Maalivahdit ja playoff paineet

Miksi maalivahtien otteet muuttuvat playoffseissa niin kovin usein siitä mitä olemme runkosarjassa tottuneet näkemään? Kauden aikana loistavia otteita esittänyt maalivahti päästää yllättäen pomppukiekkoja sisään jne? Mikä aiheuttaa tämän muutoksen ja onko siihen lääkkeitä?

Tarkastellaan tätä tilannetta hiukan lähemmin nyt kun 2 kierrosta semifinaaleja on takana. Toki tilanne voi muuttua vielä paljonkin, mutta varmasti tämä antaa meille hiukan perspektiiviä asioihin:

· Tappara – Lehto: Kummaa tason heilahtelua, välillä ottaa ihan maagisia koppeja ja tyyli/paketti todella hyvin kasassa. Sitten taas väliin laskee maaleja kuten eilen Aaltosen vedon etukulmasta kilven puolelta suoraan sisään samaan aikaan kun Lehto roikotti pystyasennossa kilpeä jäässä ja mailaa täysin turhassa lumikolassa. Lehdolla on kuitenkin kokemusta ja mies tietää miltä tuntuu voittaa mestaruus, tosin tuolloin hän pääsi puun takaa (ilman ennakkopaineita) maaliin Kuivalaisen tason laskettua luvattoman alas.
· Kärpät – Tarkki: Kauden ajan tilastot hyvässä mallissa, mutta kv. ottelut eivät menneet ränniin Kärppien eikä maajoukkueenkaan kanssa, josta seurasi ilmeinen itseluottamusongelma ja tason lasku. Kärpät hankki vakuutukseksi HPK:sta Chiodon ja ainakin jonkin verran tuo tuntui auttaneen kun vastuu ei enää ollutkaan yksin Tarkin harteilla. Playoffseissa Tarkki on taas ollut päävastuunkantaja, mutta edelleen taso ailahtelee eikä mies ole vielä ainakaan päässyt viime kauden tasolleen. Toisella kaudella odotukset ovat aina korkeammalla kuin tuntemattoman maalivahdin kohdalla debyyttikaudella.

· Blues – Bruckler: Liigan paras maalivahti tällä kaudella vai maalivahti liigan parhaan puolustuksen takana? Tässä tuhannen taalan kysymys johon saadaan playareiden aikana vastaus. Joka tapauksessa maaleja on mennyt hiukan liikaa verrattuna runkosarjaan ja onpa sekään mahtunut jopa ”ikämiespompulla” sisään menneitä vetoja jotka eivät saa KOSKAAN mennä maaliin kauden tässä vaiheessa. Joukkueelta odotetaan mestaruutta ja minimissään finaalipaikkaa. Muutamat mailankäyttötilanteet ovat myös tuoneet peleihin hieman ”ylimääräistä” jännitystä! Paineita siis on silläkin suunnalla ja ei Brucks ole ennen pelannut samassa tilanteessa.

· Jokerit – Puurula: Puun takaa parrasvaloihin. Kuka olisi uskonut että Saipan 3-maalivahti on yksi mestaruustaiston avaintekijöistä kauden tässä vaiheessa? Pelicans sarjassa Jokerit etki riittävän malimäärän päästäen Puurulan pälkähästä, mutta Blues on toinen tarina. Nyt ei ole varaa ylimääräisiin maaleihin. Eilinen Osalan tekemä pelin avausmaali on hyvä esimerkki näistä. Sen maalin takia Bluesilla oli lopussa mahdollisuus tasoittaa, minkä joukkue sitten tekikin tuhoisin seurauksin Jokereille. Taso heilahtelee mutta joukkue pyrkii auttamaan maalivahtiaan uhrautuvasti, saa nähdä kuinka pitkälle tuo riittää. Toisaalta Puurula nousi rooliinsa aivan puun takaa Markkasen mystisen loukkaantumisen ansiosta ja voi pelata osittain ilman ennakkopaineita. Paineet ovat joukkueella ja Suomen jättävällä Doug Sheddenillä.

Mielenkiintoinen tilanne kaiken kaikkiaan. Kolme maalivahtia neljästä laskeneet tasoaan runkosarjasta ja yhden tasoa ei juuri saatu edes mitattua. Kuinka paljon kokemus auttaa näissä tilanteissa? Vastaan tähän että todella paljon! Jos vastakkain olisivat vaikkapa Nikke Bäckström ja Fredi Norrena eikä Bruckler ja Puurula, niin voisin vannoa maalivahtien nostaneen tasoaan entisestään playoffsien alettua. Kokemus on tärkeä osa tätä peliä ja MV:n suoritusta. On vaikea valmistautua käsittelemään paineita jos ei ole ollut siellä ennen. Vasta kun on tosipaikan edessä ennakko-odotukset niskassaan, niin tulee todellinen paineensietokyky esiin. Ennakko-odotukset ovat iso osa tätä kokemusta ja mitä useammin tuolla playareissa esiintyy, sitä paremmin oppii paineita käsittelemään

Toki poikkeuksiakin aina löytyy kuten esimerkiksi Kari Lehtonen joka johdatti Jokerit viimeisimpään seuran mestaruuksista. Toisaalta nuoret ja kokemattomat maalivahdit pääsevät usein pelaamaan näihin paikkoihin ilman suuria henkilökohtaisia ennakko-odotuksia kuten Tarkki viime kaudella.

Koska maalivahtipeli on niin avainasemassa, niin uskallan veikata että mestaruuden vie joukkue jonka maalivahti pystyy nostamaan tasoaan tästä eteenpäin eniten verrattuna aiempiin peleihin.

Mikäli mestaruus jaettaisiin pelkästään maalivahtiin kohdistuvien odotusten mukaisesti, niin olisi järjestys tänään kun 2 semifinaalipeliä on pelattu seuraava:

1. Blues – Bruckler

2. Tappara – Lehto

3. Kärpät – Tarkki

4. Jokerit – Puurula

Mutta näinhän ei asia ole ja MV on vain osa joukkuetta ja sen tulosta. Jos taas järjestys laitettaisiin kuosiin joukkueen koko materiaalin mukaan, olisi lopullinen järjestys seuraava:

1. Jokerit

2. Kärpät

3. Blues

4. Tappara

No, tämä on nyt vaan tällaista ääneen ajattelua. Joka tapauksessa seuraan mielenkiinnolla kuinka pelit etenevät ja maalivahdit nostavat tasoaan.

Jukka

PS. Sveitsin sarjassa ”vanha herra” Ari Sulander on jo osoittanut kokemuksen arvon ja vienyt ZSC Lionsin 4:n parhaan joukkoon pudottamalla runkosarjan kolmosen, Kloten Flyersin. Tällä hetkellä Zurich johtaa ottelusarjaa Davosia vastaan pelein 3-2 ja Sulo on varmasti avainasemassa sen suhteen meneekö joukkue finaaleihin vai ei.

Nuoren maalivahdin urakehitys

Maalivahdin tontti on sen verran tärkeä ja vaativa että todella harvoin saa seuran oma juniori todellisen näytön paikan ja riittävästi luottamusta liigajoukkueessa. Yleisin tie kulkee jonkun toisen seuran kautta (toki poikkeuksiakin löytyy) jossa nuori maalivahti saa sitten mahdollisuuden ja nousee pinnalle. Miksi näin?

Tähän ei varmasti ole yhtä helppoa vastausta, mutta yleisin syy on kuitenkin tulosurheilun raakuus. Kaikki hakevat tuloksia saman tien ja on paljon helpompaa ostaa ulkoa maalivahti jolla on kokemusta ennestään ja voittojakin jo plakkarissa. Maalivahdit myös usein ”kypsyvät” kantamaan vastuuta myöhemmin kuin lahjakkaat kenttäpelaajat, vai johtuuko tämäkin siitä että maalivahdeille ei tuota vastuuta anneta nuorena omissa seuroissaan? Nuorelle kenttäpelaajalle voidaan sallia virheitäkin 3 tai 4-kentässä silloin tällöin, mutta pelaava maalivahti on aina ”1-ketjussa” ja virheet näkyvät taululla.

Nikke Bäckström teki kasvattajaseurastaan IFK:sta lenkin aikanaan FPS:n, saipan ja AIK:n kautta Kärppiin. http://www.eurohockey.net/players/show_player.cgi?serial=639 Kuinka olisi käynyt jos ei mies olisi lähtenyt aikanaan maailmalle?

Entäs vaikka Iiro tarkki jolle ei juurikaan isompaa näytön paikkaa Raumalla tarjottu. Mestiksen Kokkolan ja KJT:n kautta takaisin Raumalle ja A:n riveihin. Sieltä taas SapKon kautta Saipaan jossa sitten paikka ja vastuu viimein aukesi moninaisten vaiheiden (kiitos Mikko Strömbergin loukkaantumisen). Tuskin olisi ura auennut kotiseuraan jäämällä tässäkään tapauksessa. http://www.eurohockey.net/players/show_player.cgi?serial=38214

Tarkastellaanpa seuraavaksi sitten muutaman vuoden takaisten ASM playoffsien parhaiden maalivahtien sijoittumista tänä päivänä ja uran tässä vaiheessa. Nämä maalinvahdithan olivat 05-06 playareissa seuraavat:

1 AHLQVIST Aleksis JYP 94.27

2 HÄRMÄ Antti Blues 92.59

3 KOIVISTO Petri Kärpät 91.50

4 HELENIUS Riku Ilve 91.25

5 HALLIKAINEN Joonas Jokeri 91.20

6 ENGREN Atte Lukko 91.18

Näistä Ahlqvist on saanut joitain pelejä IFK:n liigassa ja vuokralla välillä mm HPK:ssa, mutta ei kunnolla vastuuta ja kehitys on ainakin jossain mielessä pysähtynyt pääkaupunkiseudulle siirryttyään. Potentiaalia miehessä on kyllä vaikka mihin.

Härmä on vetänyt todella hyvä kauden KooKoossa Mestiksessä ja on sarjan kärkipään veskareita. Bluesissa ei mies koskaan päässyt liigassa luukkuvahdin toimia pidemmälle.

Kärppien Koiviston tie vei niin ikään Mestikseen jossa meni ensi kausi Kajaanissa ja nyt sitten tilastokärkenä TuTon riveissä. Oulussa ei liigapelejä herunut.

Riku Helenius olisi varmasti päässyt pelaamaan Ilveksen liigassa enemmänkin, mutta paha loukkaantuminen rajoitti pelaamista ja vei jopa toissa kauden paikan U20 MM-kisajoukkueessa. Nyt tämä 1-kierroksen NHL varaus harjoittelee Pohjois-Amerikan tavoille Seattle Thunderbirds joukkueessa ja todennäköisesti siirtyy ensi kaudelle AHL:ään.

Joonas Hallikainen pääsi edellisenä kautena näyttämään osaamistaan Jokereissa Juuso Riksmanin loukkaannuttua viiden pelin ajan. Saman verran pääsi mies kehiin edellisenä kautena. Tämä kausi on mennyt kokonaan piloille loukkaantumisten takia.

Lukon Engren pääsi tällä kaudella näyttämään osaamistaan TV-pelissä loppukaudesta, mutta muuten aika on kulunut pääasiassa A:n SM:ssä. Vastuuta ja seuraavaan tasoa joutuu varmasti hakemaan muualta.

Nopeasti kun katsoo saman ajan A:n pörssikärkeä niin kaikki 3 pelaavat liigaa. Ramstedt TPS:n ja Lehterä & Enlund tapparan riveissä. Vaikka ei heillekään paikkaa löytynyt omasta seurastaan, niin kuitenkin vakiopaikka liigajoukkueen kokoonpanosta.

Joka tapauksessa vastuun saaminen liigatasolla on maalivahdille kovan työn takana ja usein on hyvä käydä Mestiksen kautta opettelemassa tuota vastuun kantamista. Maalivahdin tontti on niin tärkeä joka joukkueelle ettei tätä tehtävää anneta omalle juniorille kovinkaan helposti vaan mieluummin ostetaan kokemusta ulkoa päin. Vaihtopenkillä ei lahjakas juniori kehity, joten edessä on yleensä ”maaseutu ja/tai Mestis kierros”.

Playoffs kiekko – Virheet ratkaisee

Ainakin Bluesin ja IFK:n ensimmäisessä ottelussa tarkasteltuna maalivahtien kannalta asia on juuri niin kuin otsakekin sanoo. peli 2-1 IFK:lle ja kolmesta maalista 2 syntyi maalivahtien virheistä. Toki näin ei ole tieystyio kaikissa peleissä, mutta nykyjääkiekko on mennyt entistä enemmän tähän suuntaa. Puolustuksen kautta pelataan ja maalivahtien virheet korostuvat entisestään.

Tarkastellaan tuota sarjan avauspeliä keskiviikolta hiukan tarkemmin.

Avausmaali lähti toki jo liikkeelle Osalan virheestä hyökkäyssinisellä, mutta siitä seurannut läpiajo osoitti muuten niin loistavasti pelaavan ja varman Brucklerin akilleen kantapään. Itävallan miehen kärsivällisyys ei riitä usein läpiajoissa (eikö rankkareissa), vaan Brucks pyrkii ottamaan aloitteen omiin käsiinsä. Tämä ”yllätystaktiikka” toimii joskus, mutta kun siitä alkaa tulla patenttiratkaisu, niin kääntää maalivahti sillä edun hyökkääjän puolelle. Tällä tarkoitan sitä että maalivahti tekee aloitteen sen sijaan että odottaisi rauhallisesti hyökkääjän aloitetta ja sitten nollaisi tämän. Petrell pääsi maalaamaan kun Bruckler säntäsi viime hetkellä vastaan ja miehen liikesuunta oli siis päinvastainen hyökkääjään nähden. Kun hyökkääjä lukee tuon maalivahdin liikkeen oikein on harhauttaminen helppoa ja kiekon saa laittaa usein tyhjään maaliin. Toki olisi Petrell voinut maalin tehdä ilman Brucklerin vastaan ryntäystäkin, mutta ainakin ”oikein” pelaamalla bruckler olisi antanut itselleen mahdollisuuden torjua.

Toiselle maalille ei Bruckler voinut mitään. Tuollaisia luistimista kimpoilevia ”flippereitä” on mahdoton lukea.

Sitten toisessa päässä nuori sensaatiomaisesti pelannut Nieminen veti lähes täydellisen pelin, mutta toisen erän alussa ei kommunikaatio kenttäpelaajien kanssa synkannut ja mies purki kiekon lähes suoraan vastustajalle laitaan. Tämän lisäksi vielä Nieminen palaa maalille verkkaisesti ilmeisesti väärän tilannearvion takia. Tämä jäikin sitten miehen ainoaksi virheeksi koko pelissä, huima suoritus nuorelta mieheltä.

Eli 3 maalia joista 2 syntyi maalivahtien virheistä. Marginaalit ovat tiukoissa peleissä & sarjoissa pienet ja tässä vaiheessa kautta ei pitkälle mennä ilman lähes virheetöntä maalivahtipeliä. Tätä ottelusarjaa seuraan itse suurella mielenkiinnolla varsinkin maalivahtien näkökulmasta. Etu on edelleen Bluesin puolelle kun katsotaan pelkästään maalivahtipeliä, kokemusta jne, mutta katsotaan mitä tämän illan peli tuo tullessaan.

Jos Blues vie tämän sarjan olen tyytyväinen Brucklerin puolesta joka on hieno ihminen ja urheilija. Jos taas IFK vie sarjan on nuoren maalivahdin läpimurto aina positiivinen ja piristävä asia.