sunnuntai, syyskuuta 18, 2011

Pika-analyysi 17.9 SM-liigakierrokselta Lundell, Koivisto, Hovinen & Kilpeläinen

Kuten tuolla maalivahtifoorumissamme lupasin niin julkaisen tässä pikaisen analyysin maalivahtien otteista eilisten TV-otteluiden perusteella. Koitan tehdä tämän mahdollisimman objektiivisesti sekä vain ja ainoastaan eilisten pelien perusteella. Muistakaa kuitenkin että tämä on todellakin pika-analyysi, sillä 1 peli on aivan liian pieni otos kunnon analyysin tekoon. Samoin tämä analyysi on varmasti ylikriittinen kun se tehdään vain tuon yhden pelin pohjalta.


Petri Koivisto, Espoo Blues

Ei olisi peli voinut alkaa huonommin kuin mitä se Koiviston osalta teki. Aivan täydellinen katastrofimaali heti alkuun löysään rannelaukaukseen jollainen ei saisi koskaan mennä sisään. Tällä Koivisto todennäköisesti ratkaisi pelin heti kättelyssä. Otteet vaikuttivat yleisesti hermostuneilta ja oli kaikenlaista turhaa ylimääräistä tekemistä. Erityisesti huomio kiinnittyi myös siihen kuinka sisällä maalissa mies pelaa avaten aivan turhan paljon tilaa laukauksille. Pieni koko ei myöskään edesauta tässä vaan yhdessä tuon huonon sijoittumisen kanssa aiheuttaa Bluesille vielä paljon vaikeuksia. Pelin aikana teki muutamia todella näyttäviä torjuntoja, mutta kun kelasin niitä ”nauhalta” uudestaan, niin yleensä niiden takana oli joko tekniikka- tai sijoittumisvirhe joka aiheutti tilanteen ja pakotti näihin erilaisiin torjuntoihin jotka saattoivat näyttää normikatsojasta jopa paraatipelastuksilta. Toinenkin maali oli aivan käsittämätön imaisu mutta Koiviston onneksi tuomari laittoi pelin poikki ennenaikaisesti ja maalia ei hyväksytty. Viimeinen huomio oli poikkiliikkeessä kurottaminen/hyppy torjunnan suuntaan ilman tukijalan työntöä jolloin myös tasapaino menetetään ja seurauksena putoaminen nokalleen. Jos otteet eivät parane tästä pelistä kovasti niin ruusuista tulevaisuutta Bluesissa on vaikea luvata, mutta kuten jo sanoin aiemmin, niin 1 peli on aivan liian pieni otos kunnon analyysin tekoon ja kaikille sattuu huonoja päiviä.

 Jan Lundell, Helsingin IFK

 Pelin alussa selvisi melko vähällä ja suorittaminen oli hyvää ja rauhallista. Sijoittui myös hyvin ja optimoi peittopinta-alan. Pelin loppupuolella alkoi näkyä selvästi muutamia ongelmiakin kun Blues sai vihdoin hiukan painetta IFK:n päähän. Selkeimmin Lundell oli vaikeuksissa nopeissa tilanteissa jotka vaativat poikkiliikettä. Hänen painonsa jakautui liian laajalle alalle kun paketti ei pysynyt kasassa vaan jalat jäivät jäissä pelatessa aivan liian leveälle. Tästä aiheutui sitten kyvyttömyys pelata tilanteet kunnolla loppuun saakka muuten kuin kurottaen. Maaleista 1 ja 2 olivat molemmat kiinni otettavia. Viimeiselle maalille ei taas voinut mitään, vaikka olikin siinä erittäin hyvin mukana. Ensimmäisessä maalissa tuli turhaa ennakointi ja lukuvirhe jonka takia ei sitten enään kyennyt potkaisemaan itseään tukijalalla liikkeelle.

  Niko Hovinen, Lahti Pelicans

 Keräsi hyvin itsensä joukkueen huonon alun jälkeen. Huippusuorituksella olisi kaikki 3 maalia olleet otettavissa. Ensimmäisessä puolittainen ennakointi ja kilpikäden lasku poikkimailan suuntaan avasi tilan maalilaukaukselle. Toisessa maalissa ei voinut itse laukaukselle mitään, mutta syöttö oli täysin maalivahdin katkottavissa. Kolmannesta turha sanoa sen kummempaa kuin todeta että Niko kadotti kiekon omiin jalkoihinsa. Tekniikasta sen verran että aivan turhaan roikottaa käsiä liian takana jolloin peliasennosta tulee hiukan flegmaattinen ja painopiste jää liian taakse. Vaikka iso mies peittääkin maalin hyvin, niin aivan turhaan laskee vielä takalistoaan alas mennessään v-asentoon ja tehden itsensä pienemmäksi. Viimeinen tekniikkakommentti on se että ihmetyttää se kauhea kiire nousta ylös jäästä aina molemmilla jaloilla yhtäaikaa sen sijaan että seuraisi tilanteen kunnolla ja tarvittaessa tekisi nopean vastapotkun v:stä suoraan. Rankkarit mies hoiti hienosti ekan mennessä ohi, mutta toisessa malttoi hyvin pysyä vastassa ja nollasi vielä tuon valelaukauksen.

  Eero Kilpeläinen, Helsingin Jokerit

 Teknisesti parasta suorittamista illan neljästä arvioudusta maalivahdista. Näkee että Kari Lehtonen on porissa tehnyt hyvää työtä valmennuksessa. Erittäin hyvää sijoittumista ja teknisesti puhdasta liikkumista. Otti muutaman lyhyen/nopean osittaisen läpiajon todella tyylikkäästi kiinni. Myös jäissä liikkuminen toimi hyvin eikä asento levinnyt turhaan, paketti pysyi kasassa eikä ollut liiallista poikkimailan käyttöä. Miksi sitten maaleja ropisi pelin lopulla? Pettikö henkinen kantti vai mistä oli kyse sillä viimeisessä maalissa ja rankkareissa vaikutti aivan eri mieheltä kuin se ottelun kahdessa ekassa erässä edukseen esiintynyt maalivahti. Ensimmäistä maalia en nähnyt kunnolla, mutta toisessa oli Eero vielä hyvin mukana ja vähällä ottaa kopin. Siinä hän nopeasti nosti kropan pystyyn poikkimailaista maalin kulmalla ja nousi vastaan hyvässä v-asennossa. Kolmas maali oli sitten sellainen että niitä ei saa mennä ja se maksoikin sitten Jokereille pisteitä. Kun tähän asti mies ei ollut turhaan kolannut, niin nyt sitten vetää lumikolan tuollaiseen läpiajon ja kulmanousun välimuotoon ja päästää vielä kiekon alta sisään??? Rankkareissa oli molemmissa liian sisällä ikään kuin varoen virheitä. teknisesti hyvää suorittamista mutta ainakin tämän perusteella laittaisin pienen kysymysmerkin henkisen kantin kohdalle (taas kerran, 1 peli on liian pieni otos kunnon analyysiin).

 Hauska havainto loppuun

 Kahden pelin jälkeen kaikki 4 arvioitua maalivahtia ovat torjuntatilastoissa peränjälkeen sijoilla 11-14 ja kenenkään näiden herrojen torjuntaprosentti ei yllä edes 90% saakka. Melkoisen varma veikkaus on että ainakin 2 tai 3 heistä kaunistavat tilastojaan reilusti lähiviikkojen aikana.