Suomiko maalivahtimaa – NHL draft 2008

Me olemme tottuneet pitämään maatamme varsinaisena maalivahtien hautomona ja onhan meillä todella hyvä edustus tälläkin hetkellä NHL eri NHL joukkueiden maalivahtiosastoilla. Mitä sitten tapahtui viime viikonvaihteessa Ottawan draft tilaisuudessa? Onko Suomalaismaalivahtien osaamisen taso laskenut, vai miksi meidät on unohdettu jopa niin että länsinaapurikin meni heittämällä ohi?

Kanadasta varattiin 17 maalivahtia Ruotsin ollessa kakkonen kolmella varauksella. USA, Suomi ja Venäjä saivat sitten tyytyä kukin yhteen varattuun maalivahtiin. Aika murskaavan tylyä ylivoimaa kanukeilta, vai mitä? Liigana OHL oli ylivoimainen ja 7 tämän liigan maalivahtia varttiin. Hyvänä kakkosena tuli sitten WHL josta varattiin 5 maalivahtia.

Tietysti nämä tulokset kertovat korutonta kieltä siitä kuinka tarkkaan Kanadan sarjoja seurataan ja että sieltä on paljon helpompi tulla huomatuksi kuin esimerkiksi Suomesta A-SM:stä, mutta on meidän muutenkin hyvä olla tässä hereillä. Kyseinen ikäluokka ei ole ollut mitenkään kovin esimerkillinen maalivahtien tason kantilta katsottuna ja HPK:sta Tapparaan siirtynyt Harri Säteri on lähes yksinään pitänyt 89 maalivahtien tasoa ylhäällä. Tällä kertaa on pakko myöntää ettei meillä ollut ketään toista ehdokastakaan tarjolla varattavaksi. Toivottavasti tilanne paranee tästä lähivuosina.

Vaikka meillä onkin kaiken kaikkiaan hyvä tilanne maalivahtivalmennuksen suhteen, niin parannettavaa löytyy varmasti. Jos olemme liian tyytyväisiä tilanteeseen emmekä suuntaa fokustamme maalivahtivalmennuksemme tason jatkuvaan kehittämiseen, niin tulevaisuudessa saattaa tällainen varaustilaisuuden tulos olla aivan normaali Suomen kannalta ja nämä tulokset tulevat alkavat vaikuttaa hyvin pian meidän NHL maalivahtienkin määrään.

Valmentajalla itsekritiikin aika

On taas se aika kaudesta jolloin tulisi kunnollisten analyysien olla valmiina ja niiden pohjalta tulee tehdä ohjelmat uutta valmistautumista kautta varten. Omien valmennettavieni suhteen tilanne on hiukan erilainen kun joillain jatkuu vielä pelit ja toisilta taas pelit loppuneet 4 viikkoa ja 3 viikkoa sitten eli analyysit ja ohjelmat ovat valmiina ja itse asiassa ensimmäinen toteutusviikko on jo käynnissä.

Kuinka analyysit tulee tehdä?

Itse lähden siitä että käyn läpi tarkkaan kaikki kauden aikaiset muistiinpanot, pelisuoritukset (tarpeen mukaan videot) ja peilaan näitä sitten suhteessa kauden aikaisiin treeniohjelmiin lähtien siitä kun aloitimme edellisen vuoden keväällä valmistautumisen menneeseen kauteen.

Ensimmäisenä poimin asiat jotka toimivat hyvin ja lisään ne listaan osioina joita tulemme käyttämään harjoitusohjelmissa.

Tämän jälkeen alkaa analyysin vaikein ja tärkein osa. Mikä ei toiminut, missä asiat eivät sujuneet niin kuin olimme suunnitelleet tai halunneet? Mistä nämä asiat johtuivat? Tässä kohtaa erottuvat kehittyvät/hyvät valmentajat aina massasta siinä että he lähtevät tiukan itsekritiikin kautta. Mitä minä olisin voinut tehdä toisin, kuinka olisin voinut paremmin auttaa maalivahtiani?

Vasta kun oma toiminta on analysoitu voi valmentaja lähteä analysoimaan muita tekijöitä ja niiden vaikutuksia tuloksiin. Muista kuitenkin että analyysiä tehdessäsi tulee sinun valmentajana ottaa huomioon tietyt raamit/faktat joiden mukaan joudut elämään ja vasta tämän jälkeen voit rakentaa ohjelman ja harjoittelun muuttuvat osiot sen mukaan mitä pystyt kontrolloimaan ja mihin pystyt vaikuttamaan.

Itse huomaan joka vuosi asioita joita olisi ollut parempi tehdä toisella tavalla ja jo kauden aikana olen tehnyt näistä asioista runsaasti muistiinpanoja joita on nyt uusia ohjelmia ja kausisuunnitelmaa tehdessä hyvä käydä läpi.

Koska pyrin valmentamaan maalivahteja yksilöinä on myös erityisen tärkeätä että valmennettavat antavat palautetta minulle ja kertovat kuinka itse näkevät asiat. Kokeneiden maalivahtien kanssa tämä rakentava kritiikki toimii hyvin ja valmennus on todellista tiimityötä. Sitten on myös toisenlaisia tapauksia ja nuoria maalivahteja jotka eivät rakentavaan kritiikkiin pysty ja silloin on valmentajan oma itsekritiikki enemmän kuin tarpeen.

Analysoi omaa toimintaasi – Ole kriittinen itsellesi – Pyri kehittymään valmentajan koko ajan – Mikä toimi viime kaudella ei välttämättä toimi enää tällä kaudella – Kehitä metodejasi koko ajan – Älä ota mitään itsestään selvyytenä vastaan – Ymmärrä aina miksi teet/teetät tiettyä asiaa tai harjoitusta

Maalivahdit ja playoff paineet

Miksi maalivahtien otteet muuttuvat playoffseissa niin kovin usein siitä mitä olemme runkosarjassa tottuneet näkemään? Kauden aikana loistavia otteita esittänyt maalivahti päästää yllättäen pomppukiekkoja sisään jne? Mikä aiheuttaa tämän muutoksen ja onko siihen lääkkeitä?

Tarkastellaan tätä tilannetta hiukan lähemmin nyt kun 2 kierrosta semifinaaleja on takana. Toki tilanne voi muuttua vielä paljonkin, mutta varmasti tämä antaa meille hiukan perspektiiviä asioihin:

· Tappara – Lehto: Kummaa tason heilahtelua, välillä ottaa ihan maagisia koppeja ja tyyli/paketti todella hyvin kasassa. Sitten taas väliin laskee maaleja kuten eilen Aaltosen vedon etukulmasta kilven puolelta suoraan sisään samaan aikaan kun Lehto roikotti pystyasennossa kilpeä jäässä ja mailaa täysin turhassa lumikolassa. Lehdolla on kuitenkin kokemusta ja mies tietää miltä tuntuu voittaa mestaruus, tosin tuolloin hän pääsi puun takaa (ilman ennakkopaineita) maaliin Kuivalaisen tason laskettua luvattoman alas.
· Kärpät – Tarkki: Kauden ajan tilastot hyvässä mallissa, mutta kv. ottelut eivät menneet ränniin Kärppien eikä maajoukkueenkaan kanssa, josta seurasi ilmeinen itseluottamusongelma ja tason lasku. Kärpät hankki vakuutukseksi HPK:sta Chiodon ja ainakin jonkin verran tuo tuntui auttaneen kun vastuu ei enää ollutkaan yksin Tarkin harteilla. Playoffseissa Tarkki on taas ollut päävastuunkantaja, mutta edelleen taso ailahtelee eikä mies ole vielä ainakaan päässyt viime kauden tasolleen. Toisella kaudella odotukset ovat aina korkeammalla kuin tuntemattoman maalivahdin kohdalla debyyttikaudella.

· Blues – Bruckler: Liigan paras maalivahti tällä kaudella vai maalivahti liigan parhaan puolustuksen takana? Tässä tuhannen taalan kysymys johon saadaan playareiden aikana vastaus. Joka tapauksessa maaleja on mennyt hiukan liikaa verrattuna runkosarjaan ja onpa sekään mahtunut jopa ”ikämiespompulla” sisään menneitä vetoja jotka eivät saa KOSKAAN mennä maaliin kauden tässä vaiheessa. Joukkueelta odotetaan mestaruutta ja minimissään finaalipaikkaa. Muutamat mailankäyttötilanteet ovat myös tuoneet peleihin hieman ”ylimääräistä” jännitystä! Paineita siis on silläkin suunnalla ja ei Brucks ole ennen pelannut samassa tilanteessa.

· Jokerit – Puurula: Puun takaa parrasvaloihin. Kuka olisi uskonut että Saipan 3-maalivahti on yksi mestaruustaiston avaintekijöistä kauden tässä vaiheessa? Pelicans sarjassa Jokerit etki riittävän malimäärän päästäen Puurulan pälkähästä, mutta Blues on toinen tarina. Nyt ei ole varaa ylimääräisiin maaleihin. Eilinen Osalan tekemä pelin avausmaali on hyvä esimerkki näistä. Sen maalin takia Bluesilla oli lopussa mahdollisuus tasoittaa, minkä joukkue sitten tekikin tuhoisin seurauksin Jokereille. Taso heilahtelee mutta joukkue pyrkii auttamaan maalivahtiaan uhrautuvasti, saa nähdä kuinka pitkälle tuo riittää. Toisaalta Puurula nousi rooliinsa aivan puun takaa Markkasen mystisen loukkaantumisen ansiosta ja voi pelata osittain ilman ennakkopaineita. Paineet ovat joukkueella ja Suomen jättävällä Doug Sheddenillä.

Mielenkiintoinen tilanne kaiken kaikkiaan. Kolme maalivahtia neljästä laskeneet tasoaan runkosarjasta ja yhden tasoa ei juuri saatu edes mitattua. Kuinka paljon kokemus auttaa näissä tilanteissa? Vastaan tähän että todella paljon! Jos vastakkain olisivat vaikkapa Nikke Bäckström ja Fredi Norrena eikä Bruckler ja Puurula, niin voisin vannoa maalivahtien nostaneen tasoaan entisestään playoffsien alettua. Kokemus on tärkeä osa tätä peliä ja MV:n suoritusta. On vaikea valmistautua käsittelemään paineita jos ei ole ollut siellä ennen. Vasta kun on tosipaikan edessä ennakko-odotukset niskassaan, niin tulee todellinen paineensietokyky esiin. Ennakko-odotukset ovat iso osa tätä kokemusta ja mitä useammin tuolla playareissa esiintyy, sitä paremmin oppii paineita käsittelemään

Toki poikkeuksiakin aina löytyy kuten esimerkiksi Kari Lehtonen joka johdatti Jokerit viimeisimpään seuran mestaruuksista. Toisaalta nuoret ja kokemattomat maalivahdit pääsevät usein pelaamaan näihin paikkoihin ilman suuria henkilökohtaisia ennakko-odotuksia kuten Tarkki viime kaudella.

Koska maalivahtipeli on niin avainasemassa, niin uskallan veikata että mestaruuden vie joukkue jonka maalivahti pystyy nostamaan tasoaan tästä eteenpäin eniten verrattuna aiempiin peleihin.

Mikäli mestaruus jaettaisiin pelkästään maalivahtiin kohdistuvien odotusten mukaisesti, niin olisi järjestys tänään kun 2 semifinaalipeliä on pelattu seuraava:

1. Blues – Bruckler

2. Tappara – Lehto

3. Kärpät – Tarkki

4. Jokerit – Puurula

Mutta näinhän ei asia ole ja MV on vain osa joukkuetta ja sen tulosta. Jos taas järjestys laitettaisiin kuosiin joukkueen koko materiaalin mukaan, olisi lopullinen järjestys seuraava:

1. Jokerit

2. Kärpät

3. Blues

4. Tappara

No, tämä on nyt vaan tällaista ääneen ajattelua. Joka tapauksessa seuraan mielenkiinnolla kuinka pelit etenevät ja maalivahdit nostavat tasoaan.

Jukka

PS. Sveitsin sarjassa ”vanha herra” Ari Sulander on jo osoittanut kokemuksen arvon ja vienyt ZSC Lionsin 4:n parhaan joukkoon pudottamalla runkosarjan kolmosen, Kloten Flyersin. Tällä hetkellä Zurich johtaa ottelusarjaa Davosia vastaan pelein 3-2 ja Sulo on varmasti avainasemassa sen suhteen meneekö joukkue finaaleihin vai ei.

Nuoren maalivahdin urakehitys

Maalivahdin tontti on sen verran tärkeä ja vaativa että todella harvoin saa seuran oma juniori todellisen näytön paikan ja riittävästi luottamusta liigajoukkueessa. Yleisin tie kulkee jonkun toisen seuran kautta (toki poikkeuksiakin löytyy) jossa nuori maalivahti saa sitten mahdollisuuden ja nousee pinnalle. Miksi näin?

Tähän ei varmasti ole yhtä helppoa vastausta, mutta yleisin syy on kuitenkin tulosurheilun raakuus. Kaikki hakevat tuloksia saman tien ja on paljon helpompaa ostaa ulkoa maalivahti jolla on kokemusta ennestään ja voittojakin jo plakkarissa. Maalivahdit myös usein ”kypsyvät” kantamaan vastuuta myöhemmin kuin lahjakkaat kenttäpelaajat, vai johtuuko tämäkin siitä että maalivahdeille ei tuota vastuuta anneta nuorena omissa seuroissaan? Nuorelle kenttäpelaajalle voidaan sallia virheitäkin 3 tai 4-kentässä silloin tällöin, mutta pelaava maalivahti on aina ”1-ketjussa” ja virheet näkyvät taululla.

Nikke Bäckström teki kasvattajaseurastaan IFK:sta lenkin aikanaan FPS:n, saipan ja AIK:n kautta Kärppiin. http://www.eurohockey.net/players/show_player.cgi?serial=639 Kuinka olisi käynyt jos ei mies olisi lähtenyt aikanaan maailmalle?

Entäs vaikka Iiro tarkki jolle ei juurikaan isompaa näytön paikkaa Raumalla tarjottu. Mestiksen Kokkolan ja KJT:n kautta takaisin Raumalle ja A:n riveihin. Sieltä taas SapKon kautta Saipaan jossa sitten paikka ja vastuu viimein aukesi moninaisten vaiheiden (kiitos Mikko Strömbergin loukkaantumisen). Tuskin olisi ura auennut kotiseuraan jäämällä tässäkään tapauksessa. http://www.eurohockey.net/players/show_player.cgi?serial=38214

Tarkastellaanpa seuraavaksi sitten muutaman vuoden takaisten ASM playoffsien parhaiden maalivahtien sijoittumista tänä päivänä ja uran tässä vaiheessa. Nämä maalinvahdithan olivat 05-06 playareissa seuraavat:

1 AHLQVIST Aleksis JYP 94.27

2 HÄRMÄ Antti Blues 92.59

3 KOIVISTO Petri Kärpät 91.50

4 HELENIUS Riku Ilve 91.25

5 HALLIKAINEN Joonas Jokeri 91.20

6 ENGREN Atte Lukko 91.18

Näistä Ahlqvist on saanut joitain pelejä IFK:n liigassa ja vuokralla välillä mm HPK:ssa, mutta ei kunnolla vastuuta ja kehitys on ainakin jossain mielessä pysähtynyt pääkaupunkiseudulle siirryttyään. Potentiaalia miehessä on kyllä vaikka mihin.

Härmä on vetänyt todella hyvä kauden KooKoossa Mestiksessä ja on sarjan kärkipään veskareita. Bluesissa ei mies koskaan päässyt liigassa luukkuvahdin toimia pidemmälle.

Kärppien Koiviston tie vei niin ikään Mestikseen jossa meni ensi kausi Kajaanissa ja nyt sitten tilastokärkenä TuTon riveissä. Oulussa ei liigapelejä herunut.

Riku Helenius olisi varmasti päässyt pelaamaan Ilveksen liigassa enemmänkin, mutta paha loukkaantuminen rajoitti pelaamista ja vei jopa toissa kauden paikan U20 MM-kisajoukkueessa. Nyt tämä 1-kierroksen NHL varaus harjoittelee Pohjois-Amerikan tavoille Seattle Thunderbirds joukkueessa ja todennäköisesti siirtyy ensi kaudelle AHL:ään.

Joonas Hallikainen pääsi edellisenä kautena näyttämään osaamistaan Jokereissa Juuso Riksmanin loukkaannuttua viiden pelin ajan. Saman verran pääsi mies kehiin edellisenä kautena. Tämä kausi on mennyt kokonaan piloille loukkaantumisten takia.

Lukon Engren pääsi tällä kaudella näyttämään osaamistaan TV-pelissä loppukaudesta, mutta muuten aika on kulunut pääasiassa A:n SM:ssä. Vastuuta ja seuraavaan tasoa joutuu varmasti hakemaan muualta.

Nopeasti kun katsoo saman ajan A:n pörssikärkeä niin kaikki 3 pelaavat liigaa. Ramstedt TPS:n ja Lehterä & Enlund tapparan riveissä. Vaikka ei heillekään paikkaa löytynyt omasta seurastaan, niin kuitenkin vakiopaikka liigajoukkueen kokoonpanosta.

Joka tapauksessa vastuun saaminen liigatasolla on maalivahdille kovan työn takana ja usein on hyvä käydä Mestiksen kautta opettelemassa tuota vastuun kantamista. Maalivahdin tontti on niin tärkeä joka joukkueelle ettei tätä tehtävää anneta omalle juniorille kovinkaan helposti vaan mieluummin ostetaan kokemusta ulkoa päin. Vaihtopenkillä ei lahjakas juniori kehity, joten edessä on yleensä ”maaseutu ja/tai Mestis kierros”.

Playoffs kiekko – Virheet ratkaisee

Ainakin Bluesin ja IFK:n ensimmäisessä ottelussa tarkasteltuna maalivahtien kannalta asia on juuri niin kuin otsakekin sanoo. peli 2-1 IFK:lle ja kolmesta maalista 2 syntyi maalivahtien virheistä. Toki näin ei ole tieystyio kaikissa peleissä, mutta nykyjääkiekko on mennyt entistä enemmän tähän suuntaa. Puolustuksen kautta pelataan ja maalivahtien virheet korostuvat entisestään.

Tarkastellaan tuota sarjan avauspeliä keskiviikolta hiukan tarkemmin.

Avausmaali lähti toki jo liikkeelle Osalan virheestä hyökkäyssinisellä, mutta siitä seurannut läpiajo osoitti muuten niin loistavasti pelaavan ja varman Brucklerin akilleen kantapään. Itävallan miehen kärsivällisyys ei riitä usein läpiajoissa (eikö rankkareissa), vaan Brucks pyrkii ottamaan aloitteen omiin käsiinsä. Tämä ”yllätystaktiikka” toimii joskus, mutta kun siitä alkaa tulla patenttiratkaisu, niin kääntää maalivahti sillä edun hyökkääjän puolelle. Tällä tarkoitan sitä että maalivahti tekee aloitteen sen sijaan että odottaisi rauhallisesti hyökkääjän aloitetta ja sitten nollaisi tämän. Petrell pääsi maalaamaan kun Bruckler säntäsi viime hetkellä vastaan ja miehen liikesuunta oli siis päinvastainen hyökkääjään nähden. Kun hyökkääjä lukee tuon maalivahdin liikkeen oikein on harhauttaminen helppoa ja kiekon saa laittaa usein tyhjään maaliin. Toki olisi Petrell voinut maalin tehdä ilman Brucklerin vastaan ryntäystäkin, mutta ainakin ”oikein” pelaamalla bruckler olisi antanut itselleen mahdollisuuden torjua.

Toiselle maalille ei Bruckler voinut mitään. Tuollaisia luistimista kimpoilevia ”flippereitä” on mahdoton lukea.

Sitten toisessa päässä nuori sensaatiomaisesti pelannut Nieminen veti lähes täydellisen pelin, mutta toisen erän alussa ei kommunikaatio kenttäpelaajien kanssa synkannut ja mies purki kiekon lähes suoraan vastustajalle laitaan. Tämän lisäksi vielä Nieminen palaa maalille verkkaisesti ilmeisesti väärän tilannearvion takia. Tämä jäikin sitten miehen ainoaksi virheeksi koko pelissä, huima suoritus nuorelta mieheltä.

Eli 3 maalia joista 2 syntyi maalivahtien virheistä. Marginaalit ovat tiukoissa peleissä & sarjoissa pienet ja tässä vaiheessa kautta ei pitkälle mennä ilman lähes virheetöntä maalivahtipeliä. Tätä ottelusarjaa seuraan itse suurella mielenkiinnolla varsinkin maalivahtien näkökulmasta. Etu on edelleen Bluesin puolelle kun katsotaan pelkästään maalivahtipeliä, kokemusta jne, mutta katsotaan mitä tämän illan peli tuo tullessaan.

Jos Blues vie tämän sarjan olen tyytyväinen Brucklerin puolesta joka on hieno ihminen ja urheilija. Jos taas IFK vie sarjan on nuoren maalivahdin läpimurto aina positiivinen ja piristävä asia.

Kärkijoukkueella on aina hyvä maalivahti?

Näinhän sitä tavataan sanoa ja usein asia on juuri niin. Tarkastellaan kuitenkin asiaa hiukan tarkemmin vaikkapa tämän kauden SM-liigan kärkijoukkueiden kantilta. Tosin meidän playoff sarjamme ovat sen verran lyhyitä että yllätyksiäkin voi sattua.

Kärpillä on niin hyvä materiaali että he voivat voittaa minkä maalivahdin kanssa tahansa. Näin on moni asian todennut, mutta oli Kärppien materiaali kuinka hyvä tahansa, niin minä en tuota väitettä lähde allekirjoittamaan. Tarkki oli viime kaudella mies paikallaan ja todisti pystyvänsä viemään joukkueen mestaruuteen saakka. Yhteispeli puolustuksen kanssa toimi erinomaisesti ja Kärppien vahvuus onkin ollut juuri hyvin yhteen pelaavassa puolustuksessa ja maalivahdissa. Tarkin kanssa toinen mestaruus on jopa erittäin todennäköinen vaihtoehto, vaikka keskellä kautta tulikin muutaman kansainvälisen pelin aikana notkahdus. Vielä kun seuralla on Chiodo vakuutuksena ja kirittämässä Tarkkia parempiin suorituksiin on Oulussa pullat hyvin uunissa. Tarkki ja Chiodo voivat kummatkin voittaa mestaruuden joukkueelleen ja kumpikin on sen tason maalivahti etteivät Kärpät ainakaan heidän takiaan mene häviämään.

Espoon Blues, joko nyt. Kyllä joukkueen lento on ollut sen laatuista että mikään muu kuin ensimmäinen miesten liigamitali olisi pettymys. Maalissa Bruckler on Espoon vahvin ase ja hän voi lähes yksin voittaa pelejä tai vaikka jopa mestaruuden joukkueelleen. Henkisesti erittäin vahva pelaaja ja voittajatyyppi. Blues pelaa tosin isolla riskillä päästettyään melko kokeneen kakkosen, Jere Myllyniemen, Elitserieniin Luulajan riveihin kesken kauden.

Jokerit tappelee vielä kolmannesta sijasta Tapparan hengittäessä niskaan. Maalivahtipuolella kaikki paukut on laitettu Jussi Markkaseen sillä varteenotettavaa kakkosta joukkueella ei ole. Puurulan hankinta ei juuri tilannetta muuttanut . Aiemmin kakkosena olleelle nuorelle Niko Hoviselle ei Jokerit antanut mitään mahdollisuuksia kerätä kokemusta ja edetä urallaan. Hallikainen taas on ollut ”telakalla” koko kauden. Viime aikoina on Markkanen näyttänyt aika ajoin epävarmoja otteita ja Jussilla onkin tiivistämistä pelissään mikäli joukkue mielii lähettää Shedden Sveitsiin mestarivalmentajana. Tosin Jokereiden materiaalilla ei voi olla muuta tavoitetta kuin mestaruus. Playoffseissa näemme kuinka hyvin Markkanen paineet kantaa koko kauden selkeän ykkösen pestin suhteen. Rapakon takana ei miehellä samaa vastuuta ole vuosiin ollut.

Tapparassa Mika Lehto otti selkeän voiton Nikkilästä ja on koko ajan pelannut tiiviimpää ja varmempaa peliä. Kuuluu myös sarjaan maalivahdit jotka eivät juurikaan häviä pelejä joukkueelleen, mutta ei silti ole sillä tasolla että pystyy niitä yksin voittamaankaan joukkueelleen pitkässä juoksussa. Yksittäisiä pelejä mies on kuitenkin varastanut joukkueelleen tälläkin kaudella.

Pelicansin Niemi on mennyt huikeasti eteenpäin Pasi Nurmisen valmennuksessa. Parhaina päivinä aivan maaginen, mutta silti tulee liikaa eroa parhaan ja huonon päivän välille. Jos Niemen pelivire sattuu aivan kohdalleen playoffseissa saattaa Pelicans mennä pitkälle, mutta tällä tasolla Niemi on vielä katsomaton kortti.

Seuraavina tulevista JYP:stä ja IFK:sta ei ole haastamaan kärkijoukkueita ainakaan maalivahtipelin osalta.

Joka tapauksessa odotan mielenkiinnolla playoffseja ja katson kuinka paljon joudun taas muuttamaan käsityksiäni ja arvioita.

Analyysia ja muuttuvaa peliä

Koko maalivahtipeli on muuttunut melkoisesti viimeisten vuosien aikana. Tämän näkee selvästi kun katsoo muutamien vuosien takaisia pelejä nyt uudestaan ja vertaa kuin maalivahdit pelaavat nyt ja kuinka vielä jokunen vuosi aiemmin. Esimerkiksi omista valmennettavistani parhaat esimerkit mukautumisesta pelin muutoksiin ovat Minnesotan Nikke Bäckström ja Zurichin Ari Sulander. Kummatkin maalivahdit ovat hyödyntäneet muutokset loistavasti ja vieneet peliään menestyksekkäästi moderniin suuntaan. Nikke rakensi huomattavia muutoksia peliinsä heti allekirjoitettuaan NHL sopimuksen ja onkin aivan eri maalivahti kuin mitä olemme viimeksi liigassa nähneet. Sulon muutokset ovat tapahtuneet vuosien mittaan ja uskallan väittää että Sulo on tällä hetkellä parempi maalivahti kuin maajoukkueaikoinaan.

Kaikki nämä muutokset aiheuttavat valtavasti ”lisätöitä” niille valmentajille jotka pitävät tietonsa ajan tasalla. Jatkuva pelin analysointi ja harjoitusmetodien kehittäminen vastaamaan muuttuvaa peliä vie itse useasti asiassa enemmän aikaa kuin itse valmennus.

Peli itsessään on muuttunut paljon sääntöjen ja niiden tulkintojen myötä, mutta suuresti on tähän kaikkeen vaikuttanut myös oheisharjoittelun kehittyminen ja parempi tietous jota on tänä päivällä tarjolla.

Joka tapauksessa maalivahtipeli jatkaa kehitystään ja menee koko ajan eteenpäin. Meille mv-valmentajille tämä tuo koko ajan uusia haasteita jotka ajan tasalla olevat valmentajat kääntävät mahdollisuuksiksi ja eduiksi omille valmennettavilleen.

Maalivahtivalmennus murroksessa

Näin uskaltaisin väittää sillä on ollut jo jonkin aikaa selkeästi havaittavissa eräänlaista kahtia jakautumista maalivahtivalmennuksen osalta. Tällä tarkoitan sitä että tänä päivänä alati kasvava ryhmä on niin sanotut ”perusvalmentajat” joita voitaisiin myös kutsua kirjanoppineiksi. Tämä ryhmä on oppinut jonkin tietyn metodiikan jota sitten noudatetaan kuuliaisesti tai jopa orjallisesti jokaisen valmennettavan kanssa. Välillä tulokset ovat hyviä koska toisille yksilöille tuo opittu metodiikka saattaa sopia oikein hyvinkin, mutta sitten taas on suuri osa sellaisia maalivahteja jotka eivät saa tuosta valmennuksesta irti kovinkaan paljoa ja joskus tällainen ”samaan muottiin laittaminen” on suorastaan vahingollista. Usein näkee myös perusvalmennusta jossa tiettyjä liikkeitä vain toistetaan paljon ilman sen kummempia perusteluita ja korjauksia. Jokainen pystyy käskyttämään, mutta kuinka moni pystyy oikeasti opettamaan?

Tänä murroksen aikana on onneksi havaittavissa kuinka pieni joukko asialle vihkiytyneitä mv-valmentajia paneutuu asioihin aivan eri tasolla ja ennen kaikkea analysoivat peliä jatkuvasti. Nämä valmentajat pyrkivät niin yksilölliseen valmennukseen kuin myös kehittämään omia metodejaan jatkuvasti. Tämän joukon panos Suomalaiselle maalivahtivalmennukselle on elintärkeä mikäli me aiomme pitää maalivahtiemme tason tämän päivän ”lukemissa” kansainvälisesti mitattuna. Toki aivan tuolla nuorempien junioreiden valmennuksessa ja ensimmäisten vuosien aikana on hyvä ja tarpeen oppia perusasiat kuten luistelu konseptin mukaan, mutta mitä enemmän ikää tulee ja taidot karttuvat, sitä parempaa ja ennen kaikkea yksilöllisempää tulee valmennuksen olla. Joka tapauksessa Suomesta löytyy muutamia todella hyviä ja kansainvälisestikin aivan huipputason MV-valmentajia tänä päivänä. Toivottavasti tämä joukko kasvaa ja kehittyy, sillä se on suomalaiselle kiekolle suuri kilpailuetu.

Yksi suuri syy tähän tilanteeseen on maalivahtivalmennuksen arvostus ja ymmärrys päättäjien parissa. Ollaan tyytyväisiä kun tehtävään on nimetty henkilö ja näin on päättäjä ”hoitanut” tehtävänsä. Kuinka moni seuran johtohenkilö oikeasti osaa kertoa ne kriteerit joilla maalivahtivalmentajaa hakee/palkkaa? Monessa joukkueessa laitetaan vielä tämä sama henkilö vastamaan joukkueenjohtajan tehtävistä jne. Nyt joukkueen tärkeimmän pelaajan valmentajan aika menee bussien tilaamiseen, ruokailuiden järjestämiseen jne.

Suomella on tänä päivänä loistavia maalivahteja ja suhteellisen hyvä mv-valmentajatilanne. Kulman takana saattaa kuitenkin odottaa toisenlainen huominen jos me vain tyydymme nykytilanteeseen emmekä vie asioita eteenpäin. Meidän on vietävä nykyisiä perustyötä (hyvää sellaista) tekeviä mv-valmentajia eteenpäin ja saatava aikaan tilanne jossa meillä aktiivinen mv-valmentajakunta panostaa entistä enemmän pelin analysointiin, harjoitusmetodien kehittämiseen, yksilölliseen valmennukseen jne…

Muut maat ovat kehityksen huomanneet ja jos emme pidä varaamme ottavat he etumatkamme tällä alueella pian kiinni.

Veteraanille 500 ottelu täyteen Sveitsissä

Olipa hieno tapa Ari ”Sulo” Sulanderilla eilen juhlistaa pyöreitä lukuja kun illan ZSC Lions – Kloten Flyers pelissä miehelle tuli 500 ottelua täyteen Sveitsin pääsarjassa ja tuloksena ansaittu 4-0 voitto.

Tämä on erittäin merkittävä saavutus sillä juuri Sveitsissä ulkomaalaisvahvistukseen kohdistuvat suunnattomat paineet koko ajan ja heidän tulee olla illasta toiseen joukkueensa ratkaisijoita ja voimahahmoja. Yleensä ulkomaalaiset ovat maalintekijöitä tyyliin Ville Peltonen, Jukka Hentunen, Randy Robitaille jne eli tässäkin valossa Sulon suoritus maalivahtina on huima. Vielä kun tähän lisätään se fakta että mies pelaa jo kymmenettä kauttaan samassa joukkueessa niin voidaan todeta että eräänlainen ennätys on varmasti kyseessä.

Sulon menestyksen takana Sveitsissä on muutama tärkeä tekijä:

• · Motivaatio. Vaikka mies onkin syntynyt jo 1969, niin silti peli maistuu ja harjoitusmotivaatiota riittää. Sulo nauttii pelistä

• · Kova työ on kuitenkin se avainasia. Sulo on omalla kovalla työllä ansainnut menestyksensä!

• · Tyyli on muuttunut vuosien mittaan. Samalla kun peli on muuttunut on Sulo myös joka vuosi päivittänyt tyyliään modernimpaan suuntaan

• · Loukkaantumiset eivät ole juurikaan vaivanneet uran aikana, kiitos hyvän ja oikeanlaisen harjoitustaustan

• · Varusteiden kehitys on myös ollut osaltaan avustamassa. Kevyemmät ja paremmin toimivat & suojaavat vermeet ovat osaltaan auttaneet niin suorituksissa kuin loukkaantumisten ehkäisyssäkin

Tässä muutama kuva eilisestä juhlapelistä jossa sankari piti nolla

Maalivahdin hikinen heinäkuu…

Vaikka meillä onkin kesä kauneimmillaan, niin ei auta, mv-treenit laitetaan käyntiin tänään täydellä teholla pienen lomailun jälkeen. Kyseessä jo useamman vuoden ”rutiini” näin aikataulullisesti, vaikkakin ohjelmat ovat muuttuneet ja kehittyneet huomattavasti. Eli tänään loppuu Ari Sulanderin (ZSC Lions) lyhyt lomailu sekä samalla Nikke Bäcströmin (Minnesota Wild) joka treenaa kanssamme nyt toista kesää. Treeneissä tulee olemaan mukana myös Jan Ropponen (RIT Tigers) sekä ”vierailevia tähtiä” kuten Riku Helenius (Seattle Thurderbirds), Markus Korhonen jne…
Heinäkuu on ollut perinteisesti hyvä kuukausi rakentaa pohjaa tulevalle kaudelle ja ennen kaikkea hyödyntää tämä aika rakentamalla perustaa niille tyylin ja tekniikan muutoksille & parannuksille jotka olemme asettaneet suunnitelmissa tavoitteiksi. Joka kesä pyrimme viemään 1-3 muutosta/parannusta läpi pelillisissä asioissa ja sitä kautta haemme aina parempaa ja parempaa kautta/suoritustasoa.
Viime kesänä oli meillä pääpaino poikkiliikkeen parantamisessa ja käsien käytössä optimialueilla. Nyt on uudet oppimisalueet taas määritelty ja niitä hiotaan jäällä 3 x viikossa. Samaan aikaan vedämme myös voima, nopeus, ketteryys jne kuivaharjoituksia 6-8 kertaa viikossa jäiden lisäksi.
Jos on jäällä uusia asioita agendalla, niin samoin olemme pyrkineet jatkuvasti kehittämään muutakin harjoittelua. Tänä vuonna olemme korvanneet perinteisen punttien kolistelun hyvin pitkälle soveltavilla treeneillä joissa keskitymme tasapainoon ja kropan hallintaan voimaharjoittelun yhteydessä. Samalla kun saamme lisää tehoa harjoitteluun, niin saamme tehtyä sessioista jälleen uudenlaisia, haastavia ja sitä kautta mielekästä harjoitusmotivaatiota pidettyä yllä.
Heinäkuun aikana laitamme kuvaraporttia sessioista www.goaliepro.com sivuille.
Hikistä heinäkuuta…
Jukka

A-SM ja finaaleiden mv-valinnat

Lupasin tuossa kauden lopulla palata A-SM:n loppuhetkiin ja sen maalivahtiasioihin kun ollaan saatu hiukan etäisyyttä itse tapahtumiin. Nyt on tuota etäisyyttä sitten tullut tarpeeksi eli takaisin Blues-Pelicans sarjaan jossa Pelicans itse asiassa ansaitsi voittonsa. Kyllä, aivan oikein Pelicans ansaitsi voittonsa sillä joukkue oli Bluesia parempi kokonaisuus juuri silloin kun kauden tärkeimmät pelit pelattiin. Sillä ei ole mitään merkitystä kuinka runkosarja meni ja kummassa joukkueessa oli enemmän taito, lahjakkuutta jne… mestaruus meni ansaitusti joukkueelle joka halusi sitä enemmän, uskalsi voittaa, pelaajat uskalsivat ratkaista ja mustelmia otettiin varmasti aivan kotitarpeiksi.

Bluesin joukkue oli todella kovatasoinen ryhmä, joten Pelicansin suoritusta pitää senkin valossa arvostaa erittäin korkealle. Yksi kuvaava mittari on se että Pelicansin maalivahdin Timo Väisäsen torjunta % oli playoffseissa n 3% alhaisempi kuin Bluesin kolleegan Mika Korhosen. Normaalisti mitalit olisivat jo näiden tilastojen valossa menneet toisin päin, mutta ei tällä kertaa. Väisänen nousi pelaamaan aivan eri tasolla kuin millä mies pelasi runkosarjassa Bluesin maalintekijöiden jäätyessä samanaikaisesti. Ei ole helppoa pelata selvänä ennakkosuosikkina.

Katsotaan vielä playoff torjuntojen määriä jotka olivat 271 Bluesin maalivahdeilla (Härmä & Korhonen) ja 408 Pelicansin maalivahdeilla (Väisänen & Turtiainen). Aikamoinen ero, vai mitä.

Sitten tuohon maalivahdin valintakysymykseen johon olen saanut vastata ”tuhannesti”. Blueshan vaihtoi maaliin ensimmäisen finaalipelin jälkeen Mika Korhosen koko kauden joukkuetta kantaneen Antti Härmän tilalle. Päätöksen teki päävalmentaja Lauri Marjamäki yhdessä Timo Hirvosen kanssa. Tämä on toki päävalmentajan oikeus, sillä hänhän kantaa vastuun kokonaisuudesta ja tuloksesta joten päävalmentajalla kuuluukin olla aina viimeinen sana. Perusteluna Marjamäellä oli Härmän epävarmuus playoffseissa ja häviö ensimmäisessä Pelicans ottelussa. Tuohon mennessä Härmä oli pelannut 8 PO peliä joista voittanut 6 ja hävinnyt 2. Härmän voittoprosentiksi playoffseissa jäi 75% eli koko playareiden korkein! Itse olin ratkaisua vastaan ja uskoin vakaasti Härmän pelaavan seuraavan pelin taas hyvin, sillä kauden aikana ei peräkkäisiä huonoja pelejä miehelle ollut juurikaan tullut. Toki tilannetta piti seurata tarkkaan ja olla hereillä Härmän jatkaessa maalissa, mutta näinhän ei sitten käynyt.

Kuten aina joukkueen jäseninä pitää ajatella parasta joukkueen kannalta ja tässä tapauksessa palaveerasin kummankin maalivahdin kanssa ja aloimme valmistaa Korhosta peliin ja keskityimme Härmän kanssa pitämään virettä yllä jos tarvitsee hypätä takaisin laatikkoon. Maalivahdeille kerroin valmennuksen ratkaisuista ja Härmän kanssa erityisesti puimme tilanteen alta pois ettei se häiritsisi loppupelejä. Rehellisesti kerroin myös Härmälle kuka ratkaisun oli tehnyt ja että tavallaan meidän täytyy myös ymmärtää päävalmentajan perusteet.
Joka tapauksessa uhkapeli lähes onnistui. Mika Korhonen pelasi hienoja otteluita joissa valitettavasti ainoat miinukset tulivat viimeisessä ratkaisevassa pelissä sen ainoan pelitilannemaalin ja huonosti menneiden rankkaritorjuntojen myötä. Itse ilmaisin asian päävalmentajalle sanoin etten suosita tässä vaiheessa kautta mitään ”jänisten vetämistä hatusta”, mutta tipalla oli ettei tuo jänis sieltä löytynyt. Jos näin olisi käynyt niin Marjamäen ratkaisu olisi ollut nerokas ja rohkea. Nyt emme koskaan saa tietää kuinka olisi käynyt jos U20 maajoukkuemaalivahti Härmä joka pelasi 33 runkosarjapeliä Bluesin maalilla olisi saanut jatkaa.
Joka tapauksessa hieno kausi Blues A:lta ja sen maalivahdeilta. Harvoin on ollut tilannetta jossa 3 Blues maalivahtia olisi ollut tilastoissa ASM 7:n parhaan joukossa.

Muutenkin kausi Bluesissa oli maalivahtivalmennuksen kannalta hieno ja yhteensä 6 juniorimaalivahtia pääsi kauden aikana mukaan maajoukkueleiritykseen. Saa nähdä kuinka trendi jatkuu ja Blues maalivahteja tullaan maajoukkueissa näkemään.

Playoff totuus on joskus karu

Espoo 12.3.2007 Vielä reilu viikko sitten kaikki näytti hyvältä ja olimme viemässä kotiottelua runkosarjan voittajaa Davosia vastaan selkeästi. Sitten viimeisessä erässä iski katastrofi, kellossa aikaa jäljellä n 9 min ja erään tilanteen jälkeen Sulo jää jäähän makaamaan ja viittelöi joukkueen lääkäriä apuun. Mies ei pysty jatkamaan ja loppuunmyyty Hallenstadion seuraa kuinka Suloa viedään pukukoppiin tarkempiin tutkimuksiin. Vaikka voitammekin ottelun selvästi ja menemme johtoon otteluin 3-1 ei voitto tunnu kenestäkään oikein kunnon voitolta.
Seuraavana päivänä magneettikuvaus kertoo totuuden, 10 cm repeämä reiden sisäreunassa lähellä nivusta. Seuraavat pelit on siis selviydyttävä nuorella Reto Berralla maalissa. Tämä U20 maajoukkueen 1-maalivahti on kovan paikan edessä. Tosin myös mahdollisuudet ovat hyvät, onhan meillä 3:n ottelun ajan mahdollista katkaista Davosin lento ja mennä 4:n parhaan joukkoon.
Totuus on kuitenkin karu ja seuraavat 3 ottelua häviämme nuorukaisen pelatessa maalissa. Vielä eiliseen viimeiseen koitokseen saakka yritimme kaikkemme että Sulo olisi saatu jäälle, mutta jalka ei kestänyt pelaamista kovan puudutuksenkaan avulla.
Joukkue ei kestänyt tärkeimmän pelaajan poissaoloa, vaikka ennen tuota Sulon loukkaantumista olimme pelanneet parasta ZSC kiekkoa pariin vuoteen ja paikallinen mediakin oli muuttanut kirjoittelunsävyä sen mukaisesti.
Nyt on sitten aikaa parannella vammoja jokunen viikko ennen kun aloitamme valmistautumisen seuraavaan kauteen.
…Tänään alkaa sitten taas Espoossa A:n playoffsien seuraava kierros ja vastassa aina paha Tappara. Kovaa työtä saamme voittojen eteen tehdä, mutta usko joukkueeseen on kova! Näistä peleistä lisää myöhemmin.

Runkosarjat takana

Zurich 2.3.2007 Tätä kirjoittaessani on runkosarja jo takanapäin molemmilla joukkueilla joiden maalivahteja valmennan sopimuksella tällä kaudella. Kyseessä ovat tietysti ZSC Lions Sveitsin liigassa ja Blues A-SM joukkue. Nyt onkin hyvä aika tehdä lyhyt katsaus tilanteeseen ennen tämän illan A:n avausottelua ja huomista Sveitsin ottelua # 4.
Katsotaan ensin hiukan kuinka maalivahtien kanssa homma toimi Bluesissa. Täällä pääpaino on työssä ollut Antti Härmän kanssa joka on joukkueemme kiistaton ykkönen. Härskin kanssa asetimme tavoitteeksi reilu vuosi sitten joulutauolla useita kovan luokan asioita kuten paikan U20 kisakoneessa jne. Teimme asiat selviksi ja kirjoitimme tavoitteet ylös jonka jälkeen suunnattiin katseet työntekoon tavoitteiden saavuttamiseksi.
Antti on saavuttanut tavoitteet loistavalla tavalla ja mennyt aimo askelein eteenpäin. Olen todella ylpeä hänen menestyksestään ja erityisen tyytyväinen olen Antin puolesta U20 maajoukkuepaikan suhteen. A-SM tilastot kertovat vakuuttavaa kieltä siitä kuinka kovalla tasolla Antti on pelannut koko kauden ja erityisen merkille pantavaa on ollut tasaisuus. Hieman heikompaa peliä on aina seurannut erittäin hyvä esitys ja kahta heikompaa peliä ei ole tullut koko kaudella.
HÄRMÄ Antti
Blues
35
33
2004:46
60
745
22
6
66.67
5
1.80
92.55
Ei ole mitään syytä miksi mies ei jatkaisi esityksiään erittäin korkealla tasolla myös playoffseissa.
Toinen -87 syntynyt maalivahtimme Mika Korhonen on pelannut parhaan kautensa koskaan ja myöskin yhtä aivotärähdystä lukuun ottamatta terveenä ja hyvässä kunnossa. Mikan pelit A:ssa jäivät vain neljään, sillä miehelle avautui huikea mahdollisuus muutamaan otteeseen pelata mestistä peräti 14:sta ottelun verran erinomaisin tuloksin.
KORHONEN Mika
FPS, Salamat
15
14
836:16
49
498
4
9
28.57
0
3.52
91.04
Mika on tällä hetkellä selkeä ykkösvaihtoehto Blues A-SM joukkueen ykkösmaalivahdiksi ensi kaudeksi Härmän siirtyessä 3:n A:n vuoden jälkeen miesten hommiin. Mikan tilastot A:ssa tukevat tätä myös.
KORHONEN Mika
Blues
21
4
239:17
7
98
3
1
75.00
1
1.76
93.33
Kolmantena maalivahtinamme pelasi Jan Ropponen joka on vuotta virkaveljiään nuorempi eli ensimmäisen vuoden A-juniori. Maalivahtien kierrätyksen ansiosta Janille avautui myös mahdollisuuksia pelata A-SM otteluita viiden pelin verran ensimmäisenä kautenaan ja tulokset olivat hänenkin kohdalleen erinomaiset:
ROPPONEN Jan
Blues
21
5
304:43
10
116
4
1
80.00
1
1.97
92.06
Janin kohdalla oli meille iso etu että alkukaudesta oli mahdollisuus käydä pelaamassa A:n 1-Div pelejä Kiekko-Espoon riveissä ja pitää tuntumaa siellä yllä. Nuo 9 peliä varmasti olivat kullan arvoiset sitten kun kutsu kävi itse A-SM peleihin. Espoossa kannattaakin panostaa tämän kaltaiseen yhteistyöhön jatkossakin ja varmistaa että parhaille pelaajille saadaan tarpeellinen peliaika järjestymään A/B/C-jun tasoilla.
ROPPONEN Jan
K-Espoo
10
9
540:41
22
274
5
3
55.56
0
2.44
92.57

Harvoin on ollut tilannetta että Bluesilla on ollut A:n tilastoissa 3 maalivahtia seitsemän parhaan joukossa. Kun katsotaan yli 1/3 peleistä pelanneiden tilastoja, niin Antti Härmä voitti koko liigan tilaston!
Kaiken kaikkiaan kausi on ollut tähän saakka todella hyvä koko joukkueelta ja minun näkökulmastani erityisesti maalivahtien osalta, jotka ovat tehneet kovaa työtä ja menestyksensä ansainneet. Nyt täytyy poikien vielä viedä playarit korkealla tasolla loppuun saakka kunnioittaen, muttei kumartaen vastustajiaan.

Siirrytään Seitsiin…
…ja katsotaan missä täällä mennään. ZSC Lionsin kausi on ollut vaikea todella heikon alun jälkeen. Joukkueen GM:n ympärillä oli jo viime kaudella hirveä tohina eikä homma rauhoittunut tälle kaudelle ollenkaan. Kesken kauden omistajat vihdoin reagoivat eivätkä lähteneet samanlaiseen valmentajien vaihtorulettiin kuin viime kaudella, vaan kerrankin laitettiin GM vaihtoon. Uusi GM Peter Iten onkin taannut valmentaja Harry Kreisille työrauhan jonka ansiosta saimme kuin saimmekin kaapattua viimeisen playoff paikan ennen Pekka Rautakallio ovea näyttänyttä Ambri Piottaa.
Runkosarjassa Ari Sulander piti joukkuettamme pystyssä läpi erittäin pahojenkin aikojen eikä kertaakaan laskenut tasoaan tai pelannut peräkkäisiä heikompia pelejä. Suloa meillä onkin paljolti kiittäminen playoff paikasta. Sulo urakoi lähes kaikki pelit ja kauden aikana hänet vaihdettiin pois kerran kesken pelin ja yhden pelin mies huilasi siviileissä sairauden takia.
Täällä koko lehdistö julisti että sarjamme runkosarja voittajaa Davosia vastaan tulee menemään 4-0 läpihuutona. Näin olisin itse toivonutkin heti ensimmäisen pelin jälkeen jonka yllättäen voitimme. Joka tapauksessa tiesin odottaa tiukkaa sarjaa, sillä onhan meillä vastakkain sarjan kaksi parasta maalivahtia eli Sulo ja Davosin NHL:ään ensi kaudeksi siirtyvä Hiller.
Nyt tilanne on 2-1 ZSC:lle ja huomenna on seuraava koitos kotona täällä Zurichin Hallenstadionilla. Tähän saakka ottelut ovat olleet juuri sen mukaisia kuin mitä odotinkin maalivahtien osalta, mutta oma joukkueemme on yllättänyt positiivisesti ja nostanut tasoaan. Ensimmäinen ottelu ratkesi meille Sulon esityksillä ja Jan Alstonin kolmella maalilla, toinen Sulon esityksillä ja Robert Petrovickyn kahdella maalilla. Kolmannen pelin vei Davos luvuin 3-1 (viimeinen tyhjiin) ja huomenna on taas odotettavissa vähämaalinen ilta.
Kaikesta näkee kuinka tärkeä (ja suosittu) pelaaja huippukuntoinen Sulo on täällä. Kauden erinomaiset esitykset palkittiin jälleen kerran vuoden jatkosopimuksella ja ensi kausi alkaa olla ennätysmäisesti Sulolle jo 10:s täällä ZSC:ssä. Se on todellinen saavutus ja kunnianosoitus ulkomaiselle pelaajalle. Tämän saavutuksen takana on Sulon kova motivaatio, työmoraali ja kyky kehittää omaa peliään. Sulo on malliesimerkki maalivahdista joka on seurannut aikaansa ja modernisoinut pelityyliään vuosi vuodelta samalla kun itse peli on kehittynyt ja muuttunut.
Jos kävisi niin että Davos lähtisi laulukuoroon, olisi se vuoden pommi Sveitsin kiekossa. No, playoffseissa kaikki on mahdollista ja vanhat meriitit eivät paina mitään vaa’assa kun kiekko putoaa huomenna jäähän.

Maalivahtien peluutus

Viime viikkoina olen keskustellut tästä aiheesta monen kollegan kanssa ja täytyy todeta että niin meillä SM-liigassa kuin junnusarjoissakin on asian suhteen hyvin paljon erilaisia käytäntöjä ja tapoja. Miettikääpä itse eri joukkueita ja tuntemianne valmentajia alla olevien esimerkkien kautta.

Tässä lyhyesti muutamia kommentteja ja fiktiivisiä esimerkkejä mahdollisista malleista jotka joko toimivat tai sitten eivät:

Valmentaja Y pelaa varman päälle. Mies tolppien välissä saa jatkaa niin kauan kuin menee hyvin. Huonon pelin jälkeen kutsuu sitten penkki ja toinen saa vuoron samoilla perustein. Näin valmentaja uskoo pitävänsä maalivahdit varpaillaan ja hyvän kilpailutilanteen päällä koko ajan. Puuttuu suunnitelmallisuus, rytmitys harjoittelun ja pelien kesken jne…

Valmentaja X peluuttaa maalivahtinsa aivan puhki. Ykkönen pelaa kaikki pelit tapahtui mitä tahansa ja varalla oleva kakkonen hukkaa kautensa suurilta osin. Kakkoselle ei tule riittävästi laadukasta harjoittelua liigan tiukan pelitahdin takia ja pelipäivien treenit ovat kevyitä peliin valmistavia seuraavien päivien ollessa usein palauttavia. Ykkösen kohdalla taas vireystaso laskee kun joutuu pelaamaan päivästä toiseen ja samalla syödään pankista sinne talletettua harjoituksen tulosta koko ajan. Kun kauden tärkeimmät pelit sitten koittavat on kunto- ja vireystaso lähestulkoon kauden alhaisimmalla tasolla. Rankoissa peliryppäissä kasvaa myös ykkösen loukkaantumisriski huomattavasti.

Valmentaja Z taas uskoo selkeään systeemiin. Hän kertoo maalivahdeilleen jo kauden alussa kuinka tullaan peluutusta hoitamaan ja mikä on suunniteltu systeemi, mutta toki mainitsee että tarpeen ja suoritusten mukaan plänää voidaan ja tarkennetaan kauden aikana. Hänen alaisuudessaan maalivahdit tietävät etukäteen mitä odottaa eikä aina huonon pelin jälkeen tarvitse jännittää sitä kuinka kauan joutuu tällä kertaa kuluttamaan penkkiä. Joukkueen ykkösen itseluottamus kasvaa kun ei tarvitse miettiä muutamaa päästettyä maalia ja tietää että seuraavassa pelissä voi taas paikata tilannetta ilman rankaisevaa penkkikomennusta. Kakkoselle taas tilanne on hyvä eri syistä. Hän pystyy keskittymään treenaamiseen kovalla sykkeellä ja kehittämään itseään ja saa aina tiedon ajoissa koska tulee vuoro aloittaa peli. Tuolloinkin hän tietää systeemin eikä tarvitse pelätä epäonnistumista, vaan edessä on vain voitettavaa. Samoin ykköselle voidaan rytmittää hyvät harjoitusjaksot jolloin kakkonen saa tietyissä peleissä ennalta sovitun vastuun ja homma on balanssissa. Näin myös ykkönen on kauden tärkeimpien pelien koittaessa huippukunnossa ja kakkosella riittävä pelituntuma alla tarpeen vaatiessa.

Summa summarum: Oikeanlainen peluutus joka perustuu hyvään maalivahdeille etukäteen kommunikoituun suunnitelmaan ja oikein valittuun maalivahtitiimiin antaa pohjan menestyksekkäälle kaudella!

Kehitystä tapahtuu

Aika tyytyväinen saa olla ainakin tässä vaiheessa siihen kuinka asiat on kehittyneet omien valmennettavien kanssa. Tuntuu siltä että sopimamme asiat toteutuvat ja harjoitusmetodit jotka olemme valinneet ovat purreet hyvin.

Zurichissa Ari Sulander palkittiin tällä viikolla vuoden jatkosopimuksella ja ensi kaudesta tuleekin sitten Sulon 10:s ZSC:n paidassa. Sulon peli on kehittynyt paljon tämän kauden aikana ja kuntopuoli on aivan eri mallilla kuin mitä se oli viime kaudella. On mukava nähdä kuinka vanhempikin maalivahti pystyy uusiutumaan ja kehittämään itseään kaudesta toiseen. Sulo on myös selvästi hyötynyt uusista kapeammista patjoista ja liikkuu niiden avulla entistä paremmin.

Kakkosena ZSC:ssä oleva Reto Berra on myös kehittynyt kauden aikana, vaikka peliaikaa onkin tullut lähinnä U20 maajoukkueessa ja farmissamme GSK Lionsissa. Toki Retolla on edelleen oppimista kovasta työnteosta ja siitä etteivät asiat tule ilmaiseksi. Toivottavasti mies mahtuu lopulliseen Sveitsin U20 kokoonpanoon MM-kisoihin, ainakin MM-leirille hänet valittiin.

Bluesissa olen enemmän kuin tyytyväinen A-jun maalivahtimme Antti Härmän otteista. Varmuutta ja tasaisuutta lähdimme hakemaan tältä kaudelta ja Antti on noilla alueilla petrannut otteitaan roimasti. A:ssa onkin tullut jo yksi valinta kuukauden pelaajaksi ja viime viikolla palkittiin Härskin suoritukset paikalla U20 MM-kisakoneessa. Tämä on todella kova saavutus sillä kilpailu paikoista on kova ja Suomesta löytyy tähän ikäluokkaan monta huippumaalivahtia.

Muut kaksi Blues A:n maalivahtia ovat jäänet melko vähälle peliajalle sillä Härmä vie valtaosan peleistä. Niissä peleissä joissa muut ovat aikaa saaneet ovat tulokset olleet kuitenkin erinomaisia. Mika Korhosella on tilillään 2 peliä joista toinen voitto ja toinen häviö torjuntaprosentin ollessa 90%. Mika on myös pelannut 5 peliä erinomaisesti Salamien mestis joukkueessa tuuraten loukkaantunutta veljeään Juhaa. Parhaillaan Mika on kahden pelin tuurauskeikalle mestiksen FPS:ssa. Mies on myös ehtiinyt pelata 2 peliä A:n 1-div joukkue Kiekko-Espoossa.

Blues A:ssa Jan Ropponen on ehtinyt pelata yhden pelin jossa ei Pelicans saanut yhtään maalia aikaan. Jani on myös pelannut 9 peliä Kiekko-Espoon A:ssa torjuntaprosentilla 92,75%.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen siihen miten valmennettavat ovat menneet eteenpäin, mutta samanaikaisesti kehitän jo uusia metodeja joilla saadaan lisää tehoa harjoitteluun ja hiukan uusia tuulia. Erityisesti haen tällä hetkellä asioita uudenlaisen seurannan kautta jossa pääsen piakkoin tekemään analyysia. Tarkoitus on pystyä paremmin kohdistamaan harjoittelu eri sektoreista lähteviin laukauksiin sen mukaisesti mitkä ovat itse kullekin maalivahdille ne hankalimmat vedot/tilanteet eli mistä lähtevät ja mihin päätyvät.

Varusteongelmia

Jonkin verran tuntuu uudet mv-varusteiden mitat ja siirtymä tuottavan ongelmia, mutta tämä asia oli odotettavissakin. Aika monta laitonta varustetta on löytynyt ainakin noissa liiton suorittamissa mittauksissa A-nuorten sm-turnausten yhteydessä.

Vaikka asiassa on ilmoitettu ennen kauden alkua olevan nollatoleranssi jonka mukaan peleihin ei ole asiaa ennen kun puutteet on korjattu, niin sujuvasti pelaaminen jatkui laittomilla varusteilla itse turnauksessa ja sen jälkeenkin. Tässä täytyy toki todeta että hyvä näin, sillä tuo siirtymä on hankala asia ja jos seuran tavaran toimittaja ei ole saanut laillisia vermeitä joukkueelle on tilanne aika hankala. No, eiköhän asiat korjaannu kuitenkin kauden mittaan.

Patjojen kohdalla näyttäisivät asiat olevan kaikilla OK ja se muutos on mennyt hyvin läpi. Kilven suhteen asiat lähes yhtä hyvin ja esim Helsingin turnauksessa löytyi vain 1 laiton kilpi (4 mm liian leveä).

Isoin murheenkryyni on räpylä. Kun mittauksissa oli 14 maalivahtia niin löytyi yhteensä 8 laitonta kinnasta joista 2 tosin saatiin paikan päällä korjattua oikeisiin mittoihin (pituus pussin pohjaa myöten). Neljällä maalivahdilla oli taasen liian lyhyt rannelevy ja se onkin hiukan kinkkisempi asia, sillä kun mm yhtä Bluesin kintaista koitimme korjauttaa välineguru Liimataisella, niin rannekkeen pidennys laillisiin mittoihin olisi taas tehnyt kintaasta puolestaan ympärysmitaltaan liian suuren. Valmistaja on siis toimittanut seuroille laittomia varusteita. Asiaa kysyttyämme valmistajan edustajalta kerrottiin meille että heidän tuotteensa ovat lailliset, mutta liitto tulkitsee sääntöjä väärin. Mielenkiintoista nähdä kuinka asiat selviää, vai unohdetaanko ”nollatoleranssi” tässä asiassa. Joka tapauksessa tänäänkin pelataan miesten ja A:n liigaotteluissa vuorenvarmasti sääntöjen vastaisilla varusteilla.

Toinen alue missä oli paljon korjattavaa oli pelipaidat. Onneksi tämä on helppo tehdä kursimalla paitoja kasaan hiukan. Helsingissä peräti 8:n maalivahdin paidat 14:sta olivat laittomia.

Liito ilmoitti ennen kauden alkua uusista varustesäännöistä ja tuolloin muuttuivat kintaiden, paidan ja patjojen mitat. Tämä oli aika yllättävää ettei housujen ja panssarin määräykset muuttuneet samalla IIHF:n normien mukaisiksi. Veikkaan että aika pian tulee näin kuitenkin käymään. Samalla aika iso yllätys oli että vaikka asiasta ei ole aiemmin mitään ilmoitettu, niin nyt A:n mittauksia varten saivat seurat taulukon jossa myös housuille oli annettu uudet mitat lahkeen leveys otettaisiin 12,7 cm alareunasta. Vanha mitta 27,94 cm ja nyt uusi 25,4 cm. Sitä en tiedä kuinka tätä sääntöä tullaan käyttämään ja tulkitsemaan.

Jos homma on hiukan hankalaa näin aluksi, niin on se ymmärrettävää, onhan kyseessä iso muutos. Kummoinenkohan soppa asiasta sitten syntyy ensi kaudella kun loput kilpasarjat sekä B & C siirtyvät uusien varustesääntöjen pariin? Aika näyttää, mutta helppoa se ei tule olemaan.

Pikku vinkki asian hoidosta voitaisiin ottaa muiden maiden asioiden hoidosta. Tehdään kuten esim Sveitsissä ja seurataan IIHF sääntöjä tarkasti eli myös housujen ja panssarin koot muutettiin. Pääsarjoissa varusteet tarkastaa liitto ja laittaa hyväksyttyihin plommit ennen kun niillä saa pelata. Rikkeestä seuraa sakkorangaistukset. NHL tekee muuten asian samalla tavoin. Vermeet käy NHL mittauksen kautta ja ne leimataan hyväksytyiksi ennen kuin niillä saa pelata. Näin saataisiin asiaan selkeys jo ennen sarjan alkua.

Joka tapauksessa muutokset ovat hyviä sillä varustekoot olivat karkaamassa käsistä. Nyt uuden koon vermeet suosivat teknisempiä ja taitavampia maalivahteja ja ovat hyväksi lajille. Vaikka muutosprosessi onkin jossain määrin kivulias, niin lopputulema on hyvä jääkiekolle.

Sveitsissä keikalla osa 2

No niin, hiukan myöhässä, mutta ehdin viimein eilen eli Maanantai-iltana naputella hiukan tätä lupaamaani jatkoa edellisen Sveitsin keikan juttuun.

Kaiken piti olla valmista Lauantain Lagnau otteluun, mutta jotenkin hermostunut oli fiilis hallilla kuitenkin. Itse olin edelleen hyvin luottavainen joka tietysti johtui lähinnä siitä että oman tuntemukseni mukaan Sulolla oli kaikki mallillaan eikä ollut mitään syytä odottaa muuta kuin erittäin hyvää suoritusta.

Verryttelyn aikana ehdin vaihtaa myös muutaman sanan Lagnaun valmentajien kanssa, olivathan kummatkin vanhoja ystäviäni eli Christian Weber jonka kanssa valmensin Zurichissä 2 kautta ja Esa Siren joka on viihtynyt jo pitkään Keski-Euroopassa.

Itse peli näytti siltä että ZSC tulee viemään sen selkeästi, sillä peli oli muutamaa alivoimaa lukuun ottamatta täysin hallinnassamme. Sitten taas opittiin ettei pelejä ratkaista hallinnan, vaan maalien mukaan. Vastustajan maalissa Matias Schoder veti aivan huippumatsin ottaen mm pelkästään kolmannessa erässä 25 koppia ja pitäen nollan. Samanaikaisesti Lagnau teki meille yhden maalin kun puolustuksemme päästi vastustajan hyökkääjän ohjaamaan siniviivavedon Sulon edestä suoraan maalin kattoon. Lagnaun 2-0 maali tyhjiin olikin sitten vaan kosmetiikkaa.

Pelin jälkeen oli aistittavissa valtava pettymys ja yhä jatkuva paineiden kasautuminen joukkueen ja johdon niskassa. Zurich on paikka jossa on voitettava 8 peliä 10:stä ennen kuin media ja fanit ovat tyytyväisiä (suora lainaus Tamin kommentista). Tietyllä tavalla & häviöstä huolimatta tunsin pientä ylpeyttä vastustajan maalivahdin hienosta pelistä, olinhan tehnyt Schodin kanssa pari kautta tiivistä yhteistyötä. Sulon peliin olin todella tyytyväinen, sillä mies otti kaiken mahdollisen kiinni + pari aivan haamukoppiakin joilla piti joukkueen mukana tappelussa pinnoista.

Pelin jälkeen kävimme asiat läpi Sulon kanssa ja puimme tilannetta harjoitushallilla joukkueen tiloissa (pelien jälkeen siirrämme aina varusteet Hallenstadionilta muutaman sadan metrin päähän treenihallille jossa valtaosa toiminnasta tapahtuu). Vaikka joukkueen tilanne on vaikea, niin silti paras tapa auttaa asiaa on sulkea kaikki muut vaikeudet pois mielestä ja keskittyä vain omaan hyvään tekemiseen. Tällä teemalla lähdimme jatkamaan kohti seuraavan viikon harjoituksia ja laitoimme tämän pelin pois mielestämme.

Sunnuntaina oli joukkueella vapaapäivä poislukien maalivahdit. Koska seuraavaan peliin oli useita päiviä, niin olimme päättäneet rakentaa tiukemman treeniviikon Sulolle jotta emme syö ”pankista” kaikkea kesän kovan treenin aikaansaannosta, vaan laitamme sinne hiukan lisää myös kauden aikana. Samalla otimme tietysti mukaan treeneihin kakkosmaalivahtimme Reto Berran.

Päivä aloitettiin erittäin kovalla maalivahtien omalla jäätreenillä jonka pidimme GSK Lionsin (farmijoukkueemme) hallilla. Tässä treenissä menimme melko lähellä maksimeja käyttäen erilaisia maalivahtien torjunta ja luisteluharjoitusten yhdistelmiä samalla tarkkaillen sykearvoja.

Viikolle laadimme ohjelman jonka Sulo veti joukkuetreenien lisäksi eli lisäsimme fysiopallolla tehtäviä jalkojen voimatreenejä sekä fyysisiä harjoituksia jotka tehtiin pitkälle intervallityyppisinä kuntofillariharjoitteina. Ohjelma vedetiin läpi Su-Ke ja To oli sitten lepopäivä. Kaikki tähtäsi siihen että normaalin perjantain jälkeen Sulo pystyy taas pelaamaan La pelin vaikka ei olekaan vielä täysin palautunut viikon kovasta treenistä.

Joka tapauksessa tilanne Zurichissä jatkuu vaikeana. Sulo on iskussa, mutta ennen kun joukkue oppii jälleen tekemään maaleja ovat voitot kiven alla ja sitähän ei paikallinen media & fanit siedä.

Keikalla Sveitsissä

6.10.2006 kello soittaa aamulla hiukan viiden jälkeen ja vaikka kuinka väsyttää niin ei auta. Lähtö ja pitkä päivä on edessä eli suihkun kautta autoon ja suunta Seutulaan josta aamun Finnairilla suora jo todella tutuksi tullut lento Zurichiin.

Kone tällä kertaa kiitettävästi etuajassa ja olen jo ennen kello kymmentä paikallista aikaa harjoitushallillamme KeBolla eli aikaa ruhtinaallisesti ennen klo 11:00 aamujäätä. Kapteenimme Matias Seger varsinkin näytti iloiselta nähdessään allekirjoittaneen paikalle, sillä toin Segille mukanani hänen uudet Montreal Nano mailat jotka Teemu Numminen sai edellisenä päivänä toimitettua minulle.

Koska pelaamme illalla vieraspelin Fribourgissa niin jää on melko lyhyt intensiivinen harjoitus jossa keskityn seuraamaan Sulon pelivirettä. Kaikki näyttää hyvältä, liikkuminen ja ajoitukset ovat kohdallaan ja painopistekin tarpeeksi edessä hanskojen oikean asennon avulla (asia johon olemme kiinnittäneet paljon huomiota). Lyhyt asioiden läpikäynti Sulon kanssa ja mies suihkuun jonka jälkeen otan muutaman nuoremman pelaajamme avuksi ja jäämme tekemään töitä nuoren kakkosemme Reto Berran kanssa. Koska kakkosemme ei ole juuri peliaikaa saanut viime viikkoina muualla kuin farmijoukkueessa ja yhden U20 maajoukkueen ottelun keskitymme liikkumiseen ja pelinomaisen ajoituksen hakuun omissa treeneissämme.

Joukkueemme ZSC on pelannut sarjan alun alakanttiin ja paineet voitoille ovat kovat. Veteraanipitoisen joukkueen rakenne ei välttämättä ole enää aivan optimi nopeaan Sveitsin sarjaan. Tämä kaikki on rakentanut aika tavalla paineita pelaajien ja johdon niskaan ja sen voi myös aistia paikan päällä. Treenejäkin seuraa kaukalon laidalla nykyinen ja tuleva GM. Onneksi Sulo on onnistunut pitämään ajatuksensa ja pelinsä hyvin koossa eikä ole antanut näiden paineiden haitata otteitaan.

Illalla olemme sitten pelissä Fribourgissa muutaman tunnin bussimatkan jälkeen. Täällä pelit alkavat melko myöhään ja nytkin alkamisaika on 19:45. Itse ottelu on tyypillinen Sveitsin sarjan ottelu jossa mennään todella kovaa vauhtia päästä toiseen ja avopaikkoja syntyy liukuhihnalta. Sulo lipsauttaa ensimmäisen maalin sisään räpylän kautta liian helposti, mutta sen jälkeen on itse varmuus torjuen pitkälti yli 40 laukausta ja 6 rankkaria illan aikana, mukana iso tukku 1000 taalan paikkoja. Tehdyt maalit ovat todellisia avopaikkoja joissa Sulo tehdään melko aseettomaksi. Vastustajan Mike Munro pelaa myös hyvin maalillaan ja peli on 4-4 jatkoajan jälkeen. Ratkaisuun tarvitaan 7 rankkaria ennen kun poistumme voittajina pukukoppiin. Todella tärkeä voitto ja helpotuksen voi aistia koko joukkueesta.

Huomattavaa ottelussa oli Fribourgin hyökkäysten rakentelu jossa he loivat suuren määrän laadukkaita laukauksia juuri ympyrän yläpuolelta + jopa 11 maalintekopaikkaa metrin säteellä mv:n alueesta.

Rankkareista voidaan myös tehdä huomio kuinka hyvin Sulon aggressiivinen vastaantulo pakotti vastustajan hyökkääjät missaamaan maalin useampaan kertaan.

7.10.2006 Perillä ollaan takaisin Zurichissa hieman ennen 02:00 yöllä.

Aamu alkaa vasta klo 12:00 vapaaehtoisella jääharjoituksella, onhan kyseessä toinen peräkkäinen pelipäivä, jonka vetää apuvalmentajamme Dave Chambers. Dave käyttää pelaajien kanssa toista päätä jolloin saan rauhassa vetää lyhyen tuntumatreenin Sulon kanssa toisessa päässä. Tuntumavetojen jälkeen käymme läpi hieman reboundien seurantaa ja teemme muutaman terävän jatkopotkuharjoitteen, joka riittääkin illan peliä ajatellen, sillä eilinen rasitus painaa vielä jaloissa. Sulon poistuttua jäältä toistamme eilistä kaavaa ja jään tekemään Reton kanssa ylimääräisiä harjoituksia Hallenstadionin jäälle. Tällä kertaa keskitymme pelivauhtisiin maalinkiertoihin ja syöttöihin maalin eteen.

Pelipalaverin kautta joukkue siirtyy yhteiselle lounaalle ja pelaajien mennessä koteihinsa keskittymään & päiväunille jne käyn itse näppäimistön ääreen hotellilla, jossa tämänkin lyhyen jutun kirjoitin.

Joitain tunteja aikaa ennen kuin kiekko putoaa jäähän ja pelimme Lagnauta vastaan alkaa. Lisämielenkiintoa peliin tuo vastustajan maalissa pelaava entinen valmennettavani Matias Schoder. Vaikka ZSC onkin pelannut tällä kaudella yllättävän huonosti kotona suuressa uusitussa Hallenstadionissa niin itse uskon että hoidamme illan pelin kotiin.

Katsotaan 2-osassa kuinka kävi. Koitan laittaa pienen jatkoblogin liikkeelle seuraavan viikon aikana.

Sijoittumisen seuranta

Eilen pelasimme kotona Matinkylässä A-SM ottelun KalPaa vastaan ja tällä kertaa otin erityisen tarkkailun alle optimaalisen sijoittumisen, sillä se on yksi tärkeimmistä fokusalueista joiden kehittämiseen olen paneutunut valmennettavieni kanssa.

Lyhyesti voidaan ainakin eilisen perusteella yhteenvetona sanoa että vielä on maalivahdeilla varaa selkeästi rohkeampaan liikkumiseen. Ottelu päättyi lukemiin 2-2 ja noista maaleista KalPan maalilla erinomaisesti pelannut Timo Lindströn (34 torjuntaa) päästi molemmat maalit tilanteissa joissa oli jostain syystä jäänyt liian syvälle maaliinsa. Bluesin päässä taas molemmat maalit syntyivät reboundeista jotka puolustuksemme antoi lyödä ”100-0” takaisin sisään Härmän Antin (22 torjuntaa) ollessa melko voimaton molemmissa maaleissa.

Itse pelin tilanteita tilastoin sektoreittain siten että otin ylös maalivahdin sijoittumisen jokaisessa torjunnassa. Sektorit olin määritellyt siten että mitä suurempi luku sitä kauempaa veto oli aina tullut.

Sektoreittain voidaan sijoittumista eilisessä pelissä kuvata seuraavasti:

Sektori 1 / lähitilanteet: Kaikki torjunnat luonnollisesti tapahtuivat MV:n alueen sisällä, mikä on ihan OK.

Sektori 2 / laukaukset ympyrän alapuolelta: Torjunnat edelleen alueen sisällä ja näissä olisi jo joissain ollut mahdollista pelata hieman enempi ulkona.

Sektori 3 / kaaressa noin aloitusympyröiden puoliväliin saakka: Nyt oli jo 2/3 torjunnoista oikealla alueella mv-alueen rajalla.

Sektori 4 / ympyrän yläkaarelle: Tässä sektorissa tuntui homma toimivan kaikkein parhaiten ja torjunnoista oli 80% optimialueella mv vastassa siten että sijoittuminen mv-alueen kaarella tai hiukan ulkopuolella.

Sektori 5 / pakin laukaukset ympyrän yläpuolelta: Jostain ihmeen syystä molemmat maalivahdit alkoivat nyt peruutella hieman sisään ja jopa 50% torjunnoista tapahtui taas alueen sisällä. Osaltaan tämä varmasti johtui maskipelaamisesta ylivoimatilanteissa, mutta huomiota siihen tarvitsee kiinnittää, sillä pelissä syntyi 2 maalia juuri näistä tilanteista joissa mv oli liian sisällä. KalPa teki ensimmäisen maalinsa tällaisesta tilanteesta jossa Antti oli hiukan sisällä ja antoi reboundin pahasta maskilaukauksesta vastustajan YV:n aikana. Kaikkein tärkein maali syntyi sitten vastaavasti KalPan päähän Bluesin hakiessa tasoitusta ilman maalivahtia. Lindströn jäin hiukan sisään maaliin ja heitto siniseltä pääsi livahtamaan längistä tiukan maskin takia.

Itse pelissä ei kummallekaan maalivahdille tullut yhtään ns ylisijoittumistilannetta jotka ovat olleet ennen melko tyypillisiä kun valmennus ylikorosti vastaan tuloa. Selkeitä alisijoittumistilanteita taas tuli Härmälle 4 ja Lindströmille 7.

Eli hiukan rohkeammin voidaan pelata ja optimoida sijoittuminen paremmin mv-alueen rajalle jossa maalivahdilla on mahdollisuus torjua jokainen kiekko.

Kauden alun mietteitä MV-valmentajan kannalta

Tästä on ollut juttua useiden ihmisten kanssa jo jonkin aikaa ja nyt otin viimein härkää sarvista ja laitoin tämän maalivahtiblogin alulle.

Tulen aika ajoin käymään läpi ajatuksia maalivahtipelistä ja valmennuksesta blogissani sekä kertaamaan joitain kauden tapahtumia valmennettavieni osalta.

Näin ensimmäiseen lyhyeen versioon voisin laittaa nopean katsauksen valmennettavieni tilanteista ja aloitetaan Zurich Lionsin maalivahdeista.

Sulo on tehnyt kesän aikana mahtavaa duunia ja veti 9-11 treeniä viikossa. Paino putosi samalla kun kunto kasvoi ja tällä hetkellä Sulo on ZSC:n aivan ratkaiseva pelaaja pitäen huonosti kauden aloittanutta joukkuetta välillä lähes yksi pystyssä. Kakkosena meillä on lupaava Reto Berra joka draftattiin STL Bluesin toimesta. Reto on kehittynyt paljon viime kaudesta ja onkin tällä hetkellä Sveitsin U20 maajoukkueen itseoikeitettu ykkönen. Miesten peleissä on tarkoitus antaa Retolle 5-10 peliä kauden aikana, mutta ensi täytyy saada joukkueen peliä paremmin uomiinsa. Treeneipeleissä Reton kantti ei vielä oikein kestänyt ja mm Pelicans antoi pahaa kyytiä Suomen keikan aikana nuorelle lupauksellemme.

Toinen valmennussarkani on sitten Espoon päässä jossa valmennan A:n maalivahteja sekä koordinoin junioripuolen mv-valmennusta (+ valmennan Kiekko-Espoon B:n maalivahteja).

Bluesin A:ssa olemme tehneet paljon työtä asioiden eteenpäin viemiseksi ja ykkösemme Antti Härmä on myös näyttänyt että työ kantaa hedelmää. Otteet ovat varmistuneet sitten viime kauden ja Antti on myös esittänyt hyviä otteita kahdessa pelaamassaan U20 maajoukkuepelissä. Perässä tulevat uudet A:n maalivahtimme Mika Korhonen (87) ja Jan Ropponen (88), joille tosin jää tällä kaudella ainakin suunnitelmien mukaan vain rajoitettu määrä pelejä pelattaviksi. Tämän vuoksi kierrätämmekin heitä myös Kiekko-Espoon A:ssa pelaamassa.

Lisää mv-kuulumisia myöhemmin kun nyt olen viimein saanut pään auki tämän blogin suhteen.

Koppeja kaikille

Jukka