Nopea katsaus liigan maalivahteihin

Olen yleensä kommentoinut liigan maalivahtipeliä ensimmäisen kerran, kun siellä alkaa olla 10 peliä kasassa osalla maalivahdeista, sillä vasta sitten on otantaa riittävästi, jotta tilastoilla alkaa olla merkitystä. Tässä muutamia havaintoja.

Ahosen ”paluu” korkealle tasolla ja liigan tilaston kärkeen torjuntaprosenteissa on kova juttu veteraanilta. Samoin Sportin Järvisen kakkossija on todella merkittävä kaverilta joka oli jo haudattu DEL 2 liigaan muutama vuosi sitten.

IFK:n maalivahdit sijoilla 3 ja 5 ei ole yllätys, mutta se kuinka paljon pisteitä on tuollaisella mv-pelillä herunut, on kyllä yllätys. Tuolla tontilla ei ainakaan näytä joukkueella olevan ongelmaa kummankaan maalivahdin kanssa.

Raumalla peli on ollut melko Lukossa alkukaudesta ja vaikka vika tuskin oli maalivahtien, on piristystä tullut heti Stepanekin tultua. Nyt siellä on kova kaksikko loppukaudeksi erittäin kilpailullisen Stepanekin ja täysin hermottoman Kähkösen muodossa.

Tapparalla on erikoinen tilanne Hrachovinan otettua ykkösen paikan ja kokeneen Lassilan jäätyä kakkoseksi. Lassilalla kuitenkin yli 300 min peliaikaa ja torjuntaprosentti 96,21% aivan huikea.

Alkukauden ilopilleri ja nuori yllättäjä on ehdottomasti HPK:n Larmi. Hienoa ollut nähdä miten tämä nuori kaveri on ottanut paikkansa HPK:n liigajoukkueen maalilla. Mitä ihmettä muuten tapahtui Nathan Lawsonille ja miksi tuollainen kaveri yleensä roudattiin tänne esittämään taitojaan kokonaisen 36 peliminuutin ajaksi. Siinä taisi tulla kalliita peliminuutteja seuralle.

Toinen yllättäjä on JYP:n Tuokkola jonka varaan ei moni olisi paljoa ennen kautta laskenut. Nyt mies on ottanut pisteitä, peliaikaa ja ykkösen paikan ainakin toistaiseksi ennen kahta lahjakasta nuorta JYP maalivahtia.

Kärppien peli on ollut kaikille aikamoinen pettymys, eivätkö maalivahdit ole pystyneet tuon joukkueen takana ihmeisiin. Maalivahteihin Kärppien pelit eivät tosin ole kaatuneet, vikaa saa Suikkanen hakea aivan muualta.

KooKoon alkukausi on ollut surkea, mutta Irvingistä toivotaan pelastajaa. Paljon vartijana mies onkin.

Tässä näitä havaintoja osasta liigajoukkueiden maalivahteja. Tarkastellaan TPS:n, Ilveksen, Pelicansin, KalPan ja Jukureiden MV-peliä myöhemmissä blogeissa.

Liiga tuottaa nuoria maalivahteja – Lyhyt katsaus syyskauden maalivahteihin

Suomi on edelleen maalivahtien maa ja uusia kykyjä nousee esille jatkuvasti. Tämä siitäkin huolimatta että naapurimme Ruotsi on ajanut meidät kiinni MV-valmennuksen osalta ja tuottaa yhtä paljon ellei enemmänkin huippumaalivahteja nykyään. SM-liigasta voi tehdä muutamia nopeita havaintoja tämän kauden osalta maalivahtien suhteen.

Eero Kilpeläisen todella vahvat otteet! Ehdottomasti mainitsemisen arvoinen asia, vaikka onhan mies aina ollut kova sana runkosarjassa. Nyt tarvitaan sitten vielä playoff menestystä että voidaan vihdoin unohtaa uskomaton sulaminen aikanaan Jokereiden maalilla. Se että KalPa on pinnan päässä kuudennesta sijasta on suurelta osin Kilpeläisen ansiota.

Torjuntaprosentilla mitattuna on liigan ykköseksi noussut uskomattoman hyvillä suorituksilla Jypin Veini Vehviläinen. Juuri tällaisia kykyjä Suomesta putkahtelee esiin ja pitää yllä maamme mainetta maalivahtien kehittäjänä. Hurja suoritus jolla nuorukainen jättänyt kokeneen Tarkin samassa tilastossa sijalle 19.

Veini Vehviläinen, JYP

Käsi ylös joka olisi ennen sarjan alkua uskonut että KooKoon Frederic Cloutier olisi liigan kärkipään veskareita (92,93%). Itse ainakin arvioin ennen kauden alkua tämän kaverin kyvyt aivan metsään ja Cloutier on yllättänyt todella positiivisesti.

Muita huomionarvoisia maalivahteja nuoremmasta päästä joita nostaisin esille ovat Aittokallio (92,49%), Husso (92,39%), Kähkönen (92,06%) ja Rajaniemi (91,78%).

Mielenkiintoinen MV ilta - ketkä vievät joukkueensa finaaleihin?

Tappara-Lukko

Tässä sarjassa mennään luottomiehillä loppuun saakka eikä valmentajat koita vetää mitään jäniksiä hatusta. 

Zapolskin otteet eivät ole olleet aivan terävimmillään viime aikoina, mutta samaan aikaan voidaan todeta että epäonnea on ollut myös kaikenlaisten pienten ohjureiden jne muodossa jotka ovat maalivahdille myrkkyä ja näyttävät helpoilta. Jenkki on kilpailullinen kaveri ja helpolla ei varmasti tänään anna mitään.

Nostan tapparalle hattua. Valmennus hoitanut asiat juuri niin kuin pitää. Metsolalle sattunut huono peli ja penkille veto ihan ok koska samalla kerrottiin että alkaa keskittyä seuraavaan koitokseen ja näytettiin että miehellä on valmennuksen täysi luotto takanaan. Tämä siitäkin huolimatta että Mika Noronen esiintyi edukseen tuuratessaan Metsolaa maalilla. Juuri näin tulee asiat hoitaa!

Kärpät-JYP

Huh-huh. Oulun valmennus tekee kaikkensa että maalivahtien pelaaminen olisi mahdollisimman hankalaa. No, Jyväskylässä varmasti ollaan tyytyväisiä tästä tasoituksen antamisesta.

Jo viime kaudella Oulu oli senttien päässä menettää mestaruuden maalivahtien epäjohdonmukaiseen peluutukseen. Mitä tästä opittiin? Ei mitään! Jos Tomi Karhunen pelaa taas mestaruuden tai ainakin finaalipaikan Oululle, niin täytyy todella nostaa hattua miehen hermojen hallinnalle ja keskittymiskyvylle kaiken tapahtuneen jälkeen.

Jypin osalta on vanhemman Tarkin otteet ailahdelleet kumman paljon. Aiemmin tällä kaudella tosi vakuuttavia otteita esittänyt mies on ollut yllättävän epätasainen. Jyväskylä voittaa tai kaatuu tarkin mukana, siitä ei ole kahta sanaa. Toivotaan että tänään nähdään se runkosarjan varmaotteinen ja kokenut maalivahti joka on ollut viime peleissä liian usein kadoksissa.

Playoffs – Jäniksiä hatusta Oulussa

Lyhyttä pohdintaa otsikon aiheeseen tällä kertaa hieman tuolta Oulun kantilta katsottuna kun asia on ajankohtainen taas kerran kuten viime kauden playoffseissakin.

Viime kaudellahan Kärpät lähtivät väkisin vaihtamaan voittoja napsineen Karhusen tilalle sivussa ollutta Rynnäksen Jussia kesken finaalisarjan. Tämä oli todella lähellä maksaa mestaruuden Kärpille, mutta kaikesta huolimatta Karhunen pystyi pitämään pelivireen yllä ja palaamaan kahden ottelun jälkeen kehiin ja edelleen voittamaan otteluita. Ratkaisuottelussa Karhunen otti vielä aivan ratkaisevan räpyläkopin eli varasti varman maalin ja mestaruuden Tapparalta. Karhunen oli viime kauden mestaruuden takuumies eli luottamuksen ansainnut, vai kuinka?

Tälle kaudelle sitten hankittiin Iiro Tarkki haastamaan Karhusta, mutta runkosarjassa Tarkki jäi kuitenkin reilusti vähemmille peliminuuteille Karhusen hyvin otteiden vuoksi. Varsinkin runkosarjan lopulla Karhusta ajettiin pelaamalla hyvää virettä kohti loppupelejä ajatellen.

Mitä sitten tapahtui? Yksi huono ottelu ja Tarkki maaliin seuraavaan peliin. Nollapeli Tarkilta ja ainakin nyt näyttää siltä että ykkösmaalivahti on vaihtunut.  Tosin kahdessa viime pelissä on taas Tarkille mennyt omiin 9 maalia. Mikä on Karhusen kunto ja erityisesti henkinen vireys jos miestä tarvitaan taas maalille?

Toisaalta Kärpät on niin vahva joukkue että se pystyy voittamaan mestaruuden kaikesta huolimatta ja paikkaamaan muutamia maalivahdin erheitä. Ja pakkohan se on myöntää että heillä on 2 hyvää maalivahtia joista kumpikin varmasti kykenevä viemään joukkueen päätyyn saakka. Toinen heistä on sen jo tehnytkin.

Toki en itse ole tarkkaan tietoinen mitä Kärppien pukukopissa jne tapahtuu, mutta olen sitä koulukuntaa etten yrittäisi vetää jäniksiä hatusta maalivahtien vaihdoilla. Jos ykköselle tulee joskus heikompi peli, niin penkille voi toki ottaa huilaamaan ja saman tien kertoa että alkaa keskittymään seuraavaan peliin. Se että maalivahti tuntee valmennuksen tuen ja luottamuksen on omiaan parantamaan itseluottamusta sekä antaa mahdollisuuden keskittää kaikki ajatukset aina seuraavaan peliin kun ei tarvitse miettiä mitään sivujuonteita jne.

Minusta edelliskauden mestaruuden takuumies olisi ansainnut tämän luottamuksen.

Suomi-Ruotsi maaottelu maalivahtien kehittäjinä – AHL näkökulma

Tähän saakka Suomi on tuottanut hyvin maalivahteja NHL:n huipputasolle saakka, mutta kuten olen jo useamman vuoden ajan sanonut, niin länsinaapurimme Ruotsi on ottanut meitä kiinni hurjasti maalivahtien kehittäjänä ja tuottajana.

Eddie Lack on esimerkki modernista Ruotsalaisesta maalivahtikunnasta

Tällä kertaa otan tuohon asiaan kantaa hyvin suppean näkökulman kautta ja katsomme mitä AHL:n maalivahtirintamalla tapahtuu juuri nyt ajatellen tuota otsikon maaottelua. AHL on nimittäin se sarja jonka kautta suurin osa maalivahdeista tulee NHL kuvioihin.

AHL:n torjuntatilaston kärkipaikkaa pitää Milwaukeen Magnus Hellberg 96.9% / 0.78 luvuillaan ja kakkosena hänen maanmiehensä Jacob Markström 95,5% / 1,24 luvuilla. Sijalla 13 tulee sitten Joacim Eriksson 92,1% / 2,26. 

Mukava muuten todeta että juuri tuo edellä mainittu Magnus Hellberg oli viime kesänä GoaliePron valmennuksessa kun hänen oikeudet omistava Nashville Predators pyysi apuamme Magnuksen tyylin muuttamiseen.

Entä missä tulevat Suomalaiset? Ensimmäinen on sijalla 25 oleva Toronto Marliesin Christopher Gibson 92,5% / 2,55 ja Jussi Rynnäs sijalla 28 91,4% / 2,59. Näistäkin Gibson lähti jo aikanaan 2007-08 kauden jälkeen Pohjois-Amerikan juniorisarjoihin pois Suomen valmennussysteemien parista saatuaan tuolla kaudella Bluesin C-junioreissa peliaikaa vain 11 ottelussa keskinkertaisin tuloksin. Rohkea ja hieno veto tuolloin tuo ulkomaille lähtö Gibsonilta joka näin todennäköisesti pelasti miehen uran.

Tämän jälkeen löytyy taas listalta Ruotsalaisväriä eli Oscar Dansk sijalla 45 ja Johan Gustafsson sijalla 47 ja sitten vielä yksi suomalainen eli Joni Ortio sijalla 52.

Tämän mukaan Ruotsilla on selkeästi kasvamassa parempi tai ainakin lukumäärältään potentiaalisesti suurempi määrä mahdollisia NHL maalivahteja. Miksi näin? Kuten olen todennut jo vuosia sitten, niin meillä on loistava mv-valmentajien peruskoulutusjärjestelmä ja juniorit saavat yleisesti Suomessa hyvää valmennusta, mutta huippuvalmennuksessa liigassa, Mestiksessä ja A-SM tasolla olemme jääneet jo Ruotsalaisista jälkeen ainakin tulosten valossa.

Huippuvalmennuksemme ei ole riittävän terävällä tasolla kotimaassa ja liian moni liigaseura tyytyy siihen että on ”joku sopiva tyyppi” mv-valmentajana ja se ruutu voidaan ruksata hoidetuksi. Yleensä nämä mv-valmentajat toimivat vielä sitten joukkueenjohtajana oto:na eli hoitavat ”bussien ja pullan” tilaamisen kaiken muun lisäksi. Tosin en näe että tuo OTO homma heikentää valmennuksen tasoa jos vaan ruutuun on valittu tarpeeksi osaava kaveri. Pikatsekkauksella naapurimaan puolelle katsoin HV71:n, Frölundan ja Djurgårdenin nimilistat ja heillä on pelkät mv-valmentajat joilla ei ollut muita vastuita. Tämän lisäksi meiltä Suomesta on viety paljon mv-valmennusosaamista KHL:ään Moisasen, Kaarelan jne kasvavan joukon myötä.

Ismo Lehkonen totesi jo muutama vuosi sitten että hänen näkemyksensä mukaan Suomesta löytyy yhden käden sormilla laskettava määrä mv-valmentajia jotka pystyvät oikeasti kehittämään ja muokkaamaan liigatason maalivahteja. Toki sitten löytyy iso joukko valmentajia jotka osaavat vetää harjoitteita, mutta analyysit, muutoksien sisäänajo jne ontuu pahasti.

Toivottavasti meillä herätään tähän asiaan eikä olla tyytyväisiä siihen maineeseen jota nyt nautimme maalivahtien kasvattajamaana NHL:ssä pelaavien Raskin, Rinteen, Raannan, Bäckströmin, Rämön ja Niemen ansiosta. Huomatkaa muuten että Ruotsilla on NHL:ssä tällä kaudella pelannut 9 maalivahtia meidän 7:ää vastaan.

Jokereiden Venäläinen maalivahtiruletti

Tästä oli tarkoitus kirjoittaa jo ennen kauden alkua, mutta ollut sellaista matalalentoa ettei ”muka” ole ehtinyt. Jokerit on tehnyt mahtavaa työtä ja koonnut kaikkien aikojen parhaan suomalaisen seurajoukkueen KHL debyyttikaudelleen, mutta miksi johto riskeeraa kaiken maalivahtivalinnoillaan? Onko tässäkin tapauksessa kyse vain siitä että ammattitaito ja ymmärrys ei vain riitä maalivahtiasioissa organisaatiolla? Siltä vaikuttaa!

Kuinka niin ammattitaidotonta? Jokerit hankki kaksi hyvän potentiaalin omaavaan maalivahtia, eikö niin? Kyllä, aivan oikein, molemmissa on potentiaalia, mutta onko kumpikaan herroista Karlsson tai Helenius se varma ykkönen jonka varaan Jokerit pystyy rakentamaan oman pään pelaamisen illasta toiseen ja johon joukkue voi luottaa kuin vuoreen? Ei todellakaan. Hienosti kasattu joukkue jossa on paljon rahaa kiinni, mutta tärkeimmälle paikalla hankittu kaksi epävarmaa arpaa siinä toivossa että Karlsson ja/tai Helenius alkavat lunastaa lupaavaa potentiaaliaan.

Tarkastellaan hiukan tarkemmin molempia maalivahteja.

Kuinka moni maalivahti olisi kelvannut Jokereille jos alla olisi kokonaista 9 ottelua edellisen kauden ajalta ja vielä heikoin tilastoin? Tuskin kovin monikaan. Riku tiedetään todella lahjakkaaksi maalivahdiksi ja hänellä on potentiaalia huimasti parempaan kuin mitä viime kaudet ovat näyttäneet. Ainoa todella hyvä kausi on tuo 2011-12 Jypin mestaruuskausi, mutta kauanko voi yhden kauden näytöillä ratsastaa? Itse olisin myös voinut valita Rikun nuoren kakkosen rooliin ja treenaamaan kovaa. Tämä olisi tosin vaatinut selkeän kokeneen ykkösen ja valmennuksen tyyliin Pasi Nurminen joka pystyisi viemään nuorta miestä eteenpäin teknisesti ja henkisesti.

Karlssonilla on myös takanaan aikamoinen määrä seuran vaihtoja ja varsinaisia playoff pelejä pääsarjatasolla ei mies taida olla pelannut koskaan. Kyselin myös asiasta tietäviltä hiukan lisää ja hänen vanha valmentajansa Ruotsista kertoi mm että Henrik on lahjakas maalivahti, mutta laiskanlainen. Tarkoittaa että mies tarvitsee valmennuksen joka vaatii, valvoo ja piiskaa häntä eteenpäin. Tämä asenne heijastuu jonkin verran varmasti myös flegmaattisen oloiseen pelaamiseen jossa hän luottaa isoon kokoonsa ja peittopintaan aktiivisen liikkumisen sijaan. Tämä yhdessä ruotsalaistyylisen passiivisen käsien käytön kanssa aiheuttaa aika tavalla turhia reboundeja puolustuksen siivottavaksi. Karlsson olisi varmasti ollut hyvä kakkonen josta voi saada paljon enemmän irti tiukalla valmennuksella.

Kuinka tästä eteenpäin?

Jokereilla on siis kaksi hyvää kakkosta maalivahteina, mutta ykkönen puuttuu jos meinataan oikeasti pärjätä KHL:n tasoisessa sarjassa kunnolla. Maalivahtiosasto ei ole samaa tasoa muun joukkueen kanssa. Sarja on sen verran raskas että joukkue tarvitsee kahta pelaavaa maalivahtia. Suurella todennäköisyydellä Jokereissa tullaan heräämään tähän jossain vaiheessa ja mennään maalivahtiostoksille. Kun selkeä ykkönen on hankittu, niin itse pitäisin Heleniuksen kakkosena ja koulisin Rikua eteenpäin tiukalla valmennuksella.

Katsotaan kuinka oikea tai väärä tämä visio on kun sarja etenee. Joka tapauksessa Jokerit on aloittanut hienosti ja tuolla joukkueelle on mahdollista pärjätä erittäin hyvin.

"Helppo valinta"

Onpa helppoa hommaa valmentajalle ainakin tuo maalivahtien valinta. Katsotaan esimerkiksi tämän illan ottelua.

Laitanko maaliin playoffsien ylivoimaisesti parhaan maalivahdin jonka voittoprosentti 90% ja torjuntaprosentti 95,35%. Kaikissa näissä kategorioissa tämä maalivahti on myös liigan / playoffsien ykkönen ja tilastojohtaja. (Toivottavasti liigan tilastot ovat jotakuinkin oikeassa kauden tässä vaiheessa)

Vai

Pistetäänkö maaliin vasta kahdessa ottelussa esiintynyt toinen maalivahti jolla ei ole vielä voittoja playareissa ja torjuntaprosentti 82,61%.

Kyse siis tietysti Kärppien maalivahtivalinnasta illan otteluun ja vaikka kylmien tilastojen perusteella asia onkin näin mustavalkoinen, ei se silti ole niin helppoa valmentajalle. Jos Kärpät kääntää sarjan nyt edukseen Rynnäksen johdolla ei kellään ole asiaan tarvetta palata, mutta jos Tappara viekin mestaruuden jää tilaa aikamoiselle jossittelulle. Itse ymmärrän hyvin kuinka hankala tämä valintatilanne on päätöksen tekijälle.

Oma filosofiani on aina perustunut pitkäjänteiseen työhön jossa ei vedetä kesken mitalipelien jäniksiä hatusta. Sen että Karhunen on ollut loistava koko playareiden ajan pitäisi merkitä enemmän! Miksi Karhunen vaihdetaan pois kolmen maalin jälkeen eikä päästetä enään aloittamaan seuraavaa peliä. Pois vaihto oli oikea ratkaisu, mutta kyllä tässä tapauksessa hän olisi ansainnut jatkaa maalilla seuraavassa pelissä. Entä sitten Rynnäs? Aloittaa seuraavan pelin josta tulee tappio, 3 päästettyä maalia ja hieman toistakymmentä torjuntaa. Kuinka valmennus reagoi tähän, Rynnäs aloittaa seuraavankin pelin??? Kuten sanottu, ei helppoja päätöksiä, mutta jos Kärpät vie mestaruuden ei kukaan muistele asiaa enään myöhemmin.