Sm-liigassa pelataa viimeisiä kierroksia ja kohta päästään vihdoin käsiksi tosipeleihin. Ennen kun tiedämme ketkä pelaavat vastakkain ja tarkastelemme hiukan tarkemmin playoffisien maalivahtipareja, niin otetaan tähän alustukseksi eräs tärkeä teema mietinnän alle.
Maalivahdin peruskunto, voima ja fyysiset ominaisuudet rakennetaan pelikausien välissä ja niitä pyritään sitten kauden aikana pitämään yllä. Jos mahdollista niin fiksut MV-valmentajat pyrkivät myös harjoittelun ja levon oikealla suhteella rakentamaan suojateilleen oikeanlaisen kuntopiikin kauden tärkeimpiä pelejä varten. Jos maalivahti pelaa kauden aikana periaatteessa tyyliin ”muutamaa vaille kaikki pelit”, niin on hyvin vaikea kuvitella että peli- ja harjoittelurytmi olisi sallinut kuntohuipun rakentamista. Mietitään tuota tilannetta vaikka siten että kesän ja syksyn aikana on harjoittelulla laitettu ”rahaa pankkiin” ja jokaisen ottelun kautta sitä säästöä nyt kulutetaan. Jos ei uutta säästöä synny oikeanlaisen harjoittelun ja levon kautta pienenee saldo tilillä koko ajan ja uuden säästön tekeminen on mahdotonta jos pelaa lähes joka pelin rankan liigakauden aikana, puhumuttakaan jos kärsii vielä loukkaantumista ja vaivoista.
Liigassa on selvästi joitain maalivahteja jotka ainakin tilastojen valossa ovat tässä riskiryhmässä eli kovan pelirtymin takia eivät ole juuri muuta ehtineet tehdä kuin pelata ja palautella / pitää paikkoja kunnossa. Tarkastellaan heitä siinä järjestyksessä kun he tällä hetkellä sijoittuvat liigan tilastoissa torjuntaprosentin mukaan.
1. Juuso Riksman, Jokerit. 2687 peliminuttia ennen tätä iltaa sekä jonkin verran vielä flunssaa ja selkävaivaa kauden aikana. Tosin Jokereiden on ollut klähes pakko peluuttaa Juusoa aina kun mahdollista johtuen siitä että mies on joukkueen sielu joka on pelannut suuren osan pisteistä lähes yksin joukkueelleen. Samoin epäluottamus Hallikaiseen tuuraajana on pakottanut Riksmanin isoille minuuteille. Olisiko ollut hyvä hommata toinen kakkonen jo alunperin jos Hallikaiselle ei haluttu antaa luottoa.
2. Alexander Salak, TPS. Mies on noussut suureen rooliin ja nostanut tasoaan TPS:n ja Ylösen maalivahtikoulussa huimasti. Niin selkeä ykkönen ettei kriisijoukkue ole juuri muita maalivahteja voinut edes harkita kuin jossain vaiheessa alkukaudesta ja Salakin pelikiellon aikana. Jos joukkue playofseihin yltää ei Salak tule niitä pelejä kovin tuoreena aloittamaan.
3. Petri Vehanen, Lukko. Tätä peluutusta en oikein ymmärrä, 3316 minuttia ennen tätä iltaa. Toki Pete on Lukon selkeä ykkönen ja huippumaalivahti, mutta ei Myllykoski niin huono ole että ansaitsi vain hiukan yli tunnin peliaikaa koko liigakaudella. Uskon että oikeanlaisella levolla ja harjoittelulla pieni vuorottelu olisi pitänyt Vehasen vieläkin paremmassa kunnossa ja auttanut Lukkoa joukkueena enemmän.
4. Teemu Lassila, HPK. Toinen Lukon kaltainen tapaus ja melkein yhtä paljon peliminuutteja kuin Vehasella (3133). Kakkosvahti Strömbergilla vain 237 minuuttia. Tuohon urakkaan vielä Lassilalle päälle maaotteluita jne, niin kovan rupeaman on mies vetänyt.
5. Tähän kovien minuuttien sarjaan nousee vielä 3 maalivahtia jotka tuskin ovat kauheasti muuhun kuin peleihin keskittyneet. Nämä ovat Ässien Eero Kilpeläinen, Saipan Iiro Tarkki ja Ilveksen Hannu Toivonen.
Seurataan kuinka näiden isojen minuuttien maalivahtien vire säilyy ja peli kulkee playoffseissa/playouteissa. Toki heistä voi nousta vaikka minkälaisia sankareita vielä loppukaudesta esiin, mutta mahdollisuudet olisivat paremmat jos pelin, harjoittelun ja levon suhde olisi saatu rakennettua paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti