Vaikka meillä onkin kesä kauneimmillaan, niin ei auta, mv-treenit laitetaan käyntiin tänään täydellä teholla pienen lomailun jälkeen. Kyseessä jo useamman vuoden ”rutiini” näin aikataulullisesti, vaikkakin ohjelmat ovat muuttuneet ja kehittyneet huomattavasti. Eli tänään loppuu Ari Sulanderin (ZSC Lions) lyhyt lomailu sekä samalla Nikke Bäcströmin (Minnesota Wild) joka treenaa kanssamme nyt toista kesää. Treeneissä tulee olemaan mukana myös Jan Ropponen (RIT Tigers) sekä ”vierailevia tähtiä” kuten Riku Helenius (Seattle Thurderbirds), Markus Korhonen jne…
Heinäkuu on ollut perinteisesti hyvä kuukausi rakentaa pohjaa tulevalle kaudelle ja ennen kaikkea hyödyntää tämä aika rakentamalla perustaa niille tyylin ja tekniikan muutoksille & parannuksille jotka olemme asettaneet suunnitelmissa tavoitteiksi. Joka kesä pyrimme viemään 1-3 muutosta/parannusta läpi pelillisissä asioissa ja sitä kautta haemme aina parempaa ja parempaa kautta/suoritustasoa.
Viime kesänä oli meillä pääpaino poikkiliikkeen parantamisessa ja käsien käytössä optimialueilla. Nyt on uudet oppimisalueet taas määritelty ja niitä hiotaan jäällä 3 x viikossa. Samaan aikaan vedämme myös voima, nopeus, ketteryys jne kuivaharjoituksia 6-8 kertaa viikossa jäiden lisäksi.
Jos on jäällä uusia asioita agendalla, niin samoin olemme pyrkineet jatkuvasti kehittämään muutakin harjoittelua. Tänä vuonna olemme korvanneet perinteisen punttien kolistelun hyvin pitkälle soveltavilla treeneillä joissa keskitymme tasapainoon ja kropan hallintaan voimaharjoittelun yhteydessä. Samalla kun saamme lisää tehoa harjoitteluun, niin saamme tehtyä sessioista jälleen uudenlaisia, haastavia ja sitä kautta mielekästä harjoitusmotivaatiota pidettyä yllä.
Heinäkuun aikana laitamme kuvaraporttia sessioista www.goaliepro.com sivuille.
Hikistä heinäkuuta…
Jukka
maanantaina, heinäkuuta 02, 2007
perjantaina, toukokuuta 25, 2007
A-SM ja finaaleiden mv-valinnat
Lupasin tuossa kauden lopulla palata A-SM:n loppuhetkiin ja sen maalivahtiasioihin kun ollaan saatu hiukan etäisyyttä itse tapahtumiin. Nyt on tuota etäisyyttä sitten tullut tarpeeksi eli takaisin Blues-Pelicans sarjaan jossa Pelicans itse asiassa ansaitsi voittonsa. Kyllä, aivan oikein Pelicans ansaitsi voittonsa sillä joukkue oli Bluesia parempi kokonaisuus juuri silloin kun kauden tärkeimmät pelit pelattiin. Sillä ei ole mitään merkitystä kuinka runkosarja meni ja kummassa joukkueessa oli enemmän taito, lahjakkuutta jne… mestaruus meni ansaitusti joukkueelle joka halusi sitä enemmän, uskalsi voittaa, pelaajat uskalsivat ratkaista ja mustelmia otettiin varmasti aivan kotitarpeiksi.
Bluesin joukkue oli todella kovatasoinen ryhmä, joten Pelicansin suoritusta pitää senkin valossa arvostaa erittäin korkealle. Yksi kuvaava mittari on se että Pelicansin maalivahdin Timo Väisäsen torjunta % oli playoffseissa n 3% alhaisempi kuin Bluesin kolleegan Mika Korhosen. Normaalisti mitalit olisivat jo näiden tilastojen valossa menneet toisin päin, mutta ei tällä kertaa. Väisänen nousi pelaamaan aivan eri tasolla kuin millä mies pelasi runkosarjassa Bluesin maalintekijöiden jäätyessä samanaikaisesti. Ei ole helppoa pelata selvänä ennakkosuosikkina.
Katsotaan vielä playoff torjuntojen määriä jotka olivat 271 Bluesin maalivahdeilla (Härmä & Korhonen) ja 408 Pelicansin maalivahdeilla (Väisänen & Turtiainen). Aikamoinen ero, vai mitä.
Sitten tuohon maalivahdin valintakysymykseen johon olen saanut vastata ”tuhannesti”. Blueshan vaihtoi maaliin ensimmäisen finaalipelin jälkeen Mika Korhosen koko kauden joukkuetta kantaneen Antti Härmän tilalle. Päätöksen teki päävalmentaja Lauri Marjamäki yhdessä Timo Hirvosen kanssa. Tämä on toki päävalmentajan oikeus, sillä hänhän kantaa vastuun kokonaisuudesta ja tuloksesta joten päävalmentajalla kuuluukin olla aina viimeinen sana. Perusteluna Marjamäellä oli Härmän epävarmuus playoffseissa ja häviö ensimmäisessä Pelicans ottelussa. Tuohon mennessä Härmä oli pelannut 8 PO peliä joista voittanut 6 ja hävinnyt 2. Härmän voittoprosentiksi playoffseissa jäi 75% eli koko playareiden korkein! Itse olin ratkaisua vastaan ja uskoin vakaasti Härmän pelaavan seuraavan pelin taas hyvin, sillä kauden aikana ei peräkkäisiä huonoja pelejä miehelle ollut juurikaan tullut. Toki tilannetta piti seurata tarkkaan ja olla hereillä Härmän jatkaessa maalissa, mutta näinhän ei sitten käynyt.
Kuten aina joukkueen jäseninä pitää ajatella parasta joukkueen kannalta ja tässä tapauksessa palaveerasin kummankin maalivahdin kanssa ja aloimme valmistaa Korhosta peliin ja keskityimme Härmän kanssa pitämään virettä yllä jos tarvitsee hypätä takaisin laatikkoon. Maalivahdeille kerroin valmennuksen ratkaisuista ja Härmän kanssa erityisesti puimme tilanteen alta pois ettei se häiritsisi loppupelejä. Rehellisesti kerroin myös Härmälle kuka ratkaisun oli tehnyt ja että tavallaan meidän täytyy myös ymmärtää päävalmentajan perusteet.
Joka tapauksessa uhkapeli lähes onnistui. Mika Korhonen pelasi hienoja otteluita joissa valitettavasti ainoat miinukset tulivat viimeisessä ratkaisevassa pelissä sen ainoan pelitilannemaalin ja huonosti menneiden rankkaritorjuntojen myötä. Itse ilmaisin asian päävalmentajalle sanoin etten suosita tässä vaiheessa kautta mitään ”jänisten vetämistä hatusta”, mutta tipalla oli ettei tuo jänis sieltä löytynyt. Jos näin olisi käynyt niin Marjamäen ratkaisu olisi ollut nerokas ja rohkea. Nyt emme koskaan saa tietää kuinka olisi käynyt jos U20 maajoukkuemaalivahti Härmä joka pelasi 33 runkosarjapeliä Bluesin maalilla olisi saanut jatkaa.
Joka tapauksessa hieno kausi Blues A:lta ja sen maalivahdeilta. Harvoin on ollut tilannetta jossa 3 Blues maalivahtia olisi ollut tilastoissa ASM 7:n parhaan joukossa.
Muutenkin kausi Bluesissa oli maalivahtivalmennuksen kannalta hieno ja yhteensä 6 juniorimaalivahtia pääsi kauden aikana mukaan maajoukkueleiritykseen. Saa nähdä kuinka trendi jatkuu ja Blues maalivahteja tullaan maajoukkueissa näkemään.
sunnuntaina, maaliskuuta 11, 2007
Playoff totuus on joskus karu
Espoo 12.3.2007 Vielä reilu viikko sitten kaikki näytti hyvältä ja olimme viemässä kotiottelua runkosarjan voittajaa Davosia vastaan selkeästi. Sitten viimeisessä erässä iski katastrofi, kellossa aikaa jäljellä n 9 min ja erään tilanteen jälkeen Sulo jää jäähän makaamaan ja viittelöi joukkueen lääkäriä apuun. Mies ei pysty jatkamaan ja loppuunmyyty Hallenstadion seuraa kuinka Suloa viedään pukukoppiin tarkempiin tutkimuksiin. Vaikka voitammekin ottelun selvästi ja menemme johtoon otteluin 3-1 ei voitto tunnu kenestäkään oikein kunnon voitolta.
Seuraavana päivänä magneettikuvaus kertoo totuuden, 10 cm repeämä reiden sisäreunassa lähellä nivusta. Seuraavat pelit on siis selviydyttävä nuorella Reto Berralla maalissa. Tämä U20 maajoukkueen 1-maalivahti on kovan paikan edessä. Tosin myös mahdollisuudet ovat hyvät, onhan meillä 3:n ottelun ajan mahdollista katkaista Davosin lento ja mennä 4:n parhaan joukkoon.
Totuus on kuitenkin karu ja seuraavat 3 ottelua häviämme nuorukaisen pelatessa maalissa. Vielä eiliseen viimeiseen koitokseen saakka yritimme kaikkemme että Sulo olisi saatu jäälle, mutta jalka ei kestänyt pelaamista kovan puudutuksenkaan avulla.
Joukkue ei kestänyt tärkeimmän pelaajan poissaoloa, vaikka ennen tuota Sulon loukkaantumista olimme pelanneet parasta ZSC kiekkoa pariin vuoteen ja paikallinen mediakin oli muuttanut kirjoittelunsävyä sen mukaisesti.
Nyt on sitten aikaa parannella vammoja jokunen viikko ennen kun aloitamme valmistautumisen seuraavaan kauteen.
…Tänään alkaa sitten taas Espoossa A:n playoffsien seuraava kierros ja vastassa aina paha Tappara. Kovaa työtä saamme voittojen eteen tehdä, mutta usko joukkueeseen on kova! Näistä peleistä lisää myöhemmin.
Seuraavana päivänä magneettikuvaus kertoo totuuden, 10 cm repeämä reiden sisäreunassa lähellä nivusta. Seuraavat pelit on siis selviydyttävä nuorella Reto Berralla maalissa. Tämä U20 maajoukkueen 1-maalivahti on kovan paikan edessä. Tosin myös mahdollisuudet ovat hyvät, onhan meillä 3:n ottelun ajan mahdollista katkaista Davosin lento ja mennä 4:n parhaan joukkoon.
Totuus on kuitenkin karu ja seuraavat 3 ottelua häviämme nuorukaisen pelatessa maalissa. Vielä eiliseen viimeiseen koitokseen saakka yritimme kaikkemme että Sulo olisi saatu jäälle, mutta jalka ei kestänyt pelaamista kovan puudutuksenkaan avulla.
Joukkue ei kestänyt tärkeimmän pelaajan poissaoloa, vaikka ennen tuota Sulon loukkaantumista olimme pelanneet parasta ZSC kiekkoa pariin vuoteen ja paikallinen mediakin oli muuttanut kirjoittelunsävyä sen mukaisesti.
Nyt on sitten aikaa parannella vammoja jokunen viikko ennen kun aloitamme valmistautumisen seuraavaan kauteen.
…Tänään alkaa sitten taas Espoossa A:n playoffsien seuraava kierros ja vastassa aina paha Tappara. Kovaa työtä saamme voittojen eteen tehdä, mutta usko joukkueeseen on kova! Näistä peleistä lisää myöhemmin.
perjantaina, maaliskuuta 02, 2007
Runkosarjat takana
Zurich 2.3.2007 Tätä kirjoittaessani on runkosarja jo takanapäin molemmilla joukkueilla joiden maalivahteja valmennan sopimuksella tällä kaudella. Kyseessä ovat tietysti ZSC Lions Sveitsin liigassa ja Blues A-SM joukkue. Nyt onkin hyvä aika tehdä lyhyt katsaus tilanteeseen ennen tämän illan A:n avausottelua ja huomista Sveitsin ottelua # 4.
Katsotaan ensin hiukan kuinka maalivahtien kanssa homma toimi Bluesissa. Täällä pääpaino on työssä ollut Antti Härmän kanssa joka on joukkueemme kiistaton ykkönen. Härskin kanssa asetimme tavoitteeksi reilu vuosi sitten joulutauolla useita kovan luokan asioita kuten paikan U20 kisakoneessa jne. Teimme asiat selviksi ja kirjoitimme tavoitteet ylös jonka jälkeen suunnattiin katseet työntekoon tavoitteiden saavuttamiseksi.
Antti on saavuttanut tavoitteet loistavalla tavalla ja mennyt aimo askelein eteenpäin. Olen todella ylpeä hänen menestyksestään ja erityisen tyytyväinen olen Antin puolesta U20 maajoukkuepaikan suhteen. A-SM tilastot kertovat vakuuttavaa kieltä siitä kuinka kovalla tasolla Antti on pelannut koko kauden ja erityisen merkille pantavaa on ollut tasaisuus. Hieman heikompaa peliä on aina seurannut erittäin hyvä esitys ja kahta heikompaa peliä ei ole tullut koko kaudella.
HÄRMÄ Antti
Blues
35
33
2004:46
60
745
22
6
66.67
5
1.80
92.55
Ei ole mitään syytä miksi mies ei jatkaisi esityksiään erittäin korkealla tasolla myös playoffseissa.
Toinen -87 syntynyt maalivahtimme Mika Korhonen on pelannut parhaan kautensa koskaan ja myöskin yhtä aivotärähdystä lukuun ottamatta terveenä ja hyvässä kunnossa. Mikan pelit A:ssa jäivät vain neljään, sillä miehelle avautui huikea mahdollisuus muutamaan otteeseen pelata mestistä peräti 14:sta ottelun verran erinomaisin tuloksin.
KORHONEN Mika
FPS, Salamat
15
14
836:16
49
498
4
9
28.57
0
3.52
91.04
Mika on tällä hetkellä selkeä ykkösvaihtoehto Blues A-SM joukkueen ykkösmaalivahdiksi ensi kaudeksi Härmän siirtyessä 3:n A:n vuoden jälkeen miesten hommiin. Mikan tilastot A:ssa tukevat tätä myös.
KORHONEN Mika
Blues
21
4
239:17
7
98
3
1
75.00
1
1.76
93.33
Kolmantena maalivahtinamme pelasi Jan Ropponen joka on vuotta virkaveljiään nuorempi eli ensimmäisen vuoden A-juniori. Maalivahtien kierrätyksen ansiosta Janille avautui myös mahdollisuuksia pelata A-SM otteluita viiden pelin verran ensimmäisenä kautenaan ja tulokset olivat hänenkin kohdalleen erinomaiset:
ROPPONEN Jan
Blues
21
5
304:43
10
116
4
1
80.00
1
1.97
92.06
Janin kohdalla oli meille iso etu että alkukaudesta oli mahdollisuus käydä pelaamassa A:n 1-Div pelejä Kiekko-Espoon riveissä ja pitää tuntumaa siellä yllä. Nuo 9 peliä varmasti olivat kullan arvoiset sitten kun kutsu kävi itse A-SM peleihin. Espoossa kannattaakin panostaa tämän kaltaiseen yhteistyöhön jatkossakin ja varmistaa että parhaille pelaajille saadaan tarpeellinen peliaika järjestymään A/B/C-jun tasoilla.
ROPPONEN Jan
K-Espoo
10
9
540:41
22
274
5
3
55.56
0
2.44
92.57
Harvoin on ollut tilannetta että Bluesilla on ollut A:n tilastoissa 3 maalivahtia seitsemän parhaan joukossa. Kun katsotaan yli 1/3 peleistä pelanneiden tilastoja, niin Antti Härmä voitti koko liigan tilaston!
Kaiken kaikkiaan kausi on ollut tähän saakka todella hyvä koko joukkueelta ja minun näkökulmastani erityisesti maalivahtien osalta, jotka ovat tehneet kovaa työtä ja menestyksensä ansainneet. Nyt täytyy poikien vielä viedä playarit korkealla tasolla loppuun saakka kunnioittaen, muttei kumartaen vastustajiaan.
Siirrytään Seitsiin…
…ja katsotaan missä täällä mennään. ZSC Lionsin kausi on ollut vaikea todella heikon alun jälkeen. Joukkueen GM:n ympärillä oli jo viime kaudella hirveä tohina eikä homma rauhoittunut tälle kaudelle ollenkaan. Kesken kauden omistajat vihdoin reagoivat eivätkä lähteneet samanlaiseen valmentajien vaihtorulettiin kuin viime kaudella, vaan kerrankin laitettiin GM vaihtoon. Uusi GM Peter Iten onkin taannut valmentaja Harry Kreisille työrauhan jonka ansiosta saimme kuin saimmekin kaapattua viimeisen playoff paikan ennen Pekka Rautakallio ovea näyttänyttä Ambri Piottaa.
Runkosarjassa Ari Sulander piti joukkuettamme pystyssä läpi erittäin pahojenkin aikojen eikä kertaakaan laskenut tasoaan tai pelannut peräkkäisiä heikompia pelejä. Suloa meillä onkin paljolti kiittäminen playoff paikasta. Sulo urakoi lähes kaikki pelit ja kauden aikana hänet vaihdettiin pois kerran kesken pelin ja yhden pelin mies huilasi siviileissä sairauden takia.
Täällä koko lehdistö julisti että sarjamme runkosarja voittajaa Davosia vastaan tulee menemään 4-0 läpihuutona. Näin olisin itse toivonutkin heti ensimmäisen pelin jälkeen jonka yllättäen voitimme. Joka tapauksessa tiesin odottaa tiukkaa sarjaa, sillä onhan meillä vastakkain sarjan kaksi parasta maalivahtia eli Sulo ja Davosin NHL:ään ensi kaudeksi siirtyvä Hiller.
Nyt tilanne on 2-1 ZSC:lle ja huomenna on seuraava koitos kotona täällä Zurichin Hallenstadionilla. Tähän saakka ottelut ovat olleet juuri sen mukaisia kuin mitä odotinkin maalivahtien osalta, mutta oma joukkueemme on yllättänyt positiivisesti ja nostanut tasoaan. Ensimmäinen ottelu ratkesi meille Sulon esityksillä ja Jan Alstonin kolmella maalilla, toinen Sulon esityksillä ja Robert Petrovickyn kahdella maalilla. Kolmannen pelin vei Davos luvuin 3-1 (viimeinen tyhjiin) ja huomenna on taas odotettavissa vähämaalinen ilta.
Kaikesta näkee kuinka tärkeä (ja suosittu) pelaaja huippukuntoinen Sulo on täällä. Kauden erinomaiset esitykset palkittiin jälleen kerran vuoden jatkosopimuksella ja ensi kausi alkaa olla ennätysmäisesti Sulolle jo 10:s täällä ZSC:ssä. Se on todellinen saavutus ja kunnianosoitus ulkomaiselle pelaajalle. Tämän saavutuksen takana on Sulon kova motivaatio, työmoraali ja kyky kehittää omaa peliään. Sulo on malliesimerkki maalivahdista joka on seurannut aikaansa ja modernisoinut pelityyliään vuosi vuodelta samalla kun itse peli on kehittynyt ja muuttunut.
Jos kävisi niin että Davos lähtisi laulukuoroon, olisi se vuoden pommi Sveitsin kiekossa. No, playoffseissa kaikki on mahdollista ja vanhat meriitit eivät paina mitään vaa’assa kun kiekko putoaa huomenna jäähän.
Katsotaan ensin hiukan kuinka maalivahtien kanssa homma toimi Bluesissa. Täällä pääpaino on työssä ollut Antti Härmän kanssa joka on joukkueemme kiistaton ykkönen. Härskin kanssa asetimme tavoitteeksi reilu vuosi sitten joulutauolla useita kovan luokan asioita kuten paikan U20 kisakoneessa jne. Teimme asiat selviksi ja kirjoitimme tavoitteet ylös jonka jälkeen suunnattiin katseet työntekoon tavoitteiden saavuttamiseksi.
Antti on saavuttanut tavoitteet loistavalla tavalla ja mennyt aimo askelein eteenpäin. Olen todella ylpeä hänen menestyksestään ja erityisen tyytyväinen olen Antin puolesta U20 maajoukkuepaikan suhteen. A-SM tilastot kertovat vakuuttavaa kieltä siitä kuinka kovalla tasolla Antti on pelannut koko kauden ja erityisen merkille pantavaa on ollut tasaisuus. Hieman heikompaa peliä on aina seurannut erittäin hyvä esitys ja kahta heikompaa peliä ei ole tullut koko kaudella.
HÄRMÄ Antti
Blues
35
33
2004:46
60
745
22
6
66.67
5
1.80
92.55
Ei ole mitään syytä miksi mies ei jatkaisi esityksiään erittäin korkealla tasolla myös playoffseissa.
Toinen -87 syntynyt maalivahtimme Mika Korhonen on pelannut parhaan kautensa koskaan ja myöskin yhtä aivotärähdystä lukuun ottamatta terveenä ja hyvässä kunnossa. Mikan pelit A:ssa jäivät vain neljään, sillä miehelle avautui huikea mahdollisuus muutamaan otteeseen pelata mestistä peräti 14:sta ottelun verran erinomaisin tuloksin.
KORHONEN Mika
FPS, Salamat
15
14
836:16
49
498
4
9
28.57
0
3.52
91.04
Mika on tällä hetkellä selkeä ykkösvaihtoehto Blues A-SM joukkueen ykkösmaalivahdiksi ensi kaudeksi Härmän siirtyessä 3:n A:n vuoden jälkeen miesten hommiin. Mikan tilastot A:ssa tukevat tätä myös.
KORHONEN Mika
Blues
21
4
239:17
7
98
3
1
75.00
1
1.76
93.33
Kolmantena maalivahtinamme pelasi Jan Ropponen joka on vuotta virkaveljiään nuorempi eli ensimmäisen vuoden A-juniori. Maalivahtien kierrätyksen ansiosta Janille avautui myös mahdollisuuksia pelata A-SM otteluita viiden pelin verran ensimmäisenä kautenaan ja tulokset olivat hänenkin kohdalleen erinomaiset:
ROPPONEN Jan
Blues
21
5
304:43
10
116
4
1
80.00
1
1.97
92.06
Janin kohdalla oli meille iso etu että alkukaudesta oli mahdollisuus käydä pelaamassa A:n 1-Div pelejä Kiekko-Espoon riveissä ja pitää tuntumaa siellä yllä. Nuo 9 peliä varmasti olivat kullan arvoiset sitten kun kutsu kävi itse A-SM peleihin. Espoossa kannattaakin panostaa tämän kaltaiseen yhteistyöhön jatkossakin ja varmistaa että parhaille pelaajille saadaan tarpeellinen peliaika järjestymään A/B/C-jun tasoilla.
ROPPONEN Jan
K-Espoo
10
9
540:41
22
274
5
3
55.56
0
2.44
92.57
Harvoin on ollut tilannetta että Bluesilla on ollut A:n tilastoissa 3 maalivahtia seitsemän parhaan joukossa. Kun katsotaan yli 1/3 peleistä pelanneiden tilastoja, niin Antti Härmä voitti koko liigan tilaston!
Kaiken kaikkiaan kausi on ollut tähän saakka todella hyvä koko joukkueelta ja minun näkökulmastani erityisesti maalivahtien osalta, jotka ovat tehneet kovaa työtä ja menestyksensä ansainneet. Nyt täytyy poikien vielä viedä playarit korkealla tasolla loppuun saakka kunnioittaen, muttei kumartaen vastustajiaan.
Siirrytään Seitsiin…
…ja katsotaan missä täällä mennään. ZSC Lionsin kausi on ollut vaikea todella heikon alun jälkeen. Joukkueen GM:n ympärillä oli jo viime kaudella hirveä tohina eikä homma rauhoittunut tälle kaudelle ollenkaan. Kesken kauden omistajat vihdoin reagoivat eivätkä lähteneet samanlaiseen valmentajien vaihtorulettiin kuin viime kaudella, vaan kerrankin laitettiin GM vaihtoon. Uusi GM Peter Iten onkin taannut valmentaja Harry Kreisille työrauhan jonka ansiosta saimme kuin saimmekin kaapattua viimeisen playoff paikan ennen Pekka Rautakallio ovea näyttänyttä Ambri Piottaa.
Runkosarjassa Ari Sulander piti joukkuettamme pystyssä läpi erittäin pahojenkin aikojen eikä kertaakaan laskenut tasoaan tai pelannut peräkkäisiä heikompia pelejä. Suloa meillä onkin paljolti kiittäminen playoff paikasta. Sulo urakoi lähes kaikki pelit ja kauden aikana hänet vaihdettiin pois kerran kesken pelin ja yhden pelin mies huilasi siviileissä sairauden takia.
Täällä koko lehdistö julisti että sarjamme runkosarja voittajaa Davosia vastaan tulee menemään 4-0 läpihuutona. Näin olisin itse toivonutkin heti ensimmäisen pelin jälkeen jonka yllättäen voitimme. Joka tapauksessa tiesin odottaa tiukkaa sarjaa, sillä onhan meillä vastakkain sarjan kaksi parasta maalivahtia eli Sulo ja Davosin NHL:ään ensi kaudeksi siirtyvä Hiller.
Nyt tilanne on 2-1 ZSC:lle ja huomenna on seuraava koitos kotona täällä Zurichin Hallenstadionilla. Tähän saakka ottelut ovat olleet juuri sen mukaisia kuin mitä odotinkin maalivahtien osalta, mutta oma joukkueemme on yllättänyt positiivisesti ja nostanut tasoaan. Ensimmäinen ottelu ratkesi meille Sulon esityksillä ja Jan Alstonin kolmella maalilla, toinen Sulon esityksillä ja Robert Petrovickyn kahdella maalilla. Kolmannen pelin vei Davos luvuin 3-1 (viimeinen tyhjiin) ja huomenna on taas odotettavissa vähämaalinen ilta.
Kaikesta näkee kuinka tärkeä (ja suosittu) pelaaja huippukuntoinen Sulo on täällä. Kauden erinomaiset esitykset palkittiin jälleen kerran vuoden jatkosopimuksella ja ensi kausi alkaa olla ennätysmäisesti Sulolle jo 10:s täällä ZSC:ssä. Se on todellinen saavutus ja kunnianosoitus ulkomaiselle pelaajalle. Tämän saavutuksen takana on Sulon kova motivaatio, työmoraali ja kyky kehittää omaa peliään. Sulo on malliesimerkki maalivahdista joka on seurannut aikaansa ja modernisoinut pelityyliään vuosi vuodelta samalla kun itse peli on kehittynyt ja muuttunut.
Jos kävisi niin että Davos lähtisi laulukuoroon, olisi se vuoden pommi Sveitsin kiekossa. No, playoffseissa kaikki on mahdollista ja vanhat meriitit eivät paina mitään vaa’assa kun kiekko putoaa huomenna jäähän.
sunnuntaina, tammikuuta 21, 2007
Maalivahtien peluutus
Viime viikkoina olen keskustellut tästä aiheesta monen kollegan kanssa ja täytyy todeta että niin meillä SM-liigassa kuin junnusarjoissakin on asian suhteen hyvin paljon erilaisia käytäntöjä ja tapoja. Miettikääpä itse eri joukkueita ja tuntemianne valmentajia alla olevien esimerkkien kautta.
Tässä lyhyesti muutamia kommentteja ja fiktiivisiä esimerkkejä mahdollisista malleista jotka joko toimivat tai sitten eivät:
Valmentaja Y pelaa varman päälle. Mies tolppien välissä saa jatkaa niin kauan kuin menee hyvin. Huonon pelin jälkeen kutsuu sitten penkki ja toinen saa vuoron samoilla perustein. Näin valmentaja uskoo pitävänsä maalivahdit varpaillaan ja hyvän kilpailutilanteen päällä koko ajan. Puuttuu suunnitelmallisuus, rytmitys harjoittelun ja pelien kesken jne…
Valmentaja X peluuttaa maalivahtinsa aivan puhki. Ykkönen pelaa kaikki pelit tapahtui mitä tahansa ja varalla oleva kakkonen hukkaa kautensa suurilta osin. Kakkoselle ei tule riittävästi laadukasta harjoittelua liigan tiukan pelitahdin takia ja pelipäivien treenit ovat kevyitä peliin valmistavia seuraavien päivien ollessa usein palauttavia. Ykkösen kohdalla taas vireystaso laskee kun joutuu pelaamaan päivästä toiseen ja samalla syödään pankista sinne talletettua harjoituksen tulosta koko ajan. Kun kauden tärkeimmät pelit sitten koittavat on kunto- ja vireystaso lähestulkoon kauden alhaisimmalla tasolla. Rankoissa peliryppäissä kasvaa myös ykkösen loukkaantumisriski huomattavasti.
Valmentaja Z taas uskoo selkeään systeemiin. Hän kertoo maalivahdeilleen jo kauden alussa kuinka tullaan peluutusta hoitamaan ja mikä on suunniteltu systeemi, mutta toki mainitsee että tarpeen ja suoritusten mukaan plänää voidaan ja tarkennetaan kauden aikana. Hänen alaisuudessaan maalivahdit tietävät etukäteen mitä odottaa eikä aina huonon pelin jälkeen tarvitse jännittää sitä kuinka kauan joutuu tällä kertaa kuluttamaan penkkiä. Joukkueen ykkösen itseluottamus kasvaa kun ei tarvitse miettiä muutamaa päästettyä maalia ja tietää että seuraavassa pelissä voi taas paikata tilannetta ilman rankaisevaa penkkikomennusta. Kakkoselle taas tilanne on hyvä eri syistä. Hän pystyy keskittymään treenaamiseen kovalla sykkeellä ja kehittämään itseään ja saa aina tiedon ajoissa koska tulee vuoro aloittaa peli. Tuolloinkin hän tietää systeemin eikä tarvitse pelätä epäonnistumista, vaan edessä on vain voitettavaa. Samoin ykköselle voidaan rytmittää hyvät harjoitusjaksot jolloin kakkonen saa tietyissä peleissä ennalta sovitun vastuun ja homma on balanssissa. Näin myös ykkönen on kauden tärkeimpien pelien koittaessa huippukunnossa ja kakkosella riittävä pelituntuma alla tarpeen vaatiessa.
Summa summarum: Oikeanlainen peluutus joka perustuu hyvään maalivahdeille etukäteen kommunikoituun suunnitelmaan ja oikein valittuun maalivahtitiimiin antaa pohjan menestyksekkäälle kaudella!
Tässä lyhyesti muutamia kommentteja ja fiktiivisiä esimerkkejä mahdollisista malleista jotka joko toimivat tai sitten eivät:
Valmentaja Y pelaa varman päälle. Mies tolppien välissä saa jatkaa niin kauan kuin menee hyvin. Huonon pelin jälkeen kutsuu sitten penkki ja toinen saa vuoron samoilla perustein. Näin valmentaja uskoo pitävänsä maalivahdit varpaillaan ja hyvän kilpailutilanteen päällä koko ajan. Puuttuu suunnitelmallisuus, rytmitys harjoittelun ja pelien kesken jne…
Valmentaja X peluuttaa maalivahtinsa aivan puhki. Ykkönen pelaa kaikki pelit tapahtui mitä tahansa ja varalla oleva kakkonen hukkaa kautensa suurilta osin. Kakkoselle ei tule riittävästi laadukasta harjoittelua liigan tiukan pelitahdin takia ja pelipäivien treenit ovat kevyitä peliin valmistavia seuraavien päivien ollessa usein palauttavia. Ykkösen kohdalla taas vireystaso laskee kun joutuu pelaamaan päivästä toiseen ja samalla syödään pankista sinne talletettua harjoituksen tulosta koko ajan. Kun kauden tärkeimmät pelit sitten koittavat on kunto- ja vireystaso lähestulkoon kauden alhaisimmalla tasolla. Rankoissa peliryppäissä kasvaa myös ykkösen loukkaantumisriski huomattavasti.
Valmentaja Z taas uskoo selkeään systeemiin. Hän kertoo maalivahdeilleen jo kauden alussa kuinka tullaan peluutusta hoitamaan ja mikä on suunniteltu systeemi, mutta toki mainitsee että tarpeen ja suoritusten mukaan plänää voidaan ja tarkennetaan kauden aikana. Hänen alaisuudessaan maalivahdit tietävät etukäteen mitä odottaa eikä aina huonon pelin jälkeen tarvitse jännittää sitä kuinka kauan joutuu tällä kertaa kuluttamaan penkkiä. Joukkueen ykkösen itseluottamus kasvaa kun ei tarvitse miettiä muutamaa päästettyä maalia ja tietää että seuraavassa pelissä voi taas paikata tilannetta ilman rankaisevaa penkkikomennusta. Kakkoselle taas tilanne on hyvä eri syistä. Hän pystyy keskittymään treenaamiseen kovalla sykkeellä ja kehittämään itseään ja saa aina tiedon ajoissa koska tulee vuoro aloittaa peli. Tuolloinkin hän tietää systeemin eikä tarvitse pelätä epäonnistumista, vaan edessä on vain voitettavaa. Samoin ykköselle voidaan rytmittää hyvät harjoitusjaksot jolloin kakkonen saa tietyissä peleissä ennalta sovitun vastuun ja homma on balanssissa. Näin myös ykkönen on kauden tärkeimpien pelien koittaessa huippukunnossa ja kakkosella riittävä pelituntuma alla tarpeen vaatiessa.
Summa summarum: Oikeanlainen peluutus joka perustuu hyvään maalivahdeille etukäteen kommunikoituun suunnitelmaan ja oikein valittuun maalivahtitiimiin antaa pohjan menestyksekkäälle kaudella!
torstaina, joulukuuta 07, 2006
Kehitystä tapahtuu
Aika tyytyväinen saa olla ainakin tässä vaiheessa siihen kuinka asiat on kehittyneet omien valmennettavien kanssa. Tuntuu siltä että sopimamme asiat toteutuvat ja harjoitusmetodit jotka olemme valinneet ovat purreet hyvin.
Zurichissa Ari Sulander palkittiin tällä viikolla vuoden jatkosopimuksella ja ensi kaudesta tuleekin sitten Sulon 10:s ZSC:n paidassa. Sulon peli on kehittynyt paljon tämän kauden aikana ja kuntopuoli on aivan eri mallilla kuin mitä se oli viime kaudella. On mukava nähdä kuinka vanhempikin maalivahti pystyy uusiutumaan ja kehittämään itseään kaudesta toiseen. Sulo on myös selvästi hyötynyt uusista kapeammista patjoista ja liikkuu niiden avulla entistä paremmin.
Kakkosena ZSC:ssä oleva Reto Berra on myös kehittynyt kauden aikana, vaikka peliaikaa onkin tullut lähinnä U20 maajoukkueessa ja farmissamme GSK Lionsissa. Toki Retolla on edelleen oppimista kovasta työnteosta ja siitä etteivät asiat tule ilmaiseksi. Toivottavasti mies mahtuu lopulliseen Sveitsin U20 kokoonpanoon MM-kisoihin, ainakin MM-leirille hänet valittiin.
Bluesissa olen enemmän kuin tyytyväinen A-jun maalivahtimme Antti Härmän otteista. Varmuutta ja tasaisuutta lähdimme hakemaan tältä kaudelta ja Antti on noilla alueilla petrannut otteitaan roimasti. A:ssa onkin tullut jo yksi valinta kuukauden pelaajaksi ja viime viikolla palkittiin Härskin suoritukset paikalla U20 MM-kisakoneessa. Tämä on todella kova saavutus sillä kilpailu paikoista on kova ja Suomesta löytyy tähän ikäluokkaan monta huippumaalivahtia.
Muut kaksi Blues A:n maalivahtia ovat jäänet melko vähälle peliajalle sillä Härmä vie valtaosan peleistä. Niissä peleissä joissa muut ovat aikaa saaneet ovat tulokset olleet kuitenkin erinomaisia. Mika Korhosella on tilillään 2 peliä joista toinen voitto ja toinen häviö torjuntaprosentin ollessa 90%. Mika on myös pelannut 5 peliä erinomaisesti Salamien mestis joukkueessa tuuraten loukkaantunutta veljeään Juhaa. Parhaillaan Mika on kahden pelin tuurauskeikalle mestiksen FPS:ssa. Mies on myös ehtiinyt pelata 2 peliä A:n 1-div joukkue Kiekko-Espoossa.
Blues A:ssa Jan Ropponen on ehtinyt pelata yhden pelin jossa ei Pelicans saanut yhtään maalia aikaan. Jani on myös pelannut 9 peliä Kiekko-Espoon A:ssa torjuntaprosentilla 92,75%.
Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen siihen miten valmennettavat ovat menneet eteenpäin, mutta samanaikaisesti kehitän jo uusia metodeja joilla saadaan lisää tehoa harjoitteluun ja hiukan uusia tuulia. Erityisesti haen tällä hetkellä asioita uudenlaisen seurannan kautta jossa pääsen piakkoin tekemään analyysia. Tarkoitus on pystyä paremmin kohdistamaan harjoittelu eri sektoreista lähteviin laukauksiin sen mukaisesti mitkä ovat itse kullekin maalivahdille ne hankalimmat vedot/tilanteet eli mistä lähtevät ja mihin päätyvät.
Zurichissa Ari Sulander palkittiin tällä viikolla vuoden jatkosopimuksella ja ensi kaudesta tuleekin sitten Sulon 10:s ZSC:n paidassa. Sulon peli on kehittynyt paljon tämän kauden aikana ja kuntopuoli on aivan eri mallilla kuin mitä se oli viime kaudella. On mukava nähdä kuinka vanhempikin maalivahti pystyy uusiutumaan ja kehittämään itseään kaudesta toiseen. Sulo on myös selvästi hyötynyt uusista kapeammista patjoista ja liikkuu niiden avulla entistä paremmin.
Kakkosena ZSC:ssä oleva Reto Berra on myös kehittynyt kauden aikana, vaikka peliaikaa onkin tullut lähinnä U20 maajoukkueessa ja farmissamme GSK Lionsissa. Toki Retolla on edelleen oppimista kovasta työnteosta ja siitä etteivät asiat tule ilmaiseksi. Toivottavasti mies mahtuu lopulliseen Sveitsin U20 kokoonpanoon MM-kisoihin, ainakin MM-leirille hänet valittiin.
Bluesissa olen enemmän kuin tyytyväinen A-jun maalivahtimme Antti Härmän otteista. Varmuutta ja tasaisuutta lähdimme hakemaan tältä kaudelta ja Antti on noilla alueilla petrannut otteitaan roimasti. A:ssa onkin tullut jo yksi valinta kuukauden pelaajaksi ja viime viikolla palkittiin Härskin suoritukset paikalla U20 MM-kisakoneessa. Tämä on todella kova saavutus sillä kilpailu paikoista on kova ja Suomesta löytyy tähän ikäluokkaan monta huippumaalivahtia.
Muut kaksi Blues A:n maalivahtia ovat jäänet melko vähälle peliajalle sillä Härmä vie valtaosan peleistä. Niissä peleissä joissa muut ovat aikaa saaneet ovat tulokset olleet kuitenkin erinomaisia. Mika Korhosella on tilillään 2 peliä joista toinen voitto ja toinen häviö torjuntaprosentin ollessa 90%. Mika on myös pelannut 5 peliä erinomaisesti Salamien mestis joukkueessa tuuraten loukkaantunutta veljeään Juhaa. Parhaillaan Mika on kahden pelin tuurauskeikalle mestiksen FPS:ssa. Mies on myös ehtiinyt pelata 2 peliä A:n 1-div joukkue Kiekko-Espoossa.
Blues A:ssa Jan Ropponen on ehtinyt pelata yhden pelin jossa ei Pelicans saanut yhtään maalia aikaan. Jani on myös pelannut 9 peliä Kiekko-Espoon A:ssa torjuntaprosentilla 92,75%.
Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen siihen miten valmennettavat ovat menneet eteenpäin, mutta samanaikaisesti kehitän jo uusia metodeja joilla saadaan lisää tehoa harjoitteluun ja hiukan uusia tuulia. Erityisesti haen tällä hetkellä asioita uudenlaisen seurannan kautta jossa pääsen piakkoin tekemään analyysia. Tarkoitus on pystyä paremmin kohdistamaan harjoittelu eri sektoreista lähteviin laukauksiin sen mukaisesti mitkä ovat itse kullekin maalivahdille ne hankalimmat vedot/tilanteet eli mistä lähtevät ja mihin päätyvät.
sunnuntaina, lokakuuta 29, 2006
Varusteongelmia
Jonkin verran tuntuu uudet mv-varusteiden mitat ja siirtymä tuottavan ongelmia, mutta tämä asia oli odotettavissakin. Aika monta laitonta varustetta on löytynyt ainakin noissa liiton suorittamissa mittauksissa A-nuorten sm-turnausten yhteydessä.
Vaikka asiassa on ilmoitettu ennen kauden alkua olevan nollatoleranssi jonka mukaan peleihin ei ole asiaa ennen kun puutteet on korjattu, niin sujuvasti pelaaminen jatkui laittomilla varusteilla itse turnauksessa ja sen jälkeenkin. Tässä täytyy toki todeta että hyvä näin, sillä tuo siirtymä on hankala asia ja jos seuran tavaran toimittaja ei ole saanut laillisia vermeitä joukkueelle on tilanne aika hankala. No, eiköhän asiat korjaannu kuitenkin kauden mittaan.
Patjojen kohdalla näyttäisivät asiat olevan kaikilla OK ja se muutos on mennyt hyvin läpi. Kilven suhteen asiat lähes yhtä hyvin ja esim Helsingin turnauksessa löytyi vain 1 laiton kilpi (4 mm liian leveä).
Isoin murheenkryyni on räpylä. Kun mittauksissa oli 14 maalivahtia niin löytyi yhteensä 8 laitonta kinnasta joista 2 tosin saatiin paikan päällä korjattua oikeisiin mittoihin (pituus pussin pohjaa myöten). Neljällä maalivahdilla oli taasen liian lyhyt rannelevy ja se onkin hiukan kinkkisempi asia, sillä kun mm yhtä Bluesin kintaista koitimme korjauttaa välineguru Liimataisella, niin rannekkeen pidennys laillisiin mittoihin olisi taas tehnyt kintaasta puolestaan ympärysmitaltaan liian suuren. Valmistaja on siis toimittanut seuroille laittomia varusteita. Asiaa kysyttyämme valmistajan edustajalta kerrottiin meille että heidän tuotteensa ovat lailliset, mutta liitto tulkitsee sääntöjä väärin. Mielenkiintoista nähdä kuinka asiat selviää, vai unohdetaanko ”nollatoleranssi” tässä asiassa. Joka tapauksessa tänäänkin pelataan miesten ja A:n liigaotteluissa vuorenvarmasti sääntöjen vastaisilla varusteilla.
Toinen alue missä oli paljon korjattavaa oli pelipaidat. Onneksi tämä on helppo tehdä kursimalla paitoja kasaan hiukan. Helsingissä peräti 8:n maalivahdin paidat 14:sta olivat laittomia.
Liito ilmoitti ennen kauden alkua uusista varustesäännöistä ja tuolloin muuttuivat kintaiden, paidan ja patjojen mitat. Tämä oli aika yllättävää ettei housujen ja panssarin määräykset muuttuneet samalla IIHF:n normien mukaisiksi. Veikkaan että aika pian tulee näin kuitenkin käymään. Samalla aika iso yllätys oli että vaikka asiasta ei ole aiemmin mitään ilmoitettu, niin nyt A:n mittauksia varten saivat seurat taulukon jossa myös housuille oli annettu uudet mitat lahkeen leveys otettaisiin 12,7 cm alareunasta. Vanha mitta 27,94 cm ja nyt uusi 25,4 cm. Sitä en tiedä kuinka tätä sääntöä tullaan käyttämään ja tulkitsemaan.
Jos homma on hiukan hankalaa näin aluksi, niin on se ymmärrettävää, onhan kyseessä iso muutos. Kummoinenkohan soppa asiasta sitten syntyy ensi kaudella kun loput kilpasarjat sekä B & C siirtyvät uusien varustesääntöjen pariin? Aika näyttää, mutta helppoa se ei tule olemaan.
Pikku vinkki asian hoidosta voitaisiin ottaa muiden maiden asioiden hoidosta. Tehdään kuten esim Sveitsissä ja seurataan IIHF sääntöjä tarkasti eli myös housujen ja panssarin koot muutettiin. Pääsarjoissa varusteet tarkastaa liitto ja laittaa hyväksyttyihin plommit ennen kun niillä saa pelata. Rikkeestä seuraa sakkorangaistukset. NHL tekee muuten asian samalla tavoin. Vermeet käy NHL mittauksen kautta ja ne leimataan hyväksytyiksi ennen kuin niillä saa pelata. Näin saataisiin asiaan selkeys jo ennen sarjan alkua.
Joka tapauksessa muutokset ovat hyviä sillä varustekoot olivat karkaamassa käsistä. Nyt uuden koon vermeet suosivat teknisempiä ja taitavampia maalivahteja ja ovat hyväksi lajille. Vaikka muutosprosessi onkin jossain määrin kivulias, niin lopputulema on hyvä jääkiekolle.
Vaikka asiassa on ilmoitettu ennen kauden alkua olevan nollatoleranssi jonka mukaan peleihin ei ole asiaa ennen kun puutteet on korjattu, niin sujuvasti pelaaminen jatkui laittomilla varusteilla itse turnauksessa ja sen jälkeenkin. Tässä täytyy toki todeta että hyvä näin, sillä tuo siirtymä on hankala asia ja jos seuran tavaran toimittaja ei ole saanut laillisia vermeitä joukkueelle on tilanne aika hankala. No, eiköhän asiat korjaannu kuitenkin kauden mittaan.
Patjojen kohdalla näyttäisivät asiat olevan kaikilla OK ja se muutos on mennyt hyvin läpi. Kilven suhteen asiat lähes yhtä hyvin ja esim Helsingin turnauksessa löytyi vain 1 laiton kilpi (4 mm liian leveä).
Isoin murheenkryyni on räpylä. Kun mittauksissa oli 14 maalivahtia niin löytyi yhteensä 8 laitonta kinnasta joista 2 tosin saatiin paikan päällä korjattua oikeisiin mittoihin (pituus pussin pohjaa myöten). Neljällä maalivahdilla oli taasen liian lyhyt rannelevy ja se onkin hiukan kinkkisempi asia, sillä kun mm yhtä Bluesin kintaista koitimme korjauttaa välineguru Liimataisella, niin rannekkeen pidennys laillisiin mittoihin olisi taas tehnyt kintaasta puolestaan ympärysmitaltaan liian suuren. Valmistaja on siis toimittanut seuroille laittomia varusteita. Asiaa kysyttyämme valmistajan edustajalta kerrottiin meille että heidän tuotteensa ovat lailliset, mutta liitto tulkitsee sääntöjä väärin. Mielenkiintoista nähdä kuinka asiat selviää, vai unohdetaanko ”nollatoleranssi” tässä asiassa. Joka tapauksessa tänäänkin pelataan miesten ja A:n liigaotteluissa vuorenvarmasti sääntöjen vastaisilla varusteilla.
Toinen alue missä oli paljon korjattavaa oli pelipaidat. Onneksi tämä on helppo tehdä kursimalla paitoja kasaan hiukan. Helsingissä peräti 8:n maalivahdin paidat 14:sta olivat laittomia.
Liito ilmoitti ennen kauden alkua uusista varustesäännöistä ja tuolloin muuttuivat kintaiden, paidan ja patjojen mitat. Tämä oli aika yllättävää ettei housujen ja panssarin määräykset muuttuneet samalla IIHF:n normien mukaisiksi. Veikkaan että aika pian tulee näin kuitenkin käymään. Samalla aika iso yllätys oli että vaikka asiasta ei ole aiemmin mitään ilmoitettu, niin nyt A:n mittauksia varten saivat seurat taulukon jossa myös housuille oli annettu uudet mitat lahkeen leveys otettaisiin 12,7 cm alareunasta. Vanha mitta 27,94 cm ja nyt uusi 25,4 cm. Sitä en tiedä kuinka tätä sääntöä tullaan käyttämään ja tulkitsemaan.
Jos homma on hiukan hankalaa näin aluksi, niin on se ymmärrettävää, onhan kyseessä iso muutos. Kummoinenkohan soppa asiasta sitten syntyy ensi kaudella kun loput kilpasarjat sekä B & C siirtyvät uusien varustesääntöjen pariin? Aika näyttää, mutta helppoa se ei tule olemaan.
Pikku vinkki asian hoidosta voitaisiin ottaa muiden maiden asioiden hoidosta. Tehdään kuten esim Sveitsissä ja seurataan IIHF sääntöjä tarkasti eli myös housujen ja panssarin koot muutettiin. Pääsarjoissa varusteet tarkastaa liitto ja laittaa hyväksyttyihin plommit ennen kun niillä saa pelata. Rikkeestä seuraa sakkorangaistukset. NHL tekee muuten asian samalla tavoin. Vermeet käy NHL mittauksen kautta ja ne leimataan hyväksytyiksi ennen kuin niillä saa pelata. Näin saataisiin asiaan selkeys jo ennen sarjan alkua.
Joka tapauksessa muutokset ovat hyviä sillä varustekoot olivat karkaamassa käsistä. Nyt uuden koon vermeet suosivat teknisempiä ja taitavampia maalivahteja ja ovat hyväksi lajille. Vaikka muutosprosessi onkin jossain määrin kivulias, niin lopputulema on hyvä jääkiekolle.
tiistaina, lokakuuta 17, 2006
Sveitsissä keikalla osa 2
No niin, hiukan myöhässä, mutta ehdin viimein eilen eli Maanantai-iltana naputella hiukan tätä lupaamaani jatkoa edellisen Sveitsin keikan juttuun.
Kaiken piti olla valmista Lauantain Lagnau otteluun, mutta jotenkin hermostunut oli fiilis hallilla kuitenkin. Itse olin edelleen hyvin luottavainen joka tietysti johtui lähinnä siitä että oman tuntemukseni mukaan Sulolla oli kaikki mallillaan eikä ollut mitään syytä odottaa muuta kuin erittäin hyvää suoritusta.
Verryttelyn aikana ehdin vaihtaa myös muutaman sanan Lagnaun valmentajien kanssa, olivathan kummatkin vanhoja ystäviäni eli Christian Weber jonka kanssa valmensin Zurichissä 2 kautta ja Esa Siren joka on viihtynyt jo pitkään Keski-Euroopassa.
Itse peli näytti siltä että ZSC tulee viemään sen selkeästi, sillä peli oli muutamaa alivoimaa lukuun ottamatta täysin hallinnassamme. Sitten taas opittiin ettei pelejä ratkaista hallinnan, vaan maalien mukaan. Vastustajan maalissa Matias Schoder veti aivan huippumatsin ottaen mm pelkästään kolmannessa erässä 25 koppia ja pitäen nollan. Samanaikaisesti Lagnau teki meille yhden maalin kun puolustuksemme päästi vastustajan hyökkääjän ohjaamaan siniviivavedon Sulon edestä suoraan maalin kattoon. Lagnaun 2-0 maali tyhjiin olikin sitten vaan kosmetiikkaa.
Pelin jälkeen oli aistittavissa valtava pettymys ja yhä jatkuva paineiden kasautuminen joukkueen ja johdon niskassa. Zurich on paikka jossa on voitettava 8 peliä 10:stä ennen kuin media ja fanit ovat tyytyväisiä (suora lainaus Tamin kommentista). Tietyllä tavalla & häviöstä huolimatta tunsin pientä ylpeyttä vastustajan maalivahdin hienosta pelistä, olinhan tehnyt Schodin kanssa pari kautta tiivistä yhteistyötä. Sulon peliin olin todella tyytyväinen, sillä mies otti kaiken mahdollisen kiinni + pari aivan haamukoppiakin joilla piti joukkueen mukana tappelussa pinnoista.
Pelin jälkeen kävimme asiat läpi Sulon kanssa ja puimme tilannetta harjoitushallilla joukkueen tiloissa (pelien jälkeen siirrämme aina varusteet Hallenstadionilta muutaman sadan metrin päähän treenihallille jossa valtaosa toiminnasta tapahtuu). Vaikka joukkueen tilanne on vaikea, niin silti paras tapa auttaa asiaa on sulkea kaikki muut vaikeudet pois mielestä ja keskittyä vain omaan hyvään tekemiseen. Tällä teemalla lähdimme jatkamaan kohti seuraavan viikon harjoituksia ja laitoimme tämän pelin pois mielestämme.
Sunnuntaina oli joukkueella vapaapäivä poislukien maalivahdit. Koska seuraavaan peliin oli useita päiviä, niin olimme päättäneet rakentaa tiukemman treeniviikon Sulolle jotta emme syö ”pankista” kaikkea kesän kovan treenin aikaansaannosta, vaan laitamme sinne hiukan lisää myös kauden aikana. Samalla otimme tietysti mukaan treeneihin kakkosmaalivahtimme Reto Berran.
Päivä aloitettiin erittäin kovalla maalivahtien omalla jäätreenillä jonka pidimme GSK Lionsin (farmijoukkueemme) hallilla. Tässä treenissä menimme melko lähellä maksimeja käyttäen erilaisia maalivahtien torjunta ja luisteluharjoitusten yhdistelmiä samalla tarkkaillen sykearvoja.
Viikolle laadimme ohjelman jonka Sulo veti joukkuetreenien lisäksi eli lisäsimme fysiopallolla tehtäviä jalkojen voimatreenejä sekä fyysisiä harjoituksia jotka tehtiin pitkälle intervallityyppisinä kuntofillariharjoitteina. Ohjelma vedetiin läpi Su-Ke ja To oli sitten lepopäivä. Kaikki tähtäsi siihen että normaalin perjantain jälkeen Sulo pystyy taas pelaamaan La pelin vaikka ei olekaan vielä täysin palautunut viikon kovasta treenistä.
Joka tapauksessa tilanne Zurichissä jatkuu vaikeana. Sulo on iskussa, mutta ennen kun joukkue oppii jälleen tekemään maaleja ovat voitot kiven alla ja sitähän ei paikallinen media & fanit siedä.
Kaiken piti olla valmista Lauantain Lagnau otteluun, mutta jotenkin hermostunut oli fiilis hallilla kuitenkin. Itse olin edelleen hyvin luottavainen joka tietysti johtui lähinnä siitä että oman tuntemukseni mukaan Sulolla oli kaikki mallillaan eikä ollut mitään syytä odottaa muuta kuin erittäin hyvää suoritusta.
Verryttelyn aikana ehdin vaihtaa myös muutaman sanan Lagnaun valmentajien kanssa, olivathan kummatkin vanhoja ystäviäni eli Christian Weber jonka kanssa valmensin Zurichissä 2 kautta ja Esa Siren joka on viihtynyt jo pitkään Keski-Euroopassa.
Itse peli näytti siltä että ZSC tulee viemään sen selkeästi, sillä peli oli muutamaa alivoimaa lukuun ottamatta täysin hallinnassamme. Sitten taas opittiin ettei pelejä ratkaista hallinnan, vaan maalien mukaan. Vastustajan maalissa Matias Schoder veti aivan huippumatsin ottaen mm pelkästään kolmannessa erässä 25 koppia ja pitäen nollan. Samanaikaisesti Lagnau teki meille yhden maalin kun puolustuksemme päästi vastustajan hyökkääjän ohjaamaan siniviivavedon Sulon edestä suoraan maalin kattoon. Lagnaun 2-0 maali tyhjiin olikin sitten vaan kosmetiikkaa.
Pelin jälkeen oli aistittavissa valtava pettymys ja yhä jatkuva paineiden kasautuminen joukkueen ja johdon niskassa. Zurich on paikka jossa on voitettava 8 peliä 10:stä ennen kuin media ja fanit ovat tyytyväisiä (suora lainaus Tamin kommentista). Tietyllä tavalla & häviöstä huolimatta tunsin pientä ylpeyttä vastustajan maalivahdin hienosta pelistä, olinhan tehnyt Schodin kanssa pari kautta tiivistä yhteistyötä. Sulon peliin olin todella tyytyväinen, sillä mies otti kaiken mahdollisen kiinni + pari aivan haamukoppiakin joilla piti joukkueen mukana tappelussa pinnoista.
Pelin jälkeen kävimme asiat läpi Sulon kanssa ja puimme tilannetta harjoitushallilla joukkueen tiloissa (pelien jälkeen siirrämme aina varusteet Hallenstadionilta muutaman sadan metrin päähän treenihallille jossa valtaosa toiminnasta tapahtuu). Vaikka joukkueen tilanne on vaikea, niin silti paras tapa auttaa asiaa on sulkea kaikki muut vaikeudet pois mielestä ja keskittyä vain omaan hyvään tekemiseen. Tällä teemalla lähdimme jatkamaan kohti seuraavan viikon harjoituksia ja laitoimme tämän pelin pois mielestämme.
Sunnuntaina oli joukkueella vapaapäivä poislukien maalivahdit. Koska seuraavaan peliin oli useita päiviä, niin olimme päättäneet rakentaa tiukemman treeniviikon Sulolle jotta emme syö ”pankista” kaikkea kesän kovan treenin aikaansaannosta, vaan laitamme sinne hiukan lisää myös kauden aikana. Samalla otimme tietysti mukaan treeneihin kakkosmaalivahtimme Reto Berran.
Päivä aloitettiin erittäin kovalla maalivahtien omalla jäätreenillä jonka pidimme GSK Lionsin (farmijoukkueemme) hallilla. Tässä treenissä menimme melko lähellä maksimeja käyttäen erilaisia maalivahtien torjunta ja luisteluharjoitusten yhdistelmiä samalla tarkkaillen sykearvoja.
Viikolle laadimme ohjelman jonka Sulo veti joukkuetreenien lisäksi eli lisäsimme fysiopallolla tehtäviä jalkojen voimatreenejä sekä fyysisiä harjoituksia jotka tehtiin pitkälle intervallityyppisinä kuntofillariharjoitteina. Ohjelma vedetiin läpi Su-Ke ja To oli sitten lepopäivä. Kaikki tähtäsi siihen että normaalin perjantain jälkeen Sulo pystyy taas pelaamaan La pelin vaikka ei olekaan vielä täysin palautunut viikon kovasta treenistä.
Joka tapauksessa tilanne Zurichissä jatkuu vaikeana. Sulo on iskussa, mutta ennen kun joukkue oppii jälleen tekemään maaleja ovat voitot kiven alla ja sitähän ei paikallinen media & fanit siedä.
lauantaina, lokakuuta 07, 2006
Keikalla Sveitsissä
6.10.2006 kello soittaa aamulla hiukan viiden jälkeen ja vaikka kuinka väsyttää niin ei auta. Lähtö ja pitkä päivä on edessä eli suihkun kautta autoon ja suunta Seutulaan josta aamun Finnairilla suora jo todella tutuksi tullut lento Zurichiin.
Kone tällä kertaa kiitettävästi etuajassa ja olen jo ennen kello kymmentä paikallista aikaa harjoitushallillamme KeBolla eli aikaa ruhtinaallisesti ennen klo 11:00 aamujäätä. Kapteenimme Matias Seger varsinkin näytti iloiselta nähdessään allekirjoittaneen paikalle, sillä toin Segille mukanani hänen uudet Montreal Nano mailat jotka Teemu Numminen sai edellisenä päivänä toimitettua minulle.
Koska pelaamme illalla vieraspelin Fribourgissa niin jää on melko lyhyt intensiivinen harjoitus jossa keskityn seuraamaan Sulon pelivirettä. Kaikki näyttää hyvältä, liikkuminen ja ajoitukset ovat kohdallaan ja painopistekin tarpeeksi edessä hanskojen oikean asennon avulla (asia johon olemme kiinnittäneet paljon huomiota). Lyhyt asioiden läpikäynti Sulon kanssa ja mies suihkuun jonka jälkeen otan muutaman nuoremman pelaajamme avuksi ja jäämme tekemään töitä nuoren kakkosemme Reto Berran kanssa. Koska kakkosemme ei ole juuri peliaikaa saanut viime viikkoina muualla kuin farmijoukkueessa ja yhden U20 maajoukkueen ottelun keskitymme liikkumiseen ja pelinomaisen ajoituksen hakuun omissa treeneissämme.
Joukkueemme ZSC on pelannut sarjan alun alakanttiin ja paineet voitoille ovat kovat. Veteraanipitoisen joukkueen rakenne ei välttämättä ole enää aivan optimi nopeaan Sveitsin sarjaan. Tämä kaikki on rakentanut aika tavalla paineita pelaajien ja johdon niskaan ja sen voi myös aistia paikan päällä. Treenejäkin seuraa kaukalon laidalla nykyinen ja tuleva GM. Onneksi Sulo on onnistunut pitämään ajatuksensa ja pelinsä hyvin koossa eikä ole antanut näiden paineiden haitata otteitaan.
Illalla olemme sitten pelissä Fribourgissa muutaman tunnin bussimatkan jälkeen. Täällä pelit alkavat melko myöhään ja nytkin alkamisaika on 19:45. Itse ottelu on tyypillinen Sveitsin sarjan ottelu jossa mennään todella kovaa vauhtia päästä toiseen ja avopaikkoja syntyy liukuhihnalta. Sulo lipsauttaa ensimmäisen maalin sisään räpylän kautta liian helposti, mutta sen jälkeen on itse varmuus torjuen pitkälti yli 40 laukausta ja 6 rankkaria illan aikana, mukana iso tukku 1000 taalan paikkoja. Tehdyt maalit ovat todellisia avopaikkoja joissa Sulo tehdään melko aseettomaksi. Vastustajan Mike Munro pelaa myös hyvin maalillaan ja peli on 4-4 jatkoajan jälkeen. Ratkaisuun tarvitaan 7 rankkaria ennen kun poistumme voittajina pukukoppiin. Todella tärkeä voitto ja helpotuksen voi aistia koko joukkueesta.
Huomattavaa ottelussa oli Fribourgin hyökkäysten rakentelu jossa he loivat suuren määrän laadukkaita laukauksia juuri ympyrän yläpuolelta + jopa 11 maalintekopaikkaa metrin säteellä mv:n alueesta.
Rankkareista voidaan myös tehdä huomio kuinka hyvin Sulon aggressiivinen vastaantulo pakotti vastustajan hyökkääjät missaamaan maalin useampaan kertaan.
7.10.2006 Perillä ollaan takaisin Zurichissa hieman ennen 02:00 yöllä.
Aamu alkaa vasta klo 12:00 vapaaehtoisella jääharjoituksella, onhan kyseessä toinen peräkkäinen pelipäivä, jonka vetää apuvalmentajamme Dave Chambers. Dave käyttää pelaajien kanssa toista päätä jolloin saan rauhassa vetää lyhyen tuntumatreenin Sulon kanssa toisessa päässä. Tuntumavetojen jälkeen käymme läpi hieman reboundien seurantaa ja teemme muutaman terävän jatkopotkuharjoitteen, joka riittääkin illan peliä ajatellen, sillä eilinen rasitus painaa vielä jaloissa. Sulon poistuttua jäältä toistamme eilistä kaavaa ja jään tekemään Reton kanssa ylimääräisiä harjoituksia Hallenstadionin jäälle. Tällä kertaa keskitymme pelivauhtisiin maalinkiertoihin ja syöttöihin maalin eteen.
Pelipalaverin kautta joukkue siirtyy yhteiselle lounaalle ja pelaajien mennessä koteihinsa keskittymään & päiväunille jne käyn itse näppäimistön ääreen hotellilla, jossa tämänkin lyhyen jutun kirjoitin.
Joitain tunteja aikaa ennen kuin kiekko putoaa jäähän ja pelimme Lagnauta vastaan alkaa. Lisämielenkiintoa peliin tuo vastustajan maalissa pelaava entinen valmennettavani Matias Schoder. Vaikka ZSC onkin pelannut tällä kaudella yllättävän huonosti kotona suuressa uusitussa Hallenstadionissa niin itse uskon että hoidamme illan pelin kotiin.
Katsotaan 2-osassa kuinka kävi. Koitan laittaa pienen jatkoblogin liikkeelle seuraavan viikon aikana.
Kone tällä kertaa kiitettävästi etuajassa ja olen jo ennen kello kymmentä paikallista aikaa harjoitushallillamme KeBolla eli aikaa ruhtinaallisesti ennen klo 11:00 aamujäätä. Kapteenimme Matias Seger varsinkin näytti iloiselta nähdessään allekirjoittaneen paikalle, sillä toin Segille mukanani hänen uudet Montreal Nano mailat jotka Teemu Numminen sai edellisenä päivänä toimitettua minulle.
Koska pelaamme illalla vieraspelin Fribourgissa niin jää on melko lyhyt intensiivinen harjoitus jossa keskityn seuraamaan Sulon pelivirettä. Kaikki näyttää hyvältä, liikkuminen ja ajoitukset ovat kohdallaan ja painopistekin tarpeeksi edessä hanskojen oikean asennon avulla (asia johon olemme kiinnittäneet paljon huomiota). Lyhyt asioiden läpikäynti Sulon kanssa ja mies suihkuun jonka jälkeen otan muutaman nuoremman pelaajamme avuksi ja jäämme tekemään töitä nuoren kakkosemme Reto Berran kanssa. Koska kakkosemme ei ole juuri peliaikaa saanut viime viikkoina muualla kuin farmijoukkueessa ja yhden U20 maajoukkueen ottelun keskitymme liikkumiseen ja pelinomaisen ajoituksen hakuun omissa treeneissämme.
Joukkueemme ZSC on pelannut sarjan alun alakanttiin ja paineet voitoille ovat kovat. Veteraanipitoisen joukkueen rakenne ei välttämättä ole enää aivan optimi nopeaan Sveitsin sarjaan. Tämä kaikki on rakentanut aika tavalla paineita pelaajien ja johdon niskaan ja sen voi myös aistia paikan päällä. Treenejäkin seuraa kaukalon laidalla nykyinen ja tuleva GM. Onneksi Sulo on onnistunut pitämään ajatuksensa ja pelinsä hyvin koossa eikä ole antanut näiden paineiden haitata otteitaan.
Illalla olemme sitten pelissä Fribourgissa muutaman tunnin bussimatkan jälkeen. Täällä pelit alkavat melko myöhään ja nytkin alkamisaika on 19:45. Itse ottelu on tyypillinen Sveitsin sarjan ottelu jossa mennään todella kovaa vauhtia päästä toiseen ja avopaikkoja syntyy liukuhihnalta. Sulo lipsauttaa ensimmäisen maalin sisään räpylän kautta liian helposti, mutta sen jälkeen on itse varmuus torjuen pitkälti yli 40 laukausta ja 6 rankkaria illan aikana, mukana iso tukku 1000 taalan paikkoja. Tehdyt maalit ovat todellisia avopaikkoja joissa Sulo tehdään melko aseettomaksi. Vastustajan Mike Munro pelaa myös hyvin maalillaan ja peli on 4-4 jatkoajan jälkeen. Ratkaisuun tarvitaan 7 rankkaria ennen kun poistumme voittajina pukukoppiin. Todella tärkeä voitto ja helpotuksen voi aistia koko joukkueesta.
Huomattavaa ottelussa oli Fribourgin hyökkäysten rakentelu jossa he loivat suuren määrän laadukkaita laukauksia juuri ympyrän yläpuolelta + jopa 11 maalintekopaikkaa metrin säteellä mv:n alueesta.
Rankkareista voidaan myös tehdä huomio kuinka hyvin Sulon aggressiivinen vastaantulo pakotti vastustajan hyökkääjät missaamaan maalin useampaan kertaan.
7.10.2006 Perillä ollaan takaisin Zurichissa hieman ennen 02:00 yöllä.
Aamu alkaa vasta klo 12:00 vapaaehtoisella jääharjoituksella, onhan kyseessä toinen peräkkäinen pelipäivä, jonka vetää apuvalmentajamme Dave Chambers. Dave käyttää pelaajien kanssa toista päätä jolloin saan rauhassa vetää lyhyen tuntumatreenin Sulon kanssa toisessa päässä. Tuntumavetojen jälkeen käymme läpi hieman reboundien seurantaa ja teemme muutaman terävän jatkopotkuharjoitteen, joka riittääkin illan peliä ajatellen, sillä eilinen rasitus painaa vielä jaloissa. Sulon poistuttua jäältä toistamme eilistä kaavaa ja jään tekemään Reton kanssa ylimääräisiä harjoituksia Hallenstadionin jäälle. Tällä kertaa keskitymme pelivauhtisiin maalinkiertoihin ja syöttöihin maalin eteen.
Pelipalaverin kautta joukkue siirtyy yhteiselle lounaalle ja pelaajien mennessä koteihinsa keskittymään & päiväunille jne käyn itse näppäimistön ääreen hotellilla, jossa tämänkin lyhyen jutun kirjoitin.
Joitain tunteja aikaa ennen kuin kiekko putoaa jäähän ja pelimme Lagnauta vastaan alkaa. Lisämielenkiintoa peliin tuo vastustajan maalissa pelaava entinen valmennettavani Matias Schoder. Vaikka ZSC onkin pelannut tällä kaudella yllättävän huonosti kotona suuressa uusitussa Hallenstadionissa niin itse uskon että hoidamme illan pelin kotiin.
Katsotaan 2-osassa kuinka kävi. Koitan laittaa pienen jatkoblogin liikkeelle seuraavan viikon aikana.
sunnuntaina, lokakuuta 01, 2006
Sijoittumisen seuranta
Eilen pelasimme kotona Matinkylässä A-SM ottelun KalPaa vastaan ja tällä kertaa otin erityisen tarkkailun alle optimaalisen sijoittumisen, sillä se on yksi tärkeimmistä fokusalueista joiden kehittämiseen olen paneutunut valmennettavieni kanssa.
Lyhyesti voidaan ainakin eilisen perusteella yhteenvetona sanoa että vielä on maalivahdeilla varaa selkeästi rohkeampaan liikkumiseen. Ottelu päättyi lukemiin 2-2 ja noista maaleista KalPan maalilla erinomaisesti pelannut Timo Lindströn (34 torjuntaa) päästi molemmat maalit tilanteissa joissa oli jostain syystä jäänyt liian syvälle maaliinsa. Bluesin päässä taas molemmat maalit syntyivät reboundeista jotka puolustuksemme antoi lyödä ”100-0” takaisin sisään Härmän Antin (22 torjuntaa) ollessa melko voimaton molemmissa maaleissa.
Itse pelin tilanteita tilastoin sektoreittain siten että otin ylös maalivahdin sijoittumisen jokaisessa torjunnassa. Sektorit olin määritellyt siten että mitä suurempi luku sitä kauempaa veto oli aina tullut.
Sektoreittain voidaan sijoittumista eilisessä pelissä kuvata seuraavasti:
Sektori 1 / lähitilanteet: Kaikki torjunnat luonnollisesti tapahtuivat MV:n alueen sisällä, mikä on ihan OK.
Sektori 2 / laukaukset ympyrän alapuolelta: Torjunnat edelleen alueen sisällä ja näissä olisi jo joissain ollut mahdollista pelata hieman enempi ulkona.
Sektori 3 / kaaressa noin aloitusympyröiden puoliväliin saakka: Nyt oli jo 2/3 torjunnoista oikealla alueella mv-alueen rajalla.
Sektori 4 / ympyrän yläkaarelle: Tässä sektorissa tuntui homma toimivan kaikkein parhaiten ja torjunnoista oli 80% optimialueella mv vastassa siten että sijoittuminen mv-alueen kaarella tai hiukan ulkopuolella.
Sektori 5 / pakin laukaukset ympyrän yläpuolelta: Jostain ihmeen syystä molemmat maalivahdit alkoivat nyt peruutella hieman sisään ja jopa 50% torjunnoista tapahtui taas alueen sisällä. Osaltaan tämä varmasti johtui maskipelaamisesta ylivoimatilanteissa, mutta huomiota siihen tarvitsee kiinnittää, sillä pelissä syntyi 2 maalia juuri näistä tilanteista joissa mv oli liian sisällä. KalPa teki ensimmäisen maalinsa tällaisesta tilanteesta jossa Antti oli hiukan sisällä ja antoi reboundin pahasta maskilaukauksesta vastustajan YV:n aikana. Kaikkein tärkein maali syntyi sitten vastaavasti KalPan päähän Bluesin hakiessa tasoitusta ilman maalivahtia. Lindströn jäin hiukan sisään maaliin ja heitto siniseltä pääsi livahtamaan längistä tiukan maskin takia.
Itse pelissä ei kummallekaan maalivahdille tullut yhtään ns ylisijoittumistilannetta jotka ovat olleet ennen melko tyypillisiä kun valmennus ylikorosti vastaan tuloa. Selkeitä alisijoittumistilanteita taas tuli Härmälle 4 ja Lindströmille 7.
Eli hiukan rohkeammin voidaan pelata ja optimoida sijoittuminen paremmin mv-alueen rajalle jossa maalivahdilla on mahdollisuus torjua jokainen kiekko.
Lyhyesti voidaan ainakin eilisen perusteella yhteenvetona sanoa että vielä on maalivahdeilla varaa selkeästi rohkeampaan liikkumiseen. Ottelu päättyi lukemiin 2-2 ja noista maaleista KalPan maalilla erinomaisesti pelannut Timo Lindströn (34 torjuntaa) päästi molemmat maalit tilanteissa joissa oli jostain syystä jäänyt liian syvälle maaliinsa. Bluesin päässä taas molemmat maalit syntyivät reboundeista jotka puolustuksemme antoi lyödä ”100-0” takaisin sisään Härmän Antin (22 torjuntaa) ollessa melko voimaton molemmissa maaleissa.
Itse pelin tilanteita tilastoin sektoreittain siten että otin ylös maalivahdin sijoittumisen jokaisessa torjunnassa. Sektorit olin määritellyt siten että mitä suurempi luku sitä kauempaa veto oli aina tullut.
Sektoreittain voidaan sijoittumista eilisessä pelissä kuvata seuraavasti:
Sektori 1 / lähitilanteet: Kaikki torjunnat luonnollisesti tapahtuivat MV:n alueen sisällä, mikä on ihan OK.
Sektori 2 / laukaukset ympyrän alapuolelta: Torjunnat edelleen alueen sisällä ja näissä olisi jo joissain ollut mahdollista pelata hieman enempi ulkona.
Sektori 3 / kaaressa noin aloitusympyröiden puoliväliin saakka: Nyt oli jo 2/3 torjunnoista oikealla alueella mv-alueen rajalla.
Sektori 4 / ympyrän yläkaarelle: Tässä sektorissa tuntui homma toimivan kaikkein parhaiten ja torjunnoista oli 80% optimialueella mv vastassa siten että sijoittuminen mv-alueen kaarella tai hiukan ulkopuolella.
Sektori 5 / pakin laukaukset ympyrän yläpuolelta: Jostain ihmeen syystä molemmat maalivahdit alkoivat nyt peruutella hieman sisään ja jopa 50% torjunnoista tapahtui taas alueen sisällä. Osaltaan tämä varmasti johtui maskipelaamisesta ylivoimatilanteissa, mutta huomiota siihen tarvitsee kiinnittää, sillä pelissä syntyi 2 maalia juuri näistä tilanteista joissa mv oli liian sisällä. KalPa teki ensimmäisen maalinsa tällaisesta tilanteesta jossa Antti oli hiukan sisällä ja antoi reboundin pahasta maskilaukauksesta vastustajan YV:n aikana. Kaikkein tärkein maali syntyi sitten vastaavasti KalPan päähän Bluesin hakiessa tasoitusta ilman maalivahtia. Lindströn jäin hiukan sisään maaliin ja heitto siniseltä pääsi livahtamaan längistä tiukan maskin takia.
Itse pelissä ei kummallekaan maalivahdille tullut yhtään ns ylisijoittumistilannetta jotka ovat olleet ennen melko tyypillisiä kun valmennus ylikorosti vastaan tuloa. Selkeitä alisijoittumistilanteita taas tuli Härmälle 4 ja Lindströmille 7.
Eli hiukan rohkeammin voidaan pelata ja optimoida sijoittuminen paremmin mv-alueen rajalle jossa maalivahdilla on mahdollisuus torjua jokainen kiekko.
keskiviikkona, syyskuuta 27, 2006
Kauden alun mietteitä MV-valmentajan kannalta
Tästä on ollut juttua useiden ihmisten kanssa jo jonkin aikaa ja nyt otin viimein härkää sarvista ja laitoin tämän maalivahtiblogin alulle.
Tulen aika ajoin käymään läpi ajatuksia maalivahtipelistä ja valmennuksesta blogissani sekä kertaamaan joitain kauden tapahtumia valmennettavieni osalta.
Näin ensimmäiseen lyhyeen versioon voisin laittaa nopean katsauksen valmennettavieni tilanteista ja aloitetaan Zurich Lionsin maalivahdeista.
Sulo on tehnyt kesän aikana mahtavaa duunia ja veti 9-11 treeniä viikossa. Paino putosi samalla kun kunto kasvoi ja tällä hetkellä Sulo on ZSC:n aivan ratkaiseva pelaaja pitäen huonosti kauden aloittanutta joukkuetta välillä lähes yksi pystyssä. Kakkosena meillä on lupaava Reto Berra joka draftattiin STL Bluesin toimesta. Reto on kehittynyt paljon viime kaudesta ja onkin tällä hetkellä Sveitsin U20 maajoukkueen itseoikeitettu ykkönen. Miesten peleissä on tarkoitus antaa Retolle 5-10 peliä kauden aikana, mutta ensi täytyy saada joukkueen peliä paremmin uomiinsa. Treeneipeleissä Reton kantti ei vielä oikein kestänyt ja mm Pelicans antoi pahaa kyytiä Suomen keikan aikana nuorelle lupauksellemme.
Toinen valmennussarkani on sitten Espoon päässä jossa valmennan A:n maalivahteja sekä koordinoin junioripuolen mv-valmennusta (+ valmennan Kiekko-Espoon B:n maalivahteja).
Bluesin A:ssa olemme tehneet paljon työtä asioiden eteenpäin viemiseksi ja ykkösemme Antti Härmä on myös näyttänyt että työ kantaa hedelmää. Otteet ovat varmistuneet sitten viime kauden ja Antti on myös esittänyt hyviä otteita kahdessa pelaamassaan U20 maajoukkuepelissä. Perässä tulevat uudet A:n maalivahtimme Mika Korhonen (87) ja Jan Ropponen (88), joille tosin jää tällä kaudella ainakin suunnitelmien mukaan vain rajoitettu määrä pelejä pelattaviksi. Tämän vuoksi kierrätämmekin heitä myös Kiekko-Espoon A:ssa pelaamassa.
Lisää mv-kuulumisia myöhemmin kun nyt olen viimein saanut pään auki tämän blogin suhteen.
Koppeja kaikille
Jukka
Tulen aika ajoin käymään läpi ajatuksia maalivahtipelistä ja valmennuksesta blogissani sekä kertaamaan joitain kauden tapahtumia valmennettavieni osalta.
Näin ensimmäiseen lyhyeen versioon voisin laittaa nopean katsauksen valmennettavieni tilanteista ja aloitetaan Zurich Lionsin maalivahdeista.
Sulo on tehnyt kesän aikana mahtavaa duunia ja veti 9-11 treeniä viikossa. Paino putosi samalla kun kunto kasvoi ja tällä hetkellä Sulo on ZSC:n aivan ratkaiseva pelaaja pitäen huonosti kauden aloittanutta joukkuetta välillä lähes yksi pystyssä. Kakkosena meillä on lupaava Reto Berra joka draftattiin STL Bluesin toimesta. Reto on kehittynyt paljon viime kaudesta ja onkin tällä hetkellä Sveitsin U20 maajoukkueen itseoikeitettu ykkönen. Miesten peleissä on tarkoitus antaa Retolle 5-10 peliä kauden aikana, mutta ensi täytyy saada joukkueen peliä paremmin uomiinsa. Treeneipeleissä Reton kantti ei vielä oikein kestänyt ja mm Pelicans antoi pahaa kyytiä Suomen keikan aikana nuorelle lupauksellemme.
Toinen valmennussarkani on sitten Espoon päässä jossa valmennan A:n maalivahteja sekä koordinoin junioripuolen mv-valmennusta (+ valmennan Kiekko-Espoon B:n maalivahteja).
Bluesin A:ssa olemme tehneet paljon työtä asioiden eteenpäin viemiseksi ja ykkösemme Antti Härmä on myös näyttänyt että työ kantaa hedelmää. Otteet ovat varmistuneet sitten viime kauden ja Antti on myös esittänyt hyviä otteita kahdessa pelaamassaan U20 maajoukkuepelissä. Perässä tulevat uudet A:n maalivahtimme Mika Korhonen (87) ja Jan Ropponen (88), joille tosin jää tällä kaudella ainakin suunnitelmien mukaan vain rajoitettu määrä pelejä pelattaviksi. Tämän vuoksi kierrätämmekin heitä myös Kiekko-Espoon A:ssa pelaamassa.
Lisää mv-kuulumisia myöhemmin kun nyt olen viimein saanut pään auki tämän blogin suhteen.
Koppeja kaikille
Jukka
Maalivahtien voima- ja oheisharjoittelun tila
Tästä asiasta on ollut viime aikoina paljon keskustelua ja olen itse jo joidenkin vuosien ajan ”reivannut” omaa valmennustani entistä enemmän soveltavan harjoittelun suuntaan. Tällä tarkoitan erilaisia ”core training” jne metodeja joiden avulla emme keskity esimerkiksi pelkkään maksimivoimaan, vaan sovellettuun voimaharjoitteluun jossa mukaan otetaan vahvoina elementteinä tasapaino, pienten lihasryhmien hallinta jne.
Täältä löytyy yksi aiemmin kirjoittamani esimerkkiharjoitus GoaliePron sivuilta. Tsekkaa malliharjoitus joka on osa Ari Sulanderin tämän kauden rutiineja:
http://www.goaliepro.com/en/ ja klikkaa resurssia joka on päivätty 15.7.2006
Tällä hetkellä teen töitä uusien metodien kehittämisen kanssa. Monia harjoitteita testasimme jo viime kesän aikana yhdessä Sulon ja Bäckströmin Niken kanssa. Näistä lisää kun saan asioita tarpeeksi valmiiksi että voin julkaista niistä resursseja.
Mitä olet itse mieltä? Harjoitellaanko meillä liikaa tiettyjä asioita? Olemmeko liikaa fokusoituneet maksimivoiman hankintaan? Harjoittelemmeko turhaan ”varastoon”? Ratkaistaanko tämän päivän kiekkopelit jäällä vai punttisalissa?
Jukka
Täältä löytyy yksi aiemmin kirjoittamani esimerkkiharjoitus GoaliePron sivuilta. Tsekkaa malliharjoitus joka on osa Ari Sulanderin tämän kauden rutiineja:
http://www.goaliepro.com/en/ ja klikkaa resurssia joka on päivätty 15.7.2006
Tällä hetkellä teen töitä uusien metodien kehittämisen kanssa. Monia harjoitteita testasimme jo viime kesän aikana yhdessä Sulon ja Bäckströmin Niken kanssa. Näistä lisää kun saan asioita tarpeeksi valmiiksi että voin julkaista niistä resursseja.
Mitä olet itse mieltä? Harjoitellaanko meillä liikaa tiettyjä asioita? Olemmeko liikaa fokusoituneet maksimivoiman hankintaan? Harjoittelemmeko turhaan ”varastoon”? Ratkaistaanko tämän päivän kiekkopelit jäällä vai punttisalissa?
Jukka
Ikämiesmaalivahti ja iänikuinen paino & kunto-ohjelma
Ikää sen kun tulee lisää mittariin vaikka mitä tekisi. Sen myötä (+ työkiireiden jne) myös on tuo paino pahus noussut aivan liian ylös ja vastaavasti kunto laskenut alas.
Viime vuonna alkoi jo olla tilanne jossa jotain oli todella vakavasti harkittava oman terveyden ja hyvinvoinnin takia. Entisenä urheilijana sitä ajatteli ensimmäiseksi että lisäämällä treeniä homma hoituu ja asia näyttikin olevan näin aluksi. Syyskuussa aloitin saliharjoittelun 2-4 kertaa viikossa ja samalla ”olin olevinani” tarkempi ruokavalion kanssa. Paino menikin jonkin verran alaspäin ja kunto koheni kyllä selvästi. Erityisesti tämän huomasi kiekkotreeneissä kun ei enää tehnytkään kuolemaa niin kuin aiemmin. No, homma jatkui ja pikku hiljaa varsinkin pahat ruokatavat ottivat taas vallan ja vaikka salilla käynti jatkui aktiivisesti, niin paino pahus hiipi takaisin huippulukemiin.
Viime heinäkuussa näytti mittari taas lukemia 122 kg ja tuon elopainon raahaaminen ei todellakaan ole terveellistä 47 vuotiaalle. Oli aika jälleen tarkastella omia elämäntapoja tarkemmin ja tehdä lopulliset muutokset jos mieli päästä takaisin jotakuinkin hyvään kuntoon.
Tuolloin tuli tehtyä seuraavia päätöksiä vakavan itsetutkiskelun jälkeen:
Ruokatavat olisi muutettava lopullisesti. Niin kauan kunnes tavoitepaino on saavutettu söisin 3000-7000 kcal viikossa alle normaali tarpeen jotta tämä tukisi painon pudotusta. Webistä löytyy vaikka millä mitalla hyviä työkaluja joiden avulla voit laskea päivittäisen energiatarpeesi. Tässä muutama hyvä paikka josta voi aloittaa: http://www.tim-richardson.net/BodyForLife/analysis.html Ohjeita suomeksi http://www.kutri.net/perusohjeet.html
Jotta ruokavalion kontrolli toimisi aloitin kirjaamaan kaiken ylös. Tämä olikin erinomainen tapa kontrolloida syömisiään ja itse asiassa oppia arvioimaan omaa syömistään aika tarkkaan. On jännää huomata kuinka ruokatavat muuttuvat radikaalisti muutamassa kuukaudessa
Oli aika kaivaa Polarin sykemittari jälleen kaapista käyttöön ja varmistaa että harjoittelen oikeilla tehoalueilla sekä riittävän tehokkaasti enkä vain kuluta aikaani salilla. AXN 700 onkin ollut todella arvokas treenikumppani yhdessä Polarin Online palvelun kanssa jonne lataan kaiken treenitiedon, seuraan kehitystäni ja suunnittelen treeniviikkoni. Tsekkaa ilmainen palvelu: https://www.polarpersonaltrainer.com Suosittelen lämpimästi!
Viikossa päätin harjoitella min 5 tuntia ja tuo päätös on pitänyt melko hyvin. Tähän saakka on tainnut vain 3 viikkoa jäädä alle tuon tavoitteen
Painon suhteen ensimmäinen tavoite on päästä takaisin neuvolassa punnittavien kirjoihin eli alle 100 kg lukemiin. Nyt on ohjelmassa menossa viikko # 12 ja paino on laskenut 122 kg:stä 109,3 kg:n lukemiin. Hyvä alku, mutta paljon on matkaa vielä. Kun satanen menee rikki niin silloin on aika tarkastaa tavoitteet ja katsoa mihin seuraavaksi pyrin, mutta ”first things first”
Nyt alkaa painon pudotus ja kunnon kohotus tuntua jo päivittäisessä toiminnassa ja pikku lonkkavaivakin on voitettu kanta, kiitos Bluesin lääkärin Antti Helmisen hyvien venyttelyohjeiden. Pari päivää ja on aika taas mennä takaisin jäälle kokeilemaan miltä pelaaminen tuntuu tässä vaiheessa pienen painon pudotuksen jälkeen.
Joka tapauksessa kuntokuuri jatkuu ja olo kohenee. Tällä kertaa muutos on siis pysyvää, vaikka välillä onkin itsekuri kovalla kun aamuisin ”raahautuu” kuuden jälkeen punttisalille ennen töiden aloitusta.
Viime vuonna alkoi jo olla tilanne jossa jotain oli todella vakavasti harkittava oman terveyden ja hyvinvoinnin takia. Entisenä urheilijana sitä ajatteli ensimmäiseksi että lisäämällä treeniä homma hoituu ja asia näyttikin olevan näin aluksi. Syyskuussa aloitin saliharjoittelun 2-4 kertaa viikossa ja samalla ”olin olevinani” tarkempi ruokavalion kanssa. Paino menikin jonkin verran alaspäin ja kunto koheni kyllä selvästi. Erityisesti tämän huomasi kiekkotreeneissä kun ei enää tehnytkään kuolemaa niin kuin aiemmin. No, homma jatkui ja pikku hiljaa varsinkin pahat ruokatavat ottivat taas vallan ja vaikka salilla käynti jatkui aktiivisesti, niin paino pahus hiipi takaisin huippulukemiin.
Viime heinäkuussa näytti mittari taas lukemia 122 kg ja tuon elopainon raahaaminen ei todellakaan ole terveellistä 47 vuotiaalle. Oli aika jälleen tarkastella omia elämäntapoja tarkemmin ja tehdä lopulliset muutokset jos mieli päästä takaisin jotakuinkin hyvään kuntoon.
Tuolloin tuli tehtyä seuraavia päätöksiä vakavan itsetutkiskelun jälkeen:
Ruokatavat olisi muutettava lopullisesti. Niin kauan kunnes tavoitepaino on saavutettu söisin 3000-7000 kcal viikossa alle normaali tarpeen jotta tämä tukisi painon pudotusta. Webistä löytyy vaikka millä mitalla hyviä työkaluja joiden avulla voit laskea päivittäisen energiatarpeesi. Tässä muutama hyvä paikka josta voi aloittaa: http://www.tim-richardson.net/BodyForLife/analysis.html Ohjeita suomeksi http://www.kutri.net/perusohjeet.html
Jotta ruokavalion kontrolli toimisi aloitin kirjaamaan kaiken ylös. Tämä olikin erinomainen tapa kontrolloida syömisiään ja itse asiassa oppia arvioimaan omaa syömistään aika tarkkaan. On jännää huomata kuinka ruokatavat muuttuvat radikaalisti muutamassa kuukaudessa
Oli aika kaivaa Polarin sykemittari jälleen kaapista käyttöön ja varmistaa että harjoittelen oikeilla tehoalueilla sekä riittävän tehokkaasti enkä vain kuluta aikaani salilla. AXN 700 onkin ollut todella arvokas treenikumppani yhdessä Polarin Online palvelun kanssa jonne lataan kaiken treenitiedon, seuraan kehitystäni ja suunnittelen treeniviikkoni. Tsekkaa ilmainen palvelu: https://www.polarpersonaltrainer.com Suosittelen lämpimästi!
Viikossa päätin harjoitella min 5 tuntia ja tuo päätös on pitänyt melko hyvin. Tähän saakka on tainnut vain 3 viikkoa jäädä alle tuon tavoitteen
Painon suhteen ensimmäinen tavoite on päästä takaisin neuvolassa punnittavien kirjoihin eli alle 100 kg lukemiin. Nyt on ohjelmassa menossa viikko # 12 ja paino on laskenut 122 kg:stä 109,3 kg:n lukemiin. Hyvä alku, mutta paljon on matkaa vielä. Kun satanen menee rikki niin silloin on aika tarkastaa tavoitteet ja katsoa mihin seuraavaksi pyrin, mutta ”first things first”
Nyt alkaa painon pudotus ja kunnon kohotus tuntua jo päivittäisessä toiminnassa ja pikku lonkkavaivakin on voitettu kanta, kiitos Bluesin lääkärin Antti Helmisen hyvien venyttelyohjeiden. Pari päivää ja on aika taas mennä takaisin jäälle kokeilemaan miltä pelaaminen tuntuu tässä vaiheessa pienen painon pudotuksen jälkeen.
Joka tapauksessa kuntokuuri jatkuu ja olo kohenee. Tällä kertaa muutos on siis pysyvää, vaikka välillä onkin itsekuri kovalla kun aamuisin ”raahautuu” kuuden jälkeen punttisalille ennen töiden aloitusta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
