Aika tyytyväinen saa olla ainakin tässä vaiheessa siihen kuinka asiat on kehittyneet omien valmennettavien kanssa. Tuntuu siltä että sopimamme asiat toteutuvat ja harjoitusmetodit jotka olemme valinneet ovat purreet hyvin.
Zurichissa Ari Sulander palkittiin tällä viikolla vuoden jatkosopimuksella ja ensi kaudesta tuleekin sitten Sulon 10:s ZSC:n paidassa. Sulon peli on kehittynyt paljon tämän kauden aikana ja kuntopuoli on aivan eri mallilla kuin mitä se oli viime kaudella. On mukava nähdä kuinka vanhempikin maalivahti pystyy uusiutumaan ja kehittämään itseään kaudesta toiseen. Sulo on myös selvästi hyötynyt uusista kapeammista patjoista ja liikkuu niiden avulla entistä paremmin.
Kakkosena ZSC:ssä oleva Reto Berra on myös kehittynyt kauden aikana, vaikka peliaikaa onkin tullut lähinnä U20 maajoukkueessa ja farmissamme GSK Lionsissa. Toki Retolla on edelleen oppimista kovasta työnteosta ja siitä etteivät asiat tule ilmaiseksi. Toivottavasti mies mahtuu lopulliseen Sveitsin U20 kokoonpanoon MM-kisoihin, ainakin MM-leirille hänet valittiin.
Bluesissa olen enemmän kuin tyytyväinen A-jun maalivahtimme Antti Härmän otteista. Varmuutta ja tasaisuutta lähdimme hakemaan tältä kaudelta ja Antti on noilla alueilla petrannut otteitaan roimasti. A:ssa onkin tullut jo yksi valinta kuukauden pelaajaksi ja viime viikolla palkittiin Härskin suoritukset paikalla U20 MM-kisakoneessa. Tämä on todella kova saavutus sillä kilpailu paikoista on kova ja Suomesta löytyy tähän ikäluokkaan monta huippumaalivahtia.
Muut kaksi Blues A:n maalivahtia ovat jäänet melko vähälle peliajalle sillä Härmä vie valtaosan peleistä. Niissä peleissä joissa muut ovat aikaa saaneet ovat tulokset olleet kuitenkin erinomaisia. Mika Korhosella on tilillään 2 peliä joista toinen voitto ja toinen häviö torjuntaprosentin ollessa 90%. Mika on myös pelannut 5 peliä erinomaisesti Salamien mestis joukkueessa tuuraten loukkaantunutta veljeään Juhaa. Parhaillaan Mika on kahden pelin tuurauskeikalle mestiksen FPS:ssa. Mies on myös ehtiinyt pelata 2 peliä A:n 1-div joukkue Kiekko-Espoossa.
Blues A:ssa Jan Ropponen on ehtinyt pelata yhden pelin jossa ei Pelicans saanut yhtään maalia aikaan. Jani on myös pelannut 9 peliä Kiekko-Espoon A:ssa torjuntaprosentilla 92,75%.
Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen siihen miten valmennettavat ovat menneet eteenpäin, mutta samanaikaisesti kehitän jo uusia metodeja joilla saadaan lisää tehoa harjoitteluun ja hiukan uusia tuulia. Erityisesti haen tällä hetkellä asioita uudenlaisen seurannan kautta jossa pääsen piakkoin tekemään analyysia. Tarkoitus on pystyä paremmin kohdistamaan harjoittelu eri sektoreista lähteviin laukauksiin sen mukaisesti mitkä ovat itse kullekin maalivahdille ne hankalimmat vedot/tilanteet eli mistä lähtevät ja mihin päätyvät.
torstaina, joulukuuta 07, 2006
sunnuntai, lokakuuta 29, 2006
Varusteongelmia
Jonkin verran tuntuu uudet mv-varusteiden mitat ja siirtymä tuottavan ongelmia, mutta tämä asia oli odotettavissakin. Aika monta laitonta varustetta on löytynyt ainakin noissa liiton suorittamissa mittauksissa A-nuorten sm-turnausten yhteydessä.
Vaikka asiassa on ilmoitettu ennen kauden alkua olevan nollatoleranssi jonka mukaan peleihin ei ole asiaa ennen kun puutteet on korjattu, niin sujuvasti pelaaminen jatkui laittomilla varusteilla itse turnauksessa ja sen jälkeenkin. Tässä täytyy toki todeta että hyvä näin, sillä tuo siirtymä on hankala asia ja jos seuran tavaran toimittaja ei ole saanut laillisia vermeitä joukkueelle on tilanne aika hankala. No, eiköhän asiat korjaannu kuitenkin kauden mittaan.
Patjojen kohdalla näyttäisivät asiat olevan kaikilla OK ja se muutos on mennyt hyvin läpi. Kilven suhteen asiat lähes yhtä hyvin ja esim Helsingin turnauksessa löytyi vain 1 laiton kilpi (4 mm liian leveä).
Isoin murheenkryyni on räpylä. Kun mittauksissa oli 14 maalivahtia niin löytyi yhteensä 8 laitonta kinnasta joista 2 tosin saatiin paikan päällä korjattua oikeisiin mittoihin (pituus pussin pohjaa myöten). Neljällä maalivahdilla oli taasen liian lyhyt rannelevy ja se onkin hiukan kinkkisempi asia, sillä kun mm yhtä Bluesin kintaista koitimme korjauttaa välineguru Liimataisella, niin rannekkeen pidennys laillisiin mittoihin olisi taas tehnyt kintaasta puolestaan ympärysmitaltaan liian suuren. Valmistaja on siis toimittanut seuroille laittomia varusteita. Asiaa kysyttyämme valmistajan edustajalta kerrottiin meille että heidän tuotteensa ovat lailliset, mutta liitto tulkitsee sääntöjä väärin. Mielenkiintoista nähdä kuinka asiat selviää, vai unohdetaanko ”nollatoleranssi” tässä asiassa. Joka tapauksessa tänäänkin pelataan miesten ja A:n liigaotteluissa vuorenvarmasti sääntöjen vastaisilla varusteilla.
Toinen alue missä oli paljon korjattavaa oli pelipaidat. Onneksi tämä on helppo tehdä kursimalla paitoja kasaan hiukan. Helsingissä peräti 8:n maalivahdin paidat 14:sta olivat laittomia.
Liito ilmoitti ennen kauden alkua uusista varustesäännöistä ja tuolloin muuttuivat kintaiden, paidan ja patjojen mitat. Tämä oli aika yllättävää ettei housujen ja panssarin määräykset muuttuneet samalla IIHF:n normien mukaisiksi. Veikkaan että aika pian tulee näin kuitenkin käymään. Samalla aika iso yllätys oli että vaikka asiasta ei ole aiemmin mitään ilmoitettu, niin nyt A:n mittauksia varten saivat seurat taulukon jossa myös housuille oli annettu uudet mitat lahkeen leveys otettaisiin 12,7 cm alareunasta. Vanha mitta 27,94 cm ja nyt uusi 25,4 cm. Sitä en tiedä kuinka tätä sääntöä tullaan käyttämään ja tulkitsemaan.
Jos homma on hiukan hankalaa näin aluksi, niin on se ymmärrettävää, onhan kyseessä iso muutos. Kummoinenkohan soppa asiasta sitten syntyy ensi kaudella kun loput kilpasarjat sekä B & C siirtyvät uusien varustesääntöjen pariin? Aika näyttää, mutta helppoa se ei tule olemaan.
Pikku vinkki asian hoidosta voitaisiin ottaa muiden maiden asioiden hoidosta. Tehdään kuten esim Sveitsissä ja seurataan IIHF sääntöjä tarkasti eli myös housujen ja panssarin koot muutettiin. Pääsarjoissa varusteet tarkastaa liitto ja laittaa hyväksyttyihin plommit ennen kun niillä saa pelata. Rikkeestä seuraa sakkorangaistukset. NHL tekee muuten asian samalla tavoin. Vermeet käy NHL mittauksen kautta ja ne leimataan hyväksytyiksi ennen kuin niillä saa pelata. Näin saataisiin asiaan selkeys jo ennen sarjan alkua.
Joka tapauksessa muutokset ovat hyviä sillä varustekoot olivat karkaamassa käsistä. Nyt uuden koon vermeet suosivat teknisempiä ja taitavampia maalivahteja ja ovat hyväksi lajille. Vaikka muutosprosessi onkin jossain määrin kivulias, niin lopputulema on hyvä jääkiekolle.
Vaikka asiassa on ilmoitettu ennen kauden alkua olevan nollatoleranssi jonka mukaan peleihin ei ole asiaa ennen kun puutteet on korjattu, niin sujuvasti pelaaminen jatkui laittomilla varusteilla itse turnauksessa ja sen jälkeenkin. Tässä täytyy toki todeta että hyvä näin, sillä tuo siirtymä on hankala asia ja jos seuran tavaran toimittaja ei ole saanut laillisia vermeitä joukkueelle on tilanne aika hankala. No, eiköhän asiat korjaannu kuitenkin kauden mittaan.
Patjojen kohdalla näyttäisivät asiat olevan kaikilla OK ja se muutos on mennyt hyvin läpi. Kilven suhteen asiat lähes yhtä hyvin ja esim Helsingin turnauksessa löytyi vain 1 laiton kilpi (4 mm liian leveä).
Isoin murheenkryyni on räpylä. Kun mittauksissa oli 14 maalivahtia niin löytyi yhteensä 8 laitonta kinnasta joista 2 tosin saatiin paikan päällä korjattua oikeisiin mittoihin (pituus pussin pohjaa myöten). Neljällä maalivahdilla oli taasen liian lyhyt rannelevy ja se onkin hiukan kinkkisempi asia, sillä kun mm yhtä Bluesin kintaista koitimme korjauttaa välineguru Liimataisella, niin rannekkeen pidennys laillisiin mittoihin olisi taas tehnyt kintaasta puolestaan ympärysmitaltaan liian suuren. Valmistaja on siis toimittanut seuroille laittomia varusteita. Asiaa kysyttyämme valmistajan edustajalta kerrottiin meille että heidän tuotteensa ovat lailliset, mutta liitto tulkitsee sääntöjä väärin. Mielenkiintoista nähdä kuinka asiat selviää, vai unohdetaanko ”nollatoleranssi” tässä asiassa. Joka tapauksessa tänäänkin pelataan miesten ja A:n liigaotteluissa vuorenvarmasti sääntöjen vastaisilla varusteilla.
Toinen alue missä oli paljon korjattavaa oli pelipaidat. Onneksi tämä on helppo tehdä kursimalla paitoja kasaan hiukan. Helsingissä peräti 8:n maalivahdin paidat 14:sta olivat laittomia.
Liito ilmoitti ennen kauden alkua uusista varustesäännöistä ja tuolloin muuttuivat kintaiden, paidan ja patjojen mitat. Tämä oli aika yllättävää ettei housujen ja panssarin määräykset muuttuneet samalla IIHF:n normien mukaisiksi. Veikkaan että aika pian tulee näin kuitenkin käymään. Samalla aika iso yllätys oli että vaikka asiasta ei ole aiemmin mitään ilmoitettu, niin nyt A:n mittauksia varten saivat seurat taulukon jossa myös housuille oli annettu uudet mitat lahkeen leveys otettaisiin 12,7 cm alareunasta. Vanha mitta 27,94 cm ja nyt uusi 25,4 cm. Sitä en tiedä kuinka tätä sääntöä tullaan käyttämään ja tulkitsemaan.
Jos homma on hiukan hankalaa näin aluksi, niin on se ymmärrettävää, onhan kyseessä iso muutos. Kummoinenkohan soppa asiasta sitten syntyy ensi kaudella kun loput kilpasarjat sekä B & C siirtyvät uusien varustesääntöjen pariin? Aika näyttää, mutta helppoa se ei tule olemaan.
Pikku vinkki asian hoidosta voitaisiin ottaa muiden maiden asioiden hoidosta. Tehdään kuten esim Sveitsissä ja seurataan IIHF sääntöjä tarkasti eli myös housujen ja panssarin koot muutettiin. Pääsarjoissa varusteet tarkastaa liitto ja laittaa hyväksyttyihin plommit ennen kun niillä saa pelata. Rikkeestä seuraa sakkorangaistukset. NHL tekee muuten asian samalla tavoin. Vermeet käy NHL mittauksen kautta ja ne leimataan hyväksytyiksi ennen kuin niillä saa pelata. Näin saataisiin asiaan selkeys jo ennen sarjan alkua.
Joka tapauksessa muutokset ovat hyviä sillä varustekoot olivat karkaamassa käsistä. Nyt uuden koon vermeet suosivat teknisempiä ja taitavampia maalivahteja ja ovat hyväksi lajille. Vaikka muutosprosessi onkin jossain määrin kivulias, niin lopputulema on hyvä jääkiekolle.
tiistaina, lokakuuta 17, 2006
Sveitsissä keikalla osa 2
No niin, hiukan myöhässä, mutta ehdin viimein eilen eli Maanantai-iltana naputella hiukan tätä lupaamaani jatkoa edellisen Sveitsin keikan juttuun.
Kaiken piti olla valmista Lauantain Lagnau otteluun, mutta jotenkin hermostunut oli fiilis hallilla kuitenkin. Itse olin edelleen hyvin luottavainen joka tietysti johtui lähinnä siitä että oman tuntemukseni mukaan Sulolla oli kaikki mallillaan eikä ollut mitään syytä odottaa muuta kuin erittäin hyvää suoritusta.
Verryttelyn aikana ehdin vaihtaa myös muutaman sanan Lagnaun valmentajien kanssa, olivathan kummatkin vanhoja ystäviäni eli Christian Weber jonka kanssa valmensin Zurichissä 2 kautta ja Esa Siren joka on viihtynyt jo pitkään Keski-Euroopassa.
Itse peli näytti siltä että ZSC tulee viemään sen selkeästi, sillä peli oli muutamaa alivoimaa lukuun ottamatta täysin hallinnassamme. Sitten taas opittiin ettei pelejä ratkaista hallinnan, vaan maalien mukaan. Vastustajan maalissa Matias Schoder veti aivan huippumatsin ottaen mm pelkästään kolmannessa erässä 25 koppia ja pitäen nollan. Samanaikaisesti Lagnau teki meille yhden maalin kun puolustuksemme päästi vastustajan hyökkääjän ohjaamaan siniviivavedon Sulon edestä suoraan maalin kattoon. Lagnaun 2-0 maali tyhjiin olikin sitten vaan kosmetiikkaa.
Pelin jälkeen oli aistittavissa valtava pettymys ja yhä jatkuva paineiden kasautuminen joukkueen ja johdon niskassa. Zurich on paikka jossa on voitettava 8 peliä 10:stä ennen kuin media ja fanit ovat tyytyväisiä (suora lainaus Tamin kommentista). Tietyllä tavalla & häviöstä huolimatta tunsin pientä ylpeyttä vastustajan maalivahdin hienosta pelistä, olinhan tehnyt Schodin kanssa pari kautta tiivistä yhteistyötä. Sulon peliin olin todella tyytyväinen, sillä mies otti kaiken mahdollisen kiinni + pari aivan haamukoppiakin joilla piti joukkueen mukana tappelussa pinnoista.
Pelin jälkeen kävimme asiat läpi Sulon kanssa ja puimme tilannetta harjoitushallilla joukkueen tiloissa (pelien jälkeen siirrämme aina varusteet Hallenstadionilta muutaman sadan metrin päähän treenihallille jossa valtaosa toiminnasta tapahtuu). Vaikka joukkueen tilanne on vaikea, niin silti paras tapa auttaa asiaa on sulkea kaikki muut vaikeudet pois mielestä ja keskittyä vain omaan hyvään tekemiseen. Tällä teemalla lähdimme jatkamaan kohti seuraavan viikon harjoituksia ja laitoimme tämän pelin pois mielestämme.
Sunnuntaina oli joukkueella vapaapäivä poislukien maalivahdit. Koska seuraavaan peliin oli useita päiviä, niin olimme päättäneet rakentaa tiukemman treeniviikon Sulolle jotta emme syö ”pankista” kaikkea kesän kovan treenin aikaansaannosta, vaan laitamme sinne hiukan lisää myös kauden aikana. Samalla otimme tietysti mukaan treeneihin kakkosmaalivahtimme Reto Berran.
Päivä aloitettiin erittäin kovalla maalivahtien omalla jäätreenillä jonka pidimme GSK Lionsin (farmijoukkueemme) hallilla. Tässä treenissä menimme melko lähellä maksimeja käyttäen erilaisia maalivahtien torjunta ja luisteluharjoitusten yhdistelmiä samalla tarkkaillen sykearvoja.
Viikolle laadimme ohjelman jonka Sulo veti joukkuetreenien lisäksi eli lisäsimme fysiopallolla tehtäviä jalkojen voimatreenejä sekä fyysisiä harjoituksia jotka tehtiin pitkälle intervallityyppisinä kuntofillariharjoitteina. Ohjelma vedetiin läpi Su-Ke ja To oli sitten lepopäivä. Kaikki tähtäsi siihen että normaalin perjantain jälkeen Sulo pystyy taas pelaamaan La pelin vaikka ei olekaan vielä täysin palautunut viikon kovasta treenistä.
Joka tapauksessa tilanne Zurichissä jatkuu vaikeana. Sulo on iskussa, mutta ennen kun joukkue oppii jälleen tekemään maaleja ovat voitot kiven alla ja sitähän ei paikallinen media & fanit siedä.
Kaiken piti olla valmista Lauantain Lagnau otteluun, mutta jotenkin hermostunut oli fiilis hallilla kuitenkin. Itse olin edelleen hyvin luottavainen joka tietysti johtui lähinnä siitä että oman tuntemukseni mukaan Sulolla oli kaikki mallillaan eikä ollut mitään syytä odottaa muuta kuin erittäin hyvää suoritusta.
Verryttelyn aikana ehdin vaihtaa myös muutaman sanan Lagnaun valmentajien kanssa, olivathan kummatkin vanhoja ystäviäni eli Christian Weber jonka kanssa valmensin Zurichissä 2 kautta ja Esa Siren joka on viihtynyt jo pitkään Keski-Euroopassa.
Itse peli näytti siltä että ZSC tulee viemään sen selkeästi, sillä peli oli muutamaa alivoimaa lukuun ottamatta täysin hallinnassamme. Sitten taas opittiin ettei pelejä ratkaista hallinnan, vaan maalien mukaan. Vastustajan maalissa Matias Schoder veti aivan huippumatsin ottaen mm pelkästään kolmannessa erässä 25 koppia ja pitäen nollan. Samanaikaisesti Lagnau teki meille yhden maalin kun puolustuksemme päästi vastustajan hyökkääjän ohjaamaan siniviivavedon Sulon edestä suoraan maalin kattoon. Lagnaun 2-0 maali tyhjiin olikin sitten vaan kosmetiikkaa.
Pelin jälkeen oli aistittavissa valtava pettymys ja yhä jatkuva paineiden kasautuminen joukkueen ja johdon niskassa. Zurich on paikka jossa on voitettava 8 peliä 10:stä ennen kuin media ja fanit ovat tyytyväisiä (suora lainaus Tamin kommentista). Tietyllä tavalla & häviöstä huolimatta tunsin pientä ylpeyttä vastustajan maalivahdin hienosta pelistä, olinhan tehnyt Schodin kanssa pari kautta tiivistä yhteistyötä. Sulon peliin olin todella tyytyväinen, sillä mies otti kaiken mahdollisen kiinni + pari aivan haamukoppiakin joilla piti joukkueen mukana tappelussa pinnoista.
Pelin jälkeen kävimme asiat läpi Sulon kanssa ja puimme tilannetta harjoitushallilla joukkueen tiloissa (pelien jälkeen siirrämme aina varusteet Hallenstadionilta muutaman sadan metrin päähän treenihallille jossa valtaosa toiminnasta tapahtuu). Vaikka joukkueen tilanne on vaikea, niin silti paras tapa auttaa asiaa on sulkea kaikki muut vaikeudet pois mielestä ja keskittyä vain omaan hyvään tekemiseen. Tällä teemalla lähdimme jatkamaan kohti seuraavan viikon harjoituksia ja laitoimme tämän pelin pois mielestämme.
Sunnuntaina oli joukkueella vapaapäivä poislukien maalivahdit. Koska seuraavaan peliin oli useita päiviä, niin olimme päättäneet rakentaa tiukemman treeniviikon Sulolle jotta emme syö ”pankista” kaikkea kesän kovan treenin aikaansaannosta, vaan laitamme sinne hiukan lisää myös kauden aikana. Samalla otimme tietysti mukaan treeneihin kakkosmaalivahtimme Reto Berran.
Päivä aloitettiin erittäin kovalla maalivahtien omalla jäätreenillä jonka pidimme GSK Lionsin (farmijoukkueemme) hallilla. Tässä treenissä menimme melko lähellä maksimeja käyttäen erilaisia maalivahtien torjunta ja luisteluharjoitusten yhdistelmiä samalla tarkkaillen sykearvoja.
Viikolle laadimme ohjelman jonka Sulo veti joukkuetreenien lisäksi eli lisäsimme fysiopallolla tehtäviä jalkojen voimatreenejä sekä fyysisiä harjoituksia jotka tehtiin pitkälle intervallityyppisinä kuntofillariharjoitteina. Ohjelma vedetiin läpi Su-Ke ja To oli sitten lepopäivä. Kaikki tähtäsi siihen että normaalin perjantain jälkeen Sulo pystyy taas pelaamaan La pelin vaikka ei olekaan vielä täysin palautunut viikon kovasta treenistä.
Joka tapauksessa tilanne Zurichissä jatkuu vaikeana. Sulo on iskussa, mutta ennen kun joukkue oppii jälleen tekemään maaleja ovat voitot kiven alla ja sitähän ei paikallinen media & fanit siedä.
lauantaina, lokakuuta 07, 2006
Keikalla Sveitsissä
6.10.2006 kello soittaa aamulla hiukan viiden jälkeen ja vaikka kuinka väsyttää niin ei auta. Lähtö ja pitkä päivä on edessä eli suihkun kautta autoon ja suunta Seutulaan josta aamun Finnairilla suora jo todella tutuksi tullut lento Zurichiin.
Kone tällä kertaa kiitettävästi etuajassa ja olen jo ennen kello kymmentä paikallista aikaa harjoitushallillamme KeBolla eli aikaa ruhtinaallisesti ennen klo 11:00 aamujäätä. Kapteenimme Matias Seger varsinkin näytti iloiselta nähdessään allekirjoittaneen paikalle, sillä toin Segille mukanani hänen uudet Montreal Nano mailat jotka Teemu Numminen sai edellisenä päivänä toimitettua minulle.
Koska pelaamme illalla vieraspelin Fribourgissa niin jää on melko lyhyt intensiivinen harjoitus jossa keskityn seuraamaan Sulon pelivirettä. Kaikki näyttää hyvältä, liikkuminen ja ajoitukset ovat kohdallaan ja painopistekin tarpeeksi edessä hanskojen oikean asennon avulla (asia johon olemme kiinnittäneet paljon huomiota). Lyhyt asioiden läpikäynti Sulon kanssa ja mies suihkuun jonka jälkeen otan muutaman nuoremman pelaajamme avuksi ja jäämme tekemään töitä nuoren kakkosemme Reto Berran kanssa. Koska kakkosemme ei ole juuri peliaikaa saanut viime viikkoina muualla kuin farmijoukkueessa ja yhden U20 maajoukkueen ottelun keskitymme liikkumiseen ja pelinomaisen ajoituksen hakuun omissa treeneissämme.
Joukkueemme ZSC on pelannut sarjan alun alakanttiin ja paineet voitoille ovat kovat. Veteraanipitoisen joukkueen rakenne ei välttämättä ole enää aivan optimi nopeaan Sveitsin sarjaan. Tämä kaikki on rakentanut aika tavalla paineita pelaajien ja johdon niskaan ja sen voi myös aistia paikan päällä. Treenejäkin seuraa kaukalon laidalla nykyinen ja tuleva GM. Onneksi Sulo on onnistunut pitämään ajatuksensa ja pelinsä hyvin koossa eikä ole antanut näiden paineiden haitata otteitaan.
Illalla olemme sitten pelissä Fribourgissa muutaman tunnin bussimatkan jälkeen. Täällä pelit alkavat melko myöhään ja nytkin alkamisaika on 19:45. Itse ottelu on tyypillinen Sveitsin sarjan ottelu jossa mennään todella kovaa vauhtia päästä toiseen ja avopaikkoja syntyy liukuhihnalta. Sulo lipsauttaa ensimmäisen maalin sisään räpylän kautta liian helposti, mutta sen jälkeen on itse varmuus torjuen pitkälti yli 40 laukausta ja 6 rankkaria illan aikana, mukana iso tukku 1000 taalan paikkoja. Tehdyt maalit ovat todellisia avopaikkoja joissa Sulo tehdään melko aseettomaksi. Vastustajan Mike Munro pelaa myös hyvin maalillaan ja peli on 4-4 jatkoajan jälkeen. Ratkaisuun tarvitaan 7 rankkaria ennen kun poistumme voittajina pukukoppiin. Todella tärkeä voitto ja helpotuksen voi aistia koko joukkueesta.
Huomattavaa ottelussa oli Fribourgin hyökkäysten rakentelu jossa he loivat suuren määrän laadukkaita laukauksia juuri ympyrän yläpuolelta + jopa 11 maalintekopaikkaa metrin säteellä mv:n alueesta.
Rankkareista voidaan myös tehdä huomio kuinka hyvin Sulon aggressiivinen vastaantulo pakotti vastustajan hyökkääjät missaamaan maalin useampaan kertaan.
7.10.2006 Perillä ollaan takaisin Zurichissa hieman ennen 02:00 yöllä.
Aamu alkaa vasta klo 12:00 vapaaehtoisella jääharjoituksella, onhan kyseessä toinen peräkkäinen pelipäivä, jonka vetää apuvalmentajamme Dave Chambers. Dave käyttää pelaajien kanssa toista päätä jolloin saan rauhassa vetää lyhyen tuntumatreenin Sulon kanssa toisessa päässä. Tuntumavetojen jälkeen käymme läpi hieman reboundien seurantaa ja teemme muutaman terävän jatkopotkuharjoitteen, joka riittääkin illan peliä ajatellen, sillä eilinen rasitus painaa vielä jaloissa. Sulon poistuttua jäältä toistamme eilistä kaavaa ja jään tekemään Reton kanssa ylimääräisiä harjoituksia Hallenstadionin jäälle. Tällä kertaa keskitymme pelivauhtisiin maalinkiertoihin ja syöttöihin maalin eteen.
Pelipalaverin kautta joukkue siirtyy yhteiselle lounaalle ja pelaajien mennessä koteihinsa keskittymään & päiväunille jne käyn itse näppäimistön ääreen hotellilla, jossa tämänkin lyhyen jutun kirjoitin.
Joitain tunteja aikaa ennen kuin kiekko putoaa jäähän ja pelimme Lagnauta vastaan alkaa. Lisämielenkiintoa peliin tuo vastustajan maalissa pelaava entinen valmennettavani Matias Schoder. Vaikka ZSC onkin pelannut tällä kaudella yllättävän huonosti kotona suuressa uusitussa Hallenstadionissa niin itse uskon että hoidamme illan pelin kotiin.
Katsotaan 2-osassa kuinka kävi. Koitan laittaa pienen jatkoblogin liikkeelle seuraavan viikon aikana.
Kone tällä kertaa kiitettävästi etuajassa ja olen jo ennen kello kymmentä paikallista aikaa harjoitushallillamme KeBolla eli aikaa ruhtinaallisesti ennen klo 11:00 aamujäätä. Kapteenimme Matias Seger varsinkin näytti iloiselta nähdessään allekirjoittaneen paikalle, sillä toin Segille mukanani hänen uudet Montreal Nano mailat jotka Teemu Numminen sai edellisenä päivänä toimitettua minulle.
Koska pelaamme illalla vieraspelin Fribourgissa niin jää on melko lyhyt intensiivinen harjoitus jossa keskityn seuraamaan Sulon pelivirettä. Kaikki näyttää hyvältä, liikkuminen ja ajoitukset ovat kohdallaan ja painopistekin tarpeeksi edessä hanskojen oikean asennon avulla (asia johon olemme kiinnittäneet paljon huomiota). Lyhyt asioiden läpikäynti Sulon kanssa ja mies suihkuun jonka jälkeen otan muutaman nuoremman pelaajamme avuksi ja jäämme tekemään töitä nuoren kakkosemme Reto Berran kanssa. Koska kakkosemme ei ole juuri peliaikaa saanut viime viikkoina muualla kuin farmijoukkueessa ja yhden U20 maajoukkueen ottelun keskitymme liikkumiseen ja pelinomaisen ajoituksen hakuun omissa treeneissämme.
Joukkueemme ZSC on pelannut sarjan alun alakanttiin ja paineet voitoille ovat kovat. Veteraanipitoisen joukkueen rakenne ei välttämättä ole enää aivan optimi nopeaan Sveitsin sarjaan. Tämä kaikki on rakentanut aika tavalla paineita pelaajien ja johdon niskaan ja sen voi myös aistia paikan päällä. Treenejäkin seuraa kaukalon laidalla nykyinen ja tuleva GM. Onneksi Sulo on onnistunut pitämään ajatuksensa ja pelinsä hyvin koossa eikä ole antanut näiden paineiden haitata otteitaan.
Illalla olemme sitten pelissä Fribourgissa muutaman tunnin bussimatkan jälkeen. Täällä pelit alkavat melko myöhään ja nytkin alkamisaika on 19:45. Itse ottelu on tyypillinen Sveitsin sarjan ottelu jossa mennään todella kovaa vauhtia päästä toiseen ja avopaikkoja syntyy liukuhihnalta. Sulo lipsauttaa ensimmäisen maalin sisään räpylän kautta liian helposti, mutta sen jälkeen on itse varmuus torjuen pitkälti yli 40 laukausta ja 6 rankkaria illan aikana, mukana iso tukku 1000 taalan paikkoja. Tehdyt maalit ovat todellisia avopaikkoja joissa Sulo tehdään melko aseettomaksi. Vastustajan Mike Munro pelaa myös hyvin maalillaan ja peli on 4-4 jatkoajan jälkeen. Ratkaisuun tarvitaan 7 rankkaria ennen kun poistumme voittajina pukukoppiin. Todella tärkeä voitto ja helpotuksen voi aistia koko joukkueesta.
Huomattavaa ottelussa oli Fribourgin hyökkäysten rakentelu jossa he loivat suuren määrän laadukkaita laukauksia juuri ympyrän yläpuolelta + jopa 11 maalintekopaikkaa metrin säteellä mv:n alueesta.
Rankkareista voidaan myös tehdä huomio kuinka hyvin Sulon aggressiivinen vastaantulo pakotti vastustajan hyökkääjät missaamaan maalin useampaan kertaan.
7.10.2006 Perillä ollaan takaisin Zurichissa hieman ennen 02:00 yöllä.
Aamu alkaa vasta klo 12:00 vapaaehtoisella jääharjoituksella, onhan kyseessä toinen peräkkäinen pelipäivä, jonka vetää apuvalmentajamme Dave Chambers. Dave käyttää pelaajien kanssa toista päätä jolloin saan rauhassa vetää lyhyen tuntumatreenin Sulon kanssa toisessa päässä. Tuntumavetojen jälkeen käymme läpi hieman reboundien seurantaa ja teemme muutaman terävän jatkopotkuharjoitteen, joka riittääkin illan peliä ajatellen, sillä eilinen rasitus painaa vielä jaloissa. Sulon poistuttua jäältä toistamme eilistä kaavaa ja jään tekemään Reton kanssa ylimääräisiä harjoituksia Hallenstadionin jäälle. Tällä kertaa keskitymme pelivauhtisiin maalinkiertoihin ja syöttöihin maalin eteen.
Pelipalaverin kautta joukkue siirtyy yhteiselle lounaalle ja pelaajien mennessä koteihinsa keskittymään & päiväunille jne käyn itse näppäimistön ääreen hotellilla, jossa tämänkin lyhyen jutun kirjoitin.
Joitain tunteja aikaa ennen kuin kiekko putoaa jäähän ja pelimme Lagnauta vastaan alkaa. Lisämielenkiintoa peliin tuo vastustajan maalissa pelaava entinen valmennettavani Matias Schoder. Vaikka ZSC onkin pelannut tällä kaudella yllättävän huonosti kotona suuressa uusitussa Hallenstadionissa niin itse uskon että hoidamme illan pelin kotiin.
Katsotaan 2-osassa kuinka kävi. Koitan laittaa pienen jatkoblogin liikkeelle seuraavan viikon aikana.
sunnuntai, lokakuuta 01, 2006
Sijoittumisen seuranta
Eilen pelasimme kotona Matinkylässä A-SM ottelun KalPaa vastaan ja tällä kertaa otin erityisen tarkkailun alle optimaalisen sijoittumisen, sillä se on yksi tärkeimmistä fokusalueista joiden kehittämiseen olen paneutunut valmennettavieni kanssa.
Lyhyesti voidaan ainakin eilisen perusteella yhteenvetona sanoa että vielä on maalivahdeilla varaa selkeästi rohkeampaan liikkumiseen. Ottelu päättyi lukemiin 2-2 ja noista maaleista KalPan maalilla erinomaisesti pelannut Timo Lindströn (34 torjuntaa) päästi molemmat maalit tilanteissa joissa oli jostain syystä jäänyt liian syvälle maaliinsa. Bluesin päässä taas molemmat maalit syntyivät reboundeista jotka puolustuksemme antoi lyödä ”100-0” takaisin sisään Härmän Antin (22 torjuntaa) ollessa melko voimaton molemmissa maaleissa.
Itse pelin tilanteita tilastoin sektoreittain siten että otin ylös maalivahdin sijoittumisen jokaisessa torjunnassa. Sektorit olin määritellyt siten että mitä suurempi luku sitä kauempaa veto oli aina tullut.
Sektoreittain voidaan sijoittumista eilisessä pelissä kuvata seuraavasti:
Sektori 1 / lähitilanteet: Kaikki torjunnat luonnollisesti tapahtuivat MV:n alueen sisällä, mikä on ihan OK.
Sektori 2 / laukaukset ympyrän alapuolelta: Torjunnat edelleen alueen sisällä ja näissä olisi jo joissain ollut mahdollista pelata hieman enempi ulkona.
Sektori 3 / kaaressa noin aloitusympyröiden puoliväliin saakka: Nyt oli jo 2/3 torjunnoista oikealla alueella mv-alueen rajalla.
Sektori 4 / ympyrän yläkaarelle: Tässä sektorissa tuntui homma toimivan kaikkein parhaiten ja torjunnoista oli 80% optimialueella mv vastassa siten että sijoittuminen mv-alueen kaarella tai hiukan ulkopuolella.
Sektori 5 / pakin laukaukset ympyrän yläpuolelta: Jostain ihmeen syystä molemmat maalivahdit alkoivat nyt peruutella hieman sisään ja jopa 50% torjunnoista tapahtui taas alueen sisällä. Osaltaan tämä varmasti johtui maskipelaamisesta ylivoimatilanteissa, mutta huomiota siihen tarvitsee kiinnittää, sillä pelissä syntyi 2 maalia juuri näistä tilanteista joissa mv oli liian sisällä. KalPa teki ensimmäisen maalinsa tällaisesta tilanteesta jossa Antti oli hiukan sisällä ja antoi reboundin pahasta maskilaukauksesta vastustajan YV:n aikana. Kaikkein tärkein maali syntyi sitten vastaavasti KalPan päähän Bluesin hakiessa tasoitusta ilman maalivahtia. Lindströn jäin hiukan sisään maaliin ja heitto siniseltä pääsi livahtamaan längistä tiukan maskin takia.
Itse pelissä ei kummallekaan maalivahdille tullut yhtään ns ylisijoittumistilannetta jotka ovat olleet ennen melko tyypillisiä kun valmennus ylikorosti vastaan tuloa. Selkeitä alisijoittumistilanteita taas tuli Härmälle 4 ja Lindströmille 7.
Eli hiukan rohkeammin voidaan pelata ja optimoida sijoittuminen paremmin mv-alueen rajalle jossa maalivahdilla on mahdollisuus torjua jokainen kiekko.
Lyhyesti voidaan ainakin eilisen perusteella yhteenvetona sanoa että vielä on maalivahdeilla varaa selkeästi rohkeampaan liikkumiseen. Ottelu päättyi lukemiin 2-2 ja noista maaleista KalPan maalilla erinomaisesti pelannut Timo Lindströn (34 torjuntaa) päästi molemmat maalit tilanteissa joissa oli jostain syystä jäänyt liian syvälle maaliinsa. Bluesin päässä taas molemmat maalit syntyivät reboundeista jotka puolustuksemme antoi lyödä ”100-0” takaisin sisään Härmän Antin (22 torjuntaa) ollessa melko voimaton molemmissa maaleissa.
Itse pelin tilanteita tilastoin sektoreittain siten että otin ylös maalivahdin sijoittumisen jokaisessa torjunnassa. Sektorit olin määritellyt siten että mitä suurempi luku sitä kauempaa veto oli aina tullut.
Sektoreittain voidaan sijoittumista eilisessä pelissä kuvata seuraavasti:
Sektori 1 / lähitilanteet: Kaikki torjunnat luonnollisesti tapahtuivat MV:n alueen sisällä, mikä on ihan OK.
Sektori 2 / laukaukset ympyrän alapuolelta: Torjunnat edelleen alueen sisällä ja näissä olisi jo joissain ollut mahdollista pelata hieman enempi ulkona.
Sektori 3 / kaaressa noin aloitusympyröiden puoliväliin saakka: Nyt oli jo 2/3 torjunnoista oikealla alueella mv-alueen rajalla.
Sektori 4 / ympyrän yläkaarelle: Tässä sektorissa tuntui homma toimivan kaikkein parhaiten ja torjunnoista oli 80% optimialueella mv vastassa siten että sijoittuminen mv-alueen kaarella tai hiukan ulkopuolella.
Sektori 5 / pakin laukaukset ympyrän yläpuolelta: Jostain ihmeen syystä molemmat maalivahdit alkoivat nyt peruutella hieman sisään ja jopa 50% torjunnoista tapahtui taas alueen sisällä. Osaltaan tämä varmasti johtui maskipelaamisesta ylivoimatilanteissa, mutta huomiota siihen tarvitsee kiinnittää, sillä pelissä syntyi 2 maalia juuri näistä tilanteista joissa mv oli liian sisällä. KalPa teki ensimmäisen maalinsa tällaisesta tilanteesta jossa Antti oli hiukan sisällä ja antoi reboundin pahasta maskilaukauksesta vastustajan YV:n aikana. Kaikkein tärkein maali syntyi sitten vastaavasti KalPan päähän Bluesin hakiessa tasoitusta ilman maalivahtia. Lindströn jäin hiukan sisään maaliin ja heitto siniseltä pääsi livahtamaan längistä tiukan maskin takia.
Itse pelissä ei kummallekaan maalivahdille tullut yhtään ns ylisijoittumistilannetta jotka ovat olleet ennen melko tyypillisiä kun valmennus ylikorosti vastaan tuloa. Selkeitä alisijoittumistilanteita taas tuli Härmälle 4 ja Lindströmille 7.
Eli hiukan rohkeammin voidaan pelata ja optimoida sijoittuminen paremmin mv-alueen rajalle jossa maalivahdilla on mahdollisuus torjua jokainen kiekko.
keskiviikkona, syyskuuta 27, 2006
Kauden alun mietteitä MV-valmentajan kannalta
Tästä on ollut juttua useiden ihmisten kanssa jo jonkin aikaa ja nyt otin viimein härkää sarvista ja laitoin tämän maalivahtiblogin alulle.
Tulen aika ajoin käymään läpi ajatuksia maalivahtipelistä ja valmennuksesta blogissani sekä kertaamaan joitain kauden tapahtumia valmennettavieni osalta.
Näin ensimmäiseen lyhyeen versioon voisin laittaa nopean katsauksen valmennettavieni tilanteista ja aloitetaan Zurich Lionsin maalivahdeista.
Sulo on tehnyt kesän aikana mahtavaa duunia ja veti 9-11 treeniä viikossa. Paino putosi samalla kun kunto kasvoi ja tällä hetkellä Sulo on ZSC:n aivan ratkaiseva pelaaja pitäen huonosti kauden aloittanutta joukkuetta välillä lähes yksi pystyssä. Kakkosena meillä on lupaava Reto Berra joka draftattiin STL Bluesin toimesta. Reto on kehittynyt paljon viime kaudesta ja onkin tällä hetkellä Sveitsin U20 maajoukkueen itseoikeitettu ykkönen. Miesten peleissä on tarkoitus antaa Retolle 5-10 peliä kauden aikana, mutta ensi täytyy saada joukkueen peliä paremmin uomiinsa. Treeneipeleissä Reton kantti ei vielä oikein kestänyt ja mm Pelicans antoi pahaa kyytiä Suomen keikan aikana nuorelle lupauksellemme.
Toinen valmennussarkani on sitten Espoon päässä jossa valmennan A:n maalivahteja sekä koordinoin junioripuolen mv-valmennusta (+ valmennan Kiekko-Espoon B:n maalivahteja).
Bluesin A:ssa olemme tehneet paljon työtä asioiden eteenpäin viemiseksi ja ykkösemme Antti Härmä on myös näyttänyt että työ kantaa hedelmää. Otteet ovat varmistuneet sitten viime kauden ja Antti on myös esittänyt hyviä otteita kahdessa pelaamassaan U20 maajoukkuepelissä. Perässä tulevat uudet A:n maalivahtimme Mika Korhonen (87) ja Jan Ropponen (88), joille tosin jää tällä kaudella ainakin suunnitelmien mukaan vain rajoitettu määrä pelejä pelattaviksi. Tämän vuoksi kierrätämmekin heitä myös Kiekko-Espoon A:ssa pelaamassa.
Lisää mv-kuulumisia myöhemmin kun nyt olen viimein saanut pään auki tämän blogin suhteen.
Koppeja kaikille
Jukka
Tulen aika ajoin käymään läpi ajatuksia maalivahtipelistä ja valmennuksesta blogissani sekä kertaamaan joitain kauden tapahtumia valmennettavieni osalta.
Näin ensimmäiseen lyhyeen versioon voisin laittaa nopean katsauksen valmennettavieni tilanteista ja aloitetaan Zurich Lionsin maalivahdeista.
Sulo on tehnyt kesän aikana mahtavaa duunia ja veti 9-11 treeniä viikossa. Paino putosi samalla kun kunto kasvoi ja tällä hetkellä Sulo on ZSC:n aivan ratkaiseva pelaaja pitäen huonosti kauden aloittanutta joukkuetta välillä lähes yksi pystyssä. Kakkosena meillä on lupaava Reto Berra joka draftattiin STL Bluesin toimesta. Reto on kehittynyt paljon viime kaudesta ja onkin tällä hetkellä Sveitsin U20 maajoukkueen itseoikeitettu ykkönen. Miesten peleissä on tarkoitus antaa Retolle 5-10 peliä kauden aikana, mutta ensi täytyy saada joukkueen peliä paremmin uomiinsa. Treeneipeleissä Reton kantti ei vielä oikein kestänyt ja mm Pelicans antoi pahaa kyytiä Suomen keikan aikana nuorelle lupauksellemme.
Toinen valmennussarkani on sitten Espoon päässä jossa valmennan A:n maalivahteja sekä koordinoin junioripuolen mv-valmennusta (+ valmennan Kiekko-Espoon B:n maalivahteja).
Bluesin A:ssa olemme tehneet paljon työtä asioiden eteenpäin viemiseksi ja ykkösemme Antti Härmä on myös näyttänyt että työ kantaa hedelmää. Otteet ovat varmistuneet sitten viime kauden ja Antti on myös esittänyt hyviä otteita kahdessa pelaamassaan U20 maajoukkuepelissä. Perässä tulevat uudet A:n maalivahtimme Mika Korhonen (87) ja Jan Ropponen (88), joille tosin jää tällä kaudella ainakin suunnitelmien mukaan vain rajoitettu määrä pelejä pelattaviksi. Tämän vuoksi kierrätämmekin heitä myös Kiekko-Espoon A:ssa pelaamassa.
Lisää mv-kuulumisia myöhemmin kun nyt olen viimein saanut pään auki tämän blogin suhteen.
Koppeja kaikille
Jukka
Maalivahtien voima- ja oheisharjoittelun tila
Tästä asiasta on ollut viime aikoina paljon keskustelua ja olen itse jo joidenkin vuosien ajan ”reivannut” omaa valmennustani entistä enemmän soveltavan harjoittelun suuntaan. Tällä tarkoitan erilaisia ”core training” jne metodeja joiden avulla emme keskity esimerkiksi pelkkään maksimivoimaan, vaan sovellettuun voimaharjoitteluun jossa mukaan otetaan vahvoina elementteinä tasapaino, pienten lihasryhmien hallinta jne.
Täältä löytyy yksi aiemmin kirjoittamani esimerkkiharjoitus GoaliePron sivuilta. Tsekkaa malliharjoitus joka on osa Ari Sulanderin tämän kauden rutiineja:
http://www.goaliepro.com/en/ ja klikkaa resurssia joka on päivätty 15.7.2006
Tällä hetkellä teen töitä uusien metodien kehittämisen kanssa. Monia harjoitteita testasimme jo viime kesän aikana yhdessä Sulon ja Bäckströmin Niken kanssa. Näistä lisää kun saan asioita tarpeeksi valmiiksi että voin julkaista niistä resursseja.
Mitä olet itse mieltä? Harjoitellaanko meillä liikaa tiettyjä asioita? Olemmeko liikaa fokusoituneet maksimivoiman hankintaan? Harjoittelemmeko turhaan ”varastoon”? Ratkaistaanko tämän päivän kiekkopelit jäällä vai punttisalissa?
Jukka
Täältä löytyy yksi aiemmin kirjoittamani esimerkkiharjoitus GoaliePron sivuilta. Tsekkaa malliharjoitus joka on osa Ari Sulanderin tämän kauden rutiineja:
http://www.goaliepro.com/en/ ja klikkaa resurssia joka on päivätty 15.7.2006
Tällä hetkellä teen töitä uusien metodien kehittämisen kanssa. Monia harjoitteita testasimme jo viime kesän aikana yhdessä Sulon ja Bäckströmin Niken kanssa. Näistä lisää kun saan asioita tarpeeksi valmiiksi että voin julkaista niistä resursseja.
Mitä olet itse mieltä? Harjoitellaanko meillä liikaa tiettyjä asioita? Olemmeko liikaa fokusoituneet maksimivoiman hankintaan? Harjoittelemmeko turhaan ”varastoon”? Ratkaistaanko tämän päivän kiekkopelit jäällä vai punttisalissa?
Jukka
Ikämiesmaalivahti ja iänikuinen paino & kunto-ohjelma
Ikää sen kun tulee lisää mittariin vaikka mitä tekisi. Sen myötä (+ työkiireiden jne) myös on tuo paino pahus noussut aivan liian ylös ja vastaavasti kunto laskenut alas.
Viime vuonna alkoi jo olla tilanne jossa jotain oli todella vakavasti harkittava oman terveyden ja hyvinvoinnin takia. Entisenä urheilijana sitä ajatteli ensimmäiseksi että lisäämällä treeniä homma hoituu ja asia näyttikin olevan näin aluksi. Syyskuussa aloitin saliharjoittelun 2-4 kertaa viikossa ja samalla ”olin olevinani” tarkempi ruokavalion kanssa. Paino menikin jonkin verran alaspäin ja kunto koheni kyllä selvästi. Erityisesti tämän huomasi kiekkotreeneissä kun ei enää tehnytkään kuolemaa niin kuin aiemmin. No, homma jatkui ja pikku hiljaa varsinkin pahat ruokatavat ottivat taas vallan ja vaikka salilla käynti jatkui aktiivisesti, niin paino pahus hiipi takaisin huippulukemiin.
Viime heinäkuussa näytti mittari taas lukemia 122 kg ja tuon elopainon raahaaminen ei todellakaan ole terveellistä 47 vuotiaalle. Oli aika jälleen tarkastella omia elämäntapoja tarkemmin ja tehdä lopulliset muutokset jos mieli päästä takaisin jotakuinkin hyvään kuntoon.
Tuolloin tuli tehtyä seuraavia päätöksiä vakavan itsetutkiskelun jälkeen:
Ruokatavat olisi muutettava lopullisesti. Niin kauan kunnes tavoitepaino on saavutettu söisin 3000-7000 kcal viikossa alle normaali tarpeen jotta tämä tukisi painon pudotusta. Webistä löytyy vaikka millä mitalla hyviä työkaluja joiden avulla voit laskea päivittäisen energiatarpeesi. Tässä muutama hyvä paikka josta voi aloittaa: http://www.tim-richardson.net/BodyForLife/analysis.html Ohjeita suomeksi http://www.kutri.net/perusohjeet.html
Jotta ruokavalion kontrolli toimisi aloitin kirjaamaan kaiken ylös. Tämä olikin erinomainen tapa kontrolloida syömisiään ja itse asiassa oppia arvioimaan omaa syömistään aika tarkkaan. On jännää huomata kuinka ruokatavat muuttuvat radikaalisti muutamassa kuukaudessa
Oli aika kaivaa Polarin sykemittari jälleen kaapista käyttöön ja varmistaa että harjoittelen oikeilla tehoalueilla sekä riittävän tehokkaasti enkä vain kuluta aikaani salilla. AXN 700 onkin ollut todella arvokas treenikumppani yhdessä Polarin Online palvelun kanssa jonne lataan kaiken treenitiedon, seuraan kehitystäni ja suunnittelen treeniviikkoni. Tsekkaa ilmainen palvelu: https://www.polarpersonaltrainer.com Suosittelen lämpimästi!
Viikossa päätin harjoitella min 5 tuntia ja tuo päätös on pitänyt melko hyvin. Tähän saakka on tainnut vain 3 viikkoa jäädä alle tuon tavoitteen
Painon suhteen ensimmäinen tavoite on päästä takaisin neuvolassa punnittavien kirjoihin eli alle 100 kg lukemiin. Nyt on ohjelmassa menossa viikko # 12 ja paino on laskenut 122 kg:stä 109,3 kg:n lukemiin. Hyvä alku, mutta paljon on matkaa vielä. Kun satanen menee rikki niin silloin on aika tarkastaa tavoitteet ja katsoa mihin seuraavaksi pyrin, mutta ”first things first”
Nyt alkaa painon pudotus ja kunnon kohotus tuntua jo päivittäisessä toiminnassa ja pikku lonkkavaivakin on voitettu kanta, kiitos Bluesin lääkärin Antti Helmisen hyvien venyttelyohjeiden. Pari päivää ja on aika taas mennä takaisin jäälle kokeilemaan miltä pelaaminen tuntuu tässä vaiheessa pienen painon pudotuksen jälkeen.
Joka tapauksessa kuntokuuri jatkuu ja olo kohenee. Tällä kertaa muutos on siis pysyvää, vaikka välillä onkin itsekuri kovalla kun aamuisin ”raahautuu” kuuden jälkeen punttisalille ennen töiden aloitusta.
Viime vuonna alkoi jo olla tilanne jossa jotain oli todella vakavasti harkittava oman terveyden ja hyvinvoinnin takia. Entisenä urheilijana sitä ajatteli ensimmäiseksi että lisäämällä treeniä homma hoituu ja asia näyttikin olevan näin aluksi. Syyskuussa aloitin saliharjoittelun 2-4 kertaa viikossa ja samalla ”olin olevinani” tarkempi ruokavalion kanssa. Paino menikin jonkin verran alaspäin ja kunto koheni kyllä selvästi. Erityisesti tämän huomasi kiekkotreeneissä kun ei enää tehnytkään kuolemaa niin kuin aiemmin. No, homma jatkui ja pikku hiljaa varsinkin pahat ruokatavat ottivat taas vallan ja vaikka salilla käynti jatkui aktiivisesti, niin paino pahus hiipi takaisin huippulukemiin.
Viime heinäkuussa näytti mittari taas lukemia 122 kg ja tuon elopainon raahaaminen ei todellakaan ole terveellistä 47 vuotiaalle. Oli aika jälleen tarkastella omia elämäntapoja tarkemmin ja tehdä lopulliset muutokset jos mieli päästä takaisin jotakuinkin hyvään kuntoon.
Tuolloin tuli tehtyä seuraavia päätöksiä vakavan itsetutkiskelun jälkeen:
Ruokatavat olisi muutettava lopullisesti. Niin kauan kunnes tavoitepaino on saavutettu söisin 3000-7000 kcal viikossa alle normaali tarpeen jotta tämä tukisi painon pudotusta. Webistä löytyy vaikka millä mitalla hyviä työkaluja joiden avulla voit laskea päivittäisen energiatarpeesi. Tässä muutama hyvä paikka josta voi aloittaa: http://www.tim-richardson.net/BodyForLife/analysis.html Ohjeita suomeksi http://www.kutri.net/perusohjeet.html
Jotta ruokavalion kontrolli toimisi aloitin kirjaamaan kaiken ylös. Tämä olikin erinomainen tapa kontrolloida syömisiään ja itse asiassa oppia arvioimaan omaa syömistään aika tarkkaan. On jännää huomata kuinka ruokatavat muuttuvat radikaalisti muutamassa kuukaudessa
Oli aika kaivaa Polarin sykemittari jälleen kaapista käyttöön ja varmistaa että harjoittelen oikeilla tehoalueilla sekä riittävän tehokkaasti enkä vain kuluta aikaani salilla. AXN 700 onkin ollut todella arvokas treenikumppani yhdessä Polarin Online palvelun kanssa jonne lataan kaiken treenitiedon, seuraan kehitystäni ja suunnittelen treeniviikkoni. Tsekkaa ilmainen palvelu: https://www.polarpersonaltrainer.com Suosittelen lämpimästi!
Viikossa päätin harjoitella min 5 tuntia ja tuo päätös on pitänyt melko hyvin. Tähän saakka on tainnut vain 3 viikkoa jäädä alle tuon tavoitteen
Painon suhteen ensimmäinen tavoite on päästä takaisin neuvolassa punnittavien kirjoihin eli alle 100 kg lukemiin. Nyt on ohjelmassa menossa viikko # 12 ja paino on laskenut 122 kg:stä 109,3 kg:n lukemiin. Hyvä alku, mutta paljon on matkaa vielä. Kun satanen menee rikki niin silloin on aika tarkastaa tavoitteet ja katsoa mihin seuraavaksi pyrin, mutta ”first things first”
Nyt alkaa painon pudotus ja kunnon kohotus tuntua jo päivittäisessä toiminnassa ja pikku lonkkavaivakin on voitettu kanta, kiitos Bluesin lääkärin Antti Helmisen hyvien venyttelyohjeiden. Pari päivää ja on aika taas mennä takaisin jäälle kokeilemaan miltä pelaaminen tuntuu tässä vaiheessa pienen painon pudotuksen jälkeen.
Joka tapauksessa kuntokuuri jatkuu ja olo kohenee. Tällä kertaa muutos on siis pysyvää, vaikka välillä onkin itsekuri kovalla kun aamuisin ”raahautuu” kuuden jälkeen punttisalille ennen töiden aloitusta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
