Mielenkiintoinen MV ilta - ketkä vievät joukkueensa finaaleihin?

Tappara-Lukko

Tässä sarjassa mennään luottomiehillä loppuun saakka eikä valmentajat koita vetää mitään jäniksiä hatusta. 

Zapolskin otteet eivät ole olleet aivan terävimmillään viime aikoina, mutta samaan aikaan voidaan todeta että epäonnea on ollut myös kaikenlaisten pienten ohjureiden jne muodossa jotka ovat maalivahdille myrkkyä ja näyttävät helpoilta. Jenkki on kilpailullinen kaveri ja helpolla ei varmasti tänään anna mitään.

Nostan tapparalle hattua. Valmennus hoitanut asiat juuri niin kuin pitää. Metsolalle sattunut huono peli ja penkille veto ihan ok koska samalla kerrottiin että alkaa keskittyä seuraavaan koitokseen ja näytettiin että miehellä on valmennuksen täysi luotto takanaan. Tämä siitäkin huolimatta että Mika Noronen esiintyi edukseen tuuratessaan Metsolaa maalilla. Juuri näin tulee asiat hoitaa!

Kärpät-JYP

Huh-huh. Oulun valmennus tekee kaikkensa että maalivahtien pelaaminen olisi mahdollisimman hankalaa. No, Jyväskylässä varmasti ollaan tyytyväisiä tästä tasoituksen antamisesta.

Jo viime kaudella Oulu oli senttien päässä menettää mestaruuden maalivahtien epäjohdonmukaiseen peluutukseen. Mitä tästä opittiin? Ei mitään! Jos Tomi Karhunen pelaa taas mestaruuden tai ainakin finaalipaikan Oululle, niin täytyy todella nostaa hattua miehen hermojen hallinnalle ja keskittymiskyvylle kaiken tapahtuneen jälkeen.

Jypin osalta on vanhemman Tarkin otteet ailahdelleet kumman paljon. Aiemmin tällä kaudella tosi vakuuttavia otteita esittänyt mies on ollut yllättävän epätasainen. Jyväskylä voittaa tai kaatuu tarkin mukana, siitä ei ole kahta sanaa. Toivotaan että tänään nähdään se runkosarjan varmaotteinen ja kokenut maalivahti joka on ollut viime peleissä liian usein kadoksissa.

Playoffs – Jäniksiä hatusta Oulussa

Lyhyttä pohdintaa otsikon aiheeseen tällä kertaa hieman tuolta Oulun kantilta katsottuna kun asia on ajankohtainen taas kerran kuten viime kauden playoffseissakin.

Viime kaudellahan Kärpät lähtivät väkisin vaihtamaan voittoja napsineen Karhusen tilalle sivussa ollutta Rynnäksen Jussia kesken finaalisarjan. Tämä oli todella lähellä maksaa mestaruuden Kärpille, mutta kaikesta huolimatta Karhunen pystyi pitämään pelivireen yllä ja palaamaan kahden ottelun jälkeen kehiin ja edelleen voittamaan otteluita. Ratkaisuottelussa Karhunen otti vielä aivan ratkaisevan räpyläkopin eli varasti varman maalin ja mestaruuden Tapparalta. Karhunen oli viime kauden mestaruuden takuumies eli luottamuksen ansainnut, vai kuinka?

Tälle kaudelle sitten hankittiin Iiro Tarkki haastamaan Karhusta, mutta runkosarjassa Tarkki jäi kuitenkin reilusti vähemmille peliminuuteille Karhusen hyvin otteiden vuoksi. Varsinkin runkosarjan lopulla Karhusta ajettiin pelaamalla hyvää virettä kohti loppupelejä ajatellen.

Mitä sitten tapahtui? Yksi huono ottelu ja Tarkki maaliin seuraavaan peliin. Nollapeli Tarkilta ja ainakin nyt näyttää siltä että ykkösmaalivahti on vaihtunut.  Tosin kahdessa viime pelissä on taas Tarkille mennyt omiin 9 maalia. Mikä on Karhusen kunto ja erityisesti henkinen vireys jos miestä tarvitaan taas maalille?

Toisaalta Kärpät on niin vahva joukkue että se pystyy voittamaan mestaruuden kaikesta huolimatta ja paikkaamaan muutamia maalivahdin erheitä. Ja pakkohan se on myöntää että heillä on 2 hyvää maalivahtia joista kumpikin varmasti kykenevä viemään joukkueen päätyyn saakka. Toinen heistä on sen jo tehnytkin.

Toki en itse ole tarkkaan tietoinen mitä Kärppien pukukopissa jne tapahtuu, mutta olen sitä koulukuntaa etten yrittäisi vetää jäniksiä hatusta maalivahtien vaihdoilla. Jos ykköselle tulee joskus heikompi peli, niin penkille voi toki ottaa huilaamaan ja saman tien kertoa että alkaa keskittymään seuraavaan peliin. Se että maalivahti tuntee valmennuksen tuen ja luottamuksen on omiaan parantamaan itseluottamusta sekä antaa mahdollisuuden keskittää kaikki ajatukset aina seuraavaan peliin kun ei tarvitse miettiä mitään sivujuonteita jne.

Minusta edelliskauden mestaruuden takuumies olisi ansainnut tämän luottamuksen.

Suomi-Ruotsi maaottelu maalivahtien kehittäjinä – AHL näkökulma

Tähän saakka Suomi on tuottanut hyvin maalivahteja NHL:n huipputasolle saakka, mutta kuten olen jo useamman vuoden ajan sanonut, niin länsinaapurimme Ruotsi on ottanut meitä kiinni hurjasti maalivahtien kehittäjänä ja tuottajana.

Eddie Lack on esimerkki modernista Ruotsalaisesta maalivahtikunnasta

Tällä kertaa otan tuohon asiaan kantaa hyvin suppean näkökulman kautta ja katsomme mitä AHL:n maalivahtirintamalla tapahtuu juuri nyt ajatellen tuota otsikon maaottelua. AHL on nimittäin se sarja jonka kautta suurin osa maalivahdeista tulee NHL kuvioihin.

AHL:n torjuntatilaston kärkipaikkaa pitää Milwaukeen Magnus Hellberg 96.9% / 0.78 luvuillaan ja kakkosena hänen maanmiehensä Jacob Markström 95,5% / 1,24 luvuilla. Sijalla 13 tulee sitten Joacim Eriksson 92,1% / 2,26. 

Mukava muuten todeta että juuri tuo edellä mainittu Magnus Hellberg oli viime kesänä GoaliePron valmennuksessa kun hänen oikeudet omistava Nashville Predators pyysi apuamme Magnuksen tyylin muuttamiseen.

Entä missä tulevat Suomalaiset? Ensimmäinen on sijalla 25 oleva Toronto Marliesin Christopher Gibson 92,5% / 2,55 ja Jussi Rynnäs sijalla 28 91,4% / 2,59. Näistäkin Gibson lähti jo aikanaan 2007-08 kauden jälkeen Pohjois-Amerikan juniorisarjoihin pois Suomen valmennussysteemien parista saatuaan tuolla kaudella Bluesin C-junioreissa peliaikaa vain 11 ottelussa keskinkertaisin tuloksin. Rohkea ja hieno veto tuolloin tuo ulkomaille lähtö Gibsonilta joka näin todennäköisesti pelasti miehen uran.

Tämän jälkeen löytyy taas listalta Ruotsalaisväriä eli Oscar Dansk sijalla 45 ja Johan Gustafsson sijalla 47 ja sitten vielä yksi suomalainen eli Joni Ortio sijalla 52.

Tämän mukaan Ruotsilla on selkeästi kasvamassa parempi tai ainakin lukumäärältään potentiaalisesti suurempi määrä mahdollisia NHL maalivahteja. Miksi näin? Kuten olen todennut jo vuosia sitten, niin meillä on loistava mv-valmentajien peruskoulutusjärjestelmä ja juniorit saavat yleisesti Suomessa hyvää valmennusta, mutta huippuvalmennuksessa liigassa, Mestiksessä ja A-SM tasolla olemme jääneet jo Ruotsalaisista jälkeen ainakin tulosten valossa.

Huippuvalmennuksemme ei ole riittävän terävällä tasolla kotimaassa ja liian moni liigaseura tyytyy siihen että on ”joku sopiva tyyppi” mv-valmentajana ja se ruutu voidaan ruksata hoidetuksi. Yleensä nämä mv-valmentajat toimivat vielä sitten joukkueenjohtajana oto:na eli hoitavat ”bussien ja pullan” tilaamisen kaiken muun lisäksi. Tosin en näe että tuo OTO homma heikentää valmennuksen tasoa jos vaan ruutuun on valittu tarpeeksi osaava kaveri. Pikatsekkauksella naapurimaan puolelle katsoin HV71:n, Frölundan ja Djurgårdenin nimilistat ja heillä on pelkät mv-valmentajat joilla ei ollut muita vastuita. Tämän lisäksi meiltä Suomesta on viety paljon mv-valmennusosaamista KHL:ään Moisasen, Kaarelan jne kasvavan joukon myötä.

Ismo Lehkonen totesi jo muutama vuosi sitten että hänen näkemyksensä mukaan Suomesta löytyy yhden käden sormilla laskettava määrä mv-valmentajia jotka pystyvät oikeasti kehittämään ja muokkaamaan liigatason maalivahteja. Toki sitten löytyy iso joukko valmentajia jotka osaavat vetää harjoitteita, mutta analyysit, muutoksien sisäänajo jne ontuu pahasti.

Toivottavasti meillä herätään tähän asiaan eikä olla tyytyväisiä siihen maineeseen jota nyt nautimme maalivahtien kasvattajamaana NHL:ssä pelaavien Raskin, Rinteen, Raannan, Bäckströmin, Rämön ja Niemen ansiosta. Huomatkaa muuten että Ruotsilla on NHL:ssä tällä kaudella pelannut 9 maalivahtia meidän 7:ää vastaan.

Jokereiden Venäläinen maalivahtiruletti

Tästä oli tarkoitus kirjoittaa jo ennen kauden alkua, mutta ollut sellaista matalalentoa ettei ”muka” ole ehtinyt. Jokerit on tehnyt mahtavaa työtä ja koonnut kaikkien aikojen parhaan suomalaisen seurajoukkueen KHL debyyttikaudelleen, mutta miksi johto riskeeraa kaiken maalivahtivalinnoillaan? Onko tässäkin tapauksessa kyse vain siitä että ammattitaito ja ymmärrys ei vain riitä maalivahtiasioissa organisaatiolla? Siltä vaikuttaa!

Kuinka niin ammattitaidotonta? Jokerit hankki kaksi hyvän potentiaalin omaavaan maalivahtia, eikö niin? Kyllä, aivan oikein, molemmissa on potentiaalia, mutta onko kumpikaan herroista Karlsson tai Helenius se varma ykkönen jonka varaan Jokerit pystyy rakentamaan oman pään pelaamisen illasta toiseen ja johon joukkue voi luottaa kuin vuoreen? Ei todellakaan. Hienosti kasattu joukkue jossa on paljon rahaa kiinni, mutta tärkeimmälle paikalla hankittu kaksi epävarmaa arpaa siinä toivossa että Karlsson ja/tai Helenius alkavat lunastaa lupaavaa potentiaaliaan.

Tarkastellaan hiukan tarkemmin molempia maalivahteja.

Kuinka moni maalivahti olisi kelvannut Jokereille jos alla olisi kokonaista 9 ottelua edellisen kauden ajalta ja vielä heikoin tilastoin? Tuskin kovin monikaan. Riku tiedetään todella lahjakkaaksi maalivahdiksi ja hänellä on potentiaalia huimasti parempaan kuin mitä viime kaudet ovat näyttäneet. Ainoa todella hyvä kausi on tuo 2011-12 Jypin mestaruuskausi, mutta kauanko voi yhden kauden näytöillä ratsastaa? Itse olisin myös voinut valita Rikun nuoren kakkosen rooliin ja treenaamaan kovaa. Tämä olisi tosin vaatinut selkeän kokeneen ykkösen ja valmennuksen tyyliin Pasi Nurminen joka pystyisi viemään nuorta miestä eteenpäin teknisesti ja henkisesti.

Karlssonilla on myös takanaan aikamoinen määrä seuran vaihtoja ja varsinaisia playoff pelejä pääsarjatasolla ei mies taida olla pelannut koskaan. Kyselin myös asiasta tietäviltä hiukan lisää ja hänen vanha valmentajansa Ruotsista kertoi mm että Henrik on lahjakas maalivahti, mutta laiskanlainen. Tarkoittaa että mies tarvitsee valmennuksen joka vaatii, valvoo ja piiskaa häntä eteenpäin. Tämä asenne heijastuu jonkin verran varmasti myös flegmaattisen oloiseen pelaamiseen jossa hän luottaa isoon kokoonsa ja peittopintaan aktiivisen liikkumisen sijaan. Tämä yhdessä ruotsalaistyylisen passiivisen käsien käytön kanssa aiheuttaa aika tavalla turhia reboundeja puolustuksen siivottavaksi. Karlsson olisi varmasti ollut hyvä kakkonen josta voi saada paljon enemmän irti tiukalla valmennuksella.

Kuinka tästä eteenpäin?

Jokereilla on siis kaksi hyvää kakkosta maalivahteina, mutta ykkönen puuttuu jos meinataan oikeasti pärjätä KHL:n tasoisessa sarjassa kunnolla. Maalivahtiosasto ei ole samaa tasoa muun joukkueen kanssa. Sarja on sen verran raskas että joukkue tarvitsee kahta pelaavaa maalivahtia. Suurella todennäköisyydellä Jokereissa tullaan heräämään tähän jossain vaiheessa ja mennään maalivahtiostoksille. Kun selkeä ykkönen on hankittu, niin itse pitäisin Heleniuksen kakkosena ja koulisin Rikua eteenpäin tiukalla valmennuksella.

Katsotaan kuinka oikea tai väärä tämä visio on kun sarja etenee. Joka tapauksessa Jokerit on aloittanut hienosti ja tuolla joukkueelle on mahdollista pärjätä erittäin hyvin.

"Helppo valinta"

Onpa helppoa hommaa valmentajalle ainakin tuo maalivahtien valinta. Katsotaan esimerkiksi tämän illan ottelua.

Laitanko maaliin playoffsien ylivoimaisesti parhaan maalivahdin jonka voittoprosentti 90% ja torjuntaprosentti 95,35%. Kaikissa näissä kategorioissa tämä maalivahti on myös liigan / playoffsien ykkönen ja tilastojohtaja. (Toivottavasti liigan tilastot ovat jotakuinkin oikeassa kauden tässä vaiheessa)

Vai

Pistetäänkö maaliin vasta kahdessa ottelussa esiintynyt toinen maalivahti jolla ei ole vielä voittoja playareissa ja torjuntaprosentti 82,61%.

Kyse siis tietysti Kärppien maalivahtivalinnasta illan otteluun ja vaikka kylmien tilastojen perusteella asia onkin näin mustavalkoinen, ei se silti ole niin helppoa valmentajalle. Jos Kärpät kääntää sarjan nyt edukseen Rynnäksen johdolla ei kellään ole asiaan tarvetta palata, mutta jos Tappara viekin mestaruuden jää tilaa aikamoiselle jossittelulle. Itse ymmärrän hyvin kuinka hankala tämä valintatilanne on päätöksen tekijälle.

Oma filosofiani on aina perustunut pitkäjänteiseen työhön jossa ei vedetä kesken mitalipelien jäniksiä hatusta. Sen että Karhunen on ollut loistava koko playareiden ajan pitäisi merkitä enemmän! Miksi Karhunen vaihdetaan pois kolmen maalin jälkeen eikä päästetä enään aloittamaan seuraavaa peliä. Pois vaihto oli oikea ratkaisu, mutta kyllä tässä tapauksessa hän olisi ansainnut jatkaa maalilla seuraavassa pelissä. Entä sitten Rynnäs? Aloittaa seuraavan pelin josta tulee tappio, 3 päästettyä maalia ja hieman toistakymmentä torjuntaa. Kuinka valmennus reagoi tähän, Rynnäs aloittaa seuraavankin pelin??? Kuten sanottu, ei helppoja päätöksiä, mutta jos Kärpät vie mestaruuden ei kukaan muistele asiaa enään myöhemmin.

Tarviiko maalivahdin AINA olla iso?

Nyt saattaa käydä niin että jopa liigan finaaleissa voisi olla vastakkain maalivahdit jotka ovat molemmat alle 180 cm pitkiä! 

Tämä olisi hienoa, sillä trendi on ollut koko ajan siihen suuntaan että maalivahdin tulee olla pitkä, vähintään tuollaiset 184 cm mutta mielellään 190+ cm että hänestä voi tulla jotain pro tasolla. Toki olen itse edelleen sitä mieltä että koosta on suuri hyöty, mutta nautinnolla seuraan pelejä ja sitä kuinka nämä hieman lyhemmät kaveritkin pärjäävät.

Metsola, Karhunen ja Saros ovat kaikki kovan tason maalivahteja ja alle 180 cm pitkiä. Heitä yhdistää erittäin hyvä luistelu ja liikkumisen taito yhdessä pelin luvun kanssa. Pienemmältä maalivahdilta vaaditaan paljon enemmän liikkumista ja oikea-aikaisuutta kun peittopinta on muuten paljon pienempi kuin pidemmällä virkaveljellä.

Metsola antoi jo viime kaudella vankat näytteet osaamisestaan ja nousi liigan huppuvahtien joukkoon. Saros on ollut tällä kaudella väliin jopa maaginen ja lyönyt itsensä läpi. Viimeisenä pääsi Karhunen vihdoin kantamaan kunnolla vastuuta runkosarjan lopulla Rynnäksen loukkaannuttua ja mies myös lunasti lupaukset. Saa nähdä pystyykö Karhunen pitämään Rynnäksen penkillä myös kevään pelien aikana?

Nähdäänkö finaalissa Karhunen vastaan Metsola, tämä voi olla mahdollista.

Olipa erikoinen peli… (Lukko-Pelicans)

Ainakin kun tarkastellaan asiaa maalivahtien kannalta! Kyseessä siis eilisillan Lukko-Pelicans matsi jota tarkkailin hieman huolellisemmin ja tein muistiinpanoja maalivahdeista. Otetaanpa lyhyt katsaus muutamiin havaintoihin.

Aloitetaan hieman helpommasta päästä eli Pelicans ja loistavasti kauden aloittanut Jere Myllyniemi. Olin yllättynyt siitä kuinka Jeren peli näytti sekavalta ja oli useita tilanteita joissa tuntui että kiekko katosi täysin. Tämä oli varmasti poikkeuksellinen peli miehelle tällä kaudella, sillä odotin paljon parempaa ja selkeämpää esitystä, mutta kaikille sattuu huonompia päiviä ja pää-asia että joukkueelta tulee niin hyvä tuki että voittoja tulee myös silloin kun maalivahti ei pelaa avian omalla huipputasollaan.

Maalivahtivalmentajana katson aina kaikkia maaleja kriittisesti ja siltä kantilta että miten ne olisi voinut ottaa kiinni sen sijaan että hakisin syitä puolustuksesta jne. Eilisistä neljästä maalista 1 oli täysin Myllyniemen oma moka ja 3 muuta OK maaleja jotka kuitenkin olisi voinut hyvänä päivänä saada kiinnikin. Otetaan vaikka tuo viimeinen neljäs maali esimerkiksi eli läheltä ylös chipattu veto. Tässä Jere pudotti takamuksen alas ja toi kädet kiinni kroppaan eli teki itsensä aivan liian pieneksi ja jätti tilaa kiekolle (huom, ei silti missään nimessä maalivahdin piikkiin mene tämäkään maali). Takamus ylös, kroppa suoraksi ja kiekkoa kohti ja kädet eteen ottamaan kulmaa pois, niin tuokin kiekko olisi saattanut pysähtyä. Olemalla kriittinen on mahdollista kehittyä.

Sitten Lukon maalivahdit. Zapolskilla sattui todella musta päivä ja RD teki aivan oikein vaihtaessaan miehen pois maalilta. Molemmat maalit menee hänen piikkiinsä, vaikka tuossa ensimmäisessä näytti olleen koko yhteistoiminta omien kenttäpelaajienkin kanssa (osalta) hukassa. Toinen maali oli taas sellainen että niitä vain ei saa mennä tällä tasolla jos mielitään pärjätä. No tämä on aika kapea otos enkä ole paljon hänen pelaamistaan nähnyt joten vaikea tehdä kummoisia johtopäätöksiä näin pienellä otannalla.

Setänen esitti muutamia hyviä otteita, mutta laitan ison kysymysmerkin hänen tekniikkansa kohdalle. Jos ei tuo valtava poikkimailan / lumikolan käyttö vähene ja peliasento jäässä tasapainotu, niin mies tulee olemaan suurissa vaikeuksissa tällä tasolla. Neljäs maali oli malliesimerkki siitä kuinka liiallinen poikkimailan käyttö käytännössä ankkuroi miehen jäähän ja siten hänellä ei ollut mitään mahdollisuutta seurata poikkisyöttöä hanskapuolelle. Samalla hän avaa melkein joka tilanteessa valtavasti tilaa kilvelle ylös Tässä on varmasti agendaa työstettäväksi Vuorion kanssa, sillä muuten paketti näyttää kehityskelpoiselta. Toki kaikki 3 muutakin maalia olisivat olleet otettavissa, erityisesti kolmas ja viides. Kuudes oli sitten jo niin vapaa paikka että se olisi vaatinut todellisen huipputorjunnan. Tietysti hiukan huolestuttaa että samassa pelissä menee kolme maalia yläkulmiin kun maalivahti on V-asennossa jäässä. Hyvä tarkastella asiaa lähemmin videoiden jne avulla kuinka oikea on ajoitus, sijoittuminen ja käsien asento.

Tässä siis hiukan ylikriittistä mietintää eilisestä pelistä. Jatketaan ajatuksia taas uusien pelien ja havaintojen merkeissä lähiaikoina.

Maalivahdin tason pito & nosto tuo playoff menestystä

Katsellaanpa päättynyttä kautta ja erityisesti playoff pelejä maalivahdin tilastojen ja menestyksen kautta. Muistakaa kuitenkin että tämä on puhtaasti torjuntaprosentin kautta tapahtuva tarkastelu eikä mielipide tai arvio asioista.

Pelkkä playoff torjuntaprosentti

Aika suoraviivaista asiaa. Sijoitukset kärjessä menee tilastojen mukaan.

1) Raanta 95,45%

2) Metsola 94,12%

3) Tarkki 94,55%

Tason nosto runkosarjasta playareihin

Tämä ei olekaan sitten enään suora mittari menestykseen, sillä finaalien maalivahdit olivat todella hyvällä tasolla jo runkosarjassa ja aivan kauhea tason nosto ei ole oikein mahdollista.

1) Tarkki +1,82%

2) Koskinen +1,77%

3) Raanta +1,12%

4) Metsola +1,11%

Tason lasku tietää tuhoa

Tämän saivat tietyt joukkueet kokea jälleen tänä vuonna todella kovan kautta. On siis aivan selvää että maalivahdin on nostettava tasoaan jotta joukkue pärjää vaikka olisikin pelannut hyvällä tasolla jo runkosarjassa. Laittaa myös miettimään sitä kuinka paljon maalivahteja scoutataan heidän playoff menestyksen mukaan vs runkosarjaotteiden? Voittaminen ei ole sattumaa. Suurimmat tason laskijat.

1) Karhunen -9,43%, mutta peliakaa tuohon tuli vähän

2) Kilpeläinen -5,37%

3) Järvinen -1,99%

4) Backlund -1,96%

Runkosarjan taso ei vaan riitä playareissa…

Tämänkin faktan saivat tietyt joukkueet todeta, vaikka tähänkin on toki poikkeuksia kuten KalPan Koskinen joka nosti tasoaan ihan mukavasti eikä se silti tuonut menestystä. Toki tähän voi olla syynä runkosarjan tilaston taso 91,86% joka ei ollut tarpeeksi kova vaikka Kossu pystyikin sitä nostamaan.

Lukko ja IFK olisivat tarvinneet maalivahdeiltaan selvää tason nostoa runkosarjaan verrattuna että olisivat edenneet pidemmälle.

Vehanen +0,15%

Ortio +0,51%

Huom: Wiikmanin tilastoja en ole laskenut mukaan tämän blogin pohdintoihin.

Maalivahdit ratkaisevissa rooleissa SM-liigan playoffseissa

Playoffsien alla ennustelin kahden otteluparin maalivahtien taistelua ja taas nähdään kuinka vaikeaa tämä ennustaminen on vaikka meni siellä jotain oikeinkin.

Jokerit – Lukko

Ainakin tällä hetkellä Vehanen on toteuttamassa sitä perään kuuluttamaani ihmettä ja on nostanut tasoaan loistavasti kuten vain kokenut ja maailmaa kiertänyt ammattilainen voi. Lukon 3-1 johto on silti kyllä itselleni suuri yllätys. Taitaa ainoat ihmiset jotka ovat osanneet tämän tason suorittamista odottaa olla Pete itse ja MV-valmentaja Ari Moisanen.

Mitä ihmettä Kilpeläiselle on tapahtunut??? Tässä olin niin väärässä kuin vain voi olla. Runkosarjan lopulla otteet tasaantuivat ja paranivat huomattavasti ja kaikki näytti olevan paremmin kuin hyvin. Sitten kauden tärkeimmissä peleissä alkaa ropisemaan ilman maskia vetoja sisään tuolta ympyrän yläkaaren paikkeilta. Kyse ei ole tekniikasta joka siis jo näytti erittäin hyvältä vaan jostain aivan muusta. Vaikea analysoida asiaa tarkkaan sillä niin mystisiä nuo maalit ovat tuon tason veskarille. Tuntematta tapausta tarkemmin tulee väkisin mieleen ettei yläkerta sittenkään kestä näitä tiukkoja paikkoja, mutta toivottavasti olen väärässä. Todetaan vielä että Jokereilla oli Lukko täysin sillassa jo viime torstaina ja tuossa pelissä olisi ollut mahdollista katkaista Lukon selkäranka, mutta Kilpeläisen lahjoittamat 3 maalia käänsivät sarjan ja momentumin suunnan Lukolle.

Katsotaan jatkaako Tuohimaa huomenna maalissa? Jos jatkaa, niin on mielenkiintoista nähdä miten nuori mies käsittelee paineita, sillä eilen hän pääsi kesken pelin sisään ilman turhia paineita.

Etu siis on ollut Lukolla valtava ja tässä olin täysin väärässä.

Tappara – IFK

Kahden hyvän maalivahdin taistelua tähän saakka ja ainoa alisuoritus on tapahtunut Ortiolle yhdessä pelissä, jonka jälkeen hänkin kasasi itsensä kokoon taas nopeasti.

Metsolan pelistä on huokunut varmuus ja rauhallisuus. Tekniikka on ollut hyvin koossa ja se näkyy selkeänä liikkumisena jossa ei ole edes kiireen tuntua useissa tilanteissa.

Eli etu on ollut Tapparalla ja näin olin jälleen väärässä.

Ässät – KalPa

Raanta on vienyt sarjaa mielin määrin ja jatkanut siitä mihin runkosarjassa jäi, mutta mitä ihmettä tapahtui viime pelissä kun homma piti panna poikki??? Uskoisin että tuo sarja palaa kuitenkin normiuomiin  huomenna kun pelit taas jatkuvat ja tuo 1 peli lasketaan tilastotappioksi.

Vaikka Koskinen jonkun verran haparoikin aiemmissa peleissä niin viimeisessä oli taas itse varmuus. Tilastollisesti nuo haparoinnit eivät juurikaan näy sillä  93,28% on ihan kova torjuntaprosentti jolla pärjätään kyllä playoffseissa jos muu joukkue hoitaa hommansa.

Etu MV:n kannalta katsottuna kuitenkin vahvasti Ässillä.

JYP – HPK

Tiukka sarja jota en ole päässyt seuraamaan tarpeeksi. Molemmat maalivahdit esittäneet OK otteita mutta Tarkki vie edun Jyväskylään kokemuksensa ja esitystensä myötä. Koitetaan tarkkailla jatkoon menevän joukkueen maalivahtia hiukan tarkemmin sitten seuraavan sarjan aikana.

SM-Liiga – Maalivahdin osuus korostuu keväällä

On aika palata taas tarkastelemaan maalivahtiasioita nyt kun säälärit on pelattu pois alta ja oikeat pudotuspelit voivat alkaa, vaikka palataan vielä yhdellä kommentilla noihin edellisiin peleihinkin. Molemmissa sarjoissa parempi maalivahtipeli toi voiton ja jatkopaikan joukkueelleen.  Jatkuuko sama “sävel” kun karsitaan menijöitä 4:n parhaan joukkoon. Tässä hieman havaintoja ja ennustuksia kahdesta ensimmäisestä otteluparista maalivahdin näkökulmasta.

Jokerit Vs. Lukko

Ihan ensimmäiseksi täytyy todeta että ihmeitä pitää tapahtua että Lukko veisi tämänkin sarjan. Osana tätä ihmettä täytyisi olla Petri Vehanen joka pelaisi uransa parasta kiekkoa. Tällä kaudella sitä ei olla nähty, vaikka hyvin Vehanen on pelannut ja tiedossa on että tasoaan hän pystyy nostamaan ja voittamaan sarjoja MM ja KHL tasolla, joten miksi ei myös SM-liigassakin.

Toisessa päädyssä seisoo kuitenkin tolppien välissä Eero Kilpeläinen joka on viime kuukausina saanut pelinsä paljon parempaan kuosiin kuin missä se oli aiemmin tällä kaudella. Peliasento on tasapainottunut hyvin ja tämä näkyy erityisesti jään kautta pelattaessa parempana ulottuvuutena ja kilpipuolen haavoittuvuuden selvänä vähenemisenä. Hienosti Eero on tasoaan nostanut ja varmasti antaa joukkueelleen mahdollisuuden voittaa.

MV-etu = Tasan

Tappara Vs. HIFK

Tämä pari on siitä erikoinen että vaikka Ortio on kahdesta erinomaisesti pelanneesta maalivahdista parempi, niin kyllä IFK lähtee sarjaan aika suurena altavastaajana. Ortion suoritukset ovat olleet odotettuja vieläkin paremmat ja hän on joukkueensa ainoa ylisuorittaja tällä kaudella. IFK:n oljenkorsi on siinä että Ortio nostaa vielä tasoaan ja laittaa ovet kiinni Tapparan edestä. Toisaalta taas suuri pelimäärä ja sitä kautta kauden harjoittelu, palautumiset jne eivät ole olleet optimissa ja on vaara että ”koneesta loppuu bensa” jossain vaiheessa.

Metsola on ollut kauden suurimpia positiivisia yllättäjiä. Tällaiset stoorit ovat tervetulleita. On myös mukava nähdä että aina ei tarvitse maalivahdin olla +185 cm pärjätäkseen kuten trendi on viime vuosina ollut. Yli 93% torjunnat runkosarjan tilastona kertoo kovasta suorittamisen tasosta.

MV-etu = IFK