Mestiksessä liigatason vahteja – vai onko?

Otetaan suppea otos asiaan muutaman maalivahdin otteiden ja tilastojen/tulosten kautta.

Ensimmäisenä on viime aikoina pistänyt silmään Bluesissa Norjasta tulleen Voldenin varjoon jäänyt lahjakas Jonathan Iilahti joka näyttää selkeästi saaneen uutta nostetta uralleen. Iilahti on nyt päässyt pelaamaan 5 ottelua kasvattajaseuransa Sportin edustusjoukkueessa ja tulokset ovat erinomaiset- Viimeksi kaatui sarjakärki Kouvola. Tilastotkin ovat hulppeat GAA 1,20 ja torjuntaprosentti 95,89 joilla luvuilla Iilahti jättää kokeneen Joni Puurulan pitkälle taakseen. Yhteistyö maalivahtivalmentaja Tapio Kotolan kanssa tuntuu toimivan. Jos kehitys ja tulokset jatkavat samaa rataa voi Bluesilla olla mietittävää kun miehen lainasopimus loppuu joulun aikoihin. Kannattaisiko Iilahdella antaa näytön paikka?

Jokereiden maalivahtipeluutus tuntuu tällä kaudella todella fiksulta. Nuorta Frans Tuohimaata ajetaan sisään oikealla tavalla ja pelejä tulee niin liigassa kuin Mestiksessäkin. Juuri näin, ei nuori mies luukkua avaamalla kehity. Vantaan maalilla riittää töitä varmasti ja 8 kertaa Tuohimaa on siellä esiintynyt. Tilastot kertovat GAA 2,66 ja torjuntaprosentti 91,80% otteista. Mielenkiintoista onkin sitten verrata näitä lukuja 3:ssa liigapelissä saavutettuihin Jokereiden puolustuksen takana. GAA 1,67 ja torjunnat 94,25% ovat kovia lukuja nuorelle miehelle ja antavat odottaa hyvää jatkolta.

Samassa seurassa Vantaalla (sekä KooKoossa) pelannut IFK:n sopimusmaalivahti Mika Norja on puolestaan tehnyt tilastojen valossa kovempaa tulosta kun kolleegansa Tuohimaa, mutta silti ei peliaikaa / näytön paikkaa ole IFK:ssa ainakaan vielä irronnut. GAA 1,98 ja torjuntaprosentti 93,94% ovat kovia lukuja kun ne on vielä tuotettu pääosin Vantaan puolustuksen takana. Lukujen valossa voisi kuvitella että Norja pärjää myös liigakehissä. Itse uskoin ennen kauden alkua että Norja olisi ottanut paikan Bluesin liigaryhmästä.

Otetaan vielä nopeasti pari maalivahtia nopeaan käsittelyyn tässä samassa valossa.

Joonas Kuusela on kuntoutunut polvioperaatiostaan hyvin ja tekee OK tulosta Peliittojen maalilla. Kuusela onkin selvästi jättämässä haastamaan tulleen Rautiolan varjoonsa. GAA 2,17 ja torjuntaprosenttina 92,20% on selvästi tuloksellisinta toimintaa Peliittojen maalivahdeista. Liigassakin Joonas on päässyt jäälle reilun kahden erän ajaksi ja tuon näytön paikka antoi torjuntaprosentiksi 96%. Saa nähdä koska Pelicans antaa liigassa lepovuoron paljon urakoineelle Hoviselle, jolloin Kuuselalle tulee sitten seuraava näytön paikka.

Viime kesänä liigasopimuksestakin kieltäytynyt Mikko Rämö on elämänsä kunnossa ja varmasti KooKoon tärkein pelaaja. Nyt ainakin ratkaisu jäädä KooKoon riveihin ja jatkaa yhteistyötä maalivahtivalmentaja Petri Leväsen näyttää osuneen nappiin. Tulokset ovat tilastojen valossa aivan omaa luokkaansa tässä vaiheessa kun mies on pelannut jopa 848 minuuttia (reilut 14 täyttä peliä) eli GAA 1,42 ja torjuntaprosentti 95,64%. KooKoo on myös fiksusti antanut tänä vuonna Rämölle huilivuoroja erityisesti muutamien pidempien vieraspelien yhteydessä.

Nuori maalivahti ei ole profeetta "omalla maallaan"

Tämä vanha totuus taitaa pitäää maalivahtien osalta paikkansa suurelta osin! Kuinka niin? Tarkastellaanpa asiaa hiukan siltä kantilta kuinka moni maalivahti on saanut mahdollisuuden omassa seurassaan ja “puhjennut kukkaan” kotimaisemissa. Lyhyt katsaus muutamien esimerkkien kautta:

Antti Raanta – Näyttäisi siltä että nuori Rauman mies on lyömässä itseään läpi naapurikaupungissa Porissa ja on ainakin nyt ottanut selkeän ykkösvahdin paikan. Tuskin kovin moni olisi uskonut kauden alussa että Raanta johtaa tässä vaiheessa liigan tilastoa parhaalla torjuntaprosentilla 94,81%. Raumalla ei ollut uskallusta nostaa omaa kasvattia ykköseksi tai antaa mahdollisuutta ansaita tuota statusta.

Ville Hostikka – Sai kyllä mahdollisuuksia Lappeenrannassa, mutta vasta Ouluun siirryttyä on pystynyt pitämään tason ylhäällä säännöllisesti ja ansainnut ykkösvahdin paikan. Maiseman vaihto tehnyt selkeästi hyvää Hostikan uralle.

Niko Hovinen – Jokereissa oli selkeästi jo listattu Niko entiseksi lupauksesksi johon ei kunnolla panostettu. Tämä arvostus yhdessä ala-arvoisen maalivahtivalmennuksen kanssa olikin tehdä todella hallaa nuoren Jokerikasvatin uralle. Pääsy Pasi Nurmisen oppiin ja erityisesti viime kaudella saatu selkeän ykkösen asema on kääntänyt urakehityksen hiukeaan nousuun joka saattaa ja toivottavasti vie aina kunnon NHL uraan saakka.

Jani Nieminen – IFK:ssa sai mahdollisuuden voittaa ykkösen aseman Kari Jalosen aikana, mutta ei vielä tuolloin pystynyt lunastamaan sitä. Nyt sitten Tampereella Petri Tuonosen valmennuksessa tämä IFK kasvatti näyttää vihdoin ottaneen ykkösvahdin paikan oltuaan vielä viime kauden Harri Säterin varjossa.

Nämä nyt ovat vaan muutamia esimerkkejä, mutta nopeasti laskien liigan 10 kärjessä maalivahdeista ainoastaan Juuso Riksman pelaa kasvattajaseurassaan ja hänkin on siellä pitkän kierroksen päätteeksi käytyään “puhkemassa kukkaan” muualla. Voidaan siis ainakin tällaisen lyhyen otoksen kautta todeta että omille kasvateille annetaan harvoin mahdollisuuksia nousta liigavahdeiksi oman edustusjoukkueen kautta, tai sitten jos mahdollisuus on annettu ei ole paineensietokyky tms riittänyt. Esimerkiksi IFK:ta on paljon kritisoitu siitä ettei seura tuota maalivahteja omasta takaa, mutta jotain siellä on varmasti tehty oikein kun liigassa on tälläkin kaudella tehnyt 2 IFK taustaista junioria ensiesiintymisensä eli Tuohimaa Jokereissa ja Ullberg Saipassa.

Jos tästä vetää nopean johtopäätöksen niin nuoren ja lupaavan maalivahdin kannattaa vaihtaa maisemaa ajoissa peliajan perässä eikä jäädä kärkkymään sitä paikkaa omassa edustusjoukkueessa.

Ennustaminen onnistuu joskus (tuurilla), vai onnistuuko?

18.9 Tein blogissa pika-analyysia sen illan kahdessa TV-pelissä esiintyneistä maalivahdeista eli Kilpeläinen, Hovinen, Koivisto ja Lundell olivat kohteena. Tuon kierroksen jälkeen nämä herrat olivat torjuntatilastoissa sijoilla 11-14 ja kaikkien torjunta % oli alle 90. Veikkasin että 2-3 näistä maalivahdeista kaunistaa tilastojaan roimasti lähiviikkojen aikana. Katsotaan kuinka on käynyt.

Kilpeläinen – Jokerit

Noussut tilaston kolmoseksi vakuuttavilla esityksillä. Torjunta % todella hyvä 94,23%. Pelaaminen selvästi korkeammalla tasolla tässä vaiheessa kuin mitä itse odotin.

Hovinen – Pelicans

Olisi paljon korkeammalla ilman joukkueen heikkoa esitystä KalPa pelissä. Siltikin noussut sijalle 7 torjuntaprosentilla 92,73%. Nousee varmasti lisää ylöspäin kunhan joukkueelle ei satu tuon murheellisen edellisen pelin kaltaisia esityksiä turhan usein.

Koivisto – Blues

Tilastosija 8 mairittelee miestä, sillä sen verran ovat otteet ailahdelleet. Tilastoissa arvona kohtalaisen hyvä 92,54%, joka voisi olla paljon parempi ilman silloin tällöin meneviä ihmeellisiä maaleja, joita ei saa karsittua pois ellei tekniikkaa saada kuntoon.

Lundell – IFK

Tarkastellun joukon ainoa laskija joka löytyy nyt sijalta 18 ja torjuntaprosentti vaatimaton 86,67%.

Onnistuiko ennustaminen

Tämä ennustaminen on aina vaikea laji ja tuskin koskaan menee ihan nappiin. Nyt voisin väittää olleeni täysin oikeassa sillä 3 maalivahtia nosti tilastollisesti tasoaan selvästi kuten ennustin, mutta otetaanpa hiukan rehellistä itsekritiikkiä mukaan ja katsotaan asiaa siltä kantilta.

Kilpeläinen ja Hovinen olivat helppoja caseja ja kuka tahansa olisi voinut sanoa lähes 100% varmuudella että nämä herrat nousevat tilastoissa kohisten.

Koivisto oli se maalivahti jonka tilastolliseen nousuun en uskonut ja olin siis väärässä. Tosin tilastot ja pelilliset otteet eivät ole tässä aivan balanssissa, eli tilastot eivät kerro koko totuutta.

Lundellin kohdalla olin myös väärässä. Uskoin kokeneen maalivahdin nostavan tasoaan mutta toisin on käynyt.

Katsotaan vielä miten tämä peilaa päästettyjen maalien keskiarvon suhteen:

2. Kilpeläinen 1,48

5. Hovinen 1,91

6. Koivisto 1,92

18. Lundell 4,04

Maalivahtikuva liigassa alkaa hahmottua

Pikku hiljaa alkaa kuva tämän kauden liigamaalivahdeista hahmottua, joskin kovin tyhjentäviin analyyseihin ajankohta on vielä liian aikainen. Otetaan kuitenkin lyhyt katsaus sen mukaan mitä pelejä / maalivahteja olen ehtinyt seuraamaan / näkemään.

TOP 3

Jos olisin tilanteessa jossa nyt pitäisi valita liigasta 3 parasta maalivahtia, niin tämä menisi seuraavasti:

# 1 – Kilpeläinen / Jokerit

Ehdottomasti puhtain tekniikka ja erittäin hyvä sijoittuminen sekä pelinluku. Kuten olen aiemminkin todennut niin Kari Lehtonen on selvästi tehnyt Porissa hyvää valmennustyötä miehen kanssa ja nyt sitä jatkaa Markus Ketterer Jokereissa. Näyttää myös siltä että nuoren miehen pää kestää korkeamman katon ja kirkkaat valot Helsingissä. Toivotaan että kausi jatkuu tähän tapaan, niin pian kutsuu kaukalot ison veden takana.

# 2 – Hovinen / Pelicans

Ehdottomasti suurimman potentiaalin omaava maalivahti liigassa, mutta tällä hetkellä jää minun kirjassani vielä Kilpeläisen taakse muutamien tekniikkavirheiden vuoksi. Toisaalta kun nämä virheet kuten käsien asento, takamuksen pudottaminen V:ssä ja ennenaikainen kiire pystyyn tasajalkanousulla saadaan kuntoon, menee Niko heittämällä liigan ykköseksi. Nupe jos kuka pystyy nämä asiat varmasti laittamaan kuntoon.

# 3 – Ahonen / KalPa

Ahosen otteissa on selkeästi uuden tulemisen merkit ja lienee selvää että Kenkä Siekkisen tulo valmennukseen on saanut uutta ryhtiä myös Ahosen pelaamiseeen. Ei ole mitään syytä miksi ei pystyisi jatkamaan samalla hyvällä tasolla.

“Bubbling under” – Hostikka / Kärpät

Hostikka johtaa tilastoja torjunta %:n suhteen, mutta en ole päässyt miehen pelejä näkemään joten en pysty niitä omalta kantiltani kommentoimaankaan. Joka tapauksessa tärkeä mies jos Kärpät mielii menestyä ja jatkaessaan hyvällä tasolla tulee hänestä jälleen yksi esimerkki siitä kuinka maalivahtien tulee usein lähteä pois kasvattajaseurastaan ennen kuin saavat vastuuta ja menestystä. Pikku nyanssina voimme myös todeta että Hostikalla on ylivoimaisesti eniten torjuntoja tähän saakka liigassa eli ei mies ole helpolla päässyt.

Muita havaintoja

IFK

On aivan itsestään selvää että IFK tarvitsee terveen Juuso Riksmanin maalilleen menestyäkseen. Juuso on esiintynyt edukseen silloin kun on kentällä ollut lukuun ottamatta yhtä viime sekuntien hörppäystä. Lundellin taso ei enään tunnu riittävän voittamaan pelejä nyky IFK:n maalilla tai sitten se on vaan yksinkertaisesti liikaa odottaa että tunnollinen veteraani valmentaisi toisia joukkueen maalivahteja sekä itseään ja samalla myös kantaisi isoa vastuuta peleissä. Norjan odotin breikkaavan Bluesin kokoonpanoon varmasti ja miehessä on potentiaalia. Toivotaan että saa näyttömahdollisuuden lähiaikoina sillä potentiaalia on.

Lukko

Mika Noronen on varma kortti ja liigan kärkivahteja. Antaa varmasti illasta toiseen joukkueelleen mahdollisuuden voittaa ja Moisasen Ari tukee MV-valmentajana. Tanskan pojan otteita en ole vielä nähnyt, mutta varmasti maajoukkuemies pystyy tarpeen mukaan tuuraamaan.

Ässät

Tasainen nuori kaksikko ja hyvä MV-valmennus pitää tämän osaston Porissa kunnossa. Raanta näyttää ainakin tällä hetkellä olevan kaksikosta vahvempi, mutta kausi on vielä nuori.

Blues

Edelleen näyttää siltä että Koivisto ei ole riittävä kantamaan ykkösen vastuuta. Pieni koko ja pahat tekniset puttee haittaavat. Volden on päässyt kahdesti laatikkoon ja ensimmäinen esitys oli täysi 10, mutta toisella kertaa tuli kohtaloksi sitten komennus takaisin penkille. Bluesin optiot ovat aika selvät. 1) Voldenille reilusti aikaa 3-5 pelin verran ja katsotaan kestääkö nuorukaisen kantti kantaa joukkuetta 2) MV-valmentaja Marko Torenius korjaa Koiviston pelin puutteet ja mies saa sitä kautta varmuutta ja tasaisuutta otteisiinsa 3) Ostoksille

JYP

Koko joukkue on aloittanut kauden heikosti ja ollut myllerryksessä eikä maalivahdit ole olleet tästä poikkeus. Myllykosken 91,45% on toki OK, vaikkei hyvä ja Suomeen palannut Helenius ei ole vielä oikein saanut peliään käyntiin. Vaikea sanoa paljonko Myllykosken peliin vaikuttaa mv-valmentajan muutto Kuopioon, mutta uskon että molemmat JYP vahdit parantavat otteitaan kun tilanne joukkueessa pikku hiljaa rauhoittuu ja normalisoituu.

Ilves

Molemmilla Ilves vahdeilla on 1 voitto plakkarissa. Tilastollisesti (torjunta % ja GAA) Toskala on selvästi Wiikmania edellä tässä vaiheessa. Täytyy tosin myöntää että eilinen Blues voitto ja Wiikmanin otteet olivat lupauksia antavat. Kunhan MV-valmentaja Markus Korhonen saa Wiikmanin sijoittumisvirheet (liian sisällä, liian aikaisin pakitus) korjattua niin voidaan odottaa otteiden parantuvan melkoisesti ainakin eilisen pelin perusteella.

HPK

Tolvanen on ottamassa ykkösen viittaa vastoin monien odotuksia. Sääliksi käy Järvistä jonka mahdollisuudet liigajoukkueen ykkösvahdiksi alkavat käydä pieniksi mikäli hän ei tätä kamppailua vielä käännä edukseen. Viime kaudella pienikokoinen maalivahti käytti todella paljon poikkimailaa ja avasi aivan liikaa tilaa maalistaan. Tämä oli ilmeisesti peruja silloisen mv-valmentajan Ilari Näckelin kanssa tehdystä työstä. Nyt täytyy Hannu Nykvistin kitkeä se pois mikäli Järvisen tasoa halutaa nostaa.

Tappara

Joukkueen surkea alkukausi ei juuri ole antanut tukea maalivahdeille ja tilastotkin ovat sen mukaiset. Jani Niemisellä on nyt elämänsä tilaisuus nousta selkeäksi ykköseksi joukkueessaan Petri Tuonosen valmennuksessa. Metsolan kahden ensimmäisen pelin tilastot eivät juuri mairittele, mutta eilinen rankkarikisa antoi merkkejä siitä että luottoa löytyy ja mahdollisuuksia parempaan.

SaiPa

Ei ole varmasti helppoa pelata nykysaipan maalissa. Vaikka joukkue ei ihmeitä esittänytkään, niin silti maalivahdeilta pitäisi voida odottaa parempia suorituksia mikäli joukkue mielii pitää nykyiset asemansa (10) sarjataulukossa. Nähtäväksi jää kuinka Jamo Myllys pystyy viemään kokeneempaa Myllyniemeä ja nuorta Bernardia eteenpäin kauden aikana.

Pika-analyysi 17.9 SM-liigakierrokselta Lundell, Koivisto, Hovinen & Kilpeläinen

Kuten tuolla maalivahtifoorumissamme lupasin niin julkaisen tässä pikaisen analyysin maalivahtien otteista eilisten TV-otteluiden perusteella. Koitan tehdä tämän mahdollisimman objektiivisesti sekä vain ja ainoastaan eilisten pelien perusteella. Muistakaa kuitenkin että tämä on todellakin pika-analyysi, sillä 1 peli on aivan liian pieni otos kunnon analyysin tekoon. Samoin tämä analyysi on varmasti ylikriittinen kun se tehdään vain tuon yhden pelin pohjalta.

Petri Koivisto, Espoo Blues

Ei olisi peli voinut alkaa huonommin kuin mitä se Koiviston osalta teki. Aivan täydellinen katastrofimaali heti alkuun löysään rannelaukaukseen jollainen ei saisi koskaan mennä sisään. Tällä Koivisto todennäköisesti ratkaisi pelin heti kättelyssä. Otteet vaikuttivat yleisesti hermostuneilta ja oli kaikenlaista turhaa ylimääräistä tekemistä. Erityisesti huomio kiinnittyi myös siihen kuinka sisällä maalissa mies pelaa avaten aivan turhan paljon tilaa laukauksille. Pieni koko ei myöskään edesauta tässä vaan yhdessä tuon huonon sijoittumisen kanssa aiheuttaa Bluesille vielä paljon vaikeuksia. Pelin aikana teki muutamia todella näyttäviä torjuntoja, mutta kun kelasin niitä ”nauhalta” uudestaan, niin yleensä niiden takana oli joko tekniikka- tai sijoittumisvirhe joka aiheutti tilanteen ja pakotti näihin erilaisiin torjuntoihin jotka saattoivat näyttää normikatsojasta jopa paraatipelastuksilta. Toinenkin maali oli aivan käsittämätön imaisu mutta Koiviston onneksi tuomari laittoi pelin poikki ennenaikaisesti ja maalia ei hyväksytty. Viimeinen huomio oli poikkiliikkeessä kurottaminen/hyppy torjunnan suuntaan ilman tukijalan työntöä jolloin myös tasapaino menetetään ja seurauksena putoaminen nokalleen. Jos otteet eivät parane tästä pelistä kovasti niin ruusuista tulevaisuutta Bluesissa on vaikea luvata, mutta kuten jo sanoin aiemmin, niin 1 peli on aivan liian pieni otos kunnon analyysin tekoon ja kaikille sattuu huonoja päiviä.

 Jan Lundell, Helsingin IFK

 Pelin alussa selvisi melko vähällä ja suorittaminen oli hyvää ja rauhallista. Sijoittui myös hyvin ja optimoi peittopinta-alan. Pelin loppupuolella alkoi näkyä selvästi muutamia ongelmiakin kun Blues sai vihdoin hiukan painetta IFK:n päähän. Selkeimmin Lundell oli vaikeuksissa nopeissa tilanteissa jotka vaativat poikkiliikettä. Hänen painonsa jakautui liian laajalle alalle kun paketti ei pysynyt kasassa vaan jalat jäivät jäissä pelatessa aivan liian leveälle. Tästä aiheutui sitten kyvyttömyys pelata tilanteet kunnolla loppuun saakka muuten kuin kurottaen. Maaleista 1 ja 2 olivat molemmat kiinni otettavia. Viimeiselle maalille ei taas voinut mitään, vaikka olikin siinä erittäin hyvin mukana. Ensimmäisessä maalissa tuli turhaa ennakointi ja lukuvirhe jonka takia ei sitten enään kyennyt potkaisemaan itseään tukijalalla liikkeelle.

  Niko Hovinen, Lahti Pelicans

 Keräsi hyvin itsensä joukkueen huonon alun jälkeen. Huippusuorituksella olisi kaikki 3 maalia olleet otettavissa. Ensimmäisessä puolittainen ennakointi ja kilpikäden lasku poikkimailan suuntaan avasi tilan maalilaukaukselle. Toisessa maalissa ei voinut itse laukaukselle mitään, mutta syöttö oli täysin maalivahdin katkottavissa. Kolmannesta turha sanoa sen kummempaa kuin todeta että Niko kadotti kiekon omiin jalkoihinsa. Tekniikasta sen verran että aivan turhaan roikottaa käsiä liian takana jolloin peliasennosta tulee hiukan flegmaattinen ja painopiste jää liian taakse. Vaikka iso mies peittääkin maalin hyvin, niin aivan turhaan laskee vielä takalistoaan alas mennessään v-asentoon ja tehden itsensä pienemmäksi. Viimeinen tekniikkakommentti on se että ihmetyttää se kauhea kiire nousta ylös jäästä aina molemmilla jaloilla yhtäaikaa sen sijaan että seuraisi tilanteen kunnolla ja tarvittaessa tekisi nopean vastapotkun v:stä suoraan. Rankkarit mies hoiti hienosti ekan mennessä ohi, mutta toisessa malttoi hyvin pysyä vastassa ja nollasi vielä tuon valelaukauksen.

  Eero Kilpeläinen, Helsingin Jokerit

 Teknisesti parasta suorittamista illan neljästä arvioudusta maalivahdista. Näkee että Kari Lehtonen on porissa tehnyt hyvää työtä valmennuksessa. Erittäin hyvää sijoittumista ja teknisesti puhdasta liikkumista. Otti muutaman lyhyen/nopean osittaisen läpiajon todella tyylikkäästi kiinni. Myös jäissä liikkuminen toimi hyvin eikä asento levinnyt turhaan, paketti pysyi kasassa eikä ollut liiallista poikkimailan käyttöä. Miksi sitten maaleja ropisi pelin lopulla? Pettikö henkinen kantti vai mistä oli kyse sillä viimeisessä maalissa ja rankkareissa vaikutti aivan eri mieheltä kuin se ottelun kahdessa ekassa erässä edukseen esiintynyt maalivahti. Ensimmäistä maalia en nähnyt kunnolla, mutta toisessa oli Eero vielä hyvin mukana ja vähällä ottaa kopin. Siinä hän nopeasti nosti kropan pystyyn poikkimailaista maalin kulmalla ja nousi vastaan hyvässä v-asennossa. Kolmas maali oli sitten sellainen että niitä ei saa mennä ja se maksoikin sitten Jokereille pisteitä. Kun tähän asti mies ei ollut turhaan kolannut, niin nyt sitten vetää lumikolan tuollaiseen läpiajon ja kulmanousun välimuotoon ja päästää vielä kiekon alta sisään??? Rankkareissa oli molemmissa liian sisällä ikään kuin varoen virheitä. teknisesti hyvää suorittamista mutta ainakin tämän perusteella laittaisin pienen kysymysmerkin henkisen kantin kohdalle (taas kerran, 1 peli on liian pieni otos kunnon analyysiin).

 Hauska havainto loppuun

 Kahden pelin jälkeen kaikki 4 arvioitua maalivahtia ovat torjuntatilastoissa peränjälkeen sijoilla 11-14 ja kenenkään näiden herrojen torjuntaprosentti ei yllä edes 90% saakka. Melkoisen varma veikkaus on että ainakin 2 tai 3 heistä kaunistavat tilastojaan reilusti lähiviikkojen aikana.

Kopit alkaa tarttumaan

Viime viikolla saimme yhden tärkeän vaiheen päätökseen tämän kesän harjoittelussamme kun kuuden maalivahdin ryhmästämme kaikki 4 Euroopassa pelaavaa byyraria siirtyivät omien joukkueidensa mukaan näiden aloittaessa yhteisharjoittelun. Nyt onkin hyvä aika tehdä katsaus siihen missä kunnossa itse kukin on tässä vaiheessa.




Ari Sulander
Aloitetaan katsaus ikinuoren Sulon kautta. Vaikka mittarissa on jo 42 v ei se näy jäällä juuri mitenkään. Sulon on vetänyt treenejä siitä saakka kun ZSC:n kausi päättyi lukuun ottamatta kahta lomaviikkoa. Seuran testeissä tulokset ovat parantuneet edellisestä kaudesta ja suurin syy siihen on varmasti miehen tunnollinen asenne työntekoon (7-11 harjoitusta viikossa) sekä uudet metodit kuten TRX harjoittelu jolla ollaan saatu Sulon keskikroppaa eli corea vahvistettua huomattavasti. Sen olen huomannut että Sulon ohjelmissa on erityisen tärkeätä kiinnittää huomiota harjoittelun ja levon suhteeseen, sillä palautuminen ei suju kunnolla jos kuormitusta tulee liikaa. Juuri sen takia on ollut ensirvoisen tärkeää että jokainen valmennettavistamme tekee fyysisen harjoittelun oman henkilökohtaisen ohjelman mukaan joka on aina viikottain tehty juuri yksilön tarpeita ja ominaisuuksia vastaaviksi. Tämä kesä Sulon kanssa oli siitä mukava ettei kovin suuria teknisiä korjauksia tarvinut tehdä muuten kuin varmistaa perusteiden toimivuus ja erityisesti se että kropan kääntö poikkiliikkeessä saatiin kunnolla mukaan. Samoin jouduttiin potkun saattoa tehostamaan koska uuden toimittajan varusteet ovat niin erilaiset kuin Brian’sit joilla Sulo oli tottunut pelaamaan edelliset 5 kautta.



Nikke Bäckström
Viime kaudella tullut olkapäävamma viivytti harjoittelun aloitustamme joitain viikkoja ja alkuun teimme melko varovaista treeniä tuon vamman vielä oireillessa. Onneksi hommasta selvittiin ilman leikkaushoitoa ja täystehoiseen harjoitteluun päästiin käsiksi kesäkuun loppupuolella. Niken kanssa olemme huomanneet saman asian kuin Sulonkin kanssa eli keskikroppa ei ole riittävän vahva pelin asettamille vaatimuksille ja rasitukselle. Sitä on kuitenkin viety paljon eteenpäin ja perinteisiin punttitreeneihin emme ole kajonneet kuin muutaman kerran. TRX harjoittelulla ollaan pystytty hoitamaan suuri osa voimatreeneistä. Itse lajiharjoitelussa olemme keskittyneet poistamaan kauden aikana tullutta pahaa tyylirikkoa jossa Niken painopiste siirtyy aivan liian eteen ja tuloksena on usein ollut romahtaminen “nenälle” pelitilanteissa. Homma on mennyt paljon eteenpäin, mutta töitä riittää edelleen elokuun ajalle että saadaan asia kuntoon ennen Minnesotan treenileirin alkua.

Bernd Bruckler
On ollut todella ilo todeta kuinka Brucks on mennyt eteenpäin roimasti joka kesä ja nyt mies näyttää aivan eri maalivahdilta kuin se kaveri jonka kanssa aloitimme uudestaan työt muutama vuosi sitten. Silloin meillä meni lähes koko kesä Bluesin aikana opittujen täysin väärien tekniikoiden poistamiseen kun nyt päästiin sitten jo oikeasti kehittämään tekniikkaa ja liikkumista aivan eri tasolla. Brucksin liikkuminen on tällä hetkellä uudella tavalla pehmeää ja samalla nopeaa eikä mies enään revi ja raasta niin kuin ennen vaan liikkeet alkavat näyttää vaivattomilta. Käsien asennot on saatu korjattua melko hyvin vaikkakin räpylän kanssa teimme kompromissiratkaisun sillä ideaaliasento olisi ollut liian suuri muutos. Näistä asioista päätämme aina yhdessä maalivahdin kanssa ja keskustelujen ja videoaanlyysien avulla haemme oiket ratkaisut. Peliasennon tasapainon kanssa on vielä jonkin verran töitä ja sitä siirrämmekin koko ajan eteenpäin. Fyysisesti mies on aina ollut huippukunnossa ja niin on asia tänäkin kesänä. Sibir Novosibirsk saa riveihinsä hyväkuntoisen maalivahdin jolta odotan paljon parempia otteita kuin edellisinä kausina Nizhni Novgorodin riveissä.

Mikko Rämö
Tämä oli toinen kesä kun vastasin Mikon harjoittelusta ja kuten yleensäkin, niin yksi vuosi on liian lyhyt aika saada optimaalisia tuloksia maalivahtivalmennuksessa. Nyt toisena kesänä tulokset näkyvät paljon paremmin kuin viime vuonna ja Mikon kroppa pystyy vastaanottamaan asioita paremmin, kestää kovempaa treeniä ja palautuminen on nopeampaa. Mikko on tällä hetkellä täysin liigatasoinen maalivahti joka nykykunnossaan mahtuisi suurimpaan osaan liigajoukkueista. Ei ole kovin rohkea veikkaus sanoa että KooKoon mv-peli tulee olemaan mestiksen parasta kunhan vaan Mikko säilyy terveenä. Tämän kesän aikana tulee suurin parannus juuri tuolta fysiikan puolelta joka sitten välittyy kentälle myös. Vaikka miehen liikkuvuudessa jne onkin puutteita korvaa hän ne loistavasti pelinlukukyvyllään. Oli myös hyvä että KooKoon mv-valmentaja Petri “Löysä” Levänen oli mukana harjoituksissamme muutaman viikon ajan, sillä henk.koht valmennussopimuksemme kattoi vain kesän ajan ja nyt Mikko jatkaa sitten työtä Kouvolassa Löysän kanssa.

Lukas Flueler
Isokokoinen Svetsin poika menee eteenpäin suurin harppauksin ja kisaa Sveitsin passin saaneen Sulon kanssa peliajasta ZSC:n maalilla. Lukin suurin haaste onkin nyt korvien välissä. Tyytyäkö siihen että pelaa hyvällä palkalla Sveitsin pääsarjassa, vai pitääkö tavoitteet suuremmissa ympyröissä. Mahdollisuuksia ja raameja on. Kesän aikana ollaan jatkettu Lukin pelin aktivointia joka saatiin viime vuonna hyvälle alulle. Suuresta blokkaavasta maalivahdista joka ennen vain putosi alas ja pyrki peittämään mahdollisimman paljon on hyvää vauhtia kehittymässä modernilla tyylillä pelaava ja liikkuva maalivahti. Perustekniikat on saatu ajettua sisään ja muutokset tehty, mutta nyt ne tulee saada automatisoitua eli edessä on suuri määrä oikeita toistoja että liikkeet tulevat sitten myös peleissä selkäytimestä.

Rasmus Tirronen
Rassella on edessä suurin hyppäys pelillisesti kun mies siirtyy North American Hockey Leaguen Topekan joukkueesta paljon nopeamman jääkiekon pariin Merrimackin 1-divisioonan yliopistojoukkueeseen. Onneksi tuo pesti on 4-vuotinen, sillä tuollaista hyppäystä ei kovinkaan moni tee heti ensimmäisenä vuonna vaan se vaatii työtä ja harjoittelua. Rasse on hiukan saman tyylinen tapaus kuin Fluelerkin ja agendalla on ollut fysiikan kuntoon laitoin lisäksi liikkuvuuden modernisointi. Alkuun näytti siltöä että turhaa hosumista ei saada millään pois , mutta sitten heinäkuun alkupuolella alkoivat opit purra ja siitä eteenpäin miehen tekniikka on ottanut suuria harppauksia eteenpäin. Voi olla että koventunut fyysinen harjoittelu vei alkuun veronsa ja sen vuoksi kesti aikansa ennen kun saimme oppeja perille tekniikan puolella. Rassen kanssa projekti on vasta aluillaan, mutta kaiken mennessä nappiin pitäisi Rassen olla Merrimackin ykkönen parin vuoden päästä ja kun yliopiston päästötodistus on kädessä pitäisi olla myös mahdollista jatkaa pelejä suuren veden takana ammatikseen. No goals – no glory eli rohkeasti vaan isojen tavoitteiden perään.

Blogivieraana Mikko Rämö - KooKoo

Kesän harjoittelusta

Tämän kesän harjoittelu on ollut mielekästä ja vaihtelevaa eikä ole kulunut “pää puhki.” Siitä kun aloitettiin uuteen kauteen valmistautuminen niin ei ole ollut yhtään viikkoa samanlaisella ohjelmalla tai harjoitteilla kuin edellinen. Koko ajan on joutunut haastamaan itseään ja opettelemaan uusia harjoitteita.

Kuntotilanne

Kunto on jo nyt melko hyvä mutta erityisesti keskivartalon hallinta ja liikkuvuus on edellä edellisiä vuosia uusien treeniohjelmien ansiosta.

Mitä uutta?

Joka viikko tulee ohjelmaan uusia harjoitteita kuten TRX ohjelmat ja mielekkyys harjoittelussa on ollut koko kesän paljon aiempaa parempi. Itseään on joutunut haastamaan huomattavasti aiempaa kovemmin kun uutta harjoitetta ja metodia on tuotu niin paljon mukaan ohjelmaan eli haastaminen ei ole ollut pelkästään fyysistä vaan myös uuden oppimista ja henkisen kantin kehittämistä kun koko ajan joutuu todella keskittymään uusiin suorituksiin. Huomaa kyllä jos ei pää ole 110% mukana, niin vaikeuksia tulee heti suorituksissa.

Yksin vai ryhmässä

Koko kesän ajan on ollut jaksoja joita olen tehnyt itsekseni Jukka Ropposen laatimien henkilökohtaisten viikko-ohjeiden mukaan ja sitten sekä kesä- että heinäkuussa olen ollut mukana Goaliepron pro-ryhmän kanssa treenaamassa Espoossa niin jäällä kuin kuivaharjoituksissakin. Treenikavereina on maalivahdeista olleet Nikke Bäckström, Ari Sulander, Bernd Bruckler, Rasse Tirronen ja Lukas Flueler. Valmentajina ryhmällä ollut Jukka Ropponen, Ale Jääskeläinen ja myös KooKoon Petri Levänen on ollut mukana Espoon treeneissä mahdollisuuksien mukaan. On ollut todella antoisaa treenata huippukavereiden kanssa ja samalla mitata omaa kuntoaan ja nähdä missä mennään. Mukava huomata että pysyy näiden huippumiesten vauhdissa edelleen.

Jatkosopimuksesta KooKoon kanssa

Sopimus oli monien asioiden summa jotka vain loksahtivat kohdalleen mutta seuraa täytyy kiittää siitä että he mahdollistivat minulle pelaamisen haluamillani työkaluilla/varusteilla jotka ovat rakennettu juuri minun ominaisuuksiani ja tarpeita varten. Samoin mv-valmennuksen jatkuvuus painoi paljon vaakakupissa eli sain mahdollisuuden tehdä henk.koht valmennussopimuksen kesäkauden ajaksi Jukan kanssa ja Peten kanssa työ jatkuu Kouvolassa. Maalivahtivalmennus on pidempiaikainen prosessi kuin yksi kausi jos halutaan tehdä oikeita muutoksia peliin ja tämän jatkuvuuden mahdollistaminen on minulle hieno asia.

Mestaruuteen tarvitaan maalivahdin tason nosto

Onko väittämä tosi vai ei? Nyt kun kotimainen liigakausi on sitten taas paketissa, niin voimme katsoa kuinka tuo väittämä pitää paikkansa ja miten tämän kauden finaalimaalivahdit suoriutuivat tilastojen valossa.

Lähdetään ensiksi siitä että tämä väittämä on tosi, sillä kun vertaamme mestarijoukkueen maalivahtien tilastoja runkosarjassa Vs. playoffseissa, niin kertoo viimeisen 10 kauden tilasto seuraavaa:

Keskimäärin mestarijoukkueen maalivahti (kolmena kautena maalivahdit) ovat päästäneet playoff peleissä 0,61 maalia vähemmän per peli kuin runkosarjassa.

Keskimäärin mestarijoukkueen maalivahti (kolmena kautena maalivahdit) ovat nostaneet torjuntaprosenttiaan 2,17% verrattuna runkosarjaan.

Tämän kauden mestarivahti Juuso Riksman laski maalikeskiarvoaan 0,35/peli ja nosti torjuntaprosenttiaan 1,38% suhteessa runkosarjaan. Hopeajoukkueen maalivahdin Iiro tarkin tilastot ovat taasen lähes yksi yhteen suhteessa runkosarjaan eli maalikeskiarvo nousi 0,1 ja torjuntaprosentti oli täsmälleen sama.

Viimeisen 10 kauden aikana ainoastaan kerran mestaruus on matkannut joukkueelle jonka maalivahdin jompikumpi tai molemmat arvot olisivat heikommat playoffseissa kuin runkosarjassa.

Otetaan vielä loppuun pari pikku detskua eli kun IFK voitti edellisen kerran mestaruuden, niin silloisen MV:n torjuntaprosentti laski playoffseissa jopa 2,1% suhteessa runkosarjaan. Toinen huikea esimerkki päinvastaiseen suuntaan on taas T.Tarkin suoritus 2008 jolloin mies nosti torjuntaprosenttiaan 8,63% playareissa.

Tässä tämän kertainen tilastoknoppailu ja Juuso Riksmanille samalla onnittelut ansaitusta mestaruudesta!

Onko MV-valmentajalla vapaata kauden jälkeen?

Sekä ZSC:n että KooKoon pelit ovat tältä kaudelta ohi ja pelaajat ovat vapaalla. Voisi ajatella että MV-valmentajalla on myös vapaata, mutta näin ei ole, vaan edessä on vuoden kiireisin aika. On 2 viikkoa aikaa saada kaikki valmennus/harjoitussuunnitelmat valmiiksi ja henkilökohtaiset ohjelmat valmennettaville. Ensimmäiset valmennettavat starttaavat ohjelmansa jo 23.3 ja muiden osalta asiat riippuvat paljon sopimustilanteesta eli kuka jatkaa missäkin seurassa ja minkä seurojen kanssa Goaliepro allekirjoittaa sopimukset ensi kaudesta.

Kuten olen aiemmin monesti todennut, niin suurimman hyödyn seuralle ja maalivahdeille pystyy MV-valmentaja tuomaan aikana muutama viikko kauden päättymisestä aina tuonne sarjan alkuun saakka. Silloin tehdään pohjat ensi kauden menestykselle sekä ajetaan sisään tarpeelliset tekniikan muutokset ja pelityylin modernisointi. Näitä asioita on syytä tehdä ja päivittää joka vuosi jos mielii pysyä kilpailussa mukana. Tekemällä asiat samalla lailla kuin edellisinä vuosina voi päästä korkeintaan samaan tulokseen kuin aiemmin jos onnistuu 100% ja muut eivät mene ollenkaan eteenpäin. Näin ei asiat todellisuudessa kuitenkaan ole, joten uusia metodeja kehittäen valmistelen innolla tulevia harjoituksia ja ohjelmia.

Ratkaisupelit alkavat

Tämän kauden tärkeimmät pelit ovat käsillä ja näin MV-valmentajan toimesta lähes kaikki mahdollinen on tehty. Kuntohuiput on rakennettu veskareille ja muutenkin viimeiset viilaukset ovat kunnossa. Nyt on roolina olla tukena ja auttaa maalivahteja pitämään hyvää henkistä virettä yllä ratkaisupelien ajan.

Samalla tämä tarkoittaa sitä että maalivahtivalmentajan kiireisin aika on kohta käsillä. Tämä on aika joka alkaa pari viikkoa siitä kun pelit loppuvat ja päättyy syksyllä sarja-avaukseen. Tuolla ajalla tehdään suurin työ maalivahtien valmennuksessa eli rakennetaan fyysiset ominaisuudet kuntoon ja viedään niitä eteenpäin suhteessa edelliseen kauteen, korjataan tekniikan puutteet kauden aikana tehtyjen analyysien mukaan sekä tehdään suuremmat tekniikan muutokset/modernisoinnit jne… Normaalisti valmennettavilleni tuo aika tarkoittaa 9-11 harjoitusta viikossa tarkasti ohjelmoituina.

Joka kausi olen erittäin innostunut aloittamaan tuon työn, sillä kauden aikana tehdyt analyysit ja uudet kehitetyt metodit ja ideat saadaan vihdoin vietyä käytäntöön. Näiden uusien metodien avulla pysymme edellä muita ja omat valmennettavani saavat selvän kilpailuedun.

Ensi kauden valmennettavatkin alkavat olla kohtapuoliin selvillä. Neuvottelut ZSC Lionsin kanssa vielä yhdestä kaudesta ovat edenneet melko pitkälle ja jos seura antaa vihreää valoa, niin alkaa siellä 9:s kausi. ZSC sopimus rakentuu erittäin vahvasti kesäkaudelle ja sisältää mm 2 leiriosuutta Suomessa ja 2 Sveitsissä. Tuo sopimus rakentuu sillä tavoin että se jättää aikaa ja mahdollisuuden tehdä myös toinen sopimus Suomalaisen tai muun tahon/joukkueen kanssa. Toki kotimaasta ei ole juurikaan kyselyjä tullut mutta taas KHL:n suunnassa tuntuu kiinnostusta meidän osaamisellemme olevan. Katsotaan kuinka asiat kehittyy. Kesäkauden tiimiin tulee myös muutamia ”vakioasiakkaita” taas mukaan eli Nikke Bäckström ja KHL:ssä suurella todennäköisyydellä jatkava Bernd Bruckler.

Mutta nyt taas fokus käsillä oleviin ratkaisupeleihin, vaikka off-seasonin suunnittelu onkin käynnissä.

Goaliepron MV-leiri 2011

Edellisten kesien oppilaiden ennakkoilmoittautuminen on päättynyt ja avoimet paikat leirillä täytetään hakemusten perusteella. Mikäli olet kiinnostunut osallistumaan Goaliepron kesän 2011 leirille, niin lähetä vapaamuotoinen hakemus tietojesi kanssa osoitteeseen leirit (at) goaliepro.com. Hakemuksesta tulee selvitä yhteystietosi, ikäsi, joukkueesi, sarjataso, kilpailulliset tavoitteesi, valmentajasi (mahd valmentajan suositus mukaan) + muu tieto jonka haluat meille kertoa. Loppuun omin sanoin kerro miksi juuri sinut tulisi valita 2011 leirillemme. Leirille hyväksytyille maalivahdeille ilmoitetaan asiasta Maaliskuun alkuviikoilla.

Leiri pidetään Espoossa 6-10.6 ja päivittäinen ohjelma sisältää 2 jääharjoitusta, lämmittelyt ja jäähdyttelyt ohjatusti, kuivaharjoituksen, luennon/teoriaosion sekä pro-harjoituksen seuraamisen. Leirin ohjelmasta vastaa Jukka Ropponen apunaan pro maalivahteja (NHL, KHL, Sveitsin liiga, SM-Liiga, Mestis jne tasoilta) sekä Goaliepron omat valmentajat jotka tulevat Suomesta, Kanadasta ja USA:sta. Vastaavaa leiriä ei Euroopasta löydy.

Osana leiriä pidetään myös kansainvälinen maalivahtivalmentajien koulutus ja leirin aikana oppilaat pääsevät tutustumaan uusiin harjoitusmetodeihin joita Goaliepron pro maalivahdit ovat toteuttaneet ja kehittäneet kuluvan kauden aikana yhdessä Jukka Ropposen kanssa.

Leirin hinta on 710€ ja se maksetaan maaliskuun aikana. Tarkemmat tiedot julkaistaan lähiviikkoina Goaliepron verkkosivuilla.

Leirin sponsoreina mukana mm Brians Custom Sports, Stomp Manufacturin, Warrior Hockey, Asics jne…

Ruotsi ajanut rinnalle ja menossa ohi!

Jatketaan tällä samalla aiheella mistä viimeksi kirjoitin eli olemmeko me putoamassa kyydistä maalivahtivalmennuksen suhteen. Tarkastellaan tällä kertaa asiaa pikavilkaisulla NHL:n farmisarjaa eli mikä on tilanne American Hockey Leaguessa kun verrataan Suomalaisia ja Ruotsalaisia maalivahteja. Tukevatko löydöt tätä väittämää valmennuksemme tilanteesta?

Tehdään tämä tarkastelu käyttäen uusimman Goalies World lehden (Kannessa komeilee muuten Nikke Bäckström) statistiikkaa sekä maalivahtien lukumäärää. Goalies World on luonut oman ranking tilaston jonka avulla se laittaa maalivahdit järjestykseen.
Jussi Rynnäs komeilee listan kärkipäässä GW rankingin kolmosena, mutta sen jälkeen menevät seuraavat sijat eli 18 ja 30 sitten taas länsinaapuriin keskinäisessä vertailussamme.

Ruotsi voittaa tilaston lukumääräisen tarkastelun 6-3 eli faktat tukevat väittämää että länsinaapuri on ajanut meidän ohi maalivahtien tuottajamaana. Siellä täytyy olla asioita tehty oikein maalivahtivalmennuksen saralla, vaikka NHL:ssä meillä molemmilla mailla on sama määrä maalivahteja (molemmilla Quanthockeyn mukaan 7).

Koska tie NHL:ään kulkee AHL:n kautta yleisesti, kertoo tuo Ruotsin tuplamäärä sitä että he tulevat lähivuosina menemään meitä edelle myös NHL:ssä.

Suomalaisella maavahtivalmennuksella loistava tulevaisuus takana?

On taas aika aktivoitua tämän maalivahtiblogin suhteen näin uuden vuoden kunniaksi ja laittaa työkiireet ja muut tekosyyt sivuun. Näin vuoden ensimmäisenä aiheena ajattelin käsitellä hiukan tarkemmin maalivahtivalmennuksen tilaa Suomessa ja minne olemme menossa? Tuo otsake on tarkoituksella hiukan raflaava, mutta on siinä varmasti totuuden siementäkin!

Suomi on maalivahtien luvattu maa – Vai onko?

Jopa jääkiekkoliitto on listannut asian vahvasti kysymysmerkin taakse. Tässä suora lainaus huippukiekkoseminaarista 2009: ” Maalivahtipeli on ollut ja on vahvuus. Onko vahvuus vielä tulevaisuudessa?” Aivan oikeutettu kysymys ja sitä on syytä miettiä tarkkaan. Tuottaako Suomi edelleen huippumaalivahteja samaan tahtiin kuten ennen vai aiheuttaako NHL maalivahtien (Bäckström, Kiprusoff, Lehtonen, Rinne, Niittymäki, Rask, Niemi…) korkea osuutemme ”koillisharhan” jonka takia luulemme kaiken olevan kunnossa?

Heitänkin tässä vaiheessa teille haasteen keskustelemaan asiasta tuonne GP:n maalivahtifoorumiin. Itse väitän että tuo koillisharha on todellinen, mitä sinä olet mieltä?

Mikä ihmeen koillisharha?

Katsotaan hiukan tilannetta tarkemmin. Kuinka paljon uusia maalivahteja olemme tuottaneet viime vuosina NHL tasolle ja kuinka paljon meillä on nuoria maalivahteja AHL:ssä jne kärkkymässä paikkaa auringossa? Verrataan tätä esim siihen mitä Ruotsi on saanut aikaan viime vuosina ja silloin pitäisi ainakin jollain tasolla alkaa hälytyskellojen soida. Lupaan palata tähän asiaan vielä tarkemmin uudessa kirjoituksessa ja tarkastella AHL:n sekä muidenkin Pohjois-Amerikan sarjojen tilanteita tältä kantilta tarkemmin.

Miksi olemme jäämässä junasta?

Suomen jääkiekkoliitto on ollut maalivahtivalmennuksen saralla uranuurtaja ja tehnyt hyvää systemaattista työtä kouluttamalla todella suuren määrän mv-valmentajia hoitamaan juniorivalmennusta. Itse asiassa liittomme on ollut aikanaan todella paljon muita maita edellä ja aikanaan tätä kautta luonut maalivahtipelistä yhden todellisen kilpailuedun Suomalaiselle kiekolle.

Nyt kuitenkin tilanne on se että muuta maat ovat ajaneet monilta osin Suomen kiinni tässä suhteessa ja tuo etu alkaa olla kuitattu pois muiden toimesta vaikka perusvalmennuksemme on edelleen erittäin hyvää ja toimivaa. Katso linkki Suomalaiseen maalivahtien koulutusjärjestelmään.

Olemmeko me panostaneet riittävästi maalivahtivalmennukseen ja mv-valmentajakoulutuksen kehitykseen? Todennäköisesti emme, sillä kun katsoo liiton laajaa henkilöstöluetteloa, ei sieltä löydy yhtään päätoimista henkilöä joka vastaisi vain maalivahtivalmennuksesta. Petri Tuononen hoiti mv-pääkouluttajan tehtäviä pitkään ja ansiokkaasti, mutta kyllästyi viimein hoitamaan asioita OTO pohjalla ja on tätä nykyä päätoimisena mukana Tapparan liigajoukkueen valmennustiimissä.

Kuinka kehitämme huippuja?

Vaikka peruskoulutus toimii edelleen hyvin, niin uskon että todellinen ongelma meillä on huipputason valmennuksessa. Ismo Lehkonen laski viime vuonna, että ne Suomalaiset mv-valmentajat jotka oikeasti pystyvät kehittämään huipputason maalivahteja, on laskettavissa yhden käden sormilla. Sitä en osaa sanoa kuinka monta näitä henkilöitä oikeasti löytyy, mutta on selvää että mv-valmennuksemme kärki on aika kapea ja Ika on oikeilla jäljillä lausunnossaan.

Jääkiekko kehittyy pelinä koko ajan ja menee eteenpäin. Samoin kilpailijamme (muut maat) kehittävät metodejaan koko ajan paremmiksi. Tämä asettaa Suomalaiselle mv-valmennukselle myös kovat paineet ja pelianalyysin kautta tapahtuva JATKUVA valmennuksen (tekniikka, oheisharjoittelu, henkinen valmennus jne…) kehittäminen ja eteenpäin vieminen ovat ehdottomia edellytyksiä jos meinaamme pitää huolen siitä että maalivahtipeli on tulevaisuudessakin yksi Suomalaisen jääkiekon vahvuuksista / kilpailueduista.

Tässä tätä mietintää näin vuoden aluksi. Palaan vielä aiheeseen täällä blogissa uudemman kerran.