Suomi-Ruotsi maaottelu maalivahtien kehittäjinä – AHL näkökulma

Tähän saakka Suomi on tuottanut hyvin maalivahteja NHL:n huipputasolle saakka, mutta kuten olen jo useamman vuoden ajan sanonut, niin länsinaapurimme Ruotsi on ottanut meitä kiinni hurjasti maalivahtien kehittäjänä ja tuottajana.

Eddie Lack on esimerkki modernista Ruotsalaisesta maalivahtikunnasta

Tällä kertaa otan tuohon asiaan kantaa hyvin suppean näkökulman kautta ja katsomme mitä AHL:n maalivahtirintamalla tapahtuu juuri nyt ajatellen tuota otsikon maaottelua. AHL on nimittäin se sarja jonka kautta suurin osa maalivahdeista tulee NHL kuvioihin.

AHL:n torjuntatilaston kärkipaikkaa pitää Milwaukeen Magnus Hellberg 96.9% / 0.78 luvuillaan ja kakkosena hänen maanmiehensä Jacob Markström 95,5% / 1,24 luvuilla. Sijalla 13 tulee sitten Joacim Eriksson 92,1% / 2,26. 

Mukava muuten todeta että juuri tuo edellä mainittu Magnus Hellberg oli viime kesänä GoaliePron valmennuksessa kun hänen oikeudet omistava Nashville Predators pyysi apuamme Magnuksen tyylin muuttamiseen.

Entä missä tulevat Suomalaiset? Ensimmäinen on sijalla 25 oleva Toronto Marliesin Christopher Gibson 92,5% / 2,55 ja Jussi Rynnäs sijalla 28 91,4% / 2,59. Näistäkin Gibson lähti jo aikanaan 2007-08 kauden jälkeen Pohjois-Amerikan juniorisarjoihin pois Suomen valmennussysteemien parista saatuaan tuolla kaudella Bluesin C-junioreissa peliaikaa vain 11 ottelussa keskinkertaisin tuloksin. Rohkea ja hieno veto tuolloin tuo ulkomaille lähtö Gibsonilta joka näin todennäköisesti pelasti miehen uran.

Tämän jälkeen löytyy taas listalta Ruotsalaisväriä eli Oscar Dansk sijalla 45 ja Johan Gustafsson sijalla 47 ja sitten vielä yksi suomalainen eli Joni Ortio sijalla 52.

Tämän mukaan Ruotsilla on selkeästi kasvamassa parempi tai ainakin lukumäärältään potentiaalisesti suurempi määrä mahdollisia NHL maalivahteja. Miksi näin? Kuten olen todennut jo vuosia sitten, niin meillä on loistava mv-valmentajien peruskoulutusjärjestelmä ja juniorit saavat yleisesti Suomessa hyvää valmennusta, mutta huippuvalmennuksessa liigassa, Mestiksessä ja A-SM tasolla olemme jääneet jo Ruotsalaisista jälkeen ainakin tulosten valossa.

Huippuvalmennuksemme ei ole riittävän terävällä tasolla kotimaassa ja liian moni liigaseura tyytyy siihen että on ”joku sopiva tyyppi” mv-valmentajana ja se ruutu voidaan ruksata hoidetuksi. Yleensä nämä mv-valmentajat toimivat vielä sitten joukkueenjohtajana oto:na eli hoitavat ”bussien ja pullan” tilaamisen kaiken muun lisäksi. Tosin en näe että tuo OTO homma heikentää valmennuksen tasoa jos vaan ruutuun on valittu tarpeeksi osaava kaveri. Pikatsekkauksella naapurimaan puolelle katsoin HV71:n, Frölundan ja Djurgårdenin nimilistat ja heillä on pelkät mv-valmentajat joilla ei ollut muita vastuita. Tämän lisäksi meiltä Suomesta on viety paljon mv-valmennusosaamista KHL:ään Moisasen, Kaarelan jne kasvavan joukon myötä.

Ismo Lehkonen totesi jo muutama vuosi sitten että hänen näkemyksensä mukaan Suomesta löytyy yhden käden sormilla laskettava määrä mv-valmentajia jotka pystyvät oikeasti kehittämään ja muokkaamaan liigatason maalivahteja. Toki sitten löytyy iso joukko valmentajia jotka osaavat vetää harjoitteita, mutta analyysit, muutoksien sisäänajo jne ontuu pahasti.

Toivottavasti meillä herätään tähän asiaan eikä olla tyytyväisiä siihen maineeseen jota nyt nautimme maalivahtien kasvattajamaana NHL:ssä pelaavien Raskin, Rinteen, Raannan, Bäckströmin, Rämön ja Niemen ansiosta. Huomatkaa muuten että Ruotsilla on NHL:ssä tällä kaudella pelannut 9 maalivahtia meidän 7:ää vastaan.

Jokereiden Venäläinen maalivahtiruletti

Tästä oli tarkoitus kirjoittaa jo ennen kauden alkua, mutta ollut sellaista matalalentoa ettei ”muka” ole ehtinyt. Jokerit on tehnyt mahtavaa työtä ja koonnut kaikkien aikojen parhaan suomalaisen seurajoukkueen KHL debyyttikaudelleen, mutta miksi johto riskeeraa kaiken maalivahtivalinnoillaan? Onko tässäkin tapauksessa kyse vain siitä että ammattitaito ja ymmärrys ei vain riitä maalivahtiasioissa organisaatiolla? Siltä vaikuttaa!

Kuinka niin ammattitaidotonta? Jokerit hankki kaksi hyvän potentiaalin omaavaan maalivahtia, eikö niin? Kyllä, aivan oikein, molemmissa on potentiaalia, mutta onko kumpikaan herroista Karlsson tai Helenius se varma ykkönen jonka varaan Jokerit pystyy rakentamaan oman pään pelaamisen illasta toiseen ja johon joukkue voi luottaa kuin vuoreen? Ei todellakaan. Hienosti kasattu joukkue jossa on paljon rahaa kiinni, mutta tärkeimmälle paikalla hankittu kaksi epävarmaa arpaa siinä toivossa että Karlsson ja/tai Helenius alkavat lunastaa lupaavaa potentiaaliaan.

Tarkastellaan hiukan tarkemmin molempia maalivahteja.

Kuinka moni maalivahti olisi kelvannut Jokereille jos alla olisi kokonaista 9 ottelua edellisen kauden ajalta ja vielä heikoin tilastoin? Tuskin kovin monikaan. Riku tiedetään todella lahjakkaaksi maalivahdiksi ja hänellä on potentiaalia huimasti parempaan kuin mitä viime kaudet ovat näyttäneet. Ainoa todella hyvä kausi on tuo 2011-12 Jypin mestaruuskausi, mutta kauanko voi yhden kauden näytöillä ratsastaa? Itse olisin myös voinut valita Rikun nuoren kakkosen rooliin ja treenaamaan kovaa. Tämä olisi tosin vaatinut selkeän kokeneen ykkösen ja valmennuksen tyyliin Pasi Nurminen joka pystyisi viemään nuorta miestä eteenpäin teknisesti ja henkisesti.

Karlssonilla on myös takanaan aikamoinen määrä seuran vaihtoja ja varsinaisia playoff pelejä pääsarjatasolla ei mies taida olla pelannut koskaan. Kyselin myös asiasta tietäviltä hiukan lisää ja hänen vanha valmentajansa Ruotsista kertoi mm että Henrik on lahjakas maalivahti, mutta laiskanlainen. Tarkoittaa että mies tarvitsee valmennuksen joka vaatii, valvoo ja piiskaa häntä eteenpäin. Tämä asenne heijastuu jonkin verran varmasti myös flegmaattisen oloiseen pelaamiseen jossa hän luottaa isoon kokoonsa ja peittopintaan aktiivisen liikkumisen sijaan. Tämä yhdessä ruotsalaistyylisen passiivisen käsien käytön kanssa aiheuttaa aika tavalla turhia reboundeja puolustuksen siivottavaksi. Karlsson olisi varmasti ollut hyvä kakkonen josta voi saada paljon enemmän irti tiukalla valmennuksella.

Kuinka tästä eteenpäin?

Jokereilla on siis kaksi hyvää kakkosta maalivahteina, mutta ykkönen puuttuu jos meinataan oikeasti pärjätä KHL:n tasoisessa sarjassa kunnolla. Maalivahtiosasto ei ole samaa tasoa muun joukkueen kanssa. Sarja on sen verran raskas että joukkue tarvitsee kahta pelaavaa maalivahtia. Suurella todennäköisyydellä Jokereissa tullaan heräämään tähän jossain vaiheessa ja mennään maalivahtiostoksille. Kun selkeä ykkönen on hankittu, niin itse pitäisin Heleniuksen kakkosena ja koulisin Rikua eteenpäin tiukalla valmennuksella.

Katsotaan kuinka oikea tai väärä tämä visio on kun sarja etenee. Joka tapauksessa Jokerit on aloittanut hienosti ja tuolla joukkueelle on mahdollista pärjätä erittäin hyvin.

"Helppo valinta"

Onpa helppoa hommaa valmentajalle ainakin tuo maalivahtien valinta. Katsotaan esimerkiksi tämän illan ottelua.

Laitanko maaliin playoffsien ylivoimaisesti parhaan maalivahdin jonka voittoprosentti 90% ja torjuntaprosentti 95,35%. Kaikissa näissä kategorioissa tämä maalivahti on myös liigan / playoffsien ykkönen ja tilastojohtaja. (Toivottavasti liigan tilastot ovat jotakuinkin oikeassa kauden tässä vaiheessa)

Vai

Pistetäänkö maaliin vasta kahdessa ottelussa esiintynyt toinen maalivahti jolla ei ole vielä voittoja playareissa ja torjuntaprosentti 82,61%.

Kyse siis tietysti Kärppien maalivahtivalinnasta illan otteluun ja vaikka kylmien tilastojen perusteella asia onkin näin mustavalkoinen, ei se silti ole niin helppoa valmentajalle. Jos Kärpät kääntää sarjan nyt edukseen Rynnäksen johdolla ei kellään ole asiaan tarvetta palata, mutta jos Tappara viekin mestaruuden jää tilaa aikamoiselle jossittelulle. Itse ymmärrän hyvin kuinka hankala tämä valintatilanne on päätöksen tekijälle.

Oma filosofiani on aina perustunut pitkäjänteiseen työhön jossa ei vedetä kesken mitalipelien jäniksiä hatusta. Sen että Karhunen on ollut loistava koko playareiden ajan pitäisi merkitä enemmän! Miksi Karhunen vaihdetaan pois kolmen maalin jälkeen eikä päästetä enään aloittamaan seuraavaa peliä. Pois vaihto oli oikea ratkaisu, mutta kyllä tässä tapauksessa hän olisi ansainnut jatkaa maalilla seuraavassa pelissä. Entä sitten Rynnäs? Aloittaa seuraavan pelin josta tulee tappio, 3 päästettyä maalia ja hieman toistakymmentä torjuntaa. Kuinka valmennus reagoi tähän, Rynnäs aloittaa seuraavankin pelin??? Kuten sanottu, ei helppoja päätöksiä, mutta jos Kärpät vie mestaruuden ei kukaan muistele asiaa enään myöhemmin.

Tarviiko maalivahdin AINA olla iso?

Nyt saattaa käydä niin että jopa liigan finaaleissa voisi olla vastakkain maalivahdit jotka ovat molemmat alle 180 cm pitkiä! 

Tämä olisi hienoa, sillä trendi on ollut koko ajan siihen suuntaan että maalivahdin tulee olla pitkä, vähintään tuollaiset 184 cm mutta mielellään 190+ cm että hänestä voi tulla jotain pro tasolla. Toki olen itse edelleen sitä mieltä että koosta on suuri hyöty, mutta nautinnolla seuraan pelejä ja sitä kuinka nämä hieman lyhemmät kaveritkin pärjäävät.

Metsola, Karhunen ja Saros ovat kaikki kovan tason maalivahteja ja alle 180 cm pitkiä. Heitä yhdistää erittäin hyvä luistelu ja liikkumisen taito yhdessä pelin luvun kanssa. Pienemmältä maalivahdilta vaaditaan paljon enemmän liikkumista ja oikea-aikaisuutta kun peittopinta on muuten paljon pienempi kuin pidemmällä virkaveljellä.

Metsola antoi jo viime kaudella vankat näytteet osaamisestaan ja nousi liigan huppuvahtien joukkoon. Saros on ollut tällä kaudella väliin jopa maaginen ja lyönyt itsensä läpi. Viimeisenä pääsi Karhunen vihdoin kantamaan kunnolla vastuuta runkosarjan lopulla Rynnäksen loukkaannuttua ja mies myös lunasti lupaukset. Saa nähdä pystyykö Karhunen pitämään Rynnäksen penkillä myös kevään pelien aikana?

Nähdäänkö finaalissa Karhunen vastaan Metsola, tämä voi olla mahdollista.