Espoo 12.3.2007 Vielä reilu viikko sitten kaikki näytti hyvältä ja olimme viemässä kotiottelua runkosarjan voittajaa Davosia vastaan selkeästi. Sitten viimeisessä erässä iski katastrofi, kellossa aikaa jäljellä n 9 min ja erään tilanteen jälkeen Sulo jää jäähän makaamaan ja viittelöi joukkueen lääkäriä apuun. Mies ei pysty jatkamaan ja loppuunmyyty Hallenstadion seuraa kuinka Suloa viedään pukukoppiin tarkempiin tutkimuksiin. Vaikka voitammekin ottelun selvästi ja menemme johtoon otteluin 3-1 ei voitto tunnu kenestäkään oikein kunnon voitolta.
Seuraavana päivänä magneettikuvaus kertoo totuuden, 10 cm repeämä reiden sisäreunassa lähellä nivusta. Seuraavat pelit on siis selviydyttävä nuorella Reto Berralla maalissa. Tämä U20 maajoukkueen 1-maalivahti on kovan paikan edessä. Tosin myös mahdollisuudet ovat hyvät, onhan meillä 3:n ottelun ajan mahdollista katkaista Davosin lento ja mennä 4:n parhaan joukkoon.
Totuus on kuitenkin karu ja seuraavat 3 ottelua häviämme nuorukaisen pelatessa maalissa. Vielä eiliseen viimeiseen koitokseen saakka yritimme kaikkemme että Sulo olisi saatu jäälle, mutta jalka ei kestänyt pelaamista kovan puudutuksenkaan avulla.
Joukkue ei kestänyt tärkeimmän pelaajan poissaoloa, vaikka ennen tuota Sulon loukkaantumista olimme pelanneet parasta ZSC kiekkoa pariin vuoteen ja paikallinen mediakin oli muuttanut kirjoittelunsävyä sen mukaisesti.
Nyt on sitten aikaa parannella vammoja jokunen viikko ennen kun aloitamme valmistautumisen seuraavaan kauteen.
…Tänään alkaa sitten taas Espoossa A:n playoffsien seuraava kierros ja vastassa aina paha Tappara. Kovaa työtä saamme voittojen eteen tehdä, mutta usko joukkueeseen on kova! Näistä peleistä lisää myöhemmin.
sunnuntaina, maaliskuuta 11, 2007
perjantaina, maaliskuuta 02, 2007
Runkosarjat takana
Zurich 2.3.2007 Tätä kirjoittaessani on runkosarja jo takanapäin molemmilla joukkueilla joiden maalivahteja valmennan sopimuksella tällä kaudella. Kyseessä ovat tietysti ZSC Lions Sveitsin liigassa ja Blues A-SM joukkue. Nyt onkin hyvä aika tehdä lyhyt katsaus tilanteeseen ennen tämän illan A:n avausottelua ja huomista Sveitsin ottelua # 4.
Katsotaan ensin hiukan kuinka maalivahtien kanssa homma toimi Bluesissa. Täällä pääpaino on työssä ollut Antti Härmän kanssa joka on joukkueemme kiistaton ykkönen. Härskin kanssa asetimme tavoitteeksi reilu vuosi sitten joulutauolla useita kovan luokan asioita kuten paikan U20 kisakoneessa jne. Teimme asiat selviksi ja kirjoitimme tavoitteet ylös jonka jälkeen suunnattiin katseet työntekoon tavoitteiden saavuttamiseksi.
Antti on saavuttanut tavoitteet loistavalla tavalla ja mennyt aimo askelein eteenpäin. Olen todella ylpeä hänen menestyksestään ja erityisen tyytyväinen olen Antin puolesta U20 maajoukkuepaikan suhteen. A-SM tilastot kertovat vakuuttavaa kieltä siitä kuinka kovalla tasolla Antti on pelannut koko kauden ja erityisen merkille pantavaa on ollut tasaisuus. Hieman heikompaa peliä on aina seurannut erittäin hyvä esitys ja kahta heikompaa peliä ei ole tullut koko kaudella.
HÄRMÄ Antti
Blues
35
33
2004:46
60
745
22
6
66.67
5
1.80
92.55
Ei ole mitään syytä miksi mies ei jatkaisi esityksiään erittäin korkealla tasolla myös playoffseissa.
Toinen -87 syntynyt maalivahtimme Mika Korhonen on pelannut parhaan kautensa koskaan ja myöskin yhtä aivotärähdystä lukuun ottamatta terveenä ja hyvässä kunnossa. Mikan pelit A:ssa jäivät vain neljään, sillä miehelle avautui huikea mahdollisuus muutamaan otteeseen pelata mestistä peräti 14:sta ottelun verran erinomaisin tuloksin.
KORHONEN Mika
FPS, Salamat
15
14
836:16
49
498
4
9
28.57
0
3.52
91.04
Mika on tällä hetkellä selkeä ykkösvaihtoehto Blues A-SM joukkueen ykkösmaalivahdiksi ensi kaudeksi Härmän siirtyessä 3:n A:n vuoden jälkeen miesten hommiin. Mikan tilastot A:ssa tukevat tätä myös.
KORHONEN Mika
Blues
21
4
239:17
7
98
3
1
75.00
1
1.76
93.33
Kolmantena maalivahtinamme pelasi Jan Ropponen joka on vuotta virkaveljiään nuorempi eli ensimmäisen vuoden A-juniori. Maalivahtien kierrätyksen ansiosta Janille avautui myös mahdollisuuksia pelata A-SM otteluita viiden pelin verran ensimmäisenä kautenaan ja tulokset olivat hänenkin kohdalleen erinomaiset:
ROPPONEN Jan
Blues
21
5
304:43
10
116
4
1
80.00
1
1.97
92.06
Janin kohdalla oli meille iso etu että alkukaudesta oli mahdollisuus käydä pelaamassa A:n 1-Div pelejä Kiekko-Espoon riveissä ja pitää tuntumaa siellä yllä. Nuo 9 peliä varmasti olivat kullan arvoiset sitten kun kutsu kävi itse A-SM peleihin. Espoossa kannattaakin panostaa tämän kaltaiseen yhteistyöhön jatkossakin ja varmistaa että parhaille pelaajille saadaan tarpeellinen peliaika järjestymään A/B/C-jun tasoilla.
ROPPONEN Jan
K-Espoo
10
9
540:41
22
274
5
3
55.56
0
2.44
92.57
Harvoin on ollut tilannetta että Bluesilla on ollut A:n tilastoissa 3 maalivahtia seitsemän parhaan joukossa. Kun katsotaan yli 1/3 peleistä pelanneiden tilastoja, niin Antti Härmä voitti koko liigan tilaston!
Kaiken kaikkiaan kausi on ollut tähän saakka todella hyvä koko joukkueelta ja minun näkökulmastani erityisesti maalivahtien osalta, jotka ovat tehneet kovaa työtä ja menestyksensä ansainneet. Nyt täytyy poikien vielä viedä playarit korkealla tasolla loppuun saakka kunnioittaen, muttei kumartaen vastustajiaan.
Siirrytään Seitsiin…
…ja katsotaan missä täällä mennään. ZSC Lionsin kausi on ollut vaikea todella heikon alun jälkeen. Joukkueen GM:n ympärillä oli jo viime kaudella hirveä tohina eikä homma rauhoittunut tälle kaudelle ollenkaan. Kesken kauden omistajat vihdoin reagoivat eivätkä lähteneet samanlaiseen valmentajien vaihtorulettiin kuin viime kaudella, vaan kerrankin laitettiin GM vaihtoon. Uusi GM Peter Iten onkin taannut valmentaja Harry Kreisille työrauhan jonka ansiosta saimme kuin saimmekin kaapattua viimeisen playoff paikan ennen Pekka Rautakallio ovea näyttänyttä Ambri Piottaa.
Runkosarjassa Ari Sulander piti joukkuettamme pystyssä läpi erittäin pahojenkin aikojen eikä kertaakaan laskenut tasoaan tai pelannut peräkkäisiä heikompia pelejä. Suloa meillä onkin paljolti kiittäminen playoff paikasta. Sulo urakoi lähes kaikki pelit ja kauden aikana hänet vaihdettiin pois kerran kesken pelin ja yhden pelin mies huilasi siviileissä sairauden takia.
Täällä koko lehdistö julisti että sarjamme runkosarja voittajaa Davosia vastaan tulee menemään 4-0 läpihuutona. Näin olisin itse toivonutkin heti ensimmäisen pelin jälkeen jonka yllättäen voitimme. Joka tapauksessa tiesin odottaa tiukkaa sarjaa, sillä onhan meillä vastakkain sarjan kaksi parasta maalivahtia eli Sulo ja Davosin NHL:ään ensi kaudeksi siirtyvä Hiller.
Nyt tilanne on 2-1 ZSC:lle ja huomenna on seuraava koitos kotona täällä Zurichin Hallenstadionilla. Tähän saakka ottelut ovat olleet juuri sen mukaisia kuin mitä odotinkin maalivahtien osalta, mutta oma joukkueemme on yllättänyt positiivisesti ja nostanut tasoaan. Ensimmäinen ottelu ratkesi meille Sulon esityksillä ja Jan Alstonin kolmella maalilla, toinen Sulon esityksillä ja Robert Petrovickyn kahdella maalilla. Kolmannen pelin vei Davos luvuin 3-1 (viimeinen tyhjiin) ja huomenna on taas odotettavissa vähämaalinen ilta.
Kaikesta näkee kuinka tärkeä (ja suosittu) pelaaja huippukuntoinen Sulo on täällä. Kauden erinomaiset esitykset palkittiin jälleen kerran vuoden jatkosopimuksella ja ensi kausi alkaa olla ennätysmäisesti Sulolle jo 10:s täällä ZSC:ssä. Se on todellinen saavutus ja kunnianosoitus ulkomaiselle pelaajalle. Tämän saavutuksen takana on Sulon kova motivaatio, työmoraali ja kyky kehittää omaa peliään. Sulo on malliesimerkki maalivahdista joka on seurannut aikaansa ja modernisoinut pelityyliään vuosi vuodelta samalla kun itse peli on kehittynyt ja muuttunut.
Jos kävisi niin että Davos lähtisi laulukuoroon, olisi se vuoden pommi Sveitsin kiekossa. No, playoffseissa kaikki on mahdollista ja vanhat meriitit eivät paina mitään vaa’assa kun kiekko putoaa huomenna jäähän.
Katsotaan ensin hiukan kuinka maalivahtien kanssa homma toimi Bluesissa. Täällä pääpaino on työssä ollut Antti Härmän kanssa joka on joukkueemme kiistaton ykkönen. Härskin kanssa asetimme tavoitteeksi reilu vuosi sitten joulutauolla useita kovan luokan asioita kuten paikan U20 kisakoneessa jne. Teimme asiat selviksi ja kirjoitimme tavoitteet ylös jonka jälkeen suunnattiin katseet työntekoon tavoitteiden saavuttamiseksi.
Antti on saavuttanut tavoitteet loistavalla tavalla ja mennyt aimo askelein eteenpäin. Olen todella ylpeä hänen menestyksestään ja erityisen tyytyväinen olen Antin puolesta U20 maajoukkuepaikan suhteen. A-SM tilastot kertovat vakuuttavaa kieltä siitä kuinka kovalla tasolla Antti on pelannut koko kauden ja erityisen merkille pantavaa on ollut tasaisuus. Hieman heikompaa peliä on aina seurannut erittäin hyvä esitys ja kahta heikompaa peliä ei ole tullut koko kaudella.
HÄRMÄ Antti
Blues
35
33
2004:46
60
745
22
6
66.67
5
1.80
92.55
Ei ole mitään syytä miksi mies ei jatkaisi esityksiään erittäin korkealla tasolla myös playoffseissa.
Toinen -87 syntynyt maalivahtimme Mika Korhonen on pelannut parhaan kautensa koskaan ja myöskin yhtä aivotärähdystä lukuun ottamatta terveenä ja hyvässä kunnossa. Mikan pelit A:ssa jäivät vain neljään, sillä miehelle avautui huikea mahdollisuus muutamaan otteeseen pelata mestistä peräti 14:sta ottelun verran erinomaisin tuloksin.
KORHONEN Mika
FPS, Salamat
15
14
836:16
49
498
4
9
28.57
0
3.52
91.04
Mika on tällä hetkellä selkeä ykkösvaihtoehto Blues A-SM joukkueen ykkösmaalivahdiksi ensi kaudeksi Härmän siirtyessä 3:n A:n vuoden jälkeen miesten hommiin. Mikan tilastot A:ssa tukevat tätä myös.
KORHONEN Mika
Blues
21
4
239:17
7
98
3
1
75.00
1
1.76
93.33
Kolmantena maalivahtinamme pelasi Jan Ropponen joka on vuotta virkaveljiään nuorempi eli ensimmäisen vuoden A-juniori. Maalivahtien kierrätyksen ansiosta Janille avautui myös mahdollisuuksia pelata A-SM otteluita viiden pelin verran ensimmäisenä kautenaan ja tulokset olivat hänenkin kohdalleen erinomaiset:
ROPPONEN Jan
Blues
21
5
304:43
10
116
4
1
80.00
1
1.97
92.06
Janin kohdalla oli meille iso etu että alkukaudesta oli mahdollisuus käydä pelaamassa A:n 1-Div pelejä Kiekko-Espoon riveissä ja pitää tuntumaa siellä yllä. Nuo 9 peliä varmasti olivat kullan arvoiset sitten kun kutsu kävi itse A-SM peleihin. Espoossa kannattaakin panostaa tämän kaltaiseen yhteistyöhön jatkossakin ja varmistaa että parhaille pelaajille saadaan tarpeellinen peliaika järjestymään A/B/C-jun tasoilla.
ROPPONEN Jan
K-Espoo
10
9
540:41
22
274
5
3
55.56
0
2.44
92.57
Harvoin on ollut tilannetta että Bluesilla on ollut A:n tilastoissa 3 maalivahtia seitsemän parhaan joukossa. Kun katsotaan yli 1/3 peleistä pelanneiden tilastoja, niin Antti Härmä voitti koko liigan tilaston!
Kaiken kaikkiaan kausi on ollut tähän saakka todella hyvä koko joukkueelta ja minun näkökulmastani erityisesti maalivahtien osalta, jotka ovat tehneet kovaa työtä ja menestyksensä ansainneet. Nyt täytyy poikien vielä viedä playarit korkealla tasolla loppuun saakka kunnioittaen, muttei kumartaen vastustajiaan.
Siirrytään Seitsiin…
…ja katsotaan missä täällä mennään. ZSC Lionsin kausi on ollut vaikea todella heikon alun jälkeen. Joukkueen GM:n ympärillä oli jo viime kaudella hirveä tohina eikä homma rauhoittunut tälle kaudelle ollenkaan. Kesken kauden omistajat vihdoin reagoivat eivätkä lähteneet samanlaiseen valmentajien vaihtorulettiin kuin viime kaudella, vaan kerrankin laitettiin GM vaihtoon. Uusi GM Peter Iten onkin taannut valmentaja Harry Kreisille työrauhan jonka ansiosta saimme kuin saimmekin kaapattua viimeisen playoff paikan ennen Pekka Rautakallio ovea näyttänyttä Ambri Piottaa.
Runkosarjassa Ari Sulander piti joukkuettamme pystyssä läpi erittäin pahojenkin aikojen eikä kertaakaan laskenut tasoaan tai pelannut peräkkäisiä heikompia pelejä. Suloa meillä onkin paljolti kiittäminen playoff paikasta. Sulo urakoi lähes kaikki pelit ja kauden aikana hänet vaihdettiin pois kerran kesken pelin ja yhden pelin mies huilasi siviileissä sairauden takia.
Täällä koko lehdistö julisti että sarjamme runkosarja voittajaa Davosia vastaan tulee menemään 4-0 läpihuutona. Näin olisin itse toivonutkin heti ensimmäisen pelin jälkeen jonka yllättäen voitimme. Joka tapauksessa tiesin odottaa tiukkaa sarjaa, sillä onhan meillä vastakkain sarjan kaksi parasta maalivahtia eli Sulo ja Davosin NHL:ään ensi kaudeksi siirtyvä Hiller.
Nyt tilanne on 2-1 ZSC:lle ja huomenna on seuraava koitos kotona täällä Zurichin Hallenstadionilla. Tähän saakka ottelut ovat olleet juuri sen mukaisia kuin mitä odotinkin maalivahtien osalta, mutta oma joukkueemme on yllättänyt positiivisesti ja nostanut tasoaan. Ensimmäinen ottelu ratkesi meille Sulon esityksillä ja Jan Alstonin kolmella maalilla, toinen Sulon esityksillä ja Robert Petrovickyn kahdella maalilla. Kolmannen pelin vei Davos luvuin 3-1 (viimeinen tyhjiin) ja huomenna on taas odotettavissa vähämaalinen ilta.
Kaikesta näkee kuinka tärkeä (ja suosittu) pelaaja huippukuntoinen Sulo on täällä. Kauden erinomaiset esitykset palkittiin jälleen kerran vuoden jatkosopimuksella ja ensi kausi alkaa olla ennätysmäisesti Sulolle jo 10:s täällä ZSC:ssä. Se on todellinen saavutus ja kunnianosoitus ulkomaiselle pelaajalle. Tämän saavutuksen takana on Sulon kova motivaatio, työmoraali ja kyky kehittää omaa peliään. Sulo on malliesimerkki maalivahdista joka on seurannut aikaansa ja modernisoinut pelityyliään vuosi vuodelta samalla kun itse peli on kehittynyt ja muuttunut.
Jos kävisi niin että Davos lähtisi laulukuoroon, olisi se vuoden pommi Sveitsin kiekossa. No, playoffseissa kaikki on mahdollista ja vanhat meriitit eivät paina mitään vaa’assa kun kiekko putoaa huomenna jäähän.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
