Tässä nopea katsaus oman ”suppean näkemykseni” kautta siihen kuinka näen tämän hetken liigamaalivahdit ja heidän suorituksensa. Käsitellään nämä herrat siinä järjestyksessä kun he ovat liigan torjuntatilastoissa torjuntaprosentin mukaan sijoittuneet. Vaikka tässä joitain ennustuksia esitänkin, niin on todennäköistä että monet asiat muuttuvat vielä kauden mittaan ja osoittavat useat ennustukset vääriksi. Tässä onkin jääkiekon suola, ennalta arvaaminen/ennustaminen on vaikeaa.
1. Mika Oksa, Kalpa. Todella positiivinen yllätys. Ainakin tässä vaiheessa näyttää päässeen eroon vanhasta ongelmastaan ylisijoittumisesta. Kuinka paljon positiivista vaikusta on tuonut uusi maalivahtivalmentaja Kimmo Kapanen?
2. Petri Vehanen, Lukko. jatkanut todella vankkoja otteitaan viime kauden tapaan. Itse asiassa aloittanut odotuksia paremmin ottaen huomioon kesäkauden harjoitteluun ja treenipeleihin osallistumista rajoittaneet kantapäiden leikkaukset.
3. Juuso Riksman, Jokerit. Myös positiivinen yllättäjä pienten alkuvaikeuksien jälkeen. Rikkonaisen edelliskauden jälkeen otteet jopa yllättävän hyviä jo näin aikaisessa vaiheessa. Erityinen hatunnosto Blues nollapelistä.
4. Ville Hostikka, Saipa. Kakkosen statuksella kauteen lähtenyt Hostikka on nostanut osakkeitaan huimasti alun peleissä. Todellinen yllättäjä jos taso pysyy näin ylhäällä.
5. Bernd Brückler, Blues. Aloittanut odotetulla hyvällä tasolla eikä ole näyttänyt merkkejä viime kauden playoffsien hapuiluista ja helpoista maaleista. Varmasti runkosarjassa yksi parhaista maalivahdeista jonka todelliset näyttö annetaan sitten suosikkien maalilla playoff paineissa.
6. Niko Hovinen, Pelicans. Jokereissa aliarvostettu maalivahti joka on ollut alkukauden yllättäjistä suurimpia. Saanut peliinsä itseluottamusta ja varmasti myös Pasi Nurmisen avulla löytänyt torjuntoihinsa kaivattua poikkiliikettä. Nyt näyttää siltä että onneksi Jokereiden ”maalivahtivalmennus” ei ehtinyt pilata tätä nuorta lupausta. Nollapelit kovia näyttöjä.
7. Sinuhe Wallinheimo, JYP. Veteraani suorittaa rutiinilla ja edelleen korkealla tasolla.
8. Tuomas Tarkki, Kärpät. Otteet ailahdelleet hieman, tosin näin on ollut koko joukkueen laita. Tarkin tarvitsee nostaa tasoaan jonkin verran viedäkseen joukkueensa takaisin varteenotettavaksi voittajakandidaatiksi.
9. Mikko Koskinen, Blues. Tämäkin nuori mies kuuluu positiivisiin yllättäjiin tuurattuaan Bruckleria menestyksekkäästi kahdessa perättäisessä pelissä. Torjuntatekniikka ja liikkuminen mennyt selvästi eteenpäin.
10. Eero Kilpeläinen, Ässät. Eeron otteita en ole juuri päässyt näkemään, joten kommentoiminen on vaikeaa vielä tässä vaiheessa.
11. Aleksis Ahlqvist, IFK. Kaksi peliä joista toinen todella hieno suoritus ja toisessa romahtaminen lopussa. Alkaa hautautumaan IFK:ssa penkille eikä ole pystynyt kehittämään peliään odotusten mukaisesti.
12. Teemu Lassila, HPK. Selkeästi rakentanut pelitapaansa uusiksi valmentajansa Jari Kaarelan kanssa. Ajoituksellisesti pelaa paljon entistä maltillisemmin ja lukee tilanteet sen sijaan että ennakoi. Nousee kyllä tilastoissa kunhan saa joukkueelta hieman alkukautta enemmän tukea ja pääsee myös pelaamaan kotiyleisön edessä.
13. Harri Säteri, Tappara. Kovaan kouluun joutunut nuori mies, joka kuitenkin ottanut haasteen vastaan hyvin. Tulee parantamaan peliään varmasti ja uskon että ottaa ykkösen manttelin kauden mittaan joukkueessaan. Parkkilan valmennus varmasti auttaa pelin kehittämisessä.
14. Mika Lehto, Tappara. Kehitys pysähtynyt paikoilleen ja todennäköisesti edessä rooli kakkosena.
15. Iiro Tarkki, Saipa. Väläytellyt osaamistaan, mutta kaipaa vielä tasaisuutta otteisiin. Omaa potentiaalia mennä todella pitkälle.
16. Mika Järvinen, Kalpa. Otteet eivät ole vastanneet odotuksia. Ykköstorjujan roolia tarjottiin lautasella, mutta ei osannut vielä ottaa sitä vastaan.
17. Juha Pitkämäki, IFK. Uskomattoman huono kauden alku ja epätasaiset otteet. Totuuden nimissä ei joukkueen tukikaan ollut paras mahdollinen, mutta kuinka paljon joukkueen epävarmuudesta sitten heijastuu/aiheutuu Pitkämäen omista epävarmoista otteista? Joukkueen on tunnetusti paha pelata omaa peliään jos ei luottamus puolustuksen ja maalivahdin välillä toimi. Maalivahtivalmennuksella on runsaasti töitä saada mies omalle tasolleen.
18. Hannu Toivonen, Ilves. Selkeä pettymys. Akrobaattinen Toivonen ei ole vastannut odotuksia, tosin on 100% varmaa että otteet tulevat paranemaan. MV-valmennus ja miehen oma työmoraali on kunnossa joten odotellaan ja katsotaan miten otteen kohentuvat.
19. Pekka Tuokkola, JYP. Vähän peliaikaa enkä ole päässyt otteita näkemään, joten jätän hänenkin kommentoimisen myöhempään ajankohtaan.
keskiviikkona, syyskuuta 24, 2008
perjantaina, syyskuuta 19, 2008
Maalivahtivalmentajan tärkeys huipulla
Olen itse valmentanut vuosien ajan maalivahteja joilla on ikää mittarissa yli keskiarvon ja ylivoimaisesti pisimpään olen työskennellyt Ari Sulanderin kanssa jolla tulee 40v täyteen kuluvan kauden aikana. Todella usein tulee ihmisiltä kysymyksiä tyyliin ”Tarviiko tuon ikäinen enää valmentajaa?” tai ”Voiko sen ikäiselle enää opettaa mitään uutta”?
Vastauksena voin kertoa että maalivahtivalmentaja on todella tärkeä tukihenkilö ja apu kokeneellekin & huipputasolla pelaavalle maalivahdille, mutta kokeneen maalivahdin kanssa ei pärjää kuka tahansa valmentaja. Ensimmäinen ja tärkein asia joka sanelee yhteistyön tuloksellisuuden on molemminpuolinen luottamus. Kokeneen maalivahdin valmentaminen vaatii todella paljon valmentajalta ja harjoituksiin ei todellakaan mennä vetämään jotain ”vakiosettiä” virkamiesasenteella.
Miksi kokenut maalivahti tarvitsee omaa valmentajaa?
MV pelaa todella vastuullisella paikalla ja virheet näkyvät heti tulostaululla. Tämä ei ole helppo vastuu kantaa yksinään, varsinkaan silloin kun joukkueen peli ja tulokset eivät vastaa odotuksia. Maalivahtivalmentaja on kauden aikana hyvin paljon myös henkinen valmentaja joka jakaa paineet ja vastuun valmennettavansa kanssa ja auttaa prosessoimaan eri tilanteet henkisesti oikein. Monesti pelikauden aikana juuri tämä henkinen puoli on se tärkein ruutu jota maalivahtivalmentaja työstää. Tulokset ovat usein hyvin näkyvissä myös kun tarkastellaan maalivahtien suorittamista eri seuroissa ja missä kunnossa maalivahtivalmennus on vuosien aikana ollut. Ei ole vaikea väittää että sellaiset valmentajat kuten Urpo Ylönen ovat alansa huippuja juuri tällä alueella kun katsoo tuloksia vuosien ajalta. TPS on tuottanut lukuisia huippuvahteja kun taas toiset suomalaisjoukkueet ovat samaan aikaan hukanneet lukuisia kykyjä ja käyttäneet huikeita määriä maalivahteja vuorollaan floppaamassa seuran paidassa.
Toinen asia on urheilijan tekninen kehittäminen yksilönä. Katsokaa vaikka noita maalivahteja jotka ovat jatkaneet uraansa normaalia pidempään. Yleensä heidän takaansa löytyy yhteisenä nimittäjänä osaava maalivahtivalmentaja jonka kanssa urheilija on voinut vuodesta toiseen kehittää peliään ja tekniikkaansa. Jääkiekko muuttuu koko ajan, peli nopeutuu ja varusteet kehittyvät. On selvää ettei maalivahti voi pelata vuodesta toiseen samalla tavoin ja pysyä huipputasolla. Samoin se on henkisesti myös todella raskasta. On hyvä saada luotua oma ohjelma joka vuosi ja kehittää peliään sen sijaan että hallille tullaan ”just another day at the office” menttaliteetilla ja sitten ihmetellään kun tuloksia ei enää synnykään. Ilman osaavaa maalivahtivalmentajaa on mv:n lähes mahdotonta kehittää omaa peliään joka vuosi moderniin ja hänelle oikeaan persoonalliseen suuntaan. Vaatii todella paljon silmää, kokemusta, osaamista ja kommunikointitaitoa valmentajalta jotta hän pystyy auttamaan valmennettavaansa ja viemään tämän peliä oikeaan suuntaan. Juuri tämä työ on sitä asian ydintä josta itse nautin eniten. Hyvä yhteistyö maalivahdin kanssa jossa me haemme todellakin yhdessä ne oikeat tavat, muutokset ja käytettävät metodit on ainoa tie jatkuvaan kehitykseen. Tämä on kovaa työtä jossa peliä (itse pelin muutoksia sekä oman maalivahdin toimintaa) tulee analysoida jatkuvasti ja olla aina muutoksen hermolla.
Sulo ja Nikke esimerkkeinä
Sulo vetää jo 11:sta kauttaan ZSC Lionsin itseoikeutettuna ykkösenä Sveitsin sarjassa. Tämä on omalla tavallaan ennätysmäistä kun ottaa huomioon Sulon iän ja Sveitsin sarjan raadollisuuden ulkomaalaisvahvistusten osalta suhteelta heidän suorituksiinsa. Sulo on kuitenkin tuonut Zurichiin jo 3 mestaruutta kuten toi aikanaan Jokereillekin. Ennen Sulon tuloa ei ZSC ollut muutamaan vuosikymmeneen mestaruudella juhlinut ja eipä ole Jokeritkaan yhtä useampaa kertaa Sulon lähdön jälkeen kirkkaimpia mitaleja kaulaansa ripustanut. Sulo jatkaa huipputasolla korkean työmoraalinsa ansiosta ja on kaiken krediitin ansainnut. Se että Sulo on pystynyt peliään kehittämään huimasti moderniin suuntaan kertoo vaan siitä kuinka fiksusta kaverista on kyse. Maalivahtivalmentajalle kyseessä on erityisen kiitollinen valmennettava ja tuloksissa merkittävää osaa näyttelee varmasti pitkä yhteistyömme ja hyvä luottamussuhde.
Nikke Bäckström on toinen hyvä esimerkki mitä voidaan valmennuksella tehdä. Kolmena viime kesänä on miehen tyyli rakennettu uusiksi poikkiliikkeen ja torjunta-asennon osalta melko pitkälle sekä viety liikkumista ja mailapeliä eteenpäin. Kun aloitimme Niken kanssa yhteistyön teimme ensin tarkat analyysit videoiden ja tietokonesimulaatioiden avulla. Tämän jälkeen laadin ehdotuksen mitä lähdemme muuttamaan ja täytyy myöntää että tuolloin ajatus isoista muutoksista hieman hirvitti, sillä olihan Nikke juuri allekirjoittanut ensimmäisen NHL sopimuksensa. Nikke kuitenkin uskoi asiaan ja laittoi itsensä täysillä peliin. Muistan vielä kun kysyin ensimmäisen kerran että: ”Uskalletaanko lähteä heti tekemään näin suuria muutoksia?” Vastaus tuli välittömästi: ”Sinähän se valmentaja olet!” Saimme heti alusta lähtien hyvän yhteistyön aikaan ja siihen varmasti auttoi jäällä mukana ollut Sulo joka kertoi omista kokemuksistaan ja mitä olimme hänen kanssaan tehneet aiempina vuosina. Nyt joka tapauksessa Niken peli on aivan erilaista kuin SM-liigan aikana ja noita muutoksia ei kokenutkaan maalivahti pysty itse ajamaan sisään ilman valmentajan apua.
Tämä kausi
Itselleni tämä kausi on aika erilainen kuin aiemmat. Edelleen käyn säännöllisesti Zurichissä ja teemme myös Sulon kanssa paljon etätyötä videoiden jne avulla sekä useamman kerran viikossa puhelimitse.
Niken kanssa olemme ottaneet myös käyttöön säännölliset pelianalyysit ja niiden seuraamisen & palautteen etänä.
Se missä tulee suuri ero on se että ensimmäistä kertaa sitten 2002 kun muutin takaisin Suomeen USA:sta ei minulla ole Suomessa minkään joukkueen maalivahteja valmennuksessa. Jää taas aikaa vielä enemmän etävalmennettavien auttamiseen, matkustamiseen sekä pitkästä aikaa jopa itse pelaamiseen. Tälläkin viikolla jäällä itse vermeet päällä 4 kertaa. Täytyy myöntää että alkaa ainakin näin aluksi hieman painaa jaloissa, mutta mukava taas katsella kiekkoa hieman enemmän tuolta maskin takaa.
Vastauksena voin kertoa että maalivahtivalmentaja on todella tärkeä tukihenkilö ja apu kokeneellekin & huipputasolla pelaavalle maalivahdille, mutta kokeneen maalivahdin kanssa ei pärjää kuka tahansa valmentaja. Ensimmäinen ja tärkein asia joka sanelee yhteistyön tuloksellisuuden on molemminpuolinen luottamus. Kokeneen maalivahdin valmentaminen vaatii todella paljon valmentajalta ja harjoituksiin ei todellakaan mennä vetämään jotain ”vakiosettiä” virkamiesasenteella.
Miksi kokenut maalivahti tarvitsee omaa valmentajaa?
MV pelaa todella vastuullisella paikalla ja virheet näkyvät heti tulostaululla. Tämä ei ole helppo vastuu kantaa yksinään, varsinkaan silloin kun joukkueen peli ja tulokset eivät vastaa odotuksia. Maalivahtivalmentaja on kauden aikana hyvin paljon myös henkinen valmentaja joka jakaa paineet ja vastuun valmennettavansa kanssa ja auttaa prosessoimaan eri tilanteet henkisesti oikein. Monesti pelikauden aikana juuri tämä henkinen puoli on se tärkein ruutu jota maalivahtivalmentaja työstää. Tulokset ovat usein hyvin näkyvissä myös kun tarkastellaan maalivahtien suorittamista eri seuroissa ja missä kunnossa maalivahtivalmennus on vuosien aikana ollut. Ei ole vaikea väittää että sellaiset valmentajat kuten Urpo Ylönen ovat alansa huippuja juuri tällä alueella kun katsoo tuloksia vuosien ajalta. TPS on tuottanut lukuisia huippuvahteja kun taas toiset suomalaisjoukkueet ovat samaan aikaan hukanneet lukuisia kykyjä ja käyttäneet huikeita määriä maalivahteja vuorollaan floppaamassa seuran paidassa.
Toinen asia on urheilijan tekninen kehittäminen yksilönä. Katsokaa vaikka noita maalivahteja jotka ovat jatkaneet uraansa normaalia pidempään. Yleensä heidän takaansa löytyy yhteisenä nimittäjänä osaava maalivahtivalmentaja jonka kanssa urheilija on voinut vuodesta toiseen kehittää peliään ja tekniikkaansa. Jääkiekko muuttuu koko ajan, peli nopeutuu ja varusteet kehittyvät. On selvää ettei maalivahti voi pelata vuodesta toiseen samalla tavoin ja pysyä huipputasolla. Samoin se on henkisesti myös todella raskasta. On hyvä saada luotua oma ohjelma joka vuosi ja kehittää peliään sen sijaan että hallille tullaan ”just another day at the office” menttaliteetilla ja sitten ihmetellään kun tuloksia ei enää synnykään. Ilman osaavaa maalivahtivalmentajaa on mv:n lähes mahdotonta kehittää omaa peliään joka vuosi moderniin ja hänelle oikeaan persoonalliseen suuntaan. Vaatii todella paljon silmää, kokemusta, osaamista ja kommunikointitaitoa valmentajalta jotta hän pystyy auttamaan valmennettavaansa ja viemään tämän peliä oikeaan suuntaan. Juuri tämä työ on sitä asian ydintä josta itse nautin eniten. Hyvä yhteistyö maalivahdin kanssa jossa me haemme todellakin yhdessä ne oikeat tavat, muutokset ja käytettävät metodit on ainoa tie jatkuvaan kehitykseen. Tämä on kovaa työtä jossa peliä (itse pelin muutoksia sekä oman maalivahdin toimintaa) tulee analysoida jatkuvasti ja olla aina muutoksen hermolla.
Sulo ja Nikke esimerkkeinä
Sulo vetää jo 11:sta kauttaan ZSC Lionsin itseoikeutettuna ykkösenä Sveitsin sarjassa. Tämä on omalla tavallaan ennätysmäistä kun ottaa huomioon Sulon iän ja Sveitsin sarjan raadollisuuden ulkomaalaisvahvistusten osalta suhteelta heidän suorituksiinsa. Sulo on kuitenkin tuonut Zurichiin jo 3 mestaruutta kuten toi aikanaan Jokereillekin. Ennen Sulon tuloa ei ZSC ollut muutamaan vuosikymmeneen mestaruudella juhlinut ja eipä ole Jokeritkaan yhtä useampaa kertaa Sulon lähdön jälkeen kirkkaimpia mitaleja kaulaansa ripustanut. Sulo jatkaa huipputasolla korkean työmoraalinsa ansiosta ja on kaiken krediitin ansainnut. Se että Sulo on pystynyt peliään kehittämään huimasti moderniin suuntaan kertoo vaan siitä kuinka fiksusta kaverista on kyse. Maalivahtivalmentajalle kyseessä on erityisen kiitollinen valmennettava ja tuloksissa merkittävää osaa näyttelee varmasti pitkä yhteistyömme ja hyvä luottamussuhde.
Nikke Bäckström on toinen hyvä esimerkki mitä voidaan valmennuksella tehdä. Kolmena viime kesänä on miehen tyyli rakennettu uusiksi poikkiliikkeen ja torjunta-asennon osalta melko pitkälle sekä viety liikkumista ja mailapeliä eteenpäin. Kun aloitimme Niken kanssa yhteistyön teimme ensin tarkat analyysit videoiden ja tietokonesimulaatioiden avulla. Tämän jälkeen laadin ehdotuksen mitä lähdemme muuttamaan ja täytyy myöntää että tuolloin ajatus isoista muutoksista hieman hirvitti, sillä olihan Nikke juuri allekirjoittanut ensimmäisen NHL sopimuksensa. Nikke kuitenkin uskoi asiaan ja laittoi itsensä täysillä peliin. Muistan vielä kun kysyin ensimmäisen kerran että: ”Uskalletaanko lähteä heti tekemään näin suuria muutoksia?” Vastaus tuli välittömästi: ”Sinähän se valmentaja olet!” Saimme heti alusta lähtien hyvän yhteistyön aikaan ja siihen varmasti auttoi jäällä mukana ollut Sulo joka kertoi omista kokemuksistaan ja mitä olimme hänen kanssaan tehneet aiempina vuosina. Nyt joka tapauksessa Niken peli on aivan erilaista kuin SM-liigan aikana ja noita muutoksia ei kokenutkaan maalivahti pysty itse ajamaan sisään ilman valmentajan apua.
Tämä kausi
Itselleni tämä kausi on aika erilainen kuin aiemmat. Edelleen käyn säännöllisesti Zurichissä ja teemme myös Sulon kanssa paljon etätyötä videoiden jne avulla sekä useamman kerran viikossa puhelimitse.
Niken kanssa olemme ottaneet myös käyttöön säännölliset pelianalyysit ja niiden seuraamisen & palautteen etänä.
Se missä tulee suuri ero on se että ensimmäistä kertaa sitten 2002 kun muutin takaisin Suomeen USA:sta ei minulla ole Suomessa minkään joukkueen maalivahteja valmennuksessa. Jää taas aikaa vielä enemmän etävalmennettavien auttamiseen, matkustamiseen sekä pitkästä aikaa jopa itse pelaamiseen. Tälläkin viikolla jäällä itse vermeet päällä 4 kertaa. Täytyy myöntää että alkaa ainakin näin aluksi hieman painaa jaloissa, mutta mukava taas katsella kiekkoa hieman enemmän tuolta maskin takaa.
torstaina, syyskuuta 11, 2008
Sarjat alkavat –Valmennettavat valmiina
Viime viikolla oli sitten tämän kesän vihoviimeinen spesiaalijää kun Nikke Bäckströmin kanssa kerrattiin kesän aikana oikeille urille laitettua tekniikkaa. Muuta valmennettavani olivatkin jo ehtineet poistua omien joukkueidensa matkaan Sveitsiin ja USA:n suuntaan. kesällä saatiin paljon aikaan ja tässä hieman katsausta:
Ari Sulander, ZSC Lions – Veteraani jaksaa treenata kovalla sykkeellä ja 39v iästä huolimatta hioa peliään koko ajan modernimpaan suuntaan. Sulon kohdalla olemme myös muuttaneet treenaamista ja korvanneet raakoja puntteja soveltavalla harjoittelulla kuten myös lenkit korvattu fillari ja rullaluistelutreenillä. Jäällä Sulon peliä on viety edelleen taloudellisempaan suuntaan ja miehen sijoittumista optimoitu siten että on aina positiossa josta torjunta mahdollista pienellä ja nopealla liikkeellä.
Nikke Bäckström, Minnesota Wild - Viime kauden aikana tuli Nikelle kauden mittaan muutamia tekniikkavirheitä kauden aikaan ja samalla pelin ajoitus alkoi kärsimään. Nämä näkyivät varsinkin tietyissä MM-kisojen pelissä, mutta mies pystyi pienen palaveeraamisen jälkeen tekemään kesken kisoja todella hienon korjaavan liikkeen. Nyt ollaan kesän aikana poistettu noita virheitä sekä samalla pyritty kehittämään lyhyen poikkiliikkeen nopeutta, parantamaan mailapeliä sekä liikkumisen ajoitusta läpiajoissa. Kauden aikana analysoin 2-4 viikon välein Niken toimittamia pelinauhoituksia ja pyrimme jatkuvan seurannan avulla välttämään viime kaudella tapahtuneet tekniikka ja ajoitusongelmat. Erikoisuutena mainittakoon Niken osallistuminen ZSC:n treenileirille Saksan, Fussenissä.
Lukas Flueler, ZSC Lions – Nuori ja lupaava Flueler on ollut kovan ohjelman parissa koko kesän. Löysästi harjoitelleesta lahjakkaasta (ja hyvällä asenteella toimivasta) nuorukaisesta hiotaan huippu-urheilijaa ja niinpä treenimäärätkin ovat aivan muuta kuin mitä Sveitsiläiset ovat tottuneet tekemään. Mennyt samoilla määrillä kuin Sulo eli n 11 treeniä viikossa, mutta osiltaan ohjelma Sulon omaakin kovempi. Jäällä liikkuminen ja lähdöt edelleen liian hitaita ja tätä puolta tekniikasta hiotaan koko ajan.
Jan Ropponen, RIT Tigers – Toista kauttaan NCAA kiekkoa jenkeissä pelaava Jani on selkeästi kehittynyt ensimmäisellä yliopinkaudellaan ja kesän aikana on työtä jatkettu siitä mihin edellisenä vuonna jäätiin eli liikkuvuuden parantamiseen sekä tietyn hosumisen poistamiseen.
Lukuisa muitakin maalivahteja oli mukana harjoituksissa, kuten KooKoon Antti Härmä jne.
Nyt sitten on kausi pyörähtänyt käyntiin ja päästy ”normaali” rutiineihin. Koska en itse valmenna Suomessa mitään joukkuetta vakituisesti tällä kaudella on aikaa Sveitsin keikkojen jne lomassa taas pelata itsekin. Nyt kun muutama jää takana ”vermeet niskassa” niin täytyy todeta että on mukava vaihteeksi ehtiä itsekin pelaamaan. Eilen tuntui kuitenkin siltä että alkaa olla vanha kun oma entinen valmennettavani Marko Rantanen Jokeriajoilta 90-luvulta oli toisessa päässä maalissa ikämiestreeneissä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
