimme tavoitteeksi reilu vuosi sitten joulutauolla useita kovan luokan asioita kuten paikan U20 kisakoneessa jne. Teimme asiat selviksi ja kirjoitimme tavoitteet ylös jonka jälkeen suunnattiin katseet työntekoon tavoitteiden saavuttamiseksi.
Antti on saavuttanut tavoitteet loistavalla tavalla ja mennyt aimo askelein eteenpäin. Olen todella ylpeä hänen menestyksestään ja erityisen tyytyväinen olen Antin puolesta U20 maajoukkuepaikan suhteen. A-SM tilastot kertovat vakuuttavaa kieltä siitä kuinka kovalla tasolla Antti on pelannut koko kauden ja erityisen merkille pantavaa on ollut tasaisuus. Hieman heikompaa peliä on aina seurannut erittäin hyvä esitys ja kahta heikompaa peliä ei ole tullut koko kaudella.
HÄRMÄ Antti
Blues
35
33
2004:46
60
745
22
6
66.67
5
1.80
92.55
Ei ole mitään syytä miksi mies ei jatkaisi esityksiään erittäin korkealla tasolla myös playoffseissa.
Toinen -87 syntynyt maalivahtimme Mika Korhonen on pelannut parhaan kautensa koskaan ja myöskin yhtä aivotärähdystä lukuun ottamatta terveenä ja hyvässä kunnossa. Mikan pelit A:ssa jäivät vain neljään, sillä miehelle avautui huikea mahdollisuus muutamaan otteeseen pelata mestistä peräti 14:sta ottelun verran erinomaisin tuloksin.
KORHONEN Mika
FPS, Salamat
15
14
836:16
49
498
4
9
28.57
0
3.52
91.04
Mika on tällä hetkellä selkeä ykkösvaihtoehto Blues A-SM joukkueen ykkösmaalivahdiksi ensi kaudeksi Härmän siirtyessä 3:n A:n vuoden jälkeen miesten hommiin. Mikan tilastot A:ssa tukevat tätä myös.
KORHONEN Mika
Blues
21
4
239:17
7
98
3
1
75.00
1
1.76
93.33
Kolmantena maalivahtinamme pelasi Jan Ropponen joka on vuotta virkaveljiään nuorempi eli ensimmäisen vuoden A-juniori. Maalivahtien kierrätyksen ansiosta Janille avautui myös mahdollisuuksia pelata A-SM otteluita viiden pelin verran ensimmäisenä kautenaan ja tulokset olivat hänenkin kohdalleen erinomaiset:
ROPPONEN Jan
Blues
21
5
304:43
10
116
4
1
80.00
1
1.97
92.06
Janin kohdalla oli meille iso etu että alkukaudesta oli mahdollisuus käydä pelaamassa A:n 1-Div pelejä Kiekko-Espoon riveissä ja pitää tuntumaa siellä yllä. Nuo 9 peliä varmasti olivat kullan arvoiset sitten kun kutsu kävi itse A-SM peleihin. Espoossa kannattaakin panostaa tämän kaltaiseen yhteistyöhön jatkossakin ja varmistaa että parhaille pelaajille saadaan tarpeellinen peliaika järjestymään A/B/C-jun tasoilla.
ROPPONEN Jan
K-Espoo
10
9
540:41
22
274
5
3
55.56
0
2.44
92.57

Harvoin on ollut tilannetta että Bluesilla on ollut A:n tilastoissa 3 maalivahtia seitsemän parhaan joukossa. Kun katsotaan yli 1/3 peleistä pelanneiden tilastoja, niin Antti Härmä voitti koko liigan tilaston!
Kaiken kaikkiaan kausi on ollut tähän saakka todella hyvä koko joukkueelta ja minun näkökulmastani erityisesti maalivahtien osalta, jotka ovat tehneet kovaa työtä ja menestyksensä ansainneet. Nyt täytyy poikien vielä viedä playarit korkealla tasolla loppuun saakka kunnioittaen, muttei kumartaen vastustajiaan.

Siirrytään Seitsiin…
…ja katsotaan missä täällä mennään. ZSC Lionsin kausi on ollut vaikea todella heikon alun jälkeen. Joukkueen GM:n ympärillä oli jo viime kaudella hirveä tohina eikä homma rauhoittunut tälle kaudelle ollenkaan. Kesken kauden omistajat vihdoin reagoivat eivätkä lähteneet samanlaiseen valmentajien vaihtorulettiin kuin viime kaudella, vaan kerrankin laitettiin GM vaihtoon. Uusi GM Peter Iten onkin taannut valmentaja Harry Kreisille työrauhan jonka ansiosta saimme kuin saimmekin kaapattua viimeisen playoff paikan ennen Pekka Rautakallio ovea näyttänyttä Ambri Piottaa.
Runkosarjassa Ari Sulander piti joukkuettamme pystyssä läpi erittäin pahojenkin aikojen eikä kertaakaan laskenut tasoaan tai pelannut peräkkäisiä heikompia pelejä. Suloa meillä onkin paljolti kiittäminen playoff paikasta. Sulo urakoi lähes kaikki pelit ja kauden aikana hänet vaihdettiin pois kerran kesken pelin ja yhden pelin mies huilasi siviileissä sairauden takia.
Täällä koko lehdistö julisti että sarjamme runkosarja voittajaa Davosia vastaan tulee menemään 4-0 läpihuutona. Näin olisin itse toivonutkin heti ensimmäisen pelin jälkeen jonka yllättäen voitimme. Joka tapauksessa tiesin odottaa tiukkaa sarjaa, sillä onhan meillä vastakkain sarjan kaksi parasta maalivahtia eli Sulo ja Davosin NHL:ään ensi kaudeksi siirtyvä Hiller.
Nyt tilanne on 2-1 ZSC:lle ja huomenna on seuraava koitos kotona täällä Zurichin Hallenstadionilla. Tähän saakka ottelut ovat olleet juuri sen mukaisia kuin mitä odotinkin maalivahtien osalta, mutta oma joukkueemme on yllättänyt positiivisesti ja nostanut tasoaan. Ensimmäinen ottelu ratkesi meille Sulon esityksillä ja Jan Alstonin kolmella maalilla, toinen Sulon esityksillä ja Robert Petrovickyn kahdella maalilla. Kolmannen pelin vei Davos luvuin 3-1 (viimeinen tyhjiin) ja huomenna on taas odotettavissa vähämaalinen ilta.
Kaikesta näkee kuinka tärkeä (ja suosittu) pelaaja huippukuntoinen Sulo on täällä. Kauden erinomaiset esitykset palkittiin jälleen kerran vuoden jatkosopimuksella ja ensi kausi alkaa olla ennätysmäisesti Sulolle jo 10:s täällä ZSC:ssä. Se on todellinen saavutus ja kunnianosoitus ulkomaiselle pelaajalle. Tämän saavutuksen takana on Sulon kova motivaatio, työmoraali ja kyky kehittää omaa peliään. Sulo on malliesimerkki maalivahdista joka on seurannut aikaansa ja modernisoinut pelityyliään vuosi vuodelta samalla kun itse peli on kehittynyt ja muuttunut.
Jos kävisi niin että Davos lähtisi laulukuoroon, olisi se vuoden pommi Sveitsin kiekossa. No, playoffseissa kaikki on mahdollista ja vanhat meriitit eivät paina mitään vaa’assa kun kiekko putoaa huomenna jäähän.

Maalivahtien peluutus

2007-01-21T17:06:00.000+02:00

Viime viikkoina olen keskustellut tästä aiheesta monen kollegan kanssa ja täytyy todeta että niin meillä SM-liigassa kuin junnusarjoissakin on asian suhteen hyvin paljon erilaisia käytäntöjä ja tapoja. Miettikääpä itse eri joukkueita ja tuntemianne valmentajia alla olevien esimerkkien kautta.

Tässä lyhyesti muutamia kommentteja ja fiktiivisiä esimerkkejä mahdollisista malleista jotka joko toimivat tai sitten eivät:

Valmentaja Y pelaa varman päälle. Mies tolppien välissä saa jatkaa niin kauan kuin menee hyvin. Huonon pelin jälkeen kutsuu sitten penkki ja toinen saa vuoron samoilla perustein. Näin valmentaja uskoo pitävänsä maalivahdit varpaillaan ja hyvän kilpailutilanteen päällä koko ajan. Puuttuu suunnitelmallisuus, rytmitys harjoittelun ja pelien kesken jne…

Valmentaja X peluuttaa maalivahtinsa aivan puhki. Ykkönen pelaa kaikki pelit tapahtui mitä tahansa ja varalla oleva kakkonen hukkaa kautensa suurilta osin. Kakkoselle ei tule riittävästi laadukasta harjoittelua liigan tiukan pelitahdin takia ja pelipäivien treenit ovat kevyitä peliin valmistavia seuraavien päivien ollessa usein palauttavia. Ykkösen kohdalla taas vireystaso laskee kun joutuu pelaamaan päivästä toiseen ja samalla syödään pankista sinne talletettua harjoituksen tulosta koko ajan. Kun kauden tärkeimmät pelit sitten koittavat on kunto- ja vireystaso lähestulkoon kauden alhaisimmalla tasolla. Rankoissa peliryppäissä kasvaa myös ykkösen loukkaantumisriski huomattavasti.

Valmentaja Z taas uskoo selkeään systeemiin. Hän kertoo maalivahdeilleen jo kauden alussa kuinka tullaan peluutusta hoitamaan ja mikä on suunniteltu systeemi, mutta toki mainitsee että tarpeen ja suoritusten mukaan plänää voidaan ja tarkennetaan kauden aikana. Hänen alaisuudessaan maalivahdit tietävät etukäteen mitä odottaa eikä aina huonon pelin jälkeen tarvitse jännittää sitä kuinka kauan joutuu tällä kertaa kuluttamaan penkkiä. Joukkueen ykkösen itseluottamus kasvaa kun ei tarvitse miettiä muutamaa päästettyä maalia ja tietää että seuraavassa pelissä voi taas paikata tilannetta ilman rankaisevaa penkkikomennusta. Kakkoselle taas tilanne on hyvä eri syistä. Hän pystyy keskittymään treenaamiseen kovalla sykkeellä ja kehittämään itseään ja saa aina tiedon ajoissa koska tulee vuoro aloittaa peli. Tuolloinkin hän tietää systeemin eikä tarvitse pelätä epäonnistumista, vaan edessä on vain voitettavaa. Samoin ykköselle voidaan rytmittää hyvät harjoitusjaksot jolloin kakkonen saa tietyissä peleissä ennalta sovitun vastuun ja homma on balanssissa. Näin myös ykkönen on kauden tärkeimpien pelien koittaessa huippukunnossa ja kakkosella riittävä pelituntuma alla tarpeen vaatiessa.

Summa summarum: Oikeanlainen peluutus joka perustuu hyvään maalivahdeille etukäteen kommunikoituun suunnitelmaan ja oikein valittuun maalivahtitiimiin antaa pohjan menestyksekkäälle kaudella!

Kehitystä tapahtuu

2006-12-07T17:33:00.000+02:00

Aika tyytyväinen saa olla ainakin tässä vaiheessa siihen kuinka asiat on kehittyneet omien valmennettavien kanssa. Tuntuu siltä että sopimamme asiat toteutuvat ja harjoitusmetodit jotka olemme valinneet ovat purreet hyvin.

Zurichissa Ari Sulander palkittiin tällä viikolla vuoden jatkosopimuksella ja ensi kaudesta tuleekin sitten Sulon 10:s ZSC:n paidassa. Sulon peli on kehittynyt paljon tämän kauden aikana ja kuntopuoli on aivan eri mallilla kuin mitä se oli viime kaudella. On mukava nähdä kuinka vanhempikin maalivahti pystyy uusiutumaan ja kehittämään itseään kaudesta toiseen. Sulo on myös selvästi hyötynyt uusista kapeammista patjoista ja liikkuu niiden avulla entistä paremmin.

Kakkosena ZSC:ssä oleva Reto Berra on myös kehittynyt kauden aikana, vaikka peliaikaa onkin tullut lähinnä U20 maajoukkueessa ja farmissamme GSK Lionsissa. Toki Retolla on edelleen oppimista kovasta työnteosta ja siitä etteivät asiat tule ilmaiseksi. Toivottavasti mies mahtuu lopulliseen Sveitsin U20 kokoonpanoon MM-kisoihin, ainakin MM-leirille hänet valittiin.

Bluesissa olen enemmän kuin tyytyväinen A-jun maalivahtimme Antti Härmän otteista. Varmuutta ja tasaisuutta lähdimme hakemaan tältä kaudelta ja Antti on noilla alueilla petrannut otteitaan roimasti. A:ssa onkin tullut jo yksi valinta kuukauden pelaajaksi ja viime viikolla palkittiin Härskin suoritukset paikalla U20 MM-kisakoneessa. Tämä on todella kova saavutus sillä kilpailu paikoista on kova ja Suomesta löytyy tähän ikäluokkaan monta huippumaalivahtia.

Muut kaksi Blues A:n maalivahtia ovat jäänet melko vähälle peliajalle sillä Härmä vie valtaosan peleistä. Niissä peleissä joissa muut ovat aikaa saaneet ovat tulokset olleet kuitenkin erinomaisia. Mika Korhosella on tilillään 2 peliä joista toinen voitto ja toinen häviö torjuntaprosentin ollessa 90%. Mika on myös pelannut 5 peliä erinomaisesti Salamien mestis joukkueessa tuuraten loukkaantunutta veljeään Juhaa. Parhaillaan Mika on kahden pelin tuurauskeikalle mestiksen FPS:ssa. Mies on myös ehtiinyt pelata 2 peliä A:n 1-div joukkue Kiekko-Espoossa.

Blues A:ssa Jan Ropponen on ehtinyt pelata yhden pelin jossa ei Pelicans saanut yhtään maalia aikaan. Jani on myös pelannut 9 peliä Kiekko-Espoon A:ssa torjuntaprosentilla 92,75%.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen siihen miten valmennettavat ovat menneet eteenpäin, mutta samanaikaisesti kehitän jo uusia metodeja joilla saadaan lisää tehoa harjoitteluun ja hiukan uusia tuulia. Erityisesti haen tällä hetkellä asioita uudenlaisen seurannan kautta jossa pääsen piakkoin tekemään analyysia. Tarkoitus on pystyä paremmin kohdistamaan harjoittelu eri sektoreista lähteviin laukauksiin sen mukaisesti mitkä ovat itse kullekin maalivahdille ne hankalimmat vedot/tilanteet eli mistä lähtevät ja mihin päätyvät.

Varusteongelmia

2006-10-29T19:28:00.001+02:00

Jonkin verran tuntuu uudet mv-varusteiden mitat ja siirtymä tuottavan ongelmia, mutta tämä asia oli odotettavissakin. Aika monta laitonta varustetta on löytynyt ainakin noissa liiton suorittamissa mittauksissa A-nuorten sm-turnausten yhteydessä.

Vaikka asiassa on ilmoitettu ennen kauden alkua olevan nollatoleranssi jonka mukaan peleihin ei ole asiaa ennen kun puutteet on korjattu, niin sujuvasti pelaaminen jatkui laittomilla varusteilla itse turnauksessa ja sen jälkeenkin. Tässä täytyy toki todeta että hyvä näin, sillä tuo siirtymä on hankala asia ja jos seuran tavaran toimittaja ei ole saanut laillisia vermeitä joukkueelle on tilanne aika hankala. No, eiköhän asiat korjaannu kuitenkin kauden mittaan.

Patjojen kohdalla näyttäisivät asiat olevan kaikilla OK ja se muutos on mennyt hyvin läpi. Kilven suhteen asiat lähes yhtä hyvin ja esim Helsingin turnauksessa löytyi vain 1 laiton kilpi (4 mm liian leveä).

Isoin murheenkryyni on räpylä. Kun mittauksissa oli 14 maalivahtia niin löytyi yhteensä 8 laitonta kinnasta joista 2 tosin saatiin paikan päällä korjattua oikeisiin mittoihin (pituus pussin pohjaa myöten). Neljällä maalivahdilla oli taasen liian lyhyt rannelevy ja se onkin hiukan kinkkisempi asia, sillä kun mm yhtä Bluesin kintaista koitimme korjauttaa välineguru Liimataisella, niin rannekkeen pidennys laillisiin mittoihin olisi taas tehnyt kintaasta puolestaan ympärysmitaltaan liian suuren. Valmistaja on siis toimittanut seuroille laittomia varusteita. Asiaa kysyttyämme valmistajan edustajalta kerrottiin meille että heidän tuotteensa ovat lailliset, mutta liitto tulkitsee sääntöjä väärin. Mielenkiintoista nähdä kuinka asiat selviää, vai unohdetaanko ”nollatoleranssi” tässä asiassa. Joka tapauksessa tänäänkin pelataan miesten ja A:n liigaotteluissa vuorenvarmasti sääntöjen vastaisilla varusteilla.

Toinen alue missä oli paljon korjattavaa oli pelipaidat. Onneksi tämä on helppo tehdä kursimalla paitoja kasaan hiukan. Helsingissä peräti 8:n maalivahdin paidat 14:sta olivat laittomia.

Liito ilmoitti ennen kauden alkua uusista varustesäännöistä ja tuolloin muuttuivat kintaiden, paidan ja patjojen mitat. Tämä oli aika yllättävää ettei housujen ja panssarin määräykset muuttuneet samalla IIHF:n normien mukaisiksi. Veikkaan että aika pian tulee näin kuitenkin käymään. Samalla aika iso yllätys oli että vaikka asiasta ei ole aiemmin mitään ilmoitettu, niin nyt A:n mittauksia varten saivat seurat taulukon jossa myös housuille oli annettu uudet mitat lahkeen leveys otettaisiin 12,7 cm alareunasta. Vanha mitta 27,94 cm ja nyt uusi 25,4 cm. Sitä en tiedä kuinka tätä sääntöä tullaan käyttämään ja tulkitsemaan.

Jos homma on hiukan hankalaa näin aluksi, niin on se ymmärrettävää, onhan kyseessä iso muutos. Kummoinenkohan soppa asiasta sitten syntyy ensi kaudella kun loput kilpasarjat sekä B & C siirtyvät uusien varustesääntöjen pariin? Aika näyttää, mutta helppoa se ei tule olemaan.

Pikku vinkki asian hoidosta voitaisiin ottaa muiden maiden asioiden hoidosta. Tehdään kuten esim Sveitsissä ja seurataan IIHF sääntöjä tarkasti eli myös housujen ja panssarin koot muutettiin. Pääsarjoissa varusteet tarkastaa liitto ja laittaa hyväksyttyihin plommit ennen kun niillä saa pelata. Rikkeestä seuraa sakkorangaistukset. NHL tekee muuten asian samalla tavoin. Vermeet käy NHL mittauksen kautta ja ne leimataan hyväksytyiksi ennen kuin niillä saa pelata. Näin saataisiin asiaan selkeys jo ennen sarjan alkua.

Joka tapauksessa muutokset ovat hyviä sillä varustekoot olivat karkaamassa käsistä. Nyt uuden koon vermeet suosivat teknisempiä ja taitavampia maalivahteja ja ovat hyväksi lajille. Vaikka muutosprosessi onkin jossain määrin kivulias, niin lopputulema on hyvä jääkiekolle.

Sveitsissä keikalla osa 2

2006-10-17T10:30:00.001+03:00

No niin, hiukan myöhässä, mutta ehdin viimein eilen eli Maanantai-iltana naputella hiukan tätä lupaamaani jatkoa edellisen Sveitsin keikan juttuun.

Kaiken piti olla valmista Lauantain Lagnau otteluun, mutta jotenkin hermostunut oli fiilis hallilla kuitenkin. Itse olin edelleen hyvin luottavainen joka tietysti johtui lähinnä siitä että oman tuntemukseni mukaan Sulolla oli kaikki mallillaan eikä ollut mitään syytä odottaa muuta kuin erittäin hyvää suoritusta.

Verryttelyn aikana ehdin vaihtaa myös muutaman sanan Lagnaun valmentajien kanssa, olivathan kummatkin vanhoja ystäviäni eli Christian Weber jonka kanssa valmensin Zurichissä 2 kautta ja Esa Siren joka on viihtynyt jo pitkään Keski-Euroopassa.

Itse peli näytti siltä että ZSC tulee viemään sen selkeästi, sillä peli oli muutamaa alivoimaa lukuun ottamatta täysin hallinnassamme. Sitten taas opittiin ettei pelejä ratkaista hallinnan, vaan maalien mukaan. Vastustajan maalissa Matias Schoder veti aivan huippumatsin ottaen mm pelkästään kolmannessa erässä 25 koppia ja pitäen nollan. Samanaikaisesti Lagnau teki meille yhden maalin kun puolustuksemme päästi vastustajan hyökkääjän ohjaamaan siniviivavedon Sulon edestä suoraan maalin kattoon. Lagnaun 2-0 maali tyhjiin olikin sitten vaan kosmetiikkaa.

Pelin jälkeen oli aistittavissa valtava pettymys ja yhä jatkuva paineiden kasautuminen joukkueen ja johdon niskassa. Zurich on paikka jossa on voitettava 8 peliä 10:stä ennen kuin media ja fanit ovat tyytyväisiä (suora lainaus Tamin kommentista). Tietyllä tavalla & häviöstä huolimatta tunsin pientä ylpeyttä vastustajan maalivahdin hienosta pelistä, olinhan tehnyt Schodin kanssa pari kautta tiivistä yhteistyötä. Sulon peliin olin todella tyytyväinen, sillä mies otti kaiken mahdollisen kiinni + pari aivan haamukoppiakin joilla piti joukkueen mukana tappelussa pinnoista.

Pelin jälkeen kävimme asiat läpi Sulon kanssa ja puimme tilannetta harjoitushallilla joukkueen tiloissa (pelien jälkeen siirrämme aina varusteet Hallenstadionilta muutaman sadan metrin päähän treenihallille jossa valtaosa toiminnasta tapahtuu). Vaikka joukkueen tilanne on vaikea, niin silti paras tapa auttaa asiaa on sulkea kaikki muut vaikeudet pois mielestä ja keskittyä vain omaan hyvään tekemiseen. Tällä teemalla lähdimme jatkamaan kohti seuraavan viikon harjoituksia ja laitoimme tämän pelin pois mielestämme.

Sunnuntaina oli joukkueella vapaapäivä poislukien maalivahdit. Koska seuraavaan peliin oli useita päiviä, niin olimme päättäneet rakentaa tiukemman treeniviikon Sulolle jotta emme syö ”pankista” kaikkea kesän kovan treenin aikaansaannosta, vaan laitamme sinne hiukan lisää myös kauden aikana. Samalla otimme tietysti mukaan treeneihin kakkosmaalivahtimme Reto Berran.

Päivä aloitettiin erittäin kovalla maalivahtien omalla jäätreenillä jonka pidimme GSK Lionsin (farmijoukkueemme) hallilla. Tässä treenissä menimme melko lähellä maksimeja käyttäen erilaisia maalivahtien torjunta ja luisteluharjoitusten yhdistelmiä samalla tarkkaillen sykearvoja.

Viikolle laadimme ohjelman jonka Sulo veti joukkuetreenien lisäksi eli lisäsimme fysiopallolla tehtäviä jalkojen voimatreenejä sekä fyysisiä harjoituksia jotka tehtiin pitkälle intervallityyppisinä kuntofillariharjoitteina. Ohjelma vedetiin läpi Su-Ke ja To oli sitten lepopäivä. Kaikki tähtäsi siihen että normaalin perjantain jälkeen Sulo pystyy taas pelaamaan La pelin vaikka ei olekaan vielä täysin palautunut viikon kovasta treenistä.

Joka tapauksessa tilanne Zurichissä jatkuu vaikeana. Sulo on iskussa, mutta ennen kun joukkue oppii jälleen tekemään maaleja ovat voitot kiven alla ja sitähän ei paikallinen media & fanit siedä.

Keikalla Sveitsissä

2006-10-07T17:16:00.000+03:00

6.10.2006 kello soittaa aamulla hiukan viiden jälkeen ja vaikka kuinka väsyttää niin ei auta. Lähtö ja pitkä päivä on edessä eli suihkun kautta autoon ja suunta Seutulaan josta aamun Finnairilla suora jo todella tutuksi tullut lento Zurichiin.

Kone tällä kertaa kiitettävästi etuajassa ja olen jo ennen kello kymmentä paikallista aikaa harjoitushallillamme KeBolla eli aikaa ruhtinaallisesti ennen klo 11:00 aamujäätä. Kapteenimme Matias Seger varsinkin näytti iloiselta nähdessään allekirjoittaneen paikalle, sillä toin Segille mukanani hänen uudet Montreal Nano mailat jotka Teemu Numminen sai edellisenä päivänä toimitettua minulle.

Koska pelaamme illalla vieraspelin Fribourgissa niin jää on melko lyhyt intensiivinen harjoitus jossa keskityn seuraamaan Sulon pelivirettä. Kaikki näyttää hyvältä, liikkuminen ja ajoitukset ovat kohdallaan ja painopistekin tarpeeksi edessä hanskojen oikean asennon avulla (asia johon olemme kiinnittäneet paljon huomiota). Lyhyt asioiden läpikäynti Sulon kanssa ja mies suihkuun jonka jälkeen otan muutaman nuoremman pelaajamme avuksi ja jäämme tekemään töitä nuoren kakkosemme Reto Berran kanssa. Koska kakkosemme ei ole juuri peliaikaa saanut viime viikkoina muualla kuin farmijoukkueessa ja yhden U20 maajoukkueen ottelun keskitymme liikkumiseen ja pelinomaisen ajoituksen hakuun omissa treeneissämme.

Joukkueemme ZSC on pelannut sarjan alun alakanttiin ja paineet voitoille ovat kovat. Veteraanipitoisen joukkueen rakenne ei välttämättä ole enää aivan optimi nopeaan Sveitsin sarjaan. Tämä kaikki on rakentanut aika tavalla paineita pelaajien ja johdon niskaan ja sen voi myös aistia paikan päällä. Treenejäkin seuraa kaukalon laidalla nykyinen ja tuleva GM. Onneksi Sulo on onnistunut pitämään ajatuksensa ja pelinsä hyvin koossa eikä ole antanut näiden paineiden haitata otteitaan.

Illalla olemme sitten pelissä Fribourgissa muutaman tunnin bussimatkan jälkeen. Täällä pelit alkavat melko myöhään ja nytkin alkamisaika on 19:45. Itse ottelu on tyypillinen Sveitsin sarjan ottelu jossa mennään todella kovaa vauhtia päästä toiseen ja avopaikkoja syntyy liukuhihnalta. Sulo lipsauttaa ensimmäisen maalin sisään räpylän kautta liian helposti, mutta sen jälkeen on itse varmuus torjuen pitkälti yli 40 laukausta ja 6 rankkaria illan aikana, mukana iso tukku 1000 taalan paikkoja. Tehdyt maalit ovat todellisia avopaikkoja joissa Sulo tehdään melko aseettomaksi. Vastustajan Mike Munro pelaa myös hyvin maalillaan ja peli on 4-4 jatkoajan jälkeen. Ratkaisuun tarvitaan 7 rankkaria ennen kun poistumme voittajina pukukoppiin. Todella tärkeä voitto ja helpotuksen voi aistia koko joukkueesta.

Huomattavaa ottelussa oli Fribourgin hyökkäysten rakentelu jossa he loivat suuren määrän laadukkaita laukauksia juuri ympyrän yläpuolelta + jopa 11 maalintekopaikkaa metrin säteellä mv:n alueesta.

Rankkareista voidaan myös tehdä huomio kuinka hyvin Sulon aggressiivinen vastaantulo pakotti vastustajan hyökkääjät missaamaan maalin useampaan kertaan.

7.10.2006 Perillä ollaan takaisin Zurichissa hieman ennen 02:00 yöllä.

Aamu alkaa vasta klo 12:00 vapaaehtoisella jääharjoituksella, onhan kyseessä toinen peräkkäinen pelipäivä, jonka vetää apuvalmentajamme Dave Chambers. Dave käyttää pelaajien kanssa toista päätä jolloin saan rauhassa vetää lyhyen tuntumatreenin Sulon kanssa toisessa päässä. Tuntumavetojen jälkeen käymme läpi hieman reboundien seurantaa ja teemme muutaman terävän jatkopotkuharjoitteen, joka riittääkin illan peliä ajatellen, sillä eilinen rasitus painaa vielä jaloissa. Sulon poistuttua jäältä toistamme eilistä kaavaa ja jään tekemään Reton kanssa ylimääräisiä harjoituksia Hallenstadionin jäälle. Tällä kertaa keskitymme pelivauhtisiin maalinkiertoihin ja syöttöihin maalin eteen.

Pelipalaverin kautta joukkue siirtyy yhteiselle lounaalle ja pelaajien mennessä koteihinsa keskittymään & päiväunille jne käyn itse näppäimistön ääreen hotellilla, jossa tämänkin lyhyen jutun kirjoitin.

Joitain tunteja aikaa ennen kuin kiekko putoaa jäähän ja pelimme Lagnauta vastaan alkaa. Lisämielenkiintoa peliin tuo vastustajan maalissa pelaava entinen valmennettavani Matias Schoder. Vaikka ZSC onkin pelannut tällä kaudella yllättävän huonosti kotona suuressa uusitussa Hallenstadionissa niin itse uskon että hoidamme illan pelin kotiin.

Katsotaan 2-osassa kuinka kävi. Koitan laittaa pienen jatkoblogin liikkeelle seuraavan viikon aikana.

Sijoittumisen seuranta

2006-10-01T12:35:00.000+03:00

Eilen pelasimme kotona Matinkylässä A-SM ottelun KalPaa vastaan ja tällä kertaa otin erityisen tarkkailun alle optimaalisen sijoittumisen, sillä se on yksi tärkeimmistä fokusalueista joiden kehittämiseen olen paneutunut valmennettavieni kanssa.

Lyhyesti voidaan ainakin eilisen perusteella yhteenvetona sanoa että vielä on maalivahdeilla varaa selkeästi rohkeampaan liikkumiseen. Ottelu päättyi lukemiin 2-2 ja noista maaleista KalPan maalilla erinomaisesti pelannut Timo Lindströn (34 torjuntaa) päästi molemmat maalit tilanteissa joissa oli jostain syystä jäänyt liian syvälle maaliinsa. Bluesin päässä taas molemmat maalit syntyivät reboundeista jotka puolustuksemme antoi lyödä ”100-0” takaisin sisään Härmän Antin (22 torjuntaa) ollessa melko voimaton molemmissa maaleissa.

Itse pelin tilanteita tilastoin sektoreittain siten että otin ylös maalivahdin sijoittumisen jokaisessa torjunnassa. Sektorit olin määritellyt siten että mitä suurempi luku sitä kauempaa veto oli aina tullut.

Sektoreittain voidaan sijoittumista eilisessä pelissä kuvata seuraavasti:

Sektori 1 / lähitilanteet: Kaikki torjunnat luonnollisesti tapahtuivat MV:n alueen sisällä, mikä on ihan OK.

Sektori 2 / laukaukset ympyrän alapuolelta: Torjunnat edelleen alueen sisällä ja näissä olisi jo joissain ollut mahdollista pelata hieman enempi ulkona.

Sektori 3 / kaaressa noin aloitusympyröiden puoliväliin saakka: Nyt oli jo 2/3 torjunnoista oikealla alueella mv-alueen rajalla.

Sektori 4 / ympyrän yläkaarelle: Tässä sektorissa tuntui homma toimivan kaikkein parhaiten ja torjunnoista oli 80% optimialueella mv vastassa siten että sijoittuminen mv-alueen kaarella tai hiukan ulkopuolella.

Sektori 5 / pakin laukaukset ympyrän yläpuolelta: Jostain ihmeen syystä molemmat maalivahdit alkoivat nyt peruutella hieman sisään ja jopa 50% torjunnoista tapahtui taas alueen sisällä. Osaltaan tämä varmasti johtui maskipelaamisesta ylivoimatilanteissa, mutta huomiota siihen tarvitsee kiinnittää, sillä pelissä syntyi 2 maalia juuri näistä tilanteista joissa mv oli liian sisällä. KalPa teki ensimmäisen maalinsa tällaisesta tilanteesta jossa Antti oli hiukan sisällä ja antoi reboundin pahasta maskilaukauksesta vastustajan YV:n aikana. Kaikkein tärkein maali syntyi sitten vastaavasti KalPan päähän Bluesin hakiessa tasoitusta ilman maalivahtia. Lindströn jäin hiukan sisään maaliin ja heitto siniseltä pääsi livahtamaan längistä tiukan maskin takia.

Itse pelissä ei kummallekaan maalivahdille tullut yhtään ns ylisijoittumistilannetta jotka ovat olleet ennen melko tyypillisiä kun valmennus ylikorosti vastaan tuloa. Selkeitä alisijoittumistilanteita taas tuli Härmälle 4 ja Lindströmille 7.

Eli hiukan rohkeammin voidaan pelata ja optimoida sijoittuminen paremmin mv-alueen rajalle jossa maalivahdilla on mahdollisuus torjua jokainen kiekko.

Kauden alun mietteitä MV-valmentajan kannalta

2006-09-27T11:01:00.000+03:00

Tästä on ollut juttua useiden ihmisten kanssa jo jonkin aikaa ja nyt otin viimein härkää sarvista ja laitoin tämän maalivahtiblogin alulle.

Tulen aika ajoin käymään läpi ajatuksia maalivahtipelistä ja valmennuksesta blogissani sekä kertaamaan joitain kauden tapahtumia valmennettavieni osalta.

Näin ensimmäiseen lyhyeen versioon voisin laittaa nopean katsauksen valmennettavieni tilanteista ja aloitetaan Zurich Lionsin maalivahdeista.

Sulo on tehnyt kesän aikana mahtavaa duunia ja veti 9-11 treeniä viikossa. Paino putosi samalla kun kunto kasvoi ja tällä hetkellä Sulo on ZSC:n aivan ratkaiseva pelaaja pitäen huonosti kauden aloittanutta joukkuetta välillä lähes yksi pystyssä. Kakkosena meillä on lupaava Reto Berra joka draftattiin STL Bluesin toimesta. Reto on kehittynyt paljon viime kaudesta ja onkin tällä hetkellä Sveitsin U20 maajoukkueen itseoikeitettu ykkönen. Miesten peleissä on tarkoitus antaa Retolle 5-10 peliä kauden aikana, mutta ensi täytyy saada joukkueen peliä paremmin uomiinsa. Treeneipeleissä Reton kantti ei vielä oikein kestänyt ja mm Pelicans antoi pahaa kyytiä Suomen keikan aikana nuorelle lupauksellemme.

Toinen valmennussarkani on sitten Espoon päässä jossa valmennan A:n maalivahteja sekä koordinoin junioripuolen mv-valmennusta (+ valmennan Kiekko-Espoon B:n maalivahteja).

Bluesin A:ssa olemme tehneet paljon työtä asioiden eteenpäin viemiseksi ja ykkösemme Antti Härmä on myös näyttänyt että työ kantaa hedelmää. Otteet ovat varmistuneet sitten viime kauden ja Antti on myös esittänyt hyviä otteita kahdessa pelaamassaan U20 maajoukkuepelissä. Perässä tulevat uudet A:n maalivahtimme Mika Korhonen (87) ja Jan Ropponen (88), joille tosin jää tällä kaudella ainakin suunnitelmien mukaan vain rajoitettu määrä pelejä pelattaviksi. Tämän vuoksi kierrätämmekin heitä myös Kiekko-Espoon A:ssa pelaamassa.

Lisää mv-kuulumisia myöhemmin kun nyt olen viimein saanut pään auki tämän blogin suhteen.

Koppeja kaikille

Jukka

Maalivahtien voima- ja oheisharjoittelun tila

2006-09-27T10:56:00.000+03:00

Tästä asiasta on ollut viime aikoina paljon keskustelua ja olen itse jo joidenkin vuosien ajan ”reivannut” omaa valmennustani entistä enemmän soveltavan harjoittelun suuntaan. Tällä tarkoitan erilaisia ”core training” jne metodeja joiden avulla emme keskity esimerkiksi pelkkään maksimivoimaan, vaan sovellettuun voimaharjoitteluun jossa mukaan otetaan vahvoina elementteinä tasapaino, pienten lihasryhmien hallinta jne.

Täältä löytyy yksi aiemmin kirjoittamani esimerkkiharjoitus GoaliePron sivuilta. Tsekkaa malliharjoitus joka on osa Ari Sulanderin tämän kauden rutiineja:

http://www.goaliepro.com/en/ ja klikkaa resurssia joka on päivätty 15.7.2006

Tällä hetkellä teen töitä uusien metodien kehittämisen kanssa. Monia harjoitteita testasimme jo viime kesän aikana yhdessä Sulon ja Bäckströmin Niken kanssa. Näistä lisää kun saan asioita tarpeeksi valmiiksi että voin julkaista niistä resursseja.

Mitä olet itse mieltä? Harjoitellaanko meillä liikaa tiettyjä asioita? Olemmeko liikaa fokusoituneet maksimivoiman hankintaan? Harjoittelemmeko turhaan ”varastoon”? Ratkaistaanko tämän päivän kiekkopelit jäällä vai punttisalissa?

Jukka

Ikämiesmaalivahti ja iänikuinen paino & kunto-ohjelma

2006-09-27T10:47:00.000+03:00

Ikää sen kun tulee lisää mittariin vaikka mitä tekisi. Sen myötä (+ työkiireiden jne) myös on tuo paino pahus noussut aivan liian ylös ja vastaavasti kunto laskenut alas.

Viime vuonna alkoi jo olla tilanne jossa jotain oli todella vakavasti harkittava oman terveyden ja hyvinvoinnin takia. Entisenä urheilijana sitä ajatteli ensimmäiseksi että lisäämällä treeniä homma hoituu ja asia näyttikin olevan näin aluksi. Syyskuussa aloitin saliharjoittelun 2-4 kertaa viikossa ja samalla ”olin olevinani” tarkempi ruokavalion kanssa. Paino menikin jonkin verran alaspäin ja kunto koheni kyllä selvästi. Erityisesti tämän huomasi kiekkotreeneissä kun ei enää tehnytkään kuolemaa niin kuin aiemmin. No, homma jatkui ja pikku hiljaa varsinkin pahat ruokatavat ottivat taas vallan ja vaikka salilla käynti jatkui aktiivisesti, niin paino pahus hiipi takaisin huippulukemiin.

Viime heinäkuussa näytti mittari taas lukemia 122 kg ja tuon elopainon raahaaminen ei todellakaan ole terveellistä 47 vuotiaalle. Oli aika jälleen tarkastella omia elämäntapoja tarkemmin ja tehdä lopulliset muutokset jos mieli päästä takaisin jotakuinkin hyvään kuntoon.

Tuolloin tuli tehtyä seuraavia päätöksiä vakavan itsetutkiskelun jälkeen:

Ruokatavat olisi muutettava lopullisesti. Niin kauan kunnes tavoitepaino on saavutettu söisin 3000-7000 kcal viikossa alle normaali tarpeen jotta tämä tukisi painon pudotusta. Webistä löytyy vaikka millä mitalla hyviä työkaluja joiden avulla voit laskea päivittäisen energiatarpeesi. Tässä muutama hyvä paikka josta voi aloittaa: http://www.tim-richardson.net/BodyForLife/analysis.html Ohjeita suomeksi http://www.kutri.net/perusohjeet.html
Jotta ruokavalion kontrolli toimisi aloitin kirjaamaan kaiken ylös. Tämä olikin erinomainen tapa kontrolloida syömisiään ja itse asiassa oppia arvioimaan omaa syömistään aika tarkkaan. On jännää huomata kuinka ruokatavat muuttuvat radikaalisti muutamassa kuukaudessa
Oli aika kaivaa Polarin sykemittari jälleen kaapista käyttöön ja varmistaa että harjoittelen oikeilla tehoalueilla sekä riittävän tehokkaasti enkä vain kuluta aikaani salilla. AXN 700 onkin ollut todella arvokas treenikumppani yhdessä Polarin Online palvelun kanssa jonne lataan kaiken treenitiedon, seuraan kehitystäni ja suunnittelen treeniviikkoni. Tsekkaa ilmainen palvelu: https://www.polarpersonaltrainer.com Suosittelen lämpimästi!
Viikossa päätin harjoitella min 5 tuntia ja tuo päätös on pitänyt melko hyvin. Tähän saakka on tainnut vain 3 viikkoa jäädä alle tuon tavoitteen
Painon suhteen ensimmäinen tavoite on päästä takaisin neuvolassa punnittavien kirjoihin eli alle 100 kg lukemiin. Nyt on ohjelmassa menossa viikko # 12 ja paino on laskenut 122 kg:stä 109,3 kg:n lukemiin. Hyvä alku, mutta paljon on matkaa vielä. Kun satanen menee rikki niin silloin on aika tarkastaa tavoitteet ja katsoa mihin seuraavaksi pyrin, mutta ”first things first”

Nyt alkaa painon pudotus ja kunnon kohotus tuntua jo päivittäisessä toiminnassa ja pikku lonkkavaivakin on voitettu kanta, kiitos Bluesin lääkärin Antti Helmisen hyvien venyttelyohjeiden. Pari päivää ja on aika taas mennä takaisin jäälle kokeilemaan miltä pelaaminen tuntuu tässä vaiheessa pienen painon pudotuksen jälkeen.

Joka tapauksessa kuntokuuri jatkuu ja olo kohenee. Tällä kertaa muutos on siis pysyvää, vaikka välillä onkin itsekuri kovalla kun aamuisin ”raahautuu” kuuden jälkeen punttisalille ennen töiden aloitusta.