Pika-analyysi 17.9 SM-liigakierrokselta Lundell, Koivisto, Hovinen & Kilpeläinen

Kuten tuolla maalivahtifoorumissamme lupasin niin julkaisen tässä pikaisen analyysin maalivahtien otteista eilisten TV-otteluiden perusteella. Koitan tehdä tämän mahdollisimman objektiivisesti sekä vain ja ainoastaan eilisten pelien perusteella. Muistakaa kuitenkin että tämä on todellakin pika-analyysi, sillä 1 peli on aivan liian pieni otos kunnon analyysin tekoon. Samoin tämä analyysi on varmasti ylikriittinen kun se tehdään vain tuon yhden pelin pohjalta.

Petri Koivisto, Espoo Blues

Ei olisi peli voinut alkaa huonommin kuin mitä se Koiviston osalta teki. Aivan täydellinen katastrofimaali heti alkuun löysään rannelaukaukseen jollainen ei saisi koskaan mennä sisään. Tällä Koivisto todennäköisesti ratkaisi pelin heti kättelyssä. Otteet vaikuttivat yleisesti hermostuneilta ja oli kaikenlaista turhaa ylimääräistä tekemistä. Erityisesti huomio kiinnittyi myös siihen kuinka sisällä maalissa mies pelaa avaten aivan turhan paljon tilaa laukauksille. Pieni koko ei myöskään edesauta tässä vaan yhdessä tuon huonon sijoittumisen kanssa aiheuttaa Bluesille vielä paljon vaikeuksia. Pelin aikana teki muutamia todella näyttäviä torjuntoja, mutta kun kelasin niitä ”nauhalta” uudestaan, niin yleensä niiden takana oli joko tekniikka- tai sijoittumisvirhe joka aiheutti tilanteen ja pakotti näihin erilaisiin torjuntoihin jotka saattoivat näyttää normikatsojasta jopa paraatipelastuksilta. Toinenkin maali oli aivan käsittämätön imaisu mutta Koiviston onneksi tuomari laittoi pelin poikki ennenaikaisesti ja maalia ei hyväksytty. Viimeinen huomio oli poikkiliikkeessä kurottaminen/hyppy torjunnan suuntaan ilman tukijalan työntöä jolloin myös tasapaino menetetään ja seurauksena putoaminen nokalleen. Jos otteet eivät parane tästä pelistä kovasti niin ruusuista tulevaisuutta Bluesissa on vaikea luvata, mutta kuten jo sanoin aiemmin, niin 1 peli on aivan liian pieni otos kunnon analyysin tekoon ja kaikille sattuu huonoja päiviä.

 Jan Lundell, Helsingin IFK

 Pelin alussa selvisi melko vähällä ja suorittaminen oli hyvää ja rauhallista. Sijoittui myös hyvin ja optimoi peittopinta-alan. Pelin loppupuolella alkoi näkyä selvästi muutamia ongelmiakin kun Blues sai vihdoin hiukan painetta IFK:n päähän. Selkeimmin Lundell oli vaikeuksissa nopeissa tilanteissa jotka vaativat poikkiliikettä. Hänen painonsa jakautui liian laajalle alalle kun paketti ei pysynyt kasassa vaan jalat jäivät jäissä pelatessa aivan liian leveälle. Tästä aiheutui sitten kyvyttömyys pelata tilanteet kunnolla loppuun saakka muuten kuin kurottaen. Maaleista 1 ja 2 olivat molemmat kiinni otettavia. Viimeiselle maalille ei taas voinut mitään, vaikka olikin siinä erittäin hyvin mukana. Ensimmäisessä maalissa tuli turhaa ennakointi ja lukuvirhe jonka takia ei sitten enään kyennyt potkaisemaan itseään tukijalalla liikkeelle.

  Niko Hovinen, Lahti Pelicans

 Keräsi hyvin itsensä joukkueen huonon alun jälkeen. Huippusuorituksella olisi kaikki 3 maalia olleet otettavissa. Ensimmäisessä puolittainen ennakointi ja kilpikäden lasku poikkimailan suuntaan avasi tilan maalilaukaukselle. Toisessa maalissa ei voinut itse laukaukselle mitään, mutta syöttö oli täysin maalivahdin katkottavissa. Kolmannesta turha sanoa sen kummempaa kuin todeta että Niko kadotti kiekon omiin jalkoihinsa. Tekniikasta sen verran että aivan turhaan roikottaa käsiä liian takana jolloin peliasennosta tulee hiukan flegmaattinen ja painopiste jää liian taakse. Vaikka iso mies peittääkin maalin hyvin, niin aivan turhaan laskee vielä takalistoaan alas mennessään v-asentoon ja tehden itsensä pienemmäksi. Viimeinen tekniikkakommentti on se että ihmetyttää se kauhea kiire nousta ylös jäästä aina molemmilla jaloilla yhtäaikaa sen sijaan että seuraisi tilanteen kunnolla ja tarvittaessa tekisi nopean vastapotkun v:stä suoraan. Rankkarit mies hoiti hienosti ekan mennessä ohi, mutta toisessa malttoi hyvin pysyä vastassa ja nollasi vielä tuon valelaukauksen.

  Eero Kilpeläinen, Helsingin Jokerit

 Teknisesti parasta suorittamista illan neljästä arvioudusta maalivahdista. Näkee että Kari Lehtonen on porissa tehnyt hyvää työtä valmennuksessa. Erittäin hyvää sijoittumista ja teknisesti puhdasta liikkumista. Otti muutaman lyhyen/nopean osittaisen läpiajon todella tyylikkäästi kiinni. Myös jäissä liikkuminen toimi hyvin eikä asento levinnyt turhaan, paketti pysyi kasassa eikä ollut liiallista poikkimailan käyttöä. Miksi sitten maaleja ropisi pelin lopulla? Pettikö henkinen kantti vai mistä oli kyse sillä viimeisessä maalissa ja rankkareissa vaikutti aivan eri mieheltä kuin se ottelun kahdessa ekassa erässä edukseen esiintynyt maalivahti. Ensimmäistä maalia en nähnyt kunnolla, mutta toisessa oli Eero vielä hyvin mukana ja vähällä ottaa kopin. Siinä hän nopeasti nosti kropan pystyyn poikkimailaista maalin kulmalla ja nousi vastaan hyvässä v-asennossa. Kolmas maali oli sitten sellainen että niitä ei saa mennä ja se maksoikin sitten Jokereille pisteitä. Kun tähän asti mies ei ollut turhaan kolannut, niin nyt sitten vetää lumikolan tuollaiseen läpiajon ja kulmanousun välimuotoon ja päästää vielä kiekon alta sisään??? Rankkareissa oli molemmissa liian sisällä ikään kuin varoen virheitä. teknisesti hyvää suorittamista mutta ainakin tämän perusteella laittaisin pienen kysymysmerkin henkisen kantin kohdalle (taas kerran, 1 peli on liian pieni otos kunnon analyysiin).

 Hauska havainto loppuun

 Kahden pelin jälkeen kaikki 4 arvioitua maalivahtia ovat torjuntatilastoissa peränjälkeen sijoilla 11-14 ja kenenkään näiden herrojen torjuntaprosentti ei yllä edes 90% saakka. Melkoisen varma veikkaus on että ainakin 2 tai 3 heistä kaunistavat tilastojaan reilusti lähiviikkojen aikana.

Kopit alkaa tarttumaan

Viime viikolla saimme yhden tärkeän vaiheen päätökseen tämän kesän harjoittelussamme kun kuuden maalivahdin ryhmästämme kaikki 4 Euroopassa pelaavaa byyraria siirtyivät omien joukkueidensa mukaan näiden aloittaessa yhteisharjoittelun. Nyt onkin hyvä aika tehdä katsaus siihen missä kunnossa itse kukin on tässä vaiheessa.




Ari Sulander
Aloitetaan katsaus ikinuoren Sulon kautta. Vaikka mittarissa on jo 42 v ei se näy jäällä juuri mitenkään. Sulon on vetänyt treenejä siitä saakka kun ZSC:n kausi päättyi lukuun ottamatta kahta lomaviikkoa. Seuran testeissä tulokset ovat parantuneet edellisestä kaudesta ja suurin syy siihen on varmasti miehen tunnollinen asenne työntekoon (7-11 harjoitusta viikossa) sekä uudet metodit kuten TRX harjoittelu jolla ollaan saatu Sulon keskikroppaa eli corea vahvistettua huomattavasti. Sen olen huomannut että Sulon ohjelmissa on erityisen tärkeätä kiinnittää huomiota harjoittelun ja levon suhteeseen, sillä palautuminen ei suju kunnolla jos kuormitusta tulee liikaa. Juuri sen takia on ollut ensirvoisen tärkeää että jokainen valmennettavistamme tekee fyysisen harjoittelun oman henkilökohtaisen ohjelman mukaan joka on aina viikottain tehty juuri yksilön tarpeita ja ominaisuuksia vastaaviksi. Tämä kesä Sulon kanssa oli siitä mukava ettei kovin suuria teknisiä korjauksia tarvinut tehdä muuten kuin varmistaa perusteiden toimivuus ja erityisesti se että kropan kääntö poikkiliikkeessä saatiin kunnolla mukaan. Samoin jouduttiin potkun saattoa tehostamaan koska uuden toimittajan varusteet ovat niin erilaiset kuin Brian’sit joilla Sulo oli tottunut pelaamaan edelliset 5 kautta.



Nikke Bäckström
Viime kaudella tullut olkapäävamma viivytti harjoittelun aloitustamme joitain viikkoja ja alkuun teimme melko varovaista treeniä tuon vamman vielä oireillessa. Onneksi hommasta selvittiin ilman leikkaushoitoa ja täystehoiseen harjoitteluun päästiin käsiksi kesäkuun loppupuolella. Niken kanssa olemme huomanneet saman asian kuin Sulonkin kanssa eli keskikroppa ei ole riittävän vahva pelin asettamille vaatimuksille ja rasitukselle. Sitä on kuitenkin viety paljon eteenpäin ja perinteisiin punttitreeneihin emme ole kajonneet kuin muutaman kerran. TRX harjoittelulla ollaan pystytty hoitamaan suuri osa voimatreeneistä. Itse lajiharjoitelussa olemme keskittyneet poistamaan kauden aikana tullutta pahaa tyylirikkoa jossa Niken painopiste siirtyy aivan liian eteen ja tuloksena on usein ollut romahtaminen “nenälle” pelitilanteissa. Homma on mennyt paljon eteenpäin, mutta töitä riittää edelleen elokuun ajalle että saadaan asia kuntoon ennen Minnesotan treenileirin alkua.

Bernd Bruckler
On ollut todella ilo todeta kuinka Brucks on mennyt eteenpäin roimasti joka kesä ja nyt mies näyttää aivan eri maalivahdilta kuin se kaveri jonka kanssa aloitimme uudestaan työt muutama vuosi sitten. Silloin meillä meni lähes koko kesä Bluesin aikana opittujen täysin väärien tekniikoiden poistamiseen kun nyt päästiin sitten jo oikeasti kehittämään tekniikkaa ja liikkumista aivan eri tasolla. Brucksin liikkuminen on tällä hetkellä uudella tavalla pehmeää ja samalla nopeaa eikä mies enään revi ja raasta niin kuin ennen vaan liikkeet alkavat näyttää vaivattomilta. Käsien asennot on saatu korjattua melko hyvin vaikkakin räpylän kanssa teimme kompromissiratkaisun sillä ideaaliasento olisi ollut liian suuri muutos. Näistä asioista päätämme aina yhdessä maalivahdin kanssa ja keskustelujen ja videoaanlyysien avulla haemme oiket ratkaisut. Peliasennon tasapainon kanssa on vielä jonkin verran töitä ja sitä siirrämmekin koko ajan eteenpäin. Fyysisesti mies on aina ollut huippukunnossa ja niin on asia tänäkin kesänä. Sibir Novosibirsk saa riveihinsä hyväkuntoisen maalivahdin jolta odotan paljon parempia otteita kuin edellisinä kausina Nizhni Novgorodin riveissä.

Mikko Rämö
Tämä oli toinen kesä kun vastasin Mikon harjoittelusta ja kuten yleensäkin, niin yksi vuosi on liian lyhyt aika saada optimaalisia tuloksia maalivahtivalmennuksessa. Nyt toisena kesänä tulokset näkyvät paljon paremmin kuin viime vuonna ja Mikon kroppa pystyy vastaanottamaan asioita paremmin, kestää kovempaa treeniä ja palautuminen on nopeampaa. Mikko on tällä hetkellä täysin liigatasoinen maalivahti joka nykykunnossaan mahtuisi suurimpaan osaan liigajoukkueista. Ei ole kovin rohkea veikkaus sanoa että KooKoon mv-peli tulee olemaan mestiksen parasta kunhan vaan Mikko säilyy terveenä. Tämän kesän aikana tulee suurin parannus juuri tuolta fysiikan puolelta joka sitten välittyy kentälle myös. Vaikka miehen liikkuvuudessa jne onkin puutteita korvaa hän ne loistavasti pelinlukukyvyllään. Oli myös hyvä että KooKoon mv-valmentaja Petri “Löysä” Levänen oli mukana harjoituksissamme muutaman viikon ajan, sillä henk.koht valmennussopimuksemme kattoi vain kesän ajan ja nyt Mikko jatkaa sitten työtä Kouvolassa Löysän kanssa.

Lukas Flueler
Isokokoinen Svetsin poika menee eteenpäin suurin harppauksin ja kisaa Sveitsin passin saaneen Sulon kanssa peliajasta ZSC:n maalilla. Lukin suurin haaste onkin nyt korvien välissä. Tyytyäkö siihen että pelaa hyvällä palkalla Sveitsin pääsarjassa, vai pitääkö tavoitteet suuremmissa ympyröissä. Mahdollisuuksia ja raameja on. Kesän aikana ollaan jatkettu Lukin pelin aktivointia joka saatiin viime vuonna hyvälle alulle. Suuresta blokkaavasta maalivahdista joka ennen vain putosi alas ja pyrki peittämään mahdollisimman paljon on hyvää vauhtia kehittymässä modernilla tyylillä pelaava ja liikkuva maalivahti. Perustekniikat on saatu ajettua sisään ja muutokset tehty, mutta nyt ne tulee saada automatisoitua eli edessä on suuri määrä oikeita toistoja että liikkeet tulevat sitten myös peleissä selkäytimestä.

Rasmus Tirronen
Rassella on edessä suurin hyppäys pelillisesti kun mies siirtyy North American Hockey Leaguen Topekan joukkueesta paljon nopeamman jääkiekon pariin Merrimackin 1-divisioonan yliopistojoukkueeseen. Onneksi tuo pesti on 4-vuotinen, sillä tuollaista hyppäystä ei kovinkaan moni tee heti ensimmäisenä vuonna vaan se vaatii työtä ja harjoittelua. Rasse on hiukan saman tyylinen tapaus kuin Fluelerkin ja agendalla on ollut fysiikan kuntoon laitoin lisäksi liikkuvuuden modernisointi. Alkuun näytti siltöä että turhaa hosumista ei saada millään pois , mutta sitten heinäkuun alkupuolella alkoivat opit purra ja siitä eteenpäin miehen tekniikka on ottanut suuria harppauksia eteenpäin. Voi olla että koventunut fyysinen harjoittelu vei alkuun veronsa ja sen vuoksi kesti aikansa ennen kun saimme oppeja perille tekniikan puolella. Rassen kanssa projekti on vasta aluillaan, mutta kaiken mennessä nappiin pitäisi Rassen olla Merrimackin ykkönen parin vuoden päästä ja kun yliopiston päästötodistus on kädessä pitäisi olla myös mahdollista jatkaa pelejä suuren veden takana ammatikseen. No goals – no glory eli rohkeasti vaan isojen tavoitteiden perään.

Blogivieraana Mikko Rämö - KooKoo

Kesän harjoittelusta

Tämän kesän harjoittelu on ollut mielekästä ja vaihtelevaa eikä ole kulunut “pää puhki.” Siitä kun aloitettiin uuteen kauteen valmistautuminen niin ei ole ollut yhtään viikkoa samanlaisella ohjelmalla tai harjoitteilla kuin edellinen. Koko ajan on joutunut haastamaan itseään ja opettelemaan uusia harjoitteita.

Kuntotilanne

Kunto on jo nyt melko hyvä mutta erityisesti keskivartalon hallinta ja liikkuvuus on edellä edellisiä vuosia uusien treeniohjelmien ansiosta.

Mitä uutta?

Joka viikko tulee ohjelmaan uusia harjoitteita kuten TRX ohjelmat ja mielekkyys harjoittelussa on ollut koko kesän paljon aiempaa parempi. Itseään on joutunut haastamaan huomattavasti aiempaa kovemmin kun uutta harjoitetta ja metodia on tuotu niin paljon mukaan ohjelmaan eli haastaminen ei ole ollut pelkästään fyysistä vaan myös uuden oppimista ja henkisen kantin kehittämistä kun koko ajan joutuu todella keskittymään uusiin suorituksiin. Huomaa kyllä jos ei pää ole 110% mukana, niin vaikeuksia tulee heti suorituksissa.

Yksin vai ryhmässä

Koko kesän ajan on ollut jaksoja joita olen tehnyt itsekseni Jukka Ropposen laatimien henkilökohtaisten viikko-ohjeiden mukaan ja sitten sekä kesä- että heinäkuussa olen ollut mukana Goaliepron pro-ryhmän kanssa treenaamassa Espoossa niin jäällä kuin kuivaharjoituksissakin. Treenikavereina on maalivahdeista olleet Nikke Bäckström, Ari Sulander, Bernd Bruckler, Rasse Tirronen ja Lukas Flueler. Valmentajina ryhmällä ollut Jukka Ropponen, Ale Jääskeläinen ja myös KooKoon Petri Levänen on ollut mukana Espoon treeneissä mahdollisuuksien mukaan. On ollut todella antoisaa treenata huippukavereiden kanssa ja samalla mitata omaa kuntoaan ja nähdä missä mennään. Mukava huomata että pysyy näiden huippumiesten vauhdissa edelleen.

Jatkosopimuksesta KooKoon kanssa

Sopimus oli monien asioiden summa jotka vain loksahtivat kohdalleen mutta seuraa täytyy kiittää siitä että he mahdollistivat minulle pelaamisen haluamillani työkaluilla/varusteilla jotka ovat rakennettu juuri minun ominaisuuksiani ja tarpeita varten. Samoin mv-valmennuksen jatkuvuus painoi paljon vaakakupissa eli sain mahdollisuuden tehdä henk.koht valmennussopimuksen kesäkauden ajaksi Jukan kanssa ja Peten kanssa työ jatkuu Kouvolassa. Maalivahtivalmennus on pidempiaikainen prosessi kuin yksi kausi jos halutaan tehdä oikeita muutoksia peliin ja tämän jatkuvuuden mahdollistaminen on minulle hieno asia.

Mestaruuteen tarvitaan maalivahdin tason nosto

Onko väittämä tosi vai ei? Nyt kun kotimainen liigakausi on sitten taas paketissa, niin voimme katsoa kuinka tuo väittämä pitää paikkansa ja miten tämän kauden finaalimaalivahdit suoriutuivat tilastojen valossa.

Lähdetään ensiksi siitä että tämä väittämä on tosi, sillä kun vertaamme mestarijoukkueen maalivahtien tilastoja runkosarjassa Vs. playoffseissa, niin kertoo viimeisen 10 kauden tilasto seuraavaa:

Keskimäärin mestarijoukkueen maalivahti (kolmena kautena maalivahdit) ovat päästäneet playoff peleissä 0,61 maalia vähemmän per peli kuin runkosarjassa.

Keskimäärin mestarijoukkueen maalivahti (kolmena kautena maalivahdit) ovat nostaneet torjuntaprosenttiaan 2,17% verrattuna runkosarjaan.

Tämän kauden mestarivahti Juuso Riksman laski maalikeskiarvoaan 0,35/peli ja nosti torjuntaprosenttiaan 1,38% suhteessa runkosarjaan. Hopeajoukkueen maalivahdin Iiro tarkin tilastot ovat taasen lähes yksi yhteen suhteessa runkosarjaan eli maalikeskiarvo nousi 0,1 ja torjuntaprosentti oli täsmälleen sama.

Viimeisen 10 kauden aikana ainoastaan kerran mestaruus on matkannut joukkueelle jonka maalivahdin jompikumpi tai molemmat arvot olisivat heikommat playoffseissa kuin runkosarjassa.

Otetaan vielä loppuun pari pikku detskua eli kun IFK voitti edellisen kerran mestaruuden, niin silloisen MV:n torjuntaprosentti laski playoffseissa jopa 2,1% suhteessa runkosarjaan. Toinen huikea esimerkki päinvastaiseen suuntaan on taas T.Tarkin suoritus 2008 jolloin mies nosti torjuntaprosenttiaan 8,63% playareissa.

Tässä tämän kertainen tilastoknoppailu ja Juuso Riksmanille samalla onnittelut ansaitusta mestaruudesta!

Onko MV-valmentajalla vapaata kauden jälkeen?

Sekä ZSC:n että KooKoon pelit ovat tältä kaudelta ohi ja pelaajat ovat vapaalla. Voisi ajatella että MV-valmentajalla on myös vapaata, mutta näin ei ole, vaan edessä on vuoden kiireisin aika. On 2 viikkoa aikaa saada kaikki valmennus/harjoitussuunnitelmat valmiiksi ja henkilökohtaiset ohjelmat valmennettaville. Ensimmäiset valmennettavat starttaavat ohjelmansa jo 23.3 ja muiden osalta asiat riippuvat paljon sopimustilanteesta eli kuka jatkaa missäkin seurassa ja minkä seurojen kanssa Goaliepro allekirjoittaa sopimukset ensi kaudesta.

Kuten olen aiemmin monesti todennut, niin suurimman hyödyn seuralle ja maalivahdeille pystyy MV-valmentaja tuomaan aikana muutama viikko kauden päättymisestä aina tuonne sarjan alkuun saakka. Silloin tehdään pohjat ensi kauden menestykselle sekä ajetaan sisään tarpeelliset tekniikan muutokset ja pelityylin modernisointi. Näitä asioita on syytä tehdä ja päivittää joka vuosi jos mielii pysyä kilpailussa mukana. Tekemällä asiat samalla lailla kuin edellisinä vuosina voi päästä korkeintaan samaan tulokseen kuin aiemmin jos onnistuu 100% ja muut eivät mene ollenkaan eteenpäin. Näin ei asiat todellisuudessa kuitenkaan ole, joten uusia metodeja kehittäen valmistelen innolla tulevia harjoituksia ja ohjelmia.

Ratkaisupelit alkavat

Tämän kauden tärkeimmät pelit ovat käsillä ja näin MV-valmentajan toimesta lähes kaikki mahdollinen on tehty. Kuntohuiput on rakennettu veskareille ja muutenkin viimeiset viilaukset ovat kunnossa. Nyt on roolina olla tukena ja auttaa maalivahteja pitämään hyvää henkistä virettä yllä ratkaisupelien ajan.

Samalla tämä tarkoittaa sitä että maalivahtivalmentajan kiireisin aika on kohta käsillä. Tämä on aika joka alkaa pari viikkoa siitä kun pelit loppuvat ja päättyy syksyllä sarja-avaukseen. Tuolla ajalla tehdään suurin työ maalivahtien valmennuksessa eli rakennetaan fyysiset ominaisuudet kuntoon ja viedään niitä eteenpäin suhteessa edelliseen kauteen, korjataan tekniikan puutteet kauden aikana tehtyjen analyysien mukaan sekä tehdään suuremmat tekniikan muutokset/modernisoinnit jne… Normaalisti valmennettavilleni tuo aika tarkoittaa 9-11 harjoitusta viikossa tarkasti ohjelmoituina.

Joka kausi olen erittäin innostunut aloittamaan tuon työn, sillä kauden aikana tehdyt analyysit ja uudet kehitetyt metodit ja ideat saadaan vihdoin vietyä käytäntöön. Näiden uusien metodien avulla pysymme edellä muita ja omat valmennettavani saavat selvän kilpailuedun.

Ensi kauden valmennettavatkin alkavat olla kohtapuoliin selvillä. Neuvottelut ZSC Lionsin kanssa vielä yhdestä kaudesta ovat edenneet melko pitkälle ja jos seura antaa vihreää valoa, niin alkaa siellä 9:s kausi. ZSC sopimus rakentuu erittäin vahvasti kesäkaudelle ja sisältää mm 2 leiriosuutta Suomessa ja 2 Sveitsissä. Tuo sopimus rakentuu sillä tavoin että se jättää aikaa ja mahdollisuuden tehdä myös toinen sopimus Suomalaisen tai muun tahon/joukkueen kanssa. Toki kotimaasta ei ole juurikaan kyselyjä tullut mutta taas KHL:n suunnassa tuntuu kiinnostusta meidän osaamisellemme olevan. Katsotaan kuinka asiat kehittyy. Kesäkauden tiimiin tulee myös muutamia ”vakioasiakkaita” taas mukaan eli Nikke Bäckström ja KHL:ssä suurella todennäköisyydellä jatkava Bernd Bruckler.

Mutta nyt taas fokus käsillä oleviin ratkaisupeleihin, vaikka off-seasonin suunnittelu onkin käynnissä.

Goaliepron MV-leiri 2011

Edellisten kesien oppilaiden ennakkoilmoittautuminen on päättynyt ja avoimet paikat leirillä täytetään hakemusten perusteella. Mikäli olet kiinnostunut osallistumaan Goaliepron kesän 2011 leirille, niin lähetä vapaamuotoinen hakemus tietojesi kanssa osoitteeseen leirit (at) goaliepro.com. Hakemuksesta tulee selvitä yhteystietosi, ikäsi, joukkueesi, sarjataso, kilpailulliset tavoitteesi, valmentajasi (mahd valmentajan suositus mukaan) + muu tieto jonka haluat meille kertoa. Loppuun omin sanoin kerro miksi juuri sinut tulisi valita 2011 leirillemme. Leirille hyväksytyille maalivahdeille ilmoitetaan asiasta Maaliskuun alkuviikoilla.

Leiri pidetään Espoossa 6-10.6 ja päivittäinen ohjelma sisältää 2 jääharjoitusta, lämmittelyt ja jäähdyttelyt ohjatusti, kuivaharjoituksen, luennon/teoriaosion sekä pro-harjoituksen seuraamisen. Leirin ohjelmasta vastaa Jukka Ropponen apunaan pro maalivahteja (NHL, KHL, Sveitsin liiga, SM-Liiga, Mestis jne tasoilta) sekä Goaliepron omat valmentajat jotka tulevat Suomesta, Kanadasta ja USA:sta. Vastaavaa leiriä ei Euroopasta löydy.

Osana leiriä pidetään myös kansainvälinen maalivahtivalmentajien koulutus ja leirin aikana oppilaat pääsevät tutustumaan uusiin harjoitusmetodeihin joita Goaliepron pro maalivahdit ovat toteuttaneet ja kehittäneet kuluvan kauden aikana yhdessä Jukka Ropposen kanssa.

Leirin hinta on 710€ ja se maksetaan maaliskuun aikana. Tarkemmat tiedot julkaistaan lähiviikkoina Goaliepron verkkosivuilla.

Leirin sponsoreina mukana mm Brians Custom Sports, Stomp Manufacturin, Warrior Hockey, Asics jne…

Ruotsi ajanut rinnalle ja menossa ohi!

Jatketaan tällä samalla aiheella mistä viimeksi kirjoitin eli olemmeko me putoamassa kyydistä maalivahtivalmennuksen suhteen. Tarkastellaan tällä kertaa asiaa pikavilkaisulla NHL:n farmisarjaa eli mikä on tilanne American Hockey Leaguessa kun verrataan Suomalaisia ja Ruotsalaisia maalivahteja. Tukevatko löydöt tätä väittämää valmennuksemme tilanteesta?

Tehdään tämä tarkastelu käyttäen uusimman Goalies World lehden (Kannessa komeilee muuten Nikke Bäckström) statistiikkaa sekä maalivahtien lukumäärää. Goalies World on luonut oman ranking tilaston jonka avulla se laittaa maalivahdit järjestykseen.
Jussi Rynnäs komeilee listan kärkipäässä GW rankingin kolmosena, mutta sen jälkeen menevät seuraavat sijat eli 18 ja 30 sitten taas länsinaapuriin keskinäisessä vertailussamme.

Ruotsi voittaa tilaston lukumääräisen tarkastelun 6-3 eli faktat tukevat väittämää että länsinaapuri on ajanut meidän ohi maalivahtien tuottajamaana. Siellä täytyy olla asioita tehty oikein maalivahtivalmennuksen saralla, vaikka NHL:ssä meillä molemmilla mailla on sama määrä maalivahteja (molemmilla Quanthockeyn mukaan 7).

Koska tie NHL:ään kulkee AHL:n kautta yleisesti, kertoo tuo Ruotsin tuplamäärä sitä että he tulevat lähivuosina menemään meitä edelle myös NHL:ssä.

Suomalaisella maavahtivalmennuksella loistava tulevaisuus takana?

On taas aika aktivoitua tämän maalivahtiblogin suhteen näin uuden vuoden kunniaksi ja laittaa työkiireet ja muut tekosyyt sivuun. Näin vuoden ensimmäisenä aiheena ajattelin käsitellä hiukan tarkemmin maalivahtivalmennuksen tilaa Suomessa ja minne olemme menossa? Tuo otsake on tarkoituksella hiukan raflaava, mutta on siinä varmasti totuuden siementäkin!

Suomi on maalivahtien luvattu maa – Vai onko?

Jopa jääkiekkoliitto on listannut asian vahvasti kysymysmerkin taakse. Tässä suora lainaus huippukiekkoseminaarista 2009: ” Maalivahtipeli on ollut ja on vahvuus. Onko vahvuus vielä tulevaisuudessa?” Aivan oikeutettu kysymys ja sitä on syytä miettiä tarkkaan. Tuottaako Suomi edelleen huippumaalivahteja samaan tahtiin kuten ennen vai aiheuttaako NHL maalivahtien (Bäckström, Kiprusoff, Lehtonen, Rinne, Niittymäki, Rask, Niemi…) korkea osuutemme ”koillisharhan” jonka takia luulemme kaiken olevan kunnossa?

Heitänkin tässä vaiheessa teille haasteen keskustelemaan asiasta tuonne GP:n maalivahtifoorumiin. Itse väitän että tuo koillisharha on todellinen, mitä sinä olet mieltä?

Mikä ihmeen koillisharha?

Katsotaan hiukan tilannetta tarkemmin. Kuinka paljon uusia maalivahteja olemme tuottaneet viime vuosina NHL tasolle ja kuinka paljon meillä on nuoria maalivahteja AHL:ssä jne kärkkymässä paikkaa auringossa? Verrataan tätä esim siihen mitä Ruotsi on saanut aikaan viime vuosina ja silloin pitäisi ainakin jollain tasolla alkaa hälytyskellojen soida. Lupaan palata tähän asiaan vielä tarkemmin uudessa kirjoituksessa ja tarkastella AHL:n sekä muidenkin Pohjois-Amerikan sarjojen tilanteita tältä kantilta tarkemmin.

Miksi olemme jäämässä junasta?

Suomen jääkiekkoliitto on ollut maalivahtivalmennuksen saralla uranuurtaja ja tehnyt hyvää systemaattista työtä kouluttamalla todella suuren määrän mv-valmentajia hoitamaan juniorivalmennusta. Itse asiassa liittomme on ollut aikanaan todella paljon muita maita edellä ja aikanaan tätä kautta luonut maalivahtipelistä yhden todellisen kilpailuedun Suomalaiselle kiekolle.

Nyt kuitenkin tilanne on se että muuta maat ovat ajaneet monilta osin Suomen kiinni tässä suhteessa ja tuo etu alkaa olla kuitattu pois muiden toimesta vaikka perusvalmennuksemme on edelleen erittäin hyvää ja toimivaa. Katso linkki Suomalaiseen maalivahtien koulutusjärjestelmään.

Olemmeko me panostaneet riittävästi maalivahtivalmennukseen ja mv-valmentajakoulutuksen kehitykseen? Todennäköisesti emme, sillä kun katsoo liiton laajaa henkilöstöluetteloa, ei sieltä löydy yhtään päätoimista henkilöä joka vastaisi vain maalivahtivalmennuksesta. Petri Tuononen hoiti mv-pääkouluttajan tehtäviä pitkään ja ansiokkaasti, mutta kyllästyi viimein hoitamaan asioita OTO pohjalla ja on tätä nykyä päätoimisena mukana Tapparan liigajoukkueen valmennustiimissä.

Kuinka kehitämme huippuja?

Vaikka peruskoulutus toimii edelleen hyvin, niin uskon että todellinen ongelma meillä on huipputason valmennuksessa. Ismo Lehkonen laski viime vuonna, että ne Suomalaiset mv-valmentajat jotka oikeasti pystyvät kehittämään huipputason maalivahteja, on laskettavissa yhden käden sormilla. Sitä en osaa sanoa kuinka monta näitä henkilöitä oikeasti löytyy, mutta on selvää että mv-valmennuksemme kärki on aika kapea ja Ika on oikeilla jäljillä lausunnossaan.

Jääkiekko kehittyy pelinä koko ajan ja menee eteenpäin. Samoin kilpailijamme (muut maat) kehittävät metodejaan koko ajan paremmiksi. Tämä asettaa Suomalaiselle mv-valmennukselle myös kovat paineet ja pelianalyysin kautta tapahtuva JATKUVA valmennuksen (tekniikka, oheisharjoittelu, henkinen valmennus jne…) kehittäminen ja eteenpäin vieminen ovat ehdottomia edellytyksiä jos meinaamme pitää huolen siitä että maalivahtipeli on tulevaisuudessakin yksi Suomalaisen jääkiekon vahvuuksista / kilpailueduista.

Tässä tätä mietintää näin vuoden aluksi. Palaan vielä aiheeseen täällä blogissa uudemman kerran.

European trophy ja kotimaisten maalivahtien meriitit

Oli mukava olla mukana tässä turnauksessa / sarjassa vaikka oma joukkueeni ZSC Lions jäikin tällä kertaa lopputurnauksen ulkopuolelle. Kaikille jo lienee selvää että kyseessä oli tulevan Euroopan liigan jonkinlainen esiaste tms testiversio jonka laadusta voi päätellä että kyllä tuolle Euroopan sarjalle on tilausta. Mennään kuitenkin nyt päivän aiheeseen eli Suomalaisten maalivahtien otteisiin.

Aika monen maalivahdin otteita pääsin seuraamaan keskinäisissä peleissämme sekä usean muun otteita sitten webin ja DVD nauhoitusten kautta. Se mikä herätti hiukan ihmetystä oli trendi jossa ”väärät” maalivahdit esittivät parempia otteita, eli ennakkoon kakkosiksi luokitellut kaverit vetivätkin pelit paremmin kuin joukkueiden ”selvät ykköset”. Tässä muutama esimerkki:

Kärpät – Petri Koivistosta tehdään kovaa kyytiä Tuomas Tarkille seuraajaa joukkueen ykkösenä. Tämä on toki täysin luonnollista sillä mies haastoi jo kokeneen Tarkin edellisen kauden aikana ja olisi jopa ansainnut enemmän peliaikaa silloin. Nyt kuitenkin nuori lupaava Tomi Karhunen on tulossa takaa lujaa ja European Trophy peleissä pelasi melkein 10% korkeammalla torjuntaprosentilla kuin Koivisto. Pelejä Koivisto sai alleen 7 kun Karhusen oli vielä tyytyminen kolmeen. Jos trendi jatkuu näin sarjan alkuviikkoina, on Oulussa tällä rintamalla kypsymässä pienoinen yllätys.

IFK – Juuso Riksman on kovan paikan edessä ja suurennuslasin alla. Treenipelien peluutus kertoo Juuson asemasta paljon eli mies sai 6 peliä European Trophyssa kun Jan Lundell pääsi maalisuulle kahdessa pelissä. Yllättäen Lundellin maalikeskiarvo on yli puolet alhaisempi kolleegaan nähden ja torjuntaprosenttikin 9,36% alhaisempi. Tilanne siis melko lähellä samaa kuin Oulussa. Tosin Juuso on paljon parempi maalivahti kuin mitä nämä numerot kertovat ja pystyy varmasti pelaamaan liigassa huipputasolla kunhan vaan saa tarpeellisen avun ja tuen joukkueelta sekä valmennukselta.

Tappara – Kesän ”kriisijoukkue” Tappara on hyvä ottaa kolmanneksi esimerkiksi tähän artikkeliin. Oma näkemykseni perustuu tosin Harri Säterin osalta vain näkemääni yhdessä pelissä jossa pelasimme itse (ZSC) Tapparaa vastaan Nokialla. Toivottavasti kyseessä oli vain huono päivä nuorella miehellä, sillä niin epävarmaa ja heikkoa oli peli tuossa ottelussa. Toki täytyy todeta että ei kuriton Tapparan joukkue juurikaan antanut tukea nuorelle maalivahdilleen. Säterin osalta tuo lyhyt otos kertoi ainakin minulle että tuona kyseisenä iltana mies oli mennyt takapakkia viime kaudesta ja liikkeisiin oli tullut outoa kulmikkuutta. Kakkoseksi hankittu Jani Nieminen oli otteissaan huomattavasti varmempi (perustuu myös vain yhteen nähtyyn peliin) ja tilastoissakin hänellä oli 5,92% korkeampi torjuntaprosentti. Tappara peluutti maalivahtejaan tasaisesti eli kummallekin 4 peliä.

TPS:n maalivahteja en nähnyt kuin omassa pelissämme Engrenin osalta, joten niitä on vaikea kommentoida muuten kuin todeta että sielläkin 2 peliä pelanneen Tommi Virtasen torjuntaprosentti oli 7,76% korkeampi kuin pää-asiallisen torjuntavastuun kantaneen Engrenin.

Sarja alkaa kohta ja yleensä nämä treenipelien statistiikat kyllä normalisoituvat…

European Trophyn tilastoja löytyy täältä.

Miksi Lukko tuottaa maalivahteja kuin liukuhihnalta?

En ole expertti vastaamaan otsikon kysymykseen, mutta Raumalaisten kanssa yhteistyötä tehneenä voin varmasti nostaa parikin mahdollista syytä esille. Toinen on tietysti valmennus ja etunenässä loistavaa työtä Raumalla tekevä Ari Moisanen ja toisena syynä tämän blogin pää-aihe eli se miten raumalla panostetaan maalivahteihin ja luodaan heille olosuhteet kuntoon.

Tämä käy parhaiten ilmi siitä kuinka Lukko aivan poikkeuksellisesti rahoittaa koko organisaation maalivahtien varusteet ja pyrkii koko ajan järjestämään veskareille aina paremmat työkalut. Lukon toimintatavasta voisi moni liigaseura ottaa oppia. On selvä että kun kaikille organisaation junioreille järjestetään kunnon työkalut, niin saadaan myös helpommin paras potentiaali tuolle pelipaikalle. Sitten kun nämä asiat on kunnossa niin suojaavuuden kuin toimivuudenkin kannalta, niin on helppo vaatia ja odottaa aina paranevia suorituksia ja työntekoa kaikessa harjoittelussa.

Katsotaan sitten vielä tilannetta vanhempien junioreiden ja liigan suhteen. Muissa seuroissa useasti hommataan varusteet sen mukaan kuka sponsoroi parhaiten ilmaisia varusteita liigaorganisaatiolle ja muut junnut saavat liigan käytettyjä tai vakiokamoja kaupan hyllystä tms vehkeitä itselleen. Kukaan ei juurikaan kiinnitä huomiota siihen kuinka hyvin mitkäkin varusteet sopivat kenelle saatika sitten että varusteet kustomoitaisiin yksilön mittojen ja tarpeiden mukaan. Lukko on tässäkin asiassa valovuiden monia muita edellä. Suuresti Moisasen (ja homman alulle panneen Petri Vehasen) ansiosta Lukko hommaa tänä päivänä riittävät varusteet niin A- kuin myös B-junioreille liigan lisäksi. Poikien setit tehdään heidän omien speksien ja mittojen mukaan ja varustemallit valitaan sen mukaan mistä kukin yksilö itse tykkää.Tämä varmasti motivoi ja auttaa Lukon maalivahteja eteenpäin uralla.

Kesän Pro treenit alkoivat

Maalivahtivalmentajan parasta aikaa on kesä jolloin pystyy rauhassa tekemään töitä valmennettavien kanssa ja laittamaan tekniikkaa kuntoon. Nykypäivänä monet maalivahtivalmentajat hoitavat myös valmennettaviensa kuiva/voimaharjoittelun ohjelmat myös. Itse tykkään vastata kaikesta maalivahtieni harjoittelusta kesän aikana, sillä vastaamalla kokonaisuudesta pystyn parhaiten auttamaan heitä kehittymään ja valmistautumaan tulevaan kauteen.

Tänään aloitimme jäällä harjoittelun Nikke Bäckströmin, Bernd Brücklerin ja Jan Ropposen kanssa.

Nikestä heti sen verran että oli ilo havaita kuinka hyvässä iskussa mies on. Kuukauden lepo on tehnyt hyvää ja kauden jälkeen reistailleet paikat näyttävät parantuneen onneksi tällä kertaa ilman leikkaushoitoa. Huomenna istumme Niken kanssa alas ja suunnittelemme koko kesän ohjelman kunnolla ja muutamme harjoittelua aika lailla edellisistä kesistä kuivaharjoittelun osalta. Nyt pyritään rakentamaan uusin metodein vankempi ja tasapainoisempi pohja jotta kroppa kestää paremmin sitten rankan NHL kauden rasitukset. Jäällä tullaan olemaan kesän lähes läpi 2-3 kertaa viikossa.

Brücksin kanssa tullaan tekemään entistä enemmän töitä Suomen päässä tänä kesänä. Tilanne on hiukan erilainen kuin viime vuonna koska mies on juuri toipumassa polvileikkauksesta ja vasta päässyt takaisin jäälle. Poikkiliike parani viime kesänä huomattavasti ja sitä viedään edelleen eteenpäin. Suuri painopiste laitetaan peli/torjunta-asennon tasapainoon ja käsien asentoon yhdessä liikkumisen ”kulmikkuuden” pois kitkemisen kanssa. Kun vaan saadaan viime kauden tapainen kehitys aikaan jälleen niin hyvä siitä seuraa.

Toisessa päässä vetivät harjoitusta Jan Ropponen (RIT) yhdessä Bluesin Rasmus Tirrosen kanssa, joka valmistautuu erään North American Hockey League joukkueen koeleiriä varten. Näin pystymme järjestämään hiukan extra valmistautumismahdollisuuksia nuorelle miehelle joka pyrkii USA:n yliopistosarjoihin NAHL:n kautta.

Lisää kuulumisia pro treenistä pitkin kesää blogissa ja Goaliepron sivuilla.

Kiireinen kausi tulossa...

Seuraavasta kiekkokaudesta ja siihen valmistautumisesta tulee varmasti kiireisin aikoihin näin valmennuspuuhien osalta. Paketti alkaa olla melko hyvin kasassa ja suunnitelmat tehtyinä. On ollut ilo havaita kuinka paljon kiinnostusta Goaliepron valmennustoiminta on herättynyt maailmalla. Erilaisia pyyntöjä, tiedusteluja ja tarjouksia on tullut enemmän kuin koskaan ennen ja vaikka maalivahtivalmennus onkin minulle sydämen asia, niin nyt ollaan tilanteessa jossa on pakko sanoa jo ei usealle mahdollisuudelle. Aika ei vaan yksinkertaisesti riitä kaikkeen.

Se hiukan ihmetyttää että kotimaassa ei ole ollut seuravalmennukseen kovinkaan suurta mielenkiintoa, mutta onneksi on tuo konsultointisopimus KooKoon kanssa niin pysyy tuntuma suomenkin seurakiekkoiluun. Itse maalivahtien puolelta on taas mielenkiintoa ollut todella kovasti ja konsultointia on tehty mm eri joukkueiden liigamaalivahtien kanssa. Samoin Goaliepron leireille on jälleen ollut kova tunku.

Kesäkuun pääleiri Espoossa on mielenkiintoinen tapahtuma. Koskaan aiemmin ei leirillä ole ollut niin kansainvälinen valmentajakaarti kuin nyt. Tämä johtuu siitä että olen laatinut ulkomaisille valmentajille oman ohjelman jonka puitteissa he tutustuvat metodeihimme ja samalla toimivat leirllä apuvalmentajina. Tsekatkaa lista valmentajistamme.

Zurich Lionsin kanssa on työ jo täydessä käynnissä ja huomenna starttaa neljäs treeniviikko uutta kautta varten. Edellisenä viikonloppuna vedettiin minileir maalivahtien kanssa ja käytiin uudet harjoitteet ja systeemit läpi. Näistä tuli aika lailla otettua videoitakin joita sitten on jossain vaiheessa tarkoitus julkaista Goeliepron resursseissa.

Viimeinen sopimus on vielä viimeistelyn alla ja piakkoin pääsemme julkistamaan vielä yhden kansainvälisen valmennus/konsultointisopimuksen, mutta tästä lisää sitten kun asiat saadaan maaliin.

Enään reilu viikko niin aloitamme pro valmennettavien kanssa jäät. Ensimmäisenä mukaan tulee Bernd Bruckler joka jatkaa pelejään KHL:ssä ja kesäkuun alusta pääsee Bäckströmin Nikkekin sitten mukaan.

Jukka

Mestaruuteen kahdella veskarilla...

Nyt tuo kuvio saattaa olla taas mahdollista ikään kuin toistaen JYP:n viime kauden kuviota jossa kaksi pelaavaa maalivahtia hommasivat joukkueelleen mestaruuden. Ennen eilisiä pelejä oli HPK ainoa joukkue joka oli pelannut playoffsit käytännössä yhdellä maalivahdilla kun JYP, KalPa ja TPS olivat taas kaikki käyttäneet kahta maalivahtia. HPK:lle en siis laske mukaan tuota Metsolan yhtä tuurausta kun mies tuli sisään kesken peli kun se ottelu oli jo menetetty.

Yleensä tämä maalivahtien vuorottelu ei ole resepti menestykseen ja historiassa onkin vain jokusia tällaisia menestystarinoita jotka poikkeuksina vain vahvistavat säännön.

Nyt siis ainakin KalPa ja JYP ovat pois kuvioista ja TPS jatkaa kerhoa vastaan kahden maalivahdin systeemillään. Katsotaan hiukan tilastoja tarkemmin:

TPS:n maalivahdit ovat pelanneet pelit käytännössä puoliksi ja Leggiolla on 1,7% parempi torjuntaprosentti. Kummankin arvot ovat sillä mallilla että niillä voi mestaruus hyvinkin irrota.

HPK:n Lassilan arvoa rassaa erityisesti se yksi murheellinen IFK peli, mutta on merkille pantavaa että joukkue menee finaaleihin vaikka maalivahdin torjuntaprosentti jää alle 90:n! Näin ei asiat todellakaan toimi kovin usein.

Eilistä JYP:n peliä kun katsoin, niin on pakko todeta että ainakin minulle Tuokkolan esitys oli pettymys / yllätys. Merkillistä kuinka näin hyvälle maalivahdille tulee huono peli näin ratkaisevalla hetkellä. Muutenhan Tuokkola on noussut todella hyvälle tasolle liigan eliittiin.

KalPan maalivahtipeli on ollut pettymys playoffsien ajan ja tuntuu ettei joukkue saanut playoffseissa sitä riittävää tukea veskareiltaan mitä olisi tarvittu.

Ihme mies muuten tuo Ruotsiin matkaava Oulun Tarkki. Aivan valtava tason nosto taas runkosarjasta playoffseihin. Täytyy nostaa hattua, en olisi uskonut miehen pystyvän moiseen liikkeeseen, niin huonolta pelaaminen runkosarjassa vaikutti.

Konsultointia KooKoolle

Aiemmin tällä viikolla julkistettiin uutinen Goaliepron ja KooKoon yhteistyöstä. Kyseessä on nimenomaan maalivahtivalmennukseen liittyvä konsultointi eikä itse KooKoon maalivahtien valmentaminen. Tarkoituksena on tuoda Goaliepron kehittämiä metodeja Kouvolaan ja erityisesti edustusjoukkueelle, mutta pidämme myös juniorivalmentajille koulutustilaisuuden. Edustusjoukkueen maalivahdit tulevat siis jo tulevalla kaudella harjoittelemaan Goaliepron metodien mukaan ja tulokset riippuvat siitä kuinka hyvin saadaan tietoa siirrettyä itse päivittäiseen toimintaan.

Samalla tämä projekti tulee olemaan hyvä palanen uuden etävalmennusjärjestelmämme rakennuksessa jota tullaan ensi kaudella ajamaan sisään niin Zurichin kuin myös KooKoon maalivahtien kanssa.

Kesän aikana KooKoon maalivahdit ja valmennus tulee osallistumaan Goaliepron tapahtumiin kuten MV-leirille ja pro harjoituksiin joissa tämä tietotaidon siirto aloitetaan.

Sopimus kattaa ensi kauden ja tuona aikana on tarkoitus tuoda Kouvolaan tarvittava tieto jonka avulla voidaan maalivahtien valmennus nostaa sille tasolla mitä siltä vaaditaan että organisaatio voi lähivuosina haastaa liigajoukkueet tosissaan taistelemaan sarjapaikasta.

Tosipelit starttaavat

Vihdoin päästään itse asiaan ja pelaamaan oikeita pelejä joissa on aina panosta. Selvää on että maalivahtipeli on isossa roolissa ratkaisemassa kuka menee päätyyn saakka, joten tarkastellaan taas tätä asiaa ja kenellä on etu puolellaan.

HIFK- HPK

Etu IFK:lla, sillä Noronen on koko ajan nostanut tasoaan ja joukkue on samalla oppinut luottamaan maalivahtiinsa sekä pelaamaan hänen kanssa yhteen. Vaikka Lassila onkin erittäin hyvä maalivahti on hiukan kysymysmerkki kuinka paljon paukkuja on jäljellä kun mies on kantanut vastuun runkosarjassa periaatteessa yksin.

Lukko – TPS

Etu Lukolla. Tellqvist on kokenut maalivahti joka on kotiutunut Raumalle hyvin onnettoman Venäjän keikan jälkeen. Jos vaan joukkue pystyy nostamaan tasoaan takaisin lähelle samaa mallia kuin aiemmin kaudella niin hoitaa ”Telkkä” kyllä oman ruutunsa. TPSN:n leirissä ei ole kumpikaan Engren tai Leggio pystynyt vakuuttamaan ja ottamaan selkeää ykkösen paikkaa.

KalPa – Tappara

Kyllä tässäkin parissa etu on kotijoukkueella vaikka Säteri onkin pelannut hyvän kauden ajaa Ahonen nuorukaisen ohi kokemuksellaan.

JYP – Kärpät

Tuokkola vie tätä paria sillä Tarkki ei ole ollut tällä kaudella oma itsensä ja tekniikka on normaalia enemmän hakusessa. Pieni varaus pitää tähän tehdä sillä aiempina kausina Tarkki on kuitenkin yllättänyt positiivisesti silloin kun tärkeimmät pelit ovat olleet käsillä.

Katsotaan sitten paljonko meni ennustamisessa pieleen kun tämä kierros on valmis. Joka tapauksessa on hienoa päästä seuraamaan ”oikeita” pelejä vihdoin.

Melkein tosipelit alkamassa...

…eli vihdoin alkaa nämä ”melkein tosipelit” eli säälipleijarit. Enään ei kestä kauaa kun päästään sitten katsomaan oikeaa kiekkoa ja pidempiä playoffs sarjoja. Täytyy nostaa Hannu Jortikan eiliselle lausonnolle hattua eli vaikka oma joukkue pääsi rima enemmän kuin täristen sääleihin kertoi Jortsu tiukasti mielipiteensä siitä että tällaisia pelejä ei pitäisi pelata. Suoraan 8 parasta jatkoon ja runkosarjan arvostus korkeammalle. No se siitä, entäs sitten maalivahdit sääläreissä, löytyykö kommentoitavaa?

Molempiin sarjoihin lähdetään tilanteesta joissa tänään illalla maalilla aloittaa toisessa päässä maalivahti jolla on penkille jäävää kolleegaa huonompi torjuntaprosentti. Aika outoa, vai onko sittenkään?

Tappara-Jokerit

Etu Säteri/Tappara mikäli nuori mies jatkaa samaa erinomaista peliä kuin on esittänyt runkosarjan lopulla. Paljon ei miehellä tosin ole playoff kokemusta jossa taas Riksman ”pieksee” kolleegansa.

Säteri on selkeästi Lehtoa edellä (17 sijaa tilastossa) kun taas vastustajan puolella Riksmanin kakkosena Strömberg on 9 sijaa kolleegaansa yläpuolella. Eipä silti, kyllähän Strömbergille tarjottiin loppukaudesta mahdollisuutta ottaa vaikka ykkösen paikka, mutta se ei vielä tässä vaiheessa ”kelvannut” eli kyllä Riksman on selvä valinta pelaavaksi maalivahdiksi.

Kärpät- Blues

Veljestaistossa etu on siis Tarkilla : - )! Tässä tapauksessa sillä joka pukee Bluesin paidan päälleen. Kyllä miehen otteet ovat olleet koko kauden niin tasaiset, vaikka taas playoff kokemus ja mestaruudet ovat isoveli Tuomaksen puolella.

Tarkki on Bluesilla liigan selvimpiä ykkösiä ja tilastoissakin 24 sijaa Tolvasen yläpuolella.

Kärpissä on tilanne toisin päin ja T.Tarkki on jopa 10 sijaa kolleegaansa Koivistoa perässä. Oulussa olisinkin toivonut näkeväni Koiviston ansaitsevan ykkösen paikan kauden hyvillä otteillaan, mutta ainakaan tällä kaudella ei valmennusjohdolla ollut kanttia tuohon päätökseen.

Joka tapauksessa kauden parhaat pelit lähenevät eli nautitaan kiekosta odotellessa oikeita playoffseja.

Kauden hienoin aika aluillaan

Taas alkavat ne oikeat tosipelit olla ovella kotoisessa liigassa ja muualla kuten meillä Sveitsissä ne alkavat jo tänään. Historiallinen playoff sarja Zug Vs. ZSC Lions tuo faneille ensimmäistä kertaa Sveitsin jääkiekon historiassa näytille kahden Suomalaisen huippumaalivahdin kamppailun. Zug on sarjasijoituksen mukaisesti hiukan niskan päällä, mutta tosiasiassa lähtökohdat ovat aika lailla tasaiset. Saa nähdä kumpi etenee seuraavalle kierrokselle, kokenut Sulander vai erinomaisen kauden pelannut Markkanen.

Entäs sitten SM-liigan maalivahtiasioiden tilanne?

Poimitaan muutama huomion ja myös hatunnoston arvoinen seikka näin pikaisesti:
Ässien Rynnäs on ehdoton kauden komeetta. Vakuuttavaa työskentelyä ja komeat tilastot vielä tukemassa. Kun ottaa huomioon joukkueen sijoituksen alla playoff rajan on Rynnäksen sijoittuminen torjuntaprosentissa kakkoseksi KHL:ään poistuneen Vehasen jälkeen todellinen uroteko.

Silmiin pistää myös Jokereiden Mikko Strömbergin vakuuttavat luvut ja niihin nähden (liian) vähäinen peliaika. Virkaveli joka kantaa päävastuun kun on tilastoissa yli 20 sijaa alempana???

IFK on yksi varteen otettavista mestarikandidaateista ja suurimpia syitä tähän on nousukuntoinen Mika Noronen. Kerrankin tämä ruutu näyttäisi olevan kunnossa Nordiksella. Hienoa nähdä Nortin pelaavaan hyvää kautta vaikean KHL kauden jälkeen.

Vaikka Lukko onkin kompuroinut viime aikoina, ei homma ole kaatunut maalivahteihin. Tellqvist antaa joukkueelle mahdollisuuden voittaa illasta toiseen ja Raanta tuuraa tarpeen mukaan loistavasti. Ensi kaudella Raanta on sitten jo valmis ykkösen vastuuseen.

Kevään lähestymisen havaitsee myös Oulussa siitä että Tarkki karistaa pimeän kauden vuosittaisen epävarmuuden harteiltaan ja ottaa jälleen ykkösen paikan itselleen. Itse olisin toivonut että Koiviston olisi annettu ansaita ykkösen paikka, mutta näin ei ainakaan vielä tällä kaudella siis näytä tapahtuvan.

Viimeisenä huomiona ikuisen kiertolaisen, Jere Myllyniemen hienot otteet SaiPan ykkösenä. Mikäli SaiPa ja Jere pitävät itsensä playoff viivan yläpuolella on se huikea suoritus.

Kuinka liigamaalivahtien tilastot vastaavat joukkueiden sarjasijoituksia?

Otetaan tämänkertaiseen blogiin hiukan erilainen katsonta asioihin ja tarkastellaan sitä kuinka joukkueiden maalivahtien yhteenlaskettu torjuntaprosentti vastaa joukkueen sarjasijoitusta kun verrataan sarjataulukkoa tämän päivän tilanteen mukaan Vs. sarjataulukko joka olisi rakennettu puhtaasti torjuntaprosentin mukaan.

Liigan ”sarjataulukko” maalivahtien torjuntaprosentin mukaan

1. Lukko Pitää tiukasti paikkansa sarjan kärjessä molemmilla tavoin katsottuna.
2. HPK nousee kakkoseksi torjuntaprosenttitaulukon mukaan eli nousisi 5 sijaa normaali ylemmäksi. Kertoo paljon siitä kuinka tärkeä pelaaja Lassila joukkueelle on.
3. Kalpa pitää niin ikään kolmossijansa molemmilla tavoin mitattuna.
4. Ilves nousee 5 pykälää torjuntaprosentin mukaisessa taulukossa paljolti veteraani Korhosen tilaston ansiosta.
5. Blues nousee myös 3 sijaa Tarkin suoritusten myötä tässä taulukossa.
6. IFK on ensimmäinen putoaja tässä taulukossa jossa sijoitus ottaa miinusta 4 pykälää verrattuna oikeaan sarjasijoitukseen. Joukkueen mv-peli ei siis ole balanssissa muun joukkueen suorittamisen kanssa.
7. SaiPa ja erityisesti Hostikka nostaa joukkueen sijoitusta huimat 7 pykälää eli tolppien välissä on joukkueen arvokkain pelaaja.
8. Tappara nostaa myös sijoitustaan 2 pykälää ykkösvahdiksi nousseen Säterin ansiosta.
9. JYP maksaa tässä taulukossa hintaa huonosta alkukaudesta ja saa miinussijoja 5.
10. Ässät on lähes omalla paikallaan saaden yhden plus sijan.
11. TPS on huimasti miinuksella eli 6 sijaa joka ainakin torjuntaprosenttien puolella tulee suurelta osin Leggion takia.
12. Kärpät ottaa myös miinusta runsaasti eli 5 sijaa joka menee täysin tarkin piikkiin tässä vaiheessa.
13. Jokerit on omalla paikallaan tässä tilastossa – valitettavasti.
14. Pelicans nuolee haavojaan viimeisenä ja kahdella miinus sijalla, ei siis ihme että Lahdessa suunnattiin katseet ison veden taakse.

Kuinka paljon tähän muuten sitten vaikuttaa se, paljonko joukkue antaa vastustajan laukoa kohti omaa maaliaan? Päätelkää itse kuvasta jonka grafiikka kertoo kenen maalia kohti on ammuttu minkä verran.

Vallanvaihdoksia maalivahtirintamalla?

Nopea tarkastelu liigan maalivahtipeluutukseen nostaa esille taas kysymyksen siitä kuinka paljon peluutukseen ratkaisee sopimuksen loppusumma ja sitä kautta niin sanottu ykkösmaalivahdin status. Ainakin nopeasti voisi sanoa että Oulussa saattaa olla vallanvaihdos tapahtumassa jos nykyotteet jatkuvat ja valmennuksella on riittävästi jämäkkyyttä palkita hyvistä otteista. Ilveksen luvut puoltaisivat myös Markus Korhoselle hieman suurempaa vastuuta ainakin tällä hetkellä kuin myös Jokereissa saattaisi olla hyvä ainakin numeroiden valossa peluuttaa Strömbergiä enemmän ja antaa Riksmanille myös aikaa lepoon niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tässä alla muutamia faktoja keskustelun pohjaksi.

Petri Koivisto (Kärpät) selkästi edeää Tarkkia. Torjuntaprosentin mukaan kaulaa peräti 6,12% ja se on jo aikamoinen ero. Tosin Koivistolla on vasta 4 peliä allaa kun tarkilla pelejä on 12. Voittoprosenttikin Koivistolla on täydet 100% joten Oulun suunnalla saattaa olla jopa vallanvaihdos menossa.

Kalpan Mika Järvinen on niin ikään haastamassa kokenutta Ari Ahosta urakalla ja torjuntaprosentissa Järvinen on 3,27% edellä. Ahosen ykkösasemaa puolustaa sitten taas voittoprosentti joka miehellä on 70,83% kun se Järvisellä on vielä ainoastaan 40%.

Ilveksessä Pitkämäen hyvä alkutahti on hiipunut ja siellä veteraani Markus Korhonen heittää myös otteillaan hyvää haastetta. Torjuntaprosentin mukaan Karhu on Pitkämäkeä edellä 2,49%. Korhoselle lisää peliaikaa puoltaa myös voittoprosentti 66,67% kun se Pitkämäellä on pudonnut 46,43% lukuihin.

TPS:n tilanne on myös sellainen että ykkösenä pelaava Leggio on haastajaa eli nuorta Atte Engreniä jäljessä torjuntaprosenteissa 2,65%. Voittoprosentin mukaan maalivahdit ovat melko tasaisia eli Leggio 65% ja Engren 58,33%.

Vielä löytyy 1 joukkue jossa kakkonen johtaa ykköstä torjuntaprosentin mukaan. Tämä on yllättäen Jokerit jossa Mikko Strömberg on Juuso Riksmania edellä 3,09% verran. Voittoprosentissa on sitten on huima ero kun Strömbergillä se on 50% ja Riksmanilla 28,57%.

Tapparan tilanne on erikoinen koska nuori Säteri johtaa torjuntaprosentin mukaan kokenutta Lehtoa selvästi, mutta sitten taas voittoprosentti vähemmän pelanneella Lehdolla on tasan 75% kun taas Säterin arvo on vain 37,50%