On taas aika aktivoitua tämän maalivahtiblogin suhteen näin uuden vuoden kunniaksi ja laittaa työkiireet ja muut tekosyyt sivuun. Näin vuoden ensimmäisenä aiheena ajattelin käsitellä hiukan tarkemmin maalivahtivalmennuksen tilaa Suomessa ja minne olemme menossa? Tuo otsake on tarkoituksella hiukan raflaava, mutta on siinä varmasti totuuden siementäkin!
Suomi on maalivahtien luvattu maa – Vai onko?Jopa jääkiekkoliitto on listannut asian vahvasti kysymysmerkin taakse. Tässä suora lainaus huippukiekkoseminaarista 2009: ” Maalivahtipeli on ollut ja on vahvuus.
Onko vahvuus vielä tulevaisuudessa?” Aivan oikeutettu kysymys ja sitä on syytä miettiä tarkkaan. Tuottaako Suomi edelleen huippumaalivahteja samaan tahtiin kuten ennen vai aiheuttaako NHL maalivahtien (Bäckström, Kiprusoff, Lehtonen, Rinne, Niittymäki, Rask, Niemi…) korkea osuutemme ”koillisharhan” jonka takia luulemme kaiken olevan kunnossa?
Heitänkin tässä vaiheessa teille haasteen keskustelemaan asiasta tuonne
GP:n maalivahtifoorumiin. Itse väitän että tuo koillisharha on todellinen, mitä sinä olet mieltä?
Mikä ihmeen koillisharha?Katsotaan hiukan tilannetta tarkemmin. Kuinka paljon uusia maalivahteja olemme tuottaneet viime vuosina NHL tasolle ja kuinka paljon meillä on nuoria maalivahteja AHL:ssä jne kärkkymässä paikkaa auringossa? Verrataan tätä esim siihen mitä Ruotsi on saanut aikaan viime vuosina ja silloin pitäisi ainakin jollain tasolla alkaa hälytyskellojen soida. Lupaan palata tähän asiaan vielä tarkemmin uudessa kirjoituksessa ja tarkastella AHL:n sekä muidenkin Pohjois-Amerikan sarjojen tilanteita tältä kantilta tarkemmin.
Miksi olemme jäämässä junasta?Suomen jääkiekkoliitto on ollut maalivahtivalmennuksen saralla uranuurtaja ja tehnyt hyvää systemaattista työtä kouluttamalla todella suuren määrän mv-valmentajia hoitamaan juniorivalmennusta. Itse asiassa liittomme on ollut aikanaan todella paljon muita maita edellä ja aikanaan tätä kautta luonut maalivahtipelistä yhden todellisen kilpailuedun Suomalaiselle kiekolle.
Nyt kuitenkin tilanne on se että muuta maat ovat ajaneet monilta osin Suomen kiinni tässä suhteessa ja tuo etu alkaa olla kuitattu pois muiden toimesta vaikka perusvalmennuksemme on edelleen erittäin hyvää ja toimivaa.
Katso linkki Suomalaiseen maalivahtien koulutusjärjestelmään.
Olemmeko me panostaneet riittävästi maalivahtivalmennukseen ja mv-valmentajakoulutuksen kehitykseen? Todennäköisesti emme, sillä kun katsoo liiton laajaa
henkilöstöluetteloa, ei sieltä löydy yhtään päätoimista henkilöä joka vastaisi vain maalivahtivalmennuksesta.
Petri Tuononen hoiti mv-pääkouluttajan tehtäviä pitkään ja ansiokkaasti, mutta kyllästyi viimein hoitamaan asioita OTO pohjalla ja on tätä nykyä päätoimisena mukana Tapparan liigajoukkueen valmennustiimissä.
Kuinka kehitämme huippuja?Vaikka peruskoulutus toimii edelleen hyvin, niin uskon että todellinen ongelma meillä on huipputason valmennuksessa. Ismo Lehkonen laski viime vuonna, että ne Suomalaiset mv-valmentajat jotka oikeasti pystyvät kehittämään huipputason maalivahteja, on laskettavissa yhden käden sormilla. Sitä en osaa sanoa kuinka monta näitä henkilöitä oikeasti löytyy, mutta on selvää että mv-valmennuksemme kärki on aika kapea ja Ika on oikeilla jäljillä lausunnossaan.
Jääkiekko kehittyy pelinä koko ajan ja menee eteenpäin. Samoin kilpailijamme (muut maat) kehittävät metodejaan koko ajan paremmiksi. Tämä asettaa Suomalaiselle mv-valmennukselle myös kovat paineet ja pelianalyysin kautta tapahtuva JATKUVA valmennuksen (tekniikka, oheisharjoittelu, henkinen valmennus jne…) kehittäminen ja eteenpäin vieminen ovat ehdottomia edellytyksiä jos meinaamme pitää huolen siitä että maalivahtipeli on tulevaisuudessakin yksi Suomalaisen jääkiekon vahvuuksista / kilpailueduista.
Tässä tätä mietintää näin vuoden aluksi. Palaan vielä aiheeseen täällä blogissa uudemman kerran.
