Tästä oli tarkoitus kirjoittaa jo ennen kauden alkua, mutta
ollut sellaista matalalentoa ettei ”muka” ole ehtinyt. Jokerit on tehnyt
mahtavaa työtä ja koonnut kaikkien aikojen parhaan suomalaisen seurajoukkueen
KHL debyyttikaudelleen, mutta miksi johto riskeeraa kaiken
maalivahtivalinnoillaan? Onko tässäkin tapauksessa kyse vain siitä että ammattitaito
ja ymmärrys ei vain riitä maalivahtiasioissa organisaatiolla? Siltä vaikuttaa!
Kuinka niin ammattitaidotonta? Jokerit hankki kaksi hyvän
potentiaalin omaavaan maalivahtia, eikö niin? Kyllä, aivan oikein, molemmissa
on potentiaalia, mutta onko kumpikaan herroista Karlsson tai Helenius se varma
ykkönen jonka varaan Jokerit pystyy rakentamaan oman pään pelaamisen illasta
toiseen ja johon joukkue voi luottaa kuin vuoreen? Ei todellakaan. Hienosti
kasattu joukkue jossa on paljon rahaa kiinni, mutta tärkeimmälle paikalla
hankittu kaksi epävarmaa arpaa siinä toivossa että Karlsson ja/tai Helenius
alkavat lunastaa lupaavaa potentiaaliaan.
Tarkastellaan hiukan tarkemmin molempia maalivahteja.
Kuinka moni maalivahti olisi kelvannut Jokereille jos alla
olisi kokonaista 9 ottelua edellisen kauden ajalta ja vielä heikoin tilastoin?
Tuskin kovin monikaan. Riku tiedetään todella lahjakkaaksi maalivahdiksi ja
hänellä on potentiaalia huimasti parempaan kuin mitä viime kaudet ovat
näyttäneet. Ainoa todella hyvä kausi on tuo 2011-12 Jypin mestaruuskausi, mutta
kauanko voi yhden kauden näytöillä ratsastaa? Itse olisin myös voinut valita
Rikun nuoren kakkosen rooliin ja treenaamaan kovaa. Tämä olisi tosin vaatinut
selkeän kokeneen ykkösen ja valmennuksen tyyliin Pasi Nurminen joka pystyisi viemään
nuorta miestä eteenpäin teknisesti ja henkisesti.
Karlssonilla on myös takanaan aikamoinen määrä seuran
vaihtoja ja varsinaisia playoff pelejä pääsarjatasolla ei mies taida olla
pelannut koskaan. Kyselin myös asiasta tietäviltä hiukan lisää ja hänen vanha valmentajansa
Ruotsista kertoi mm että Henrik on lahjakas maalivahti, mutta laiskanlainen.
Tarkoittaa että mies tarvitsee valmennuksen joka vaatii, valvoo ja piiskaa
häntä eteenpäin. Tämä asenne heijastuu jonkin verran varmasti myös
flegmaattisen oloiseen pelaamiseen jossa hän luottaa isoon kokoonsa ja peittopintaan
aktiivisen liikkumisen sijaan. Tämä yhdessä ruotsalaistyylisen passiivisen
käsien käytön kanssa aiheuttaa aika tavalla turhia reboundeja puolustuksen
siivottavaksi. Karlsson olisi varmasti ollut hyvä kakkonen josta voi saada
paljon enemmän irti tiukalla valmennuksella.
Kuinka tästä eteenpäin?
Jokereilla on siis kaksi hyvää kakkosta maalivahteina, mutta
ykkönen puuttuu jos meinataan oikeasti pärjätä KHL:n tasoisessa sarjassa
kunnolla. Maalivahtiosasto ei ole samaa tasoa muun joukkueen kanssa. Sarja on
sen verran raskas että joukkue tarvitsee kahta pelaavaa maalivahtia. Suurella
todennäköisyydellä Jokereissa tullaan heräämään tähän jossain vaiheessa ja
mennään maalivahtiostoksille. Kun selkeä ykkönen on hankittu, niin itse
pitäisin Heleniuksen kakkosena ja koulisin Rikua eteenpäin tiukalla
valmennuksella.
Katsotaan kuinka oikea tai väärä tämä visio on kun sarja
etenee. Joka tapauksessa Jokerit on aloittanut hienosti ja tuolla joukkueelle
on mahdollista pärjätä erittäin hyvin.
