Olen saanut todella paljon kyselyitä viimeisen vuoden aikana eri tason valmentajilta tämän aiheen ympäriltä eli kuinka paljon maalivahtien tulisi pelata jäissä ja kuinka paljon pystyssä? Kaikille olen antanut ensimmäisenä saman vastauksen eli kyse ei ole siitä pelaako maalivahti jäissä vain ei, vaan kyse on ajoituksesta, pelin lukemisesta ja siitä mitä maalivahti on tehnyt ennen jäihin menoa. Tähän voisi sitten myös lisätä ostoskanavan tyyliin ”eikä tässä vielä kaikki!” On myös erittäin tärkeää miten maalivahti menee jäihin ja kuinka maalivahti toimii jäässä ollessaan.
Asia on hyvin tärkeä ja vaatii paljon tarkempaa selvitystä, kuin mitä blogiartikkelissa voin antaa, joten lupaan tehdä asiasta kunnon resurssin GoaliePron resurssikirjastoon lähiaikoina. tarkastellaan tässä kuitenkin noita perusteita ainakin näin hiukan pinnallisemmin.
Ensinnäkin moderni jääkiekko ja sen maalivahtipeli on kehittynyt siihen suuntaan että maalivahdit torjuvat huipputasolla AINA yli 90% laukauksista toinen tai molemmat polvet jäässä. Tämä on tilastoitua faktaa NHL, SM-liiga ja MM-tasolta. Olen näitä asioita ja niiden kehittymistä tarkkaillut ja tilastoinut itse jo kaudesta 2002-03 lähtien ja seurannut miten asiat kehittyvät.
Sitten lisätään tähän vielä se fakta että jos tilastoidaan vain torjunnat ns maalipaikoista / maalintekosektoreista tulleista laukauksista, niin tuo jäissä torjuttu % luku on vielä korkeampi.
Koska sitten maalivahti torjuu vielä pystyssä? On näitä muutama tilanne kuten esimerkiksi laukaukset pienestä kulmasta ja ns vaarattomat laukaukset pitkältä etäisyydeltä. Nämä ovat 2 yleisintä tilannetta joiden lisäksi tulee sitten vielä muutamia poikkeuksia.
Nyt päästään sitten itse asiaan kun olemme ohittaneet tuon jäissä pelaamisen kysymyksen. Nykymaalivahti torjuu jään kautta, mutta:
1. Ajoitus on kaikki kaikessa. Jos maalivahti menee liian aikaisin jäihin pelaa hän usein itsensä ulos tilanteesta tai ainakin nostaa huimasti vastustajan mahdollisuuksia tehdä maali tilanteesta. Tässä asiassa maalivahti tarvitsee aina ammattitaitoisen maalivahtivalmentajan apua. Jos ajoitus on pielessä ei ole mitään merkitystä sillä kuinka oikeaoppinen maalivahdin V-torjunta on.
2. Palapelin toinen tärkeä osa on maalivahdin kyky liikkua. Tätä taitoa on maalivahdin harjoiteltava enemmän kuin mitään muuta jo aivan pikkujunnusta alkaen. Luistelutaidon ja tekniikan tulee olla niin hyvässä kunnossa että maalivahti pystyy seuraamaan tilanteita ja peliä koko ajan samalla pitäen jatkuvaa torjuntavalmiutta ja optimaalista sijoittumista yllä.
3. Kolmas osa tätä kokonaisuutta on maalivahdin kyky lukea peliä. Vaikka maalivahdin luistelutekniikka ja kyky liikkua olisi kuinka hyvä tahansa ei sillä ole merkitystä jos hän ei pysty lukemaan peliä oikein. Ilman kykyä lukea peliä ei maalivahti myöskään pysty ajoittamaan jäihin menoaan optimaalisesti.
Itse teen näiden asioiden kanssa töitä aina kun olen jäällä omien valmennettavieni kanssa. Ei ole merkitystä harjoittelemmeko kokeneen NHL vahdin (Nikke), ”kaiken nähneen” veteraanin (Sulo) tai miesten sarjan tulokkaan (Flueler) kanssa. Ajoitus, liikkuminen ja pelinluku ovat aina harjoitusten agendalla ja maalivahtivalmentajalla on suuri vastuu valmennettaviensa kehittämisessä näillä eri alueilla ja kokonaisuuden toimimisessa.
lauantaina, marraskuuta 15, 2008
keskiviikkona, lokakuuta 15, 2008
SM-liigan maalivahtikatsaus 15.10.2008
Mielenkiintoisia aikoja ja tämä listamme jota seuraan torjuntaprosenttien kautta elää kovasti. Vertailukohtana sijoituksissa on tällä kertaa tuo edellinen 24.9 pidetty katsaus ja sen aikaiset sijoitukset. Lista tulee varmasti elämään vielä kauden aikana, mutta kun pelejä saadaan 30-40 plakkariin niin sijoitukset alkavat yleensä vakiintua alun tilannetta vankemmin. Alkukauden ehdoton nimi on Juuso Riksman joka on Jokereiden kaikki kaikessa ja tilastoykkönen Pekka Tuokkola tulee heti Riksmanin perässä hienojen suoritustensa ansiosta.
1. Pekka Tuokkola 95,18%
Vajaassa kuukaudessa sijalta 19 suoraan piikkipaikalle. Mahtava suoritus jolla aiheuttaa varmasti positiivisen ongelman JYPin valmennukselle. Tällä hetkellä yhdessä Wallinheimon kanssa liigan paras maalivahtiduo. Tuokkolan esitykset eivät tosin tule yllätyksenä sillä miehen otteet olivat ajoittain jo erittäin lupaavia viime kaudella kun vastuuta alkoi tulla.
2. Juuso Riksman 94,26%
Jokereiden kaikki kaikessa tällä hetkellä. Pelaa joukkueelleen pisteitä lähes yksinään. Noussut pykälän verran tilastoissa.
3. Petri Koivisto 93,90%
Vastuuta tullut tarkin takana vasta kolmen ottelun verran, mutta niissä osoittanut etteivät viime kauden huippuotteet mestiksessä olleet sattumaa.
4. Aleksis Ahlqvist 93,20%
Noussut sijalta 11 aivan kärjen tuntumaan. Nuorella miehellä juuri nyt käsissään oikeastaan ensimmäistä kertaa IFK:ssa todellinen mahdollisuus ottaa ykkösmaalivahdin paikka. Olisi todella mielenkiintoista nähdä mihin pystyy kun luottoa annettaisiin hiukan pidemmällä jänteellä eikä Ahlqvistin tarvitsisi pelätä penkkikomennusta ensimmäisen tappion tai heikomman pelin jälkeen.
5. Sinuhe Wallinheimo 92,97%
Noussut 2 sijaa tilastoissa. Veteraani on aivan uuden tilanteen edessä saatuaan Tuokkolasta vakavasti otettavan haastajan. Kuinka reagoi pienenevään peliaikaan ja vastuuseen?
6. Teemu Lassila 92,76%
Nostanut sijoitustaan todella hyvin tuolta 12:sta paikalta. Suorituksen arvoa lisää vielä se että tämä on tapahtunut erittäin rankan vieraskiertueen aikana. HPK:n tärkein yksittäinen pelaaja tällä hetkellä.
7. Bernd Bruckler 92,69%
Sijoitus laskenut 2 pykälää ja vaikka pelannut hyvin eivät otteet ole olleet yhtä loistokkaita kuin aiemmin. Minkä verran vaikuttaa ”päätös” jättää Suomen kaukalot tämän kauden jälkeen (CHL:N haastattelun mukaan)? Istunut pelejä aiempaa enemmän Bluesin ulkomaisvahvistusten kierrätyksen takia.
8. Ville Hostikka 92,25%
Sijoitus laskenut 4 pykälää. Pelejä edelleen alla vain 4 kappaletta, mutta niistä selviytynyt hyvin.
9. Eero Kilpeläinen 92,20%
Sijoitus noussut pykälän. Alkaa lunastamaan hänelle asetettuja odotuksia ja pelasi melkein yksin voiton Bluesista Espoossa. Edelleen tarvii otteisiin lisää tasaisuutta.
10. Mikko Koskinen 91,67%
Pudonnut pykälän tilastoissa, mutta jatkanut hyvää kehitystään. Tähän saakka ehdottomasti yksi nuoren kaartin positiivista yllättäjistä. Jos Kossu jatkaa näitä otteitaan saa Bruckler katsella useamman pelin vielä sivusta.
11. Iiro Tarkki 91,62%
Nostanut sijoitustaan 4 pykälää ja on pelaamassa itseään vahvasti kohti liigan maalivahtieliittiä.
12. Mika Lehto 91,32%
Lehto on nostanut sijoitustaan 2 pykälää ja saanut runsaasti vastuuta Tapparan maalilla. Edelleen pelaa väliin varmoja pelejä, mutta loistokkuus puuttuu ja taso ailahtelee.
13. Tuomo Karjalainen 91,26%
Jäänyt Kilpeläisen varjoon ja saanut vain 3 peliä alleen tähän saakka.
14. Alexander Salak 91,19%
Kova on tämän nuoren miehen taakka TPS:n maalinsuulla, mutta Urpo Ylösen käden jälki alkaa näkyä ja Salakin pelityyli selkeytyy mitä enemmän ehtii tehdä töitä Upin kanssa.
15. Tuomas Tarkki 91,18%
Tullut alas sijalta 8, joskin ainakin minun näkemissäni peleissä esittänyt hyviä otteita ja paikannut useita puolustuksen pahoja virheitä. Rankka ohjelma jossa Tarkki kantaa suuren vastuun heikentyneen puolustuksen takana.
16. Harri Säteri 91,03%
Nuorukaiselle ei ole juuri vastuuta viime aikoina liiennyt vaan on ollut lähinnä luukkuvahtina. Pudonnut sijoituksissa 3 sijaa. Potentiaalia ottaa ykkösen viitta jo tällä kaudella jos vaan saa riittävät näytön paikat ja vastuuta.
17. Petri Vehanen 90,86%
Rankka pudotus kakkossijalta aina tänne peräpäähän saakka. Pelannut kaikki 13 ottelua ja herääkin kysymys siitä onko tämä liikaa, vai olisiko välillä hyvä saada myös lepoa ja aikaa harjoitella. Myllykoski on hyvä maalivahti tuuraamaan tarpeen mukaan.
18. Mika Oksa 90,71%
Listan toinen suuri putoaja joka oli vielä edellisen katsauksen aikana tilaston ykkösenä. Pelannut paljon Järvisen suoritusten oltua pettymys. Silti edelleen mv jonka kehitys verrattuna viime kauteen ollut erittäin positiivista.
19. Niko Hovinen 90,03%
Kovaan paikkaa joutuneen nuoren miehen kantti ei ole vielä kestänyt näin kovaa vastuun kantoa täysin. Sijalta 6 sijalle 19 kertoo omaa kieltään. Silti esittänyt välillä todella hyviä otteita, mutta rutiini tällä tasolla puuttuu ja sitähän saa pelaamalla kuten Hovinen parhaillaan tekee. Nikkilän tervehtyessä rooli jaa paljon pienemmäksi.
20. Hannu Toivonen 89,69%
Sijoitus laskenut yllättäen 2 pykälää. Itse olisin odottanut Toivosen jo aloittaneen nousun tilastoissa, sillä mies on huomattavasti parempi maalivahti kuin mitä nykyinen torjuntaprosentti näyttää.
21. Juha Pitkämäki 88,63%
Sijoitus pudonnut 4 pykälää. Varmasti potentiaalia parempaan, mutta viekö Ahlqvist nyt ykkösen paikan jota Pitkämäki on otteillaan tarjonnut hänelle. Nyt syytä palata perusasioihin ja laittaa niiden kautta peli ja itseluottamus kuntoon.
22. Mika Järvinen 87,50%
Sijalta 16 listan viimeiseksi. Suuri pettymys joka ei ole vielä päässyt lähellekään sitä tasoa jota esitti viime kaudella liigassa.
1. Pekka Tuokkola 95,18%
Vajaassa kuukaudessa sijalta 19 suoraan piikkipaikalle. Mahtava suoritus jolla aiheuttaa varmasti positiivisen ongelman JYPin valmennukselle. Tällä hetkellä yhdessä Wallinheimon kanssa liigan paras maalivahtiduo. Tuokkolan esitykset eivät tosin tule yllätyksenä sillä miehen otteet olivat ajoittain jo erittäin lupaavia viime kaudella kun vastuuta alkoi tulla.
2. Juuso Riksman 94,26%
Jokereiden kaikki kaikessa tällä hetkellä. Pelaa joukkueelleen pisteitä lähes yksinään. Noussut pykälän verran tilastoissa.
3. Petri Koivisto 93,90%
Vastuuta tullut tarkin takana vasta kolmen ottelun verran, mutta niissä osoittanut etteivät viime kauden huippuotteet mestiksessä olleet sattumaa.
4. Aleksis Ahlqvist 93,20%
Noussut sijalta 11 aivan kärjen tuntumaan. Nuorella miehellä juuri nyt käsissään oikeastaan ensimmäistä kertaa IFK:ssa todellinen mahdollisuus ottaa ykkösmaalivahdin paikka. Olisi todella mielenkiintoista nähdä mihin pystyy kun luottoa annettaisiin hiukan pidemmällä jänteellä eikä Ahlqvistin tarvitsisi pelätä penkkikomennusta ensimmäisen tappion tai heikomman pelin jälkeen.
5. Sinuhe Wallinheimo 92,97%
Noussut 2 sijaa tilastoissa. Veteraani on aivan uuden tilanteen edessä saatuaan Tuokkolasta vakavasti otettavan haastajan. Kuinka reagoi pienenevään peliaikaan ja vastuuseen?
6. Teemu Lassila 92,76%
Nostanut sijoitustaan todella hyvin tuolta 12:sta paikalta. Suorituksen arvoa lisää vielä se että tämä on tapahtunut erittäin rankan vieraskiertueen aikana. HPK:n tärkein yksittäinen pelaaja tällä hetkellä.
7. Bernd Bruckler 92,69%
Sijoitus laskenut 2 pykälää ja vaikka pelannut hyvin eivät otteet ole olleet yhtä loistokkaita kuin aiemmin. Minkä verran vaikuttaa ”päätös” jättää Suomen kaukalot tämän kauden jälkeen (CHL:N haastattelun mukaan)? Istunut pelejä aiempaa enemmän Bluesin ulkomaisvahvistusten kierrätyksen takia.
8. Ville Hostikka 92,25%
Sijoitus laskenut 4 pykälää. Pelejä edelleen alla vain 4 kappaletta, mutta niistä selviytynyt hyvin.
9. Eero Kilpeläinen 92,20%
Sijoitus noussut pykälän. Alkaa lunastamaan hänelle asetettuja odotuksia ja pelasi melkein yksin voiton Bluesista Espoossa. Edelleen tarvii otteisiin lisää tasaisuutta.
10. Mikko Koskinen 91,67%
Pudonnut pykälän tilastoissa, mutta jatkanut hyvää kehitystään. Tähän saakka ehdottomasti yksi nuoren kaartin positiivista yllättäjistä. Jos Kossu jatkaa näitä otteitaan saa Bruckler katsella useamman pelin vielä sivusta.
11. Iiro Tarkki 91,62%
Nostanut sijoitustaan 4 pykälää ja on pelaamassa itseään vahvasti kohti liigan maalivahtieliittiä.
12. Mika Lehto 91,32%
Lehto on nostanut sijoitustaan 2 pykälää ja saanut runsaasti vastuuta Tapparan maalilla. Edelleen pelaa väliin varmoja pelejä, mutta loistokkuus puuttuu ja taso ailahtelee.
13. Tuomo Karjalainen 91,26%
Jäänyt Kilpeläisen varjoon ja saanut vain 3 peliä alleen tähän saakka.
14. Alexander Salak 91,19%
Kova on tämän nuoren miehen taakka TPS:n maalinsuulla, mutta Urpo Ylösen käden jälki alkaa näkyä ja Salakin pelityyli selkeytyy mitä enemmän ehtii tehdä töitä Upin kanssa.
15. Tuomas Tarkki 91,18%
Tullut alas sijalta 8, joskin ainakin minun näkemissäni peleissä esittänyt hyviä otteita ja paikannut useita puolustuksen pahoja virheitä. Rankka ohjelma jossa Tarkki kantaa suuren vastuun heikentyneen puolustuksen takana.
16. Harri Säteri 91,03%
Nuorukaiselle ei ole juuri vastuuta viime aikoina liiennyt vaan on ollut lähinnä luukkuvahtina. Pudonnut sijoituksissa 3 sijaa. Potentiaalia ottaa ykkösen viitta jo tällä kaudella jos vaan saa riittävät näytön paikat ja vastuuta.
17. Petri Vehanen 90,86%
Rankka pudotus kakkossijalta aina tänne peräpäähän saakka. Pelannut kaikki 13 ottelua ja herääkin kysymys siitä onko tämä liikaa, vai olisiko välillä hyvä saada myös lepoa ja aikaa harjoitella. Myllykoski on hyvä maalivahti tuuraamaan tarpeen mukaan.
18. Mika Oksa 90,71%
Listan toinen suuri putoaja joka oli vielä edellisen katsauksen aikana tilaston ykkösenä. Pelannut paljon Järvisen suoritusten oltua pettymys. Silti edelleen mv jonka kehitys verrattuna viime kauteen ollut erittäin positiivista.
19. Niko Hovinen 90,03%
Kovaan paikkaa joutuneen nuoren miehen kantti ei ole vielä kestänyt näin kovaa vastuun kantoa täysin. Sijalta 6 sijalle 19 kertoo omaa kieltään. Silti esittänyt välillä todella hyviä otteita, mutta rutiini tällä tasolla puuttuu ja sitähän saa pelaamalla kuten Hovinen parhaillaan tekee. Nikkilän tervehtyessä rooli jaa paljon pienemmäksi.
20. Hannu Toivonen 89,69%
Sijoitus laskenut yllättäen 2 pykälää. Itse olisin odottanut Toivosen jo aloittaneen nousun tilastoissa, sillä mies on huomattavasti parempi maalivahti kuin mitä nykyinen torjuntaprosentti näyttää.
21. Juha Pitkämäki 88,63%
Sijoitus pudonnut 4 pykälää. Varmasti potentiaalia parempaan, mutta viekö Ahlqvist nyt ykkösen paikan jota Pitkämäki on otteillaan tarjonnut hänelle. Nyt syytä palata perusasioihin ja laittaa niiden kautta peli ja itseluottamus kuntoon.
22. Mika Järvinen 87,50%
Sijalta 16 listan viimeiseksi. Suuri pettymys joka ei ole vielä päässyt lähellekään sitä tasoa jota esitti viime kaudella liigassa.
maanantaina, lokakuuta 13, 2008
MV-valmennusta ja hienosäätöä kauden aikana
Jatketaan taas kirjoittelua maalivahtivalmennuksesta ja otetaan viime viikonvaihteen Sveitsin ZSC Lions keikka esimerkiksi siitä kuinka huippumaalivahtienkin kanssa pystytään koko ajan viemään peliä eteenpäin ja tekemään hienosäätöä.
Perjantaina oli joukkueen harjoitukset aamupäivällä ja iltapäivä vapaa. Olin käynyt kaikki viime pelien maalit läpi tietokoneella ja huomasin että Sulolla aina silloin tällöin painopiste levisi liian laajalle alalle sekä painottoman puolen käsi/hartia ei lähtenyt kunnolla mukaan liikkeeseen. Nämä asiat kävimme ennen jäätä läpi ja kiinnitimme niihin huomiota joukkueen treenin aikana + vedimme vielä lopuksi oman 15 min setin keskittyen huolella näihin pieniin hienosäätöihin. Huippumaalivahti kuten Sulo pystyy hyvin pienellä vaivalla korjaamaan näitä tekniikan asioita pelikaudenkin aikana.
Lauantaina sitten joukkueen aamujää ja kunnon tuntuman otto illan ottelua varten. Pitkä bussimatka Geneveen jossa illan peli paikallista Servetteä vastaan. Ottelun aikana erityistä huomiota kiinnitimme Sulon kanssa Geneven erikoisiin YV-tilanteiden pelaamiseen jossa he ampuvat kiekon usein jo omalta siniseltään kohti vastustajan maalivahtia ja luistelevat voimakkaasti perään. Tosin Sulo on näiden hoitamisessa sarjan parhaita ja kun Sulo otti ensimmäiset kiinni ja pelasi kiekon itse saman tien toiseen päähään joutui Geneve muuttamaan taktiikkaansa näiden osalta. Itse pelistä saimme vain pisteen kun Servette pääsi kaventamaan pelin 1-1 tilanteeseen viidellä kolmea vastaan kolmannen erän lopulla ja sitten vielä viemään toisen pisteen 4-3 YV:llä kun jatkoaikaa oli kulunut vain 27 sekuntia.
Sunnuntaina sitten vuorossa maalivahtien oma jääharjoitus Dubendorfin hallissa kun muulla joukkueella vapaapäivä. Sulon kanssa jatkettiin samalla teemalla ja varmistettiin ettei painopiste pääse hajoamaan liikkeessä liian laajalle ja ”koko paketti” kääntyy aina liikesuunnan mukaisesti. Tunnin aikana saatiin käytyä perusasiat huolella läpi.
Kakkosemme eli Lukas Fluelerin kanssa teimme töitä hänen kehitysteemojen mukaisesti. Fokus on ylimääräisten liikkeiden eliminoiminen ja sitä kautta liikkumisen ja tilannenopeuden kasvu. Toisena kehitysteemana poikkiliikkeen tehostaminen ja tukijalan käyttö. Koska Sulolla oli kova peli alla ja taas seuraava Tiistaina, niin Lukas sai näissä mv-treeneissä tehdä enemmän töitä ja toistoja. Lopuksi vielä vedimme erittäin tiukan luistelu ja kunto-osuuden Lukakselle jonka viimeisestä pelistä oli kulunut jo 5 päivää.
Näin siis viime viikonloppuna. Kyllä kauden aikanakin pystyy korjaamaan, kehittämään ja viemään maalivahtien tekniikkaa eteenpäin.
Perjantaina oli joukkueen harjoitukset aamupäivällä ja iltapäivä vapaa. Olin käynyt kaikki viime pelien maalit läpi tietokoneella ja huomasin että Sulolla aina silloin tällöin painopiste levisi liian laajalle alalle sekä painottoman puolen käsi/hartia ei lähtenyt kunnolla mukaan liikkeeseen. Nämä asiat kävimme ennen jäätä läpi ja kiinnitimme niihin huomiota joukkueen treenin aikana + vedimme vielä lopuksi oman 15 min setin keskittyen huolella näihin pieniin hienosäätöihin. Huippumaalivahti kuten Sulo pystyy hyvin pienellä vaivalla korjaamaan näitä tekniikan asioita pelikaudenkin aikana.
Lauantaina sitten joukkueen aamujää ja kunnon tuntuman otto illan ottelua varten. Pitkä bussimatka Geneveen jossa illan peli paikallista Servetteä vastaan. Ottelun aikana erityistä huomiota kiinnitimme Sulon kanssa Geneven erikoisiin YV-tilanteiden pelaamiseen jossa he ampuvat kiekon usein jo omalta siniseltään kohti vastustajan maalivahtia ja luistelevat voimakkaasti perään. Tosin Sulo on näiden hoitamisessa sarjan parhaita ja kun Sulo otti ensimmäiset kiinni ja pelasi kiekon itse saman tien toiseen päähään joutui Geneve muuttamaan taktiikkaansa näiden osalta. Itse pelistä saimme vain pisteen kun Servette pääsi kaventamaan pelin 1-1 tilanteeseen viidellä kolmea vastaan kolmannen erän lopulla ja sitten vielä viemään toisen pisteen 4-3 YV:llä kun jatkoaikaa oli kulunut vain 27 sekuntia.
Sunnuntaina sitten vuorossa maalivahtien oma jääharjoitus Dubendorfin hallissa kun muulla joukkueella vapaapäivä. Sulon kanssa jatkettiin samalla teemalla ja varmistettiin ettei painopiste pääse hajoamaan liikkeessä liian laajalle ja ”koko paketti” kääntyy aina liikesuunnan mukaisesti. Tunnin aikana saatiin käytyä perusasiat huolella läpi.
Kakkosemme eli Lukas Fluelerin kanssa teimme töitä hänen kehitysteemojen mukaisesti. Fokus on ylimääräisten liikkeiden eliminoiminen ja sitä kautta liikkumisen ja tilannenopeuden kasvu. Toisena kehitysteemana poikkiliikkeen tehostaminen ja tukijalan käyttö. Koska Sulolla oli kova peli alla ja taas seuraava Tiistaina, niin Lukas sai näissä mv-treeneissä tehdä enemmän töitä ja toistoja. Lopuksi vielä vedimme erittäin tiukan luistelu ja kunto-osuuden Lukakselle jonka viimeisestä pelistä oli kulunut jo 5 päivää.
Näin siis viime viikonloppuna. Kyllä kauden aikanakin pystyy korjaamaan, kehittämään ja viemään maalivahtien tekniikkaa eteenpäin.
keskiviikkona, lokakuuta 08, 2008
MV-valmentajan analyysiä: Jokerit - IFK 7.10.2008
Goaliepron foorumilla olen saanut useita kyselyitä siitä kuinka analysoin maalivahteja ja valmennettaviani peleissä tai kuinka scouttaan maalivahteja. Lupasin tuolla foorumilla että teen aiheesta pienen selvityksen tänne blogin puolelle ja tässä se nyt tulee. Kohteeksi otin eilisen tv-ottelun Jokerit Vs. IFK.
Seurasin ottelun tv:stä ja kumpaakaan maalivahtia en ole valmentanut, joten seuraavat kommentit perustuvat täysin eilen näkemääni. Huomaa että vaikka ruodinkin maaleja, niin en tarkoita niiden kaikkien missään nimessä olevan maalivahdin vika, mutta MV-valmentajan rooli on olla kriittinen ja aina miettiä mitä MV olisi voinut tehdä paremmin pystyäkseen torjumaan huolimatta siitä mitä oma puolustus on tehnyt.
Puhtaasti teknisesti arvioiden olisin eilisen perusteella päätynyt valitsemaan Riksmanin ilman muuta joukkueeseeni (vaikka päästikin tuplamäärän maaleja verrattuna Pitkämäkeen) jos olisin ollut scouttaus mielessä matkassa ja arvioimassa tekniikka & kumpi näistä kahdesta pystyy paremmin kantamaan joukkuettaan.
Riksman – Jokerit
• Alussa lähes työtön oman joukkueen ollessa täysin niskan päällä, ei helppo asetelma lähteä peliin tuntuman jne vuoksi
• Liikkuminen hyvää ja erittäin selkeää, antaa itselleen lähes joka tilanteessa aina mahdollisuuden torjua
• Ylikorostunut lumikolan/poikkimailan käyttö haittaa peliä aika tavalla
Maalit
1. Tyypillinen tilanne/maali Riksmanille jossa liiallinen poikkimailan käyttö korostui / kostautui. Oli valmiiksi jäissä poikkimailassa kun syöttö tuli räpylän puolelta kilvelle > laukaus suoraan ylös > ei ehtinyt saada kilpikättä jäästä irti/ylös ajoissa.
2. Toisessa maalissa Riksman teki kaiken oikein, mutta nopea sivusiirto tuossa lähitilanteessa ei jättänyt maalivahdille mahdollisuuksia.
3. Sama homma kolmannessa maalissa itse laukauksen suhteen, mv:lla ei saumaa. Rebound lyötiin ”100-0” sisään. Ainoa lääke olisi ollut parempi kiekon kontrollointi ennen reboundin syntymistä.
4. Ja taas vailla mahdollisuuksia. IFK pääsi lyömään suoraan ”vastapalloon” läheltä ylös.
5. Oma pelaaja teki tässä laukauksessa pahasti maskia Riksmanille, joka tämän takia ajoitti torjuntansa väärin ja meni jäihin liian pehmeästi & myöhässä. Samalla antoi vielä pakan hajota ja päästi mailan nousemaan ylös jolloin länget oli todella auki.
6. Viimeinen maali päästiin tekemään suoraan keskeltä sisään aivan vapaasti, mutta tässä tilanteessa maalintekoa helpotti myös maalivahdin turha valuminen sisälle ja näin laukaisukulman avaaminen maalintekijälle.
Pitkämäki – IFK
• Ensimmäisessä erässä todella paljon töitä ja sitten taas viimeisen erän ajan käytännössä työtön
• Puutteellinen poikkiliike kiinnitti huomiota ja turhan usein jäihin mentyään jouttu seuraamaan tilanteita heittäytymällä ”fudismaisesti” pää edellä tilanteeseen tämän puutteen vuoksi
• Poikkiliikkeen puutteen (tukijalan potku) koittaa korvata myös kurotuksilla
• Pelasi suorat tilanteet ja laukaukset, joissa poikkiliikettä ei tarvittu, oikein hyvin ja selkeästi
• Suurimmassa osassa tilanteita (suorat edestä) kintaat erittäin hyvin kropan edessä mahdollistaen maksimi peiton ja liikeradat
• Kun tilanteet siirtyvät lähemmäksi vetää kädet taakse ja avaa laukaisukulmaa turhan takia
• Lähitilanteissa lumikolan/poikkimailan käyttö lähes 100% eli ongelmallisen suuri ja tuo liikkumiseen sekä peittopinta-alaan suurta haavoittuvuutta
Maalit
1. AV-maali jossa pelasi räpyläpuolen lähitilanteen poikkimailalla ja hukkasi reboundin joka meni kilpipuolelle. Helppo tehtävä laittaa kilpipuolelta kiekko tyhjiin. Vaikka olisi seurannutkin kiekkoa oikein, olisi ollut todella hankalassa asennossa liikkua torjuntaa johtuen tuosta poikkimailalla pelaamisesta
2. Toinen maali taas sitten täysin puolustuksen, mutta huomio kiinnittyi maalivahdin tekniikkaan. Poikkisyöttö räpyläpuolelta kilvelle ja Pitkämäen liike perustui täysin kurotukseen / oikean jalan ”hyppyyn” kun taas vasemman eli tukijalan työntö poikkiliikkeeseen jäi puutumaan täysin.
3. Kolmas maali näyttävä suora ohjaus maalin edestä johon ei ollut mitään saumaa reagoida. Rohkeampi peittäminen olisi ollut ainoa mahdollisuus torjuntaan.
Keskustelua aiheesta foorumilla: http://www.goaliepro.com/foorumi/viewtopic.php?p=31139#31139
Seurasin ottelun tv:stä ja kumpaakaan maalivahtia en ole valmentanut, joten seuraavat kommentit perustuvat täysin eilen näkemääni. Huomaa että vaikka ruodinkin maaleja, niin en tarkoita niiden kaikkien missään nimessä olevan maalivahdin vika, mutta MV-valmentajan rooli on olla kriittinen ja aina miettiä mitä MV olisi voinut tehdä paremmin pystyäkseen torjumaan huolimatta siitä mitä oma puolustus on tehnyt.
Puhtaasti teknisesti arvioiden olisin eilisen perusteella päätynyt valitsemaan Riksmanin ilman muuta joukkueeseeni (vaikka päästikin tuplamäärän maaleja verrattuna Pitkämäkeen) jos olisin ollut scouttaus mielessä matkassa ja arvioimassa tekniikka & kumpi näistä kahdesta pystyy paremmin kantamaan joukkuettaan.
Riksman – Jokerit
• Alussa lähes työtön oman joukkueen ollessa täysin niskan päällä, ei helppo asetelma lähteä peliin tuntuman jne vuoksi
• Liikkuminen hyvää ja erittäin selkeää, antaa itselleen lähes joka tilanteessa aina mahdollisuuden torjua
• Ylikorostunut lumikolan/poikkimailan käyttö haittaa peliä aika tavalla
Maalit
1. Tyypillinen tilanne/maali Riksmanille jossa liiallinen poikkimailan käyttö korostui / kostautui. Oli valmiiksi jäissä poikkimailassa kun syöttö tuli räpylän puolelta kilvelle > laukaus suoraan ylös > ei ehtinyt saada kilpikättä jäästä irti/ylös ajoissa.
2. Toisessa maalissa Riksman teki kaiken oikein, mutta nopea sivusiirto tuossa lähitilanteessa ei jättänyt maalivahdille mahdollisuuksia.
3. Sama homma kolmannessa maalissa itse laukauksen suhteen, mv:lla ei saumaa. Rebound lyötiin ”100-0” sisään. Ainoa lääke olisi ollut parempi kiekon kontrollointi ennen reboundin syntymistä.
4. Ja taas vailla mahdollisuuksia. IFK pääsi lyömään suoraan ”vastapalloon” läheltä ylös.
5. Oma pelaaja teki tässä laukauksessa pahasti maskia Riksmanille, joka tämän takia ajoitti torjuntansa väärin ja meni jäihin liian pehmeästi & myöhässä. Samalla antoi vielä pakan hajota ja päästi mailan nousemaan ylös jolloin länget oli todella auki.
6. Viimeinen maali päästiin tekemään suoraan keskeltä sisään aivan vapaasti, mutta tässä tilanteessa maalintekoa helpotti myös maalivahdin turha valuminen sisälle ja näin laukaisukulman avaaminen maalintekijälle.
Pitkämäki – IFK
• Ensimmäisessä erässä todella paljon töitä ja sitten taas viimeisen erän ajan käytännössä työtön
• Puutteellinen poikkiliike kiinnitti huomiota ja turhan usein jäihin mentyään jouttu seuraamaan tilanteita heittäytymällä ”fudismaisesti” pää edellä tilanteeseen tämän puutteen vuoksi
• Poikkiliikkeen puutteen (tukijalan potku) koittaa korvata myös kurotuksilla
• Pelasi suorat tilanteet ja laukaukset, joissa poikkiliikettä ei tarvittu, oikein hyvin ja selkeästi
• Suurimmassa osassa tilanteita (suorat edestä) kintaat erittäin hyvin kropan edessä mahdollistaen maksimi peiton ja liikeradat
• Kun tilanteet siirtyvät lähemmäksi vetää kädet taakse ja avaa laukaisukulmaa turhan takia
• Lähitilanteissa lumikolan/poikkimailan käyttö lähes 100% eli ongelmallisen suuri ja tuo liikkumiseen sekä peittopinta-alaan suurta haavoittuvuutta
Maalit
1. AV-maali jossa pelasi räpyläpuolen lähitilanteen poikkimailalla ja hukkasi reboundin joka meni kilpipuolelle. Helppo tehtävä laittaa kilpipuolelta kiekko tyhjiin. Vaikka olisi seurannutkin kiekkoa oikein, olisi ollut todella hankalassa asennossa liikkua torjuntaa johtuen tuosta poikkimailalla pelaamisesta
2. Toinen maali taas sitten täysin puolustuksen, mutta huomio kiinnittyi maalivahdin tekniikkaan. Poikkisyöttö räpyläpuolelta kilvelle ja Pitkämäen liike perustui täysin kurotukseen / oikean jalan ”hyppyyn” kun taas vasemman eli tukijalan työntö poikkiliikkeeseen jäi puutumaan täysin.
3. Kolmas maali näyttävä suora ohjaus maalin edestä johon ei ollut mitään saumaa reagoida. Rohkeampi peittäminen olisi ollut ainoa mahdollisuus torjuntaan.
Keskustelua aiheesta foorumilla: http://www.goaliepro.com/foorumi/viewtopic.php?p=31139#31139
keskiviikkona, syyskuuta 24, 2008
SM-liigan MV-katsaus 24.9
Tässä nopea katsaus oman ”suppean näkemykseni” kautta siihen kuinka näen tämän hetken liigamaalivahdit ja heidän suorituksensa. Käsitellään nämä herrat siinä järjestyksessä kun he ovat liigan torjuntatilastoissa torjuntaprosentin mukaan sijoittuneet. Vaikka tässä joitain ennustuksia esitänkin, niin on todennäköistä että monet asiat muuttuvat vielä kauden mittaan ja osoittavat useat ennustukset vääriksi. Tässä onkin jääkiekon suola, ennalta arvaaminen/ennustaminen on vaikeaa.
1. Mika Oksa, Kalpa. Todella positiivinen yllätys. Ainakin tässä vaiheessa näyttää päässeen eroon vanhasta ongelmastaan ylisijoittumisesta. Kuinka paljon positiivista vaikusta on tuonut uusi maalivahtivalmentaja Kimmo Kapanen?
2. Petri Vehanen, Lukko. jatkanut todella vankkoja otteitaan viime kauden tapaan. Itse asiassa aloittanut odotuksia paremmin ottaen huomioon kesäkauden harjoitteluun ja treenipeleihin osallistumista rajoittaneet kantapäiden leikkaukset.
3. Juuso Riksman, Jokerit. Myös positiivinen yllättäjä pienten alkuvaikeuksien jälkeen. Rikkonaisen edelliskauden jälkeen otteet jopa yllättävän hyviä jo näin aikaisessa vaiheessa. Erityinen hatunnosto Blues nollapelistä.
4. Ville Hostikka, Saipa. Kakkosen statuksella kauteen lähtenyt Hostikka on nostanut osakkeitaan huimasti alun peleissä. Todellinen yllättäjä jos taso pysyy näin ylhäällä.
5. Bernd Brückler, Blues. Aloittanut odotetulla hyvällä tasolla eikä ole näyttänyt merkkejä viime kauden playoffsien hapuiluista ja helpoista maaleista. Varmasti runkosarjassa yksi parhaista maalivahdeista jonka todelliset näyttö annetaan sitten suosikkien maalilla playoff paineissa.
6. Niko Hovinen, Pelicans. Jokereissa aliarvostettu maalivahti joka on ollut alkukauden yllättäjistä suurimpia. Saanut peliinsä itseluottamusta ja varmasti myös Pasi Nurmisen avulla löytänyt torjuntoihinsa kaivattua poikkiliikettä. Nyt näyttää siltä että onneksi Jokereiden ”maalivahtivalmennus” ei ehtinyt pilata tätä nuorta lupausta. Nollapelit kovia näyttöjä.
7. Sinuhe Wallinheimo, JYP. Veteraani suorittaa rutiinilla ja edelleen korkealla tasolla.
8. Tuomas Tarkki, Kärpät. Otteet ailahdelleet hieman, tosin näin on ollut koko joukkueen laita. Tarkin tarvitsee nostaa tasoaan jonkin verran viedäkseen joukkueensa takaisin varteenotettavaksi voittajakandidaatiksi.
9. Mikko Koskinen, Blues. Tämäkin nuori mies kuuluu positiivisiin yllättäjiin tuurattuaan Bruckleria menestyksekkäästi kahdessa perättäisessä pelissä. Torjuntatekniikka ja liikkuminen mennyt selvästi eteenpäin.
10. Eero Kilpeläinen, Ässät. Eeron otteita en ole juuri päässyt näkemään, joten kommentoiminen on vaikeaa vielä tässä vaiheessa.
11. Aleksis Ahlqvist, IFK. Kaksi peliä joista toinen todella hieno suoritus ja toisessa romahtaminen lopussa. Alkaa hautautumaan IFK:ssa penkille eikä ole pystynyt kehittämään peliään odotusten mukaisesti.
12. Teemu Lassila, HPK. Selkeästi rakentanut pelitapaansa uusiksi valmentajansa Jari Kaarelan kanssa. Ajoituksellisesti pelaa paljon entistä maltillisemmin ja lukee tilanteet sen sijaan että ennakoi. Nousee kyllä tilastoissa kunhan saa joukkueelta hieman alkukautta enemmän tukea ja pääsee myös pelaamaan kotiyleisön edessä.
13. Harri Säteri, Tappara. Kovaan kouluun joutunut nuori mies, joka kuitenkin ottanut haasteen vastaan hyvin. Tulee parantamaan peliään varmasti ja uskon että ottaa ykkösen manttelin kauden mittaan joukkueessaan. Parkkilan valmennus varmasti auttaa pelin kehittämisessä.
14. Mika Lehto, Tappara. Kehitys pysähtynyt paikoilleen ja todennäköisesti edessä rooli kakkosena.
15. Iiro Tarkki, Saipa. Väläytellyt osaamistaan, mutta kaipaa vielä tasaisuutta otteisiin. Omaa potentiaalia mennä todella pitkälle.
16. Mika Järvinen, Kalpa. Otteet eivät ole vastanneet odotuksia. Ykköstorjujan roolia tarjottiin lautasella, mutta ei osannut vielä ottaa sitä vastaan.
17. Juha Pitkämäki, IFK. Uskomattoman huono kauden alku ja epätasaiset otteet. Totuuden nimissä ei joukkueen tukikaan ollut paras mahdollinen, mutta kuinka paljon joukkueen epävarmuudesta sitten heijastuu/aiheutuu Pitkämäen omista epävarmoista otteista? Joukkueen on tunnetusti paha pelata omaa peliään jos ei luottamus puolustuksen ja maalivahdin välillä toimi. Maalivahtivalmennuksella on runsaasti töitä saada mies omalle tasolleen.
18. Hannu Toivonen, Ilves. Selkeä pettymys. Akrobaattinen Toivonen ei ole vastannut odotuksia, tosin on 100% varmaa että otteet tulevat paranemaan. MV-valmennus ja miehen oma työmoraali on kunnossa joten odotellaan ja katsotaan miten otteen kohentuvat.
19. Pekka Tuokkola, JYP. Vähän peliaikaa enkä ole päässyt otteita näkemään, joten jätän hänenkin kommentoimisen myöhempään ajankohtaan.
1. Mika Oksa, Kalpa. Todella positiivinen yllätys. Ainakin tässä vaiheessa näyttää päässeen eroon vanhasta ongelmastaan ylisijoittumisesta. Kuinka paljon positiivista vaikusta on tuonut uusi maalivahtivalmentaja Kimmo Kapanen?
2. Petri Vehanen, Lukko. jatkanut todella vankkoja otteitaan viime kauden tapaan. Itse asiassa aloittanut odotuksia paremmin ottaen huomioon kesäkauden harjoitteluun ja treenipeleihin osallistumista rajoittaneet kantapäiden leikkaukset.
3. Juuso Riksman, Jokerit. Myös positiivinen yllättäjä pienten alkuvaikeuksien jälkeen. Rikkonaisen edelliskauden jälkeen otteet jopa yllättävän hyviä jo näin aikaisessa vaiheessa. Erityinen hatunnosto Blues nollapelistä.
4. Ville Hostikka, Saipa. Kakkosen statuksella kauteen lähtenyt Hostikka on nostanut osakkeitaan huimasti alun peleissä. Todellinen yllättäjä jos taso pysyy näin ylhäällä.
5. Bernd Brückler, Blues. Aloittanut odotetulla hyvällä tasolla eikä ole näyttänyt merkkejä viime kauden playoffsien hapuiluista ja helpoista maaleista. Varmasti runkosarjassa yksi parhaista maalivahdeista jonka todelliset näyttö annetaan sitten suosikkien maalilla playoff paineissa.
6. Niko Hovinen, Pelicans. Jokereissa aliarvostettu maalivahti joka on ollut alkukauden yllättäjistä suurimpia. Saanut peliinsä itseluottamusta ja varmasti myös Pasi Nurmisen avulla löytänyt torjuntoihinsa kaivattua poikkiliikettä. Nyt näyttää siltä että onneksi Jokereiden ”maalivahtivalmennus” ei ehtinyt pilata tätä nuorta lupausta. Nollapelit kovia näyttöjä.
7. Sinuhe Wallinheimo, JYP. Veteraani suorittaa rutiinilla ja edelleen korkealla tasolla.
8. Tuomas Tarkki, Kärpät. Otteet ailahdelleet hieman, tosin näin on ollut koko joukkueen laita. Tarkin tarvitsee nostaa tasoaan jonkin verran viedäkseen joukkueensa takaisin varteenotettavaksi voittajakandidaatiksi.
9. Mikko Koskinen, Blues. Tämäkin nuori mies kuuluu positiivisiin yllättäjiin tuurattuaan Bruckleria menestyksekkäästi kahdessa perättäisessä pelissä. Torjuntatekniikka ja liikkuminen mennyt selvästi eteenpäin.
10. Eero Kilpeläinen, Ässät. Eeron otteita en ole juuri päässyt näkemään, joten kommentoiminen on vaikeaa vielä tässä vaiheessa.
11. Aleksis Ahlqvist, IFK. Kaksi peliä joista toinen todella hieno suoritus ja toisessa romahtaminen lopussa. Alkaa hautautumaan IFK:ssa penkille eikä ole pystynyt kehittämään peliään odotusten mukaisesti.
12. Teemu Lassila, HPK. Selkeästi rakentanut pelitapaansa uusiksi valmentajansa Jari Kaarelan kanssa. Ajoituksellisesti pelaa paljon entistä maltillisemmin ja lukee tilanteet sen sijaan että ennakoi. Nousee kyllä tilastoissa kunhan saa joukkueelta hieman alkukautta enemmän tukea ja pääsee myös pelaamaan kotiyleisön edessä.
13. Harri Säteri, Tappara. Kovaan kouluun joutunut nuori mies, joka kuitenkin ottanut haasteen vastaan hyvin. Tulee parantamaan peliään varmasti ja uskon että ottaa ykkösen manttelin kauden mittaan joukkueessaan. Parkkilan valmennus varmasti auttaa pelin kehittämisessä.
14. Mika Lehto, Tappara. Kehitys pysähtynyt paikoilleen ja todennäköisesti edessä rooli kakkosena.
15. Iiro Tarkki, Saipa. Väläytellyt osaamistaan, mutta kaipaa vielä tasaisuutta otteisiin. Omaa potentiaalia mennä todella pitkälle.
16. Mika Järvinen, Kalpa. Otteet eivät ole vastanneet odotuksia. Ykköstorjujan roolia tarjottiin lautasella, mutta ei osannut vielä ottaa sitä vastaan.
17. Juha Pitkämäki, IFK. Uskomattoman huono kauden alku ja epätasaiset otteet. Totuuden nimissä ei joukkueen tukikaan ollut paras mahdollinen, mutta kuinka paljon joukkueen epävarmuudesta sitten heijastuu/aiheutuu Pitkämäen omista epävarmoista otteista? Joukkueen on tunnetusti paha pelata omaa peliään jos ei luottamus puolustuksen ja maalivahdin välillä toimi. Maalivahtivalmennuksella on runsaasti töitä saada mies omalle tasolleen.
18. Hannu Toivonen, Ilves. Selkeä pettymys. Akrobaattinen Toivonen ei ole vastannut odotuksia, tosin on 100% varmaa että otteet tulevat paranemaan. MV-valmennus ja miehen oma työmoraali on kunnossa joten odotellaan ja katsotaan miten otteen kohentuvat.
19. Pekka Tuokkola, JYP. Vähän peliaikaa enkä ole päässyt otteita näkemään, joten jätän hänenkin kommentoimisen myöhempään ajankohtaan.
perjantaina, syyskuuta 19, 2008
Maalivahtivalmentajan tärkeys huipulla
Olen itse valmentanut vuosien ajan maalivahteja joilla on ikää mittarissa yli keskiarvon ja ylivoimaisesti pisimpään olen työskennellyt Ari Sulanderin kanssa jolla tulee 40v täyteen kuluvan kauden aikana. Todella usein tulee ihmisiltä kysymyksiä tyyliin ”Tarviiko tuon ikäinen enää valmentajaa?” tai ”Voiko sen ikäiselle enää opettaa mitään uutta”?
Vastauksena voin kertoa että maalivahtivalmentaja on todella tärkeä tukihenkilö ja apu kokeneellekin & huipputasolla pelaavalle maalivahdille, mutta kokeneen maalivahdin kanssa ei pärjää kuka tahansa valmentaja. Ensimmäinen ja tärkein asia joka sanelee yhteistyön tuloksellisuuden on molemminpuolinen luottamus. Kokeneen maalivahdin valmentaminen vaatii todella paljon valmentajalta ja harjoituksiin ei todellakaan mennä vetämään jotain ”vakiosettiä” virkamiesasenteella.
Miksi kokenut maalivahti tarvitsee omaa valmentajaa?
MV pelaa todella vastuullisella paikalla ja virheet näkyvät heti tulostaululla. Tämä ei ole helppo vastuu kantaa yksinään, varsinkaan silloin kun joukkueen peli ja tulokset eivät vastaa odotuksia. Maalivahtivalmentaja on kauden aikana hyvin paljon myös henkinen valmentaja joka jakaa paineet ja vastuun valmennettavansa kanssa ja auttaa prosessoimaan eri tilanteet henkisesti oikein. Monesti pelikauden aikana juuri tämä henkinen puoli on se tärkein ruutu jota maalivahtivalmentaja työstää. Tulokset ovat usein hyvin näkyvissä myös kun tarkastellaan maalivahtien suorittamista eri seuroissa ja missä kunnossa maalivahtivalmennus on vuosien aikana ollut. Ei ole vaikea väittää että sellaiset valmentajat kuten Urpo Ylönen ovat alansa huippuja juuri tällä alueella kun katsoo tuloksia vuosien ajalta. TPS on tuottanut lukuisia huippuvahteja kun taas toiset suomalaisjoukkueet ovat samaan aikaan hukanneet lukuisia kykyjä ja käyttäneet huikeita määriä maalivahteja vuorollaan floppaamassa seuran paidassa.
Toinen asia on urheilijan tekninen kehittäminen yksilönä. Katsokaa vaikka noita maalivahteja jotka ovat jatkaneet uraansa normaalia pidempään. Yleensä heidän takaansa löytyy yhteisenä nimittäjänä osaava maalivahtivalmentaja jonka kanssa urheilija on voinut vuodesta toiseen kehittää peliään ja tekniikkaansa. Jääkiekko muuttuu koko ajan, peli nopeutuu ja varusteet kehittyvät. On selvää ettei maalivahti voi pelata vuodesta toiseen samalla tavoin ja pysyä huipputasolla. Samoin se on henkisesti myös todella raskasta. On hyvä saada luotua oma ohjelma joka vuosi ja kehittää peliään sen sijaan että hallille tullaan ”just another day at the office” menttaliteetilla ja sitten ihmetellään kun tuloksia ei enää synnykään. Ilman osaavaa maalivahtivalmentajaa on mv:n lähes mahdotonta kehittää omaa peliään joka vuosi moderniin ja hänelle oikeaan persoonalliseen suuntaan. Vaatii todella paljon silmää, kokemusta, osaamista ja kommunikointitaitoa valmentajalta jotta hän pystyy auttamaan valmennettavaansa ja viemään tämän peliä oikeaan suuntaan. Juuri tämä työ on sitä asian ydintä josta itse nautin eniten. Hyvä yhteistyö maalivahdin kanssa jossa me haemme todellakin yhdessä ne oikeat tavat, muutokset ja käytettävät metodit on ainoa tie jatkuvaan kehitykseen. Tämä on kovaa työtä jossa peliä (itse pelin muutoksia sekä oman maalivahdin toimintaa) tulee analysoida jatkuvasti ja olla aina muutoksen hermolla.
Sulo ja Nikke esimerkkeinä
Sulo vetää jo 11:sta kauttaan ZSC Lionsin itseoikeutettuna ykkösenä Sveitsin sarjassa. Tämä on omalla tavallaan ennätysmäistä kun ottaa huomioon Sulon iän ja Sveitsin sarjan raadollisuuden ulkomaalaisvahvistusten osalta suhteelta heidän suorituksiinsa. Sulo on kuitenkin tuonut Zurichiin jo 3 mestaruutta kuten toi aikanaan Jokereillekin. Ennen Sulon tuloa ei ZSC ollut muutamaan vuosikymmeneen mestaruudella juhlinut ja eipä ole Jokeritkaan yhtä useampaa kertaa Sulon lähdön jälkeen kirkkaimpia mitaleja kaulaansa ripustanut. Sulo jatkaa huipputasolla korkean työmoraalinsa ansiosta ja on kaiken krediitin ansainnut. Se että Sulo on pystynyt peliään kehittämään huimasti moderniin suuntaan kertoo vaan siitä kuinka fiksusta kaverista on kyse. Maalivahtivalmentajalle kyseessä on erityisen kiitollinen valmennettava ja tuloksissa merkittävää osaa näyttelee varmasti pitkä yhteistyömme ja hyvä luottamussuhde.
Nikke Bäckström on toinen hyvä esimerkki mitä voidaan valmennuksella tehdä. Kolmena viime kesänä on miehen tyyli rakennettu uusiksi poikkiliikkeen ja torjunta-asennon osalta melko pitkälle sekä viety liikkumista ja mailapeliä eteenpäin. Kun aloitimme Niken kanssa yhteistyön teimme ensin tarkat analyysit videoiden ja tietokonesimulaatioiden avulla. Tämän jälkeen laadin ehdotuksen mitä lähdemme muuttamaan ja täytyy myöntää että tuolloin ajatus isoista muutoksista hieman hirvitti, sillä olihan Nikke juuri allekirjoittanut ensimmäisen NHL sopimuksensa. Nikke kuitenkin uskoi asiaan ja laittoi itsensä täysillä peliin. Muistan vielä kun kysyin ensimmäisen kerran että: ”Uskalletaanko lähteä heti tekemään näin suuria muutoksia?” Vastaus tuli välittömästi: ”Sinähän se valmentaja olet!” Saimme heti alusta lähtien hyvän yhteistyön aikaan ja siihen varmasti auttoi jäällä mukana ollut Sulo joka kertoi omista kokemuksistaan ja mitä olimme hänen kanssaan tehneet aiempina vuosina. Nyt joka tapauksessa Niken peli on aivan erilaista kuin SM-liigan aikana ja noita muutoksia ei kokenutkaan maalivahti pysty itse ajamaan sisään ilman valmentajan apua.
Tämä kausi
Itselleni tämä kausi on aika erilainen kuin aiemmat. Edelleen käyn säännöllisesti Zurichissä ja teemme myös Sulon kanssa paljon etätyötä videoiden jne avulla sekä useamman kerran viikossa puhelimitse.
Niken kanssa olemme ottaneet myös käyttöön säännölliset pelianalyysit ja niiden seuraamisen & palautteen etänä.
Se missä tulee suuri ero on se että ensimmäistä kertaa sitten 2002 kun muutin takaisin Suomeen USA:sta ei minulla ole Suomessa minkään joukkueen maalivahteja valmennuksessa. Jää taas aikaa vielä enemmän etävalmennettavien auttamiseen, matkustamiseen sekä pitkästä aikaa jopa itse pelaamiseen. Tälläkin viikolla jäällä itse vermeet päällä 4 kertaa. Täytyy myöntää että alkaa ainakin näin aluksi hieman painaa jaloissa, mutta mukava taas katsella kiekkoa hieman enemmän tuolta maskin takaa.
Vastauksena voin kertoa että maalivahtivalmentaja on todella tärkeä tukihenkilö ja apu kokeneellekin & huipputasolla pelaavalle maalivahdille, mutta kokeneen maalivahdin kanssa ei pärjää kuka tahansa valmentaja. Ensimmäinen ja tärkein asia joka sanelee yhteistyön tuloksellisuuden on molemminpuolinen luottamus. Kokeneen maalivahdin valmentaminen vaatii todella paljon valmentajalta ja harjoituksiin ei todellakaan mennä vetämään jotain ”vakiosettiä” virkamiesasenteella.
Miksi kokenut maalivahti tarvitsee omaa valmentajaa?
MV pelaa todella vastuullisella paikalla ja virheet näkyvät heti tulostaululla. Tämä ei ole helppo vastuu kantaa yksinään, varsinkaan silloin kun joukkueen peli ja tulokset eivät vastaa odotuksia. Maalivahtivalmentaja on kauden aikana hyvin paljon myös henkinen valmentaja joka jakaa paineet ja vastuun valmennettavansa kanssa ja auttaa prosessoimaan eri tilanteet henkisesti oikein. Monesti pelikauden aikana juuri tämä henkinen puoli on se tärkein ruutu jota maalivahtivalmentaja työstää. Tulokset ovat usein hyvin näkyvissä myös kun tarkastellaan maalivahtien suorittamista eri seuroissa ja missä kunnossa maalivahtivalmennus on vuosien aikana ollut. Ei ole vaikea väittää että sellaiset valmentajat kuten Urpo Ylönen ovat alansa huippuja juuri tällä alueella kun katsoo tuloksia vuosien ajalta. TPS on tuottanut lukuisia huippuvahteja kun taas toiset suomalaisjoukkueet ovat samaan aikaan hukanneet lukuisia kykyjä ja käyttäneet huikeita määriä maalivahteja vuorollaan floppaamassa seuran paidassa.
Toinen asia on urheilijan tekninen kehittäminen yksilönä. Katsokaa vaikka noita maalivahteja jotka ovat jatkaneet uraansa normaalia pidempään. Yleensä heidän takaansa löytyy yhteisenä nimittäjänä osaava maalivahtivalmentaja jonka kanssa urheilija on voinut vuodesta toiseen kehittää peliään ja tekniikkaansa. Jääkiekko muuttuu koko ajan, peli nopeutuu ja varusteet kehittyvät. On selvää ettei maalivahti voi pelata vuodesta toiseen samalla tavoin ja pysyä huipputasolla. Samoin se on henkisesti myös todella raskasta. On hyvä saada luotua oma ohjelma joka vuosi ja kehittää peliään sen sijaan että hallille tullaan ”just another day at the office” menttaliteetilla ja sitten ihmetellään kun tuloksia ei enää synnykään. Ilman osaavaa maalivahtivalmentajaa on mv:n lähes mahdotonta kehittää omaa peliään joka vuosi moderniin ja hänelle oikeaan persoonalliseen suuntaan. Vaatii todella paljon silmää, kokemusta, osaamista ja kommunikointitaitoa valmentajalta jotta hän pystyy auttamaan valmennettavaansa ja viemään tämän peliä oikeaan suuntaan. Juuri tämä työ on sitä asian ydintä josta itse nautin eniten. Hyvä yhteistyö maalivahdin kanssa jossa me haemme todellakin yhdessä ne oikeat tavat, muutokset ja käytettävät metodit on ainoa tie jatkuvaan kehitykseen. Tämä on kovaa työtä jossa peliä (itse pelin muutoksia sekä oman maalivahdin toimintaa) tulee analysoida jatkuvasti ja olla aina muutoksen hermolla.
Sulo ja Nikke esimerkkeinä
Sulo vetää jo 11:sta kauttaan ZSC Lionsin itseoikeutettuna ykkösenä Sveitsin sarjassa. Tämä on omalla tavallaan ennätysmäistä kun ottaa huomioon Sulon iän ja Sveitsin sarjan raadollisuuden ulkomaalaisvahvistusten osalta suhteelta heidän suorituksiinsa. Sulo on kuitenkin tuonut Zurichiin jo 3 mestaruutta kuten toi aikanaan Jokereillekin. Ennen Sulon tuloa ei ZSC ollut muutamaan vuosikymmeneen mestaruudella juhlinut ja eipä ole Jokeritkaan yhtä useampaa kertaa Sulon lähdön jälkeen kirkkaimpia mitaleja kaulaansa ripustanut. Sulo jatkaa huipputasolla korkean työmoraalinsa ansiosta ja on kaiken krediitin ansainnut. Se että Sulo on pystynyt peliään kehittämään huimasti moderniin suuntaan kertoo vaan siitä kuinka fiksusta kaverista on kyse. Maalivahtivalmentajalle kyseessä on erityisen kiitollinen valmennettava ja tuloksissa merkittävää osaa näyttelee varmasti pitkä yhteistyömme ja hyvä luottamussuhde.
Nikke Bäckström on toinen hyvä esimerkki mitä voidaan valmennuksella tehdä. Kolmena viime kesänä on miehen tyyli rakennettu uusiksi poikkiliikkeen ja torjunta-asennon osalta melko pitkälle sekä viety liikkumista ja mailapeliä eteenpäin. Kun aloitimme Niken kanssa yhteistyön teimme ensin tarkat analyysit videoiden ja tietokonesimulaatioiden avulla. Tämän jälkeen laadin ehdotuksen mitä lähdemme muuttamaan ja täytyy myöntää että tuolloin ajatus isoista muutoksista hieman hirvitti, sillä olihan Nikke juuri allekirjoittanut ensimmäisen NHL sopimuksensa. Nikke kuitenkin uskoi asiaan ja laittoi itsensä täysillä peliin. Muistan vielä kun kysyin ensimmäisen kerran että: ”Uskalletaanko lähteä heti tekemään näin suuria muutoksia?” Vastaus tuli välittömästi: ”Sinähän se valmentaja olet!” Saimme heti alusta lähtien hyvän yhteistyön aikaan ja siihen varmasti auttoi jäällä mukana ollut Sulo joka kertoi omista kokemuksistaan ja mitä olimme hänen kanssaan tehneet aiempina vuosina. Nyt joka tapauksessa Niken peli on aivan erilaista kuin SM-liigan aikana ja noita muutoksia ei kokenutkaan maalivahti pysty itse ajamaan sisään ilman valmentajan apua.
Tämä kausi
Itselleni tämä kausi on aika erilainen kuin aiemmat. Edelleen käyn säännöllisesti Zurichissä ja teemme myös Sulon kanssa paljon etätyötä videoiden jne avulla sekä useamman kerran viikossa puhelimitse.
Niken kanssa olemme ottaneet myös käyttöön säännölliset pelianalyysit ja niiden seuraamisen & palautteen etänä.
Se missä tulee suuri ero on se että ensimmäistä kertaa sitten 2002 kun muutin takaisin Suomeen USA:sta ei minulla ole Suomessa minkään joukkueen maalivahteja valmennuksessa. Jää taas aikaa vielä enemmän etävalmennettavien auttamiseen, matkustamiseen sekä pitkästä aikaa jopa itse pelaamiseen. Tälläkin viikolla jäällä itse vermeet päällä 4 kertaa. Täytyy myöntää että alkaa ainakin näin aluksi hieman painaa jaloissa, mutta mukava taas katsella kiekkoa hieman enemmän tuolta maskin takaa.
torstaina, syyskuuta 11, 2008
Sarjat alkavat –Valmennettavat valmiina
Viime viikolla oli sitten tämän kesän vihoviimeinen spesiaalijää kun Nikke Bäckströmin kanssa kerrattiin kesän aikana oikeille urille laitettua tekniikkaa. Muuta valmennettavani olivatkin jo ehtineet poistua omien joukkueidensa matkaan Sveitsiin ja USA:n suuntaan. kesällä saatiin paljon aikaan ja tässä hieman katsausta:
Ari Sulander, ZSC Lions – Veteraani jaksaa treenata kovalla sykkeellä ja 39v iästä huolimatta hioa peliään koko ajan modernimpaan suuntaan. Sulon kohdalla olemme myös muuttaneet treenaamista ja korvanneet raakoja puntteja soveltavalla harjoittelulla kuten myös lenkit korvattu fillari ja rullaluistelutreenillä. Jäällä Sulon peliä on viety edelleen taloudellisempaan suuntaan ja miehen sijoittumista optimoitu siten että on aina positiossa josta torjunta mahdollista pienellä ja nopealla liikkeellä.
Nikke Bäckström, Minnesota Wild - Viime kauden aikana tuli Nikelle kauden mittaan muutamia tekniikkavirheitä kauden aikaan ja samalla pelin ajoitus alkoi kärsimään. Nämä näkyivät varsinkin tietyissä MM-kisojen pelissä, mutta mies pystyi pienen palaveeraamisen jälkeen tekemään kesken kisoja todella hienon korjaavan liikkeen. Nyt ollaan kesän aikana poistettu noita virheitä sekä samalla pyritty kehittämään lyhyen poikkiliikkeen nopeutta, parantamaan mailapeliä sekä liikkumisen ajoitusta läpiajoissa. Kauden aikana analysoin 2-4 viikon välein Niken toimittamia pelinauhoituksia ja pyrimme jatkuvan seurannan avulla välttämään viime kaudella tapahtuneet tekniikka ja ajoitusongelmat. Erikoisuutena mainittakoon Niken osallistuminen ZSC:n treenileirille Saksan, Fussenissä.
Lukas Flueler, ZSC Lions – Nuori ja lupaava Flueler on ollut kovan ohjelman parissa koko kesän. Löysästi harjoitelleesta lahjakkaasta (ja hyvällä asenteella toimivasta) nuorukaisesta hiotaan huippu-urheilijaa ja niinpä treenimäärätkin ovat aivan muuta kuin mitä Sveitsiläiset ovat tottuneet tekemään. Mennyt samoilla määrillä kuin Sulo eli n 11 treeniä viikossa, mutta osiltaan ohjelma Sulon omaakin kovempi. Jäällä liikkuminen ja lähdöt edelleen liian hitaita ja tätä puolta tekniikasta hiotaan koko ajan.
Jan Ropponen, RIT Tigers – Toista kauttaan NCAA kiekkoa jenkeissä pelaava Jani on selkeästi kehittynyt ensimmäisellä yliopinkaudellaan ja kesän aikana on työtä jatkettu siitä mihin edellisenä vuonna jäätiin eli liikkuvuuden parantamiseen sekä tietyn hosumisen poistamiseen.
Lukuisa muitakin maalivahteja oli mukana harjoituksissa, kuten KooKoon Antti Härmä jne.
Nyt sitten on kausi pyörähtänyt käyntiin ja päästy ”normaali” rutiineihin. Koska en itse valmenna Suomessa mitään joukkuetta vakituisesti tällä kaudella on aikaa Sveitsin keikkojen jne lomassa taas pelata itsekin. Nyt kun muutama jää takana ”vermeet niskassa” niin täytyy todeta että on mukava vaihteeksi ehtiä itsekin pelaamaan. Eilen tuntui kuitenkin siltä että alkaa olla vanha kun oma entinen valmennettavani Marko Rantanen Jokeriajoilta 90-luvulta oli toisessa päässä maalissa ikämiestreeneissä.
keskiviikkona, heinäkuuta 09, 2008
Kesään jäät – Tekniikan etsikkoaikaa
Te joilla on mahdollisuus käydä kesällä mv-jäillä maalivahtivalmentajan kanssa olette onnekkaita, sillä tämä on todellakin aikaa jolloin voidaan korjata tekniikkaa ja rakentaa sitä oikeaan suuntaan enemmän kuin minään muuna aikana kaudesta.
Miksi näin?
· Akut on ladattu kauden jäljiltä
· Jää tuntuu taas muutaman kuukauden paussin jälkeen innostavalta
· Aikataulut on tehty sinun tarpeiden mukaan, ei joukkueen
· Valmentaja voi rakentaa ohjelmat yksilöllisesti vain sinulle
· Saadaan kerrankin riittävät määrät oikeita toistoja virheiden korjaukseen
· jne
Itse olen pyörittänyt omien valmennettavieni kanssa näitä kesän fokus mv-jäitä taas tuolta kesäkuun viimeiseltä viikolta yhdessä Ari Sulanderin, Nikke Bäckströmin ja Jani Ropposen kanssa. Valmennusapuna on mukana ollut myös Ale Jääskeläinen ja muita jäällä mukana käyneitä maalivahteja ovat mm Mikael Vuorio, Antti Härmä ja Riku Härmä.
Varsinkin Sulon ja Niken kanssa on todella motivoivaa tehdä töitä kun joka viikko näkee edistystä ja kuinka saadaan vietyä kokeneiden ammattilaistenkin tekniikkaa aimo askelin eteenpäin sekä karsittua kauden aikana mukaan tarttuneita pahoja tapoja ja/tai virheitä.
Nyt pyrimmekin saamaan kaiken mahdollisimman hyvin kohdalleen ennen kun joukkueiden omat training campit alkavat, sillä tuolloin alkaa meidän oma aikamme rajoittua ja joudumme toimimaan entistä enemmän joukkueen ehdoilla. Mielenkiintoinen tulee olemaan tämän kauden Zurichin leiri Saksan Fussenissä kun Suloa ja nuorta Lukas Flueleriä tulee mukaan vierailevana tähtenä kirittämään Nikke ennen kun hänen oman joukkueen ohjelmat starttaavat sitten Minnesotassa.
Tiedän että monille tämä ei ole mahdollista, mutta ideaalitilanteessa näin saa parhaat tulokset. Uskon että tulevaisuudessa päästään Suomessakin toteuttamaan tällaisia ohjlemia enenevässä määrin, mutta sitä ennen tarvitaan riittävästi suorituspaikkoja ja toivottavasti myös Jenkki/Kanukkityylisiä mv-harjoituskeskuksia saadaan Suomeen aikaan.
maanantaina, kesäkuuta 23, 2008
Suomiko maalivahtimaa – NHL draft 2008
Me olemme tottuneet pitämään maatamme varsinaisena maalivahtien hautomona ja onhan meillä todella hyvä edustus tälläkin hetkellä NHL eri NHL joukkueiden maalivahtiosastoilla. Mitä sitten tapahtui viime viikonvaihteessa Ottawan draft tilaisuudessa? Onko Suomalaismaalivahtien osaamisen taso laskenut, vai miksi meidät on unohdettu jopa niin että länsinaapurikin meni heittämällä ohi?
Kanadasta varattiin 17 maalivahtia Ruotsin ollessa kakkonen kolmella varauksella. USA, Suomi ja Venäjä saivat sitten tyytyä kukin yhteen varattuun maalivahtiin. Aika murskaavan tylyä ylivoimaa kanukeilta, vai mitä? Liigana OHL oli ylivoimainen ja 7 tämän liigan maalivahtia varttiin. Hyvänä kakkosena tuli sitten WHL josta varattiin 5 maalivahtia.
Tietysti nämä tulokset kertovat korutonta kieltä siitä kuinka tarkkaan Kanadan sarjoja seurataan ja että sieltä on paljon helpompi tulla huomatuksi kuin esimerkiksi Suomesta A-SM:stä, mutta on meidän muutenkin hyvä olla tässä hereillä. Kyseinen ikäluokka ei ole ollut mitenkään kovin esimerkillinen maalivahtien tason kantilta katsottuna ja HPK:sta Tapparaan siirtynyt Harri Säteri on lähes yksinään pitänyt 89 maalivahtien tasoa ylhäällä. Tällä kertaa on pakko myöntää ettei meillä ollut ketään toista ehdokastakaan tarjolla varattavaksi. Toivottavasti tilanne paranee tästä lähivuosina.
Vaikka meillä onkin kaiken kaikkiaan hyvä tilanne maalivahtivalmennuksen suhteen, niin parannettavaa löytyy varmasti. Jos olemme liian tyytyväisiä tilanteeseen emmekä suuntaa fokustamme maalivahtivalmennuksemme tason jatkuvaan kehittämiseen, niin tulevaisuudessa saattaa tällainen varaustilaisuuden tulos olla aivan normaali Suomen kannalta ja nämä tulokset tulevat alkavat vaikuttaa hyvin pian meidän NHL maalivahtienkin määrään.
torstaina, toukokuuta 08, 2008
Valmentajalla itsekritiikin aika
On taas se aika kaudesta jolloin tulisi kunnollisten analyysien olla valmiina ja niiden pohjalta tulee tehdä ohjelmat uutta valmistautumista kautta varten. Omien valmennettavieni suhteen tilanne on hiukan erilainen kun joillain jatkuu vielä pelit ja toisilta taas pelit loppuneet 4 viikkoa ja 3 viikkoa sitten eli analyysit ja ohjelmat ovat valmiina ja itse asiassa ensimmäinen toteutusviikko on jo käynnissä.
Kuinka analyysit tulee tehdä?
Itse lähden siitä että käyn läpi tarkkaan kaikki kauden aikaiset muistiinpanot, pelisuoritukset (tarpeen mukaan videot) ja peilaan näitä sitten suhteessa kauden aikaisiin treeniohjelmiin lähtien siitä kun aloitimme edellisen vuoden keväällä valmistautumisen menneeseen kauteen.
Ensimmäisenä poimin asiat jotka toimivat hyvin ja lisään ne listaan osioina joita tulemme käyttämään harjoitusohjelmissa.
Tämän jälkeen alkaa analyysin vaikein ja tärkein osa. Mikä ei toiminut, missä asiat eivät sujuneet niin kuin olimme suunnitelleet tai halunneet? Mistä nämä asiat johtuivat? Tässä kohtaa erottuvat kehittyvät/hyvät valmentajat aina massasta siinä että he lähtevät tiukan itsekritiikin kautta. Mitä minä olisin voinut tehdä toisin, kuinka olisin voinut paremmin auttaa maalivahtiani?
Vasta kun oma toiminta on analysoitu voi valmentaja lähteä analysoimaan muita tekijöitä ja niiden vaikutuksia tuloksiin. Muista kuitenkin että analyysiä tehdessäsi tulee sinun valmentajana ottaa huomioon tietyt raamit/faktat joiden mukaan joudut elämään ja vasta tämän jälkeen voit rakentaa ohjelman ja harjoittelun muuttuvat osiot sen mukaan mitä pystyt kontrolloimaan ja mihin pystyt vaikuttamaan.
Itse huomaan joka vuosi asioita joita olisi ollut parempi tehdä toisella tavalla ja jo kauden aikana olen tehnyt näistä asioista runsaasti muistiinpanoja joita on nyt uusia ohjelmia ja kausisuunnitelmaa tehdessä hyvä käydä läpi.
Koska pyrin valmentamaan maalivahteja yksilöinä on myös erityisen tärkeätä että valmennettavat antavat palautetta minulle ja kertovat kuinka itse näkevät asiat. Kokeneiden maalivahtien kanssa tämä rakentava kritiikki toimii hyvin ja valmennus on todellista tiimityötä. Sitten on myös toisenlaisia tapauksia ja nuoria maalivahteja jotka eivät rakentavaan kritiikkiin pysty ja silloin on valmentajan oma itsekritiikki enemmän kuin tarpeen.
Analysoi omaa toimintaasi – Ole kriittinen itsellesi – Pyri kehittymään valmentajan koko ajan – Mikä toimi viime kaudella ei välttämättä toimi enää tällä kaudella – Kehitä metodejasi koko ajan – Älä ota mitään itsestään selvyytenä vastaan – Ymmärrä aina miksi teet/teetät tiettyä asiaa tai harjoitusta
torstaina, maaliskuuta 27, 2008
Maalivahdit ja playoff paineet
Miksi maalivahtien otteet muuttuvat playoffseissa niin kovin usein siitä mitä olemme runkosarjassa tottuneet näkemään? Kauden aikana loistavia otteita esittänyt maalivahti päästää yllättäen pomppukiekkoja sisään jne? Mikä aiheuttaa tämän muutoksen ja onko siihen lääkkeitä?
Tarkastellaan tätä tilannetta hiukan lähemmin nyt kun 2 kierrosta semifinaaleja on takana. Toki tilanne voi muuttua vielä paljonkin, mutta varmasti tämä antaa meille hiukan perspektiiviä asioihin:
· Tappara – Lehto: Kummaa tason heilahtelua, välillä ottaa ihan maagisia koppeja ja tyyli/paketti todella hyvin kasassa. Sitten taas väliin laskee maaleja kuten eilen Aaltosen vedon etukulmasta kilven puolelta suoraan sisään samaan aikaan kun Lehto roikotti pystyasennossa kilpeä jäässä ja mailaa täysin turhassa lumikolassa. Lehdolla on kuitenkin kokemusta ja mies tietää miltä tuntuu voittaa mestaruus, tosin tuolloin hän pääsi puun takaa (ilman ennakkopaineita) maaliin Kuivalaisen tason laskettua luvattoman alas.· Kärpät – Tarkki: Kauden ajan tilastot hyvässä mallissa, mutta kv. ottelut eivät menneet ränniin Kärppien eikä maajoukkueenkaan kanssa, josta seurasi ilmeinen itseluottamusongelma ja tason lasku. Kärpät hankki vakuutukseksi HPK:sta Chiodon ja ainakin jonkin verran tuo tuntui auttaneen kun vastuu ei enää ollutkaan yksin Tarkin harteilla. Playoffseissa Tarkki on taas ollut päävastuunkantaja, mutta edelleen taso ailahtelee eikä mies ole vielä ainakaan päässyt viime kauden tasolleen. Toisella kaudella odotukset ovat aina korkeammalla kuin tuntemattoman maalivahdin kohdalla debyyttikaudella.
· Blues – Bruckler: Liigan paras maalivahti tällä kaudella vai maalivahti liigan parhaan puolustuksen takana? Tässä tuhannen taalan kysymys johon saadaan playareiden aikana vastaus. Joka tapauksessa maaleja on mennyt hiukan liikaa verrattuna runkosarjaan ja onpa sekään mahtunut jopa ”ikämiespompulla” sisään menneitä vetoja jotka eivät saa KOSKAAN mennä maaliin kauden tässä vaiheessa. Joukkueelta odotetaan mestaruutta ja minimissään finaalipaikkaa. Muutamat mailankäyttötilanteet ovat myös tuoneet peleihin hieman ”ylimääräistä” jännitystä! Paineita siis on silläkin suunnalla ja ei Brucks ole ennen pelannut samassa tilanteessa.
· Jokerit – Puurula: Puun takaa parrasvaloihin. Kuka olisi uskonut että Saipan 3-maalivahti on yksi mestaruustaiston avaintekijöistä kauden tässä vaiheessa? Pelicans sarjassa Jokerit etki riittävän malimäärän päästäen Puurulan pälkähästä, mutta Blues on toinen tarina. Nyt ei ole varaa ylimääräisiin maaleihin. Eilinen Osalan tekemä pelin avausmaali on hyvä esimerkki näistä. Sen maalin takia Bluesilla oli lopussa mahdollisuus tasoittaa, minkä joukkue sitten tekikin tuhoisin seurauksin Jokereille. Taso heilahtelee mutta joukkue pyrkii auttamaan maalivahtiaan uhrautuvasti, saa nähdä kuinka pitkälle tuo riittää. Toisaalta Puurula nousi rooliinsa aivan puun takaa Markkasen mystisen loukkaantumisen ansiosta ja voi pelata osittain ilman ennakkopaineita. Paineet ovat joukkueella ja Suomen jättävällä Doug Sheddenillä.
Mielenkiintoinen tilanne kaiken kaikkiaan. Kolme maalivahtia neljästä laskeneet tasoaan runkosarjasta ja yhden tasoa ei juuri saatu edes mitattua. Kuinka paljon kokemus auttaa näissä tilanteissa? Vastaan tähän että todella paljon! Jos vastakkain olisivat vaikkapa Nikke Bäckström ja Fredi Norrena eikä Bruckler ja Puurula, niin voisin vannoa maalivahtien nostaneen tasoaan entisestään playoffsien alettua. Kokemus on tärkeä osa tätä peliä ja MV:n suoritusta. On vaikea valmistautua käsittelemään paineita jos ei ole ollut siellä ennen. Vasta kun on tosipaikan edessä ennakko-odotukset niskassaan, niin tulee todellinen paineensietokyky esiin. Ennakko-odotukset ovat iso osa tätä kokemusta ja mitä useammin tuolla playareissa esiintyy, sitä paremmin oppii paineita käsittelemään
Toki poikkeuksiakin aina löytyy kuten esimerkiksi Kari Lehtonen joka johdatti Jokerit viimeisimpään seuran mestaruuksista. Toisaalta nuoret ja kokemattomat maalivahdit pääsevät usein pelaamaan näihin paikkoihin ilman suuria henkilökohtaisia ennakko-odotuksia kuten Tarkki viime kaudella.
Koska maalivahtipeli on niin avainasemassa, niin uskallan veikata että mestaruuden vie joukkue jonka maalivahti pystyy nostamaan tasoaan tästä eteenpäin eniten verrattuna aiempiin peleihin.
Mikäli mestaruus jaettaisiin pelkästään maalivahtiin kohdistuvien odotusten mukaisesti, niin olisi järjestys tänään kun 2 semifinaalipeliä on pelattu seuraava:
1. Blues – Bruckler
2. Tappara – Lehto
3. Kärpät – Tarkki
4. Jokerit – Puurula
Mutta näinhän ei asia ole ja MV on vain osa joukkuetta ja sen tulosta. Jos taas järjestys laitettaisiin kuosiin joukkueen koko materiaalin mukaan, olisi lopullinen järjestys seuraava:
1. Jokerit
2. Kärpät
3. Blues
4. Tappara
No, tämä on nyt vaan tällaista ääneen ajattelua. Joka tapauksessa seuraan mielenkiinnolla kuinka pelit etenevät ja maalivahdit nostavat tasoaan.
Jukka
PS. Sveitsin sarjassa ”vanha herra” Ari Sulander on jo osoittanut kokemuksen arvon ja vienyt ZSC Lionsin 4:n parhaan joukkoon pudottamalla runkosarjan kolmosen, Kloten Flyersin. Tällä hetkellä Zurich johtaa ottelusarjaa Davosia vastaan pelein 3-2 ja Sulo on varmasti avainasemassa sen suhteen meneekö joukkue finaaleihin vai ei.
tiistaina, maaliskuuta 18, 2008
Nuoren maalivahdin urakehitys
Maalivahdin tontti on sen verran tärkeä ja vaativa että todella harvoin saa seuran oma juniori todellisen näytön paikan ja riittävästi luottamusta liigajoukkueessa. Yleisin tie kulkee jonkun toisen seuran kautta (toki poikkeuksiakin löytyy) jossa nuori maalivahti saa sitten mahdollisuuden ja nousee pinnalle. Miksi näin?
Tähän ei varmasti ole yhtä helppoa vastausta, mutta yleisin syy on kuitenkin tulosurheilun raakuus. Kaikki hakevat tuloksia saman tien ja on paljon helpompaa ostaa ulkoa maalivahti jolla on kokemusta ennestään ja voittojakin jo plakkarissa. Maalivahdit myös usein ”kypsyvät” kantamaan vastuuta myöhemmin kuin lahjakkaat kenttäpelaajat, vai johtuuko tämäkin siitä että maalivahdeille ei tuota vastuuta anneta nuorena omissa seuroissaan? Nuorelle kenttäpelaajalle voidaan sallia virheitäkin 3 tai 4-kentässä silloin tällöin, mutta pelaava maalivahti on aina ”1-ketjussa” ja virheet näkyvät taululla.
Nikke Bäckström teki kasvattajaseurastaan IFK:sta lenkin aikanaan FPS:n, saipan ja AIK:n kautta Kärppiin. http://www.eurohockey.net/players/show_player.cgi?serial=639 Kuinka olisi käynyt jos ei mies olisi lähtenyt aikanaan maailmalle?
Entäs vaikka Iiro tarkki jolle ei juurikaan isompaa näytön paikkaa Raumalla tarjottu. Mestiksen Kokkolan ja KJT:n kautta takaisin Raumalle ja A:n riveihin. Sieltä taas SapKon kautta Saipaan jossa sitten paikka ja vastuu viimein aukesi moninaisten vaiheiden (kiitos Mikko Strömbergin loukkaantumisen). Tuskin olisi ura auennut kotiseuraan jäämällä tässäkään tapauksessa. http://www.eurohockey.net/players/show_player.cgi?serial=38214
Tarkastellaanpa seuraavaksi sitten muutaman vuoden takaisten ASM playoffsien parhaiden maalivahtien sijoittumista tänä päivänä ja uran tässä vaiheessa. Nämä maalinvahdithan olivat 05-06 playareissa seuraavat:
1 AHLQVIST Aleksis JYP 94.27
2 HÄRMÄ Antti Blues 92.59
3 KOIVISTO Petri Kärpät 91.50
4 HELENIUS Riku Ilve 91.25
5 HALLIKAINEN Joonas Jokeri 91.20
6 ENGREN Atte Lukko 91.18
Näistä Ahlqvist on saanut joitain pelejä IFK:n liigassa ja vuokralla välillä mm HPK:ssa, mutta ei kunnolla vastuuta ja kehitys on ainakin jossain mielessä pysähtynyt pääkaupunkiseudulle siirryttyään. Potentiaalia miehessä on kyllä vaikka mihin.
Härmä on vetänyt todella hyvä kauden KooKoossa Mestiksessä ja on sarjan kärkipään veskareita. Bluesissa ei mies koskaan päässyt liigassa luukkuvahdin toimia pidemmälle.
Kärppien Koiviston tie vei niin ikään Mestikseen jossa meni ensi kausi Kajaanissa ja nyt sitten tilastokärkenä TuTon riveissä. Oulussa ei liigapelejä herunut.
Riku Helenius olisi varmasti päässyt pelaamaan Ilveksen liigassa enemmänkin, mutta paha loukkaantuminen rajoitti pelaamista ja vei jopa toissa kauden paikan U20 MM-kisajoukkueessa. Nyt tämä 1-kierroksen NHL varaus harjoittelee Pohjois-Amerikan tavoille Seattle Thunderbirds joukkueessa ja todennäköisesti siirtyy ensi kaudelle AHL:ään.
Joonas Hallikainen pääsi edellisenä kautena näyttämään osaamistaan Jokereissa Juuso Riksmanin loukkaannuttua viiden pelin ajan. Saman verran pääsi mies kehiin edellisenä kautena. Tämä kausi on mennyt kokonaan piloille loukkaantumisten takia.
Lukon Engren pääsi tällä kaudella näyttämään osaamistaan TV-pelissä loppukaudesta, mutta muuten aika on kulunut pääasiassa A:n SM:ssä. Vastuuta ja seuraavaan tasoa joutuu varmasti hakemaan muualta.
Nopeasti kun katsoo saman ajan A:n pörssikärkeä niin kaikki 3 pelaavat liigaa. Ramstedt TPS:n ja Lehterä & Enlund tapparan riveissä. Vaikka ei heillekään paikkaa löytynyt omasta seurastaan, niin kuitenkin vakiopaikka liigajoukkueen kokoonpanosta.
Joka tapauksessa vastuun saaminen liigatasolla on maalivahdille kovan työn takana ja usein on hyvä käydä Mestiksen kautta opettelemassa tuota vastuun kantamista. Maalivahdin tontti on niin tärkeä joka joukkueelle ettei tätä tehtävää anneta omalle juniorille kovinkaan helposti vaan mieluummin ostetaan kokemusta ulkoa päin. Vaihtopenkillä ei lahjakas juniori kehity, joten edessä on yleensä ”maaseutu ja/tai Mestis kierros”.
perjantaina, maaliskuuta 14, 2008
Playoffs kiekko – Virheet ratkaisee
Ainakin Bluesin ja IFK:n ensimmäisessä ottelussa tarkasteltuna maalivahtien kannalta asia on juuri niin kuin otsakekin sanoo. peli 2-1 IFK:lle ja kolmesta maalista 2 syntyi maalivahtien virheistä. Toki näin ei ole tieystyio kaikissa peleissä, mutta nykyjääkiekko on mennyt entistä enemmän tähän suuntaa. Puolustuksen kautta pelataan ja maalivahtien virheet korostuvat entisestään.
Tarkastellaan tuota sarjan avauspeliä keskiviikolta hiukan tarkemmin.
Avausmaali lähti toki jo liikkeelle Osalan virheestä hyökkäyssinisellä, mutta siitä seurannut läpiajo osoitti muuten niin loistavasti pelaavan ja varman Brucklerin akilleen kantapään. Itävallan miehen kärsivällisyys ei riitä usein läpiajoissa (eikö rankkareissa), vaan Brucks pyrkii ottamaan aloitteen omiin käsiinsä. Tämä ”yllätystaktiikka” toimii joskus, mutta kun siitä alkaa tulla patenttiratkaisu, niin kääntää maalivahti sillä edun hyökkääjän puolelle. Tällä tarkoitan sitä että maalivahti tekee aloitteen sen sijaan että odottaisi rauhallisesti hyökkääjän aloitetta ja sitten nollaisi tämän. Petrell pääsi maalaamaan kun Bruckler säntäsi viime hetkellä vastaan ja miehen liikesuunta oli siis päinvastainen hyökkääjään nähden. Kun hyökkääjä lukee tuon maalivahdin liikkeen oikein on harhauttaminen helppoa ja kiekon saa laittaa usein tyhjään maaliin. Toki olisi Petrell voinut maalin tehdä ilman Brucklerin vastaan ryntäystäkin, mutta ainakin ”oikein” pelaamalla bruckler olisi antanut itselleen mahdollisuuden torjua.
Toiselle maalille ei Bruckler voinut mitään. Tuollaisia luistimista kimpoilevia ”flippereitä” on mahdoton lukea.
Sitten toisessa päässä nuori sensaatiomaisesti pelannut Nieminen veti lähes täydellisen pelin, mutta toisen erän alussa ei kommunikaatio kenttäpelaajien kanssa synkannut ja mies purki kiekon lähes suoraan vastustajalle laitaan. Tämän lisäksi vielä Nieminen palaa maalille verkkaisesti ilmeisesti väärän tilannearvion takia. Tämä jäikin sitten miehen ainoaksi virheeksi koko pelissä, huima suoritus nuorelta mieheltä.
Eli 3 maalia joista 2 syntyi maalivahtien virheistä. Marginaalit ovat tiukoissa peleissä & sarjoissa pienet ja tässä vaiheessa kautta ei pitkälle mennä ilman lähes virheetöntä maalivahtipeliä. Tätä ottelusarjaa seuraan itse suurella mielenkiinnolla varsinkin maalivahtien näkökulmasta. Etu on edelleen Bluesin puolelle kun katsotaan pelkästään maalivahtipeliä, kokemusta jne, mutta katsotaan mitä tämän illan peli tuo tullessaan.
Jos Blues vie tämän sarjan olen tyytyväinen Brucklerin puolesta joka on hieno ihminen ja urheilija. Jos taas IFK vie sarjan on nuoren maalivahdin läpimurto aina positiivinen ja piristävä asia.
maanantaina, helmikuuta 18, 2008
Kärkijoukkueella on aina hyvä maalivahti?
Näinhän sitä tavataan sanoa ja usein asia on juuri niin. Tarkastellaan kuitenkin asiaa hiukan tarkemmin vaikkapa tämän kauden SM-liigan kärkijoukkueiden kantilta. Tosin meidän playoff sarjamme ovat sen verran lyhyitä että yllätyksiäkin voi sattua.
Kärpillä on niin hyvä materiaali että he voivat voittaa minkä maalivahdin kanssa tahansa. Näin on moni asian todennut, mutta oli Kärppien materiaali kuinka hyvä tahansa, niin minä en tuota väitettä lähde allekirjoittamaan. Tarkki oli viime kaudella mies paikallaan ja todisti pystyvänsä viemään joukkueen mestaruuteen saakka. Yhteispeli puolustuksen kanssa toimi erinomaisesti ja Kärppien vahvuus onkin ollut juuri hyvin yhteen pelaavassa puolustuksessa ja maalivahdissa. Tarkin kanssa toinen mestaruus on jopa erittäin todennäköinen vaihtoehto, vaikka keskellä kautta tulikin muutaman kansainvälisen pelin aikana notkahdus. Vielä kun seuralla on Chiodo vakuutuksena ja kirittämässä Tarkkia parempiin suorituksiin on Oulussa pullat hyvin uunissa. Tarkki ja Chiodo voivat kummatkin voittaa mestaruuden joukkueelleen ja kumpikin on sen tason maalivahti etteivät Kärpät ainakaan heidän takiaan mene häviämään.
Espoon Blues, joko nyt. Kyllä joukkueen lento on ollut sen laatuista että mikään muu kuin ensimmäinen miesten liigamitali olisi pettymys. Maalissa Bruckler on Espoon vahvin ase ja hän voi lähes yksin voittaa pelejä tai vaikka jopa mestaruuden joukkueelleen. Henkisesti erittäin vahva pelaaja ja voittajatyyppi. Blues pelaa tosin isolla riskillä päästettyään melko kokeneen kakkosen, Jere Myllyniemen, Elitserieniin Luulajan riveihin kesken kauden.
Jokerit tappelee vielä kolmannesta sijasta Tapparan hengittäessä niskaan. Maalivahtipuolella kaikki paukut on laitettu Jussi Markkaseen sillä varteenotettavaa kakkosta joukkueella ei ole. Puurulan hankinta ei juuri tilannetta muuttanut . Aiemmin kakkosena olleelle nuorelle Niko Hoviselle ei Jokerit antanut mitään mahdollisuuksia kerätä kokemusta ja edetä urallaan. Hallikainen taas on ollut ”telakalla” koko kauden. Viime aikoina on Markkanen näyttänyt aika ajoin epävarmoja otteita ja Jussilla onkin tiivistämistä pelissään mikäli joukkue mielii lähettää Shedden Sveitsiin mestarivalmentajana. Tosin Jokereiden materiaalilla ei voi olla muuta tavoitetta kuin mestaruus. Playoffseissa näemme kuinka hyvin Markkanen paineet kantaa koko kauden selkeän ykkösen pestin suhteen. Rapakon takana ei miehellä samaa vastuuta ole vuosiin ollut.
Tapparassa Mika Lehto otti selkeän voiton Nikkilästä ja on koko ajan pelannut tiiviimpää ja varmempaa peliä. Kuuluu myös sarjaan maalivahdit jotka eivät juurikaan häviä pelejä joukkueelleen, mutta ei silti ole sillä tasolla että pystyy niitä yksin voittamaankaan joukkueelleen pitkässä juoksussa. Yksittäisiä pelejä mies on kuitenkin varastanut joukkueelleen tälläkin kaudella.
Pelicansin Niemi on mennyt huikeasti eteenpäin Pasi Nurmisen valmennuksessa. Parhaina päivinä aivan maaginen, mutta silti tulee liikaa eroa parhaan ja huonon päivän välille. Jos Niemen pelivire sattuu aivan kohdalleen playoffseissa saattaa Pelicans mennä pitkälle, mutta tällä tasolla Niemi on vielä katsomaton kortti.
Seuraavina tulevista JYP:stä ja IFK:sta ei ole haastamaan kärkijoukkueita ainakaan maalivahtipelin osalta.
Joka tapauksessa odotan mielenkiinnolla playoffseja ja katson kuinka paljon joudun taas muuttamaan käsityksiäni ja arvioita.
Kärpillä on niin hyvä materiaali että he voivat voittaa minkä maalivahdin kanssa tahansa. Näin on moni asian todennut, mutta oli Kärppien materiaali kuinka hyvä tahansa, niin minä en tuota väitettä lähde allekirjoittamaan. Tarkki oli viime kaudella mies paikallaan ja todisti pystyvänsä viemään joukkueen mestaruuteen saakka. Yhteispeli puolustuksen kanssa toimi erinomaisesti ja Kärppien vahvuus onkin ollut juuri hyvin yhteen pelaavassa puolustuksessa ja maalivahdissa. Tarkin kanssa toinen mestaruus on jopa erittäin todennäköinen vaihtoehto, vaikka keskellä kautta tulikin muutaman kansainvälisen pelin aikana notkahdus. Vielä kun seuralla on Chiodo vakuutuksena ja kirittämässä Tarkkia parempiin suorituksiin on Oulussa pullat hyvin uunissa. Tarkki ja Chiodo voivat kummatkin voittaa mestaruuden joukkueelleen ja kumpikin on sen tason maalivahti etteivät Kärpät ainakaan heidän takiaan mene häviämään.
Espoon Blues, joko nyt. Kyllä joukkueen lento on ollut sen laatuista että mikään muu kuin ensimmäinen miesten liigamitali olisi pettymys. Maalissa Bruckler on Espoon vahvin ase ja hän voi lähes yksin voittaa pelejä tai vaikka jopa mestaruuden joukkueelleen. Henkisesti erittäin vahva pelaaja ja voittajatyyppi. Blues pelaa tosin isolla riskillä päästettyään melko kokeneen kakkosen, Jere Myllyniemen, Elitserieniin Luulajan riveihin kesken kauden.
Jokerit tappelee vielä kolmannesta sijasta Tapparan hengittäessä niskaan. Maalivahtipuolella kaikki paukut on laitettu Jussi Markkaseen sillä varteenotettavaa kakkosta joukkueella ei ole. Puurulan hankinta ei juuri tilannetta muuttanut . Aiemmin kakkosena olleelle nuorelle Niko Hoviselle ei Jokerit antanut mitään mahdollisuuksia kerätä kokemusta ja edetä urallaan. Hallikainen taas on ollut ”telakalla” koko kauden. Viime aikoina on Markkanen näyttänyt aika ajoin epävarmoja otteita ja Jussilla onkin tiivistämistä pelissään mikäli joukkue mielii lähettää Shedden Sveitsiin mestarivalmentajana. Tosin Jokereiden materiaalilla ei voi olla muuta tavoitetta kuin mestaruus. Playoffseissa näemme kuinka hyvin Markkanen paineet kantaa koko kauden selkeän ykkösen pestin suhteen. Rapakon takana ei miehellä samaa vastuuta ole vuosiin ollut.
Tapparassa Mika Lehto otti selkeän voiton Nikkilästä ja on koko ajan pelannut tiiviimpää ja varmempaa peliä. Kuuluu myös sarjaan maalivahdit jotka eivät juurikaan häviä pelejä joukkueelleen, mutta ei silti ole sillä tasolla että pystyy niitä yksin voittamaankaan joukkueelleen pitkässä juoksussa. Yksittäisiä pelejä mies on kuitenkin varastanut joukkueelleen tälläkin kaudella.
Pelicansin Niemi on mennyt huikeasti eteenpäin Pasi Nurmisen valmennuksessa. Parhaina päivinä aivan maaginen, mutta silti tulee liikaa eroa parhaan ja huonon päivän välille. Jos Niemen pelivire sattuu aivan kohdalleen playoffseissa saattaa Pelicans mennä pitkälle, mutta tällä tasolla Niemi on vielä katsomaton kortti.
Seuraavina tulevista JYP:stä ja IFK:sta ei ole haastamaan kärkijoukkueita ainakaan maalivahtipelin osalta.
Joka tapauksessa odotan mielenkiinnolla playoffseja ja katson kuinka paljon joudun taas muuttamaan käsityksiäni ja arvioita.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
