Maalivahtien peluutus

Viime viikkoina olen keskustellut tästä aiheesta monen kollegan kanssa ja täytyy todeta että niin meillä SM-liigassa kuin junnusarjoissakin on asian suhteen hyvin paljon erilaisia käytäntöjä ja tapoja. Miettikääpä itse eri joukkueita ja tuntemianne valmentajia alla olevien esimerkkien kautta.

Tässä lyhyesti muutamia kommentteja ja fiktiivisiä esimerkkejä mahdollisista malleista jotka joko toimivat tai sitten eivät:

Valmentaja Y pelaa varman päälle. Mies tolppien välissä saa jatkaa niin kauan kuin menee hyvin. Huonon pelin jälkeen kutsuu sitten penkki ja toinen saa vuoron samoilla perustein. Näin valmentaja uskoo pitävänsä maalivahdit varpaillaan ja hyvän kilpailutilanteen päällä koko ajan. Puuttuu suunnitelmallisuus, rytmitys harjoittelun ja pelien kesken jne…

Valmentaja X peluuttaa maalivahtinsa aivan puhki. Ykkönen pelaa kaikki pelit tapahtui mitä tahansa ja varalla oleva kakkonen hukkaa kautensa suurilta osin. Kakkoselle ei tule riittävästi laadukasta harjoittelua liigan tiukan pelitahdin takia ja pelipäivien treenit ovat kevyitä peliin valmistavia seuraavien päivien ollessa usein palauttavia. Ykkösen kohdalla taas vireystaso laskee kun joutuu pelaamaan päivästä toiseen ja samalla syödään pankista sinne talletettua harjoituksen tulosta koko ajan. Kun kauden tärkeimmät pelit sitten koittavat on kunto- ja vireystaso lähestulkoon kauden alhaisimmalla tasolla. Rankoissa peliryppäissä kasvaa myös ykkösen loukkaantumisriski huomattavasti.

Valmentaja Z taas uskoo selkeään systeemiin. Hän kertoo maalivahdeilleen jo kauden alussa kuinka tullaan peluutusta hoitamaan ja mikä on suunniteltu systeemi, mutta toki mainitsee että tarpeen ja suoritusten mukaan plänää voidaan ja tarkennetaan kauden aikana. Hänen alaisuudessaan maalivahdit tietävät etukäteen mitä odottaa eikä aina huonon pelin jälkeen tarvitse jännittää sitä kuinka kauan joutuu tällä kertaa kuluttamaan penkkiä. Joukkueen ykkösen itseluottamus kasvaa kun ei tarvitse miettiä muutamaa päästettyä maalia ja tietää että seuraavassa pelissä voi taas paikata tilannetta ilman rankaisevaa penkkikomennusta. Kakkoselle taas tilanne on hyvä eri syistä. Hän pystyy keskittymään treenaamiseen kovalla sykkeellä ja kehittämään itseään ja saa aina tiedon ajoissa koska tulee vuoro aloittaa peli. Tuolloinkin hän tietää systeemin eikä tarvitse pelätä epäonnistumista, vaan edessä on vain voitettavaa. Samoin ykköselle voidaan rytmittää hyvät harjoitusjaksot jolloin kakkonen saa tietyissä peleissä ennalta sovitun vastuun ja homma on balanssissa. Näin myös ykkönen on kauden tärkeimpien pelien koittaessa huippukunnossa ja kakkosella riittävä pelituntuma alla tarpeen vaatiessa.

Summa summarum: Oikeanlainen peluutus joka perustuu hyvään maalivahdeille etukäteen kommunikoituun suunnitelmaan ja oikein valittuun maalivahtitiimiin antaa pohjan menestyksekkäälle kaudella!