Analyysia ja muuttuvaa peliä

Koko maalivahtipeli on muuttunut melkoisesti viimeisten vuosien aikana. Tämän näkee selvästi kun katsoo muutamien vuosien takaisia pelejä nyt uudestaan ja vertaa kuin maalivahdit pelaavat nyt ja kuinka vielä jokunen vuosi aiemmin. Esimerkiksi omista valmennettavistani parhaat esimerkit mukautumisesta pelin muutoksiin ovat Minnesotan Nikke Bäckström ja Zurichin Ari Sulander. Kummatkin maalivahdit ovat hyödyntäneet muutokset loistavasti ja vieneet peliään menestyksekkäästi moderniin suuntaan. Nikke rakensi huomattavia muutoksia peliinsä heti allekirjoitettuaan NHL sopimuksen ja onkin aivan eri maalivahti kuin mitä olemme viimeksi liigassa nähneet. Sulon muutokset ovat tapahtuneet vuosien mittaan ja uskallan väittää että Sulo on tällä hetkellä parempi maalivahti kuin maajoukkueaikoinaan.

Kaikki nämä muutokset aiheuttavat valtavasti ”lisätöitä” niille valmentajille jotka pitävät tietonsa ajan tasalla. Jatkuva pelin analysointi ja harjoitusmetodien kehittäminen vastaamaan muuttuvaa peliä vie itse useasti asiassa enemmän aikaa kuin itse valmennus.

Peli itsessään on muuttunut paljon sääntöjen ja niiden tulkintojen myötä, mutta suuresti on tähän kaikkeen vaikuttanut myös oheisharjoittelun kehittyminen ja parempi tietous jota on tänä päivällä tarjolla.

Joka tapauksessa maalivahtipeli jatkaa kehitystään ja menee koko ajan eteenpäin. Meille mv-valmentajille tämä tuo koko ajan uusia haasteita jotka ajan tasalla olevat valmentajat kääntävät mahdollisuuksiksi ja eduiksi omille valmennettavilleen.

Maalivahtivalmennus murroksessa

Näin uskaltaisin väittää sillä on ollut jo jonkin aikaa selkeästi havaittavissa eräänlaista kahtia jakautumista maalivahtivalmennuksen osalta. Tällä tarkoitan sitä että tänä päivänä alati kasvava ryhmä on niin sanotut ”perusvalmentajat” joita voitaisiin myös kutsua kirjanoppineiksi. Tämä ryhmä on oppinut jonkin tietyn metodiikan jota sitten noudatetaan kuuliaisesti tai jopa orjallisesti jokaisen valmennettavan kanssa. Välillä tulokset ovat hyviä koska toisille yksilöille tuo opittu metodiikka saattaa sopia oikein hyvinkin, mutta sitten taas on suuri osa sellaisia maalivahteja jotka eivät saa tuosta valmennuksesta irti kovinkaan paljoa ja joskus tällainen ”samaan muottiin laittaminen” on suorastaan vahingollista. Usein näkee myös perusvalmennusta jossa tiettyjä liikkeitä vain toistetaan paljon ilman sen kummempia perusteluita ja korjauksia. Jokainen pystyy käskyttämään, mutta kuinka moni pystyy oikeasti opettamaan?

Tänä murroksen aikana on onneksi havaittavissa kuinka pieni joukko asialle vihkiytyneitä mv-valmentajia paneutuu asioihin aivan eri tasolla ja ennen kaikkea analysoivat peliä jatkuvasti. Nämä valmentajat pyrkivät niin yksilölliseen valmennukseen kuin myös kehittämään omia metodejaan jatkuvasti. Tämän joukon panos Suomalaiselle maalivahtivalmennukselle on elintärkeä mikäli me aiomme pitää maalivahtiemme tason tämän päivän ”lukemissa” kansainvälisesti mitattuna. Toki aivan tuolla nuorempien junioreiden valmennuksessa ja ensimmäisten vuosien aikana on hyvä ja tarpeen oppia perusasiat kuten luistelu konseptin mukaan, mutta mitä enemmän ikää tulee ja taidot karttuvat, sitä parempaa ja ennen kaikkea yksilöllisempää tulee valmennuksen olla. Joka tapauksessa Suomesta löytyy muutamia todella hyviä ja kansainvälisestikin aivan huipputason MV-valmentajia tänä päivänä. Toivottavasti tämä joukko kasvaa ja kehittyy, sillä se on suomalaiselle kiekolle suuri kilpailuetu.

Yksi suuri syy tähän tilanteeseen on maalivahtivalmennuksen arvostus ja ymmärrys päättäjien parissa. Ollaan tyytyväisiä kun tehtävään on nimetty henkilö ja näin on päättäjä ”hoitanut” tehtävänsä. Kuinka moni seuran johtohenkilö oikeasti osaa kertoa ne kriteerit joilla maalivahtivalmentajaa hakee/palkkaa? Monessa joukkueessa laitetaan vielä tämä sama henkilö vastamaan joukkueenjohtajan tehtävistä jne. Nyt joukkueen tärkeimmän pelaajan valmentajan aika menee bussien tilaamiseen, ruokailuiden järjestämiseen jne.

Suomella on tänä päivänä loistavia maalivahteja ja suhteellisen hyvä mv-valmentajatilanne. Kulman takana saattaa kuitenkin odottaa toisenlainen huominen jos me vain tyydymme nykytilanteeseen emmekä vie asioita eteenpäin. Meidän on vietävä nykyisiä perustyötä (hyvää sellaista) tekeviä mv-valmentajia eteenpäin ja saatava aikaan tilanne jossa meillä aktiivinen mv-valmentajakunta panostaa entistä enemmän pelin analysointiin, harjoitusmetodien kehittämiseen, yksilölliseen valmennukseen jne…

Muut maat ovat kehityksen huomanneet ja jos emme pidä varaamme ottavat he etumatkamme tällä alueella pian kiinni.

Veteraanille 500 ottelu täyteen Sveitsissä

Olipa hieno tapa Ari ”Sulo” Sulanderilla eilen juhlistaa pyöreitä lukuja kun illan ZSC Lions – Kloten Flyers pelissä miehelle tuli 500 ottelua täyteen Sveitsin pääsarjassa ja tuloksena ansaittu 4-0 voitto.

Tämä on erittäin merkittävä saavutus sillä juuri Sveitsissä ulkomaalaisvahvistukseen kohdistuvat suunnattomat paineet koko ajan ja heidän tulee olla illasta toiseen joukkueensa ratkaisijoita ja voimahahmoja. Yleensä ulkomaalaiset ovat maalintekijöitä tyyliin Ville Peltonen, Jukka Hentunen, Randy Robitaille jne eli tässäkin valossa Sulon suoritus maalivahtina on huima. Vielä kun tähän lisätään se fakta että mies pelaa jo kymmenettä kauttaan samassa joukkueessa niin voidaan todeta että eräänlainen ennätys on varmasti kyseessä.

Sulon menestyksen takana Sveitsissä on muutama tärkeä tekijä:

• · Motivaatio. Vaikka mies onkin syntynyt jo 1969, niin silti peli maistuu ja harjoitusmotivaatiota riittää. Sulo nauttii pelistä

• · Kova työ on kuitenkin se avainasia. Sulo on omalla kovalla työllä ansainnut menestyksensä!

• · Tyyli on muuttunut vuosien mittaan. Samalla kun peli on muuttunut on Sulo myös joka vuosi päivittänyt tyyliään modernimpaan suuntaan

• · Loukkaantumiset eivät ole juurikaan vaivanneet uran aikana, kiitos hyvän ja oikeanlaisen harjoitustaustan

• · Varusteiden kehitys on myös ollut osaltaan avustamassa. Kevyemmät ja paremmin toimivat & suojaavat vermeet ovat osaltaan auttaneet niin suorituksissa kuin loukkaantumisten ehkäisyssäkin

Tässä muutama kuva eilisestä juhlapelistä jossa sankari piti nolla

Maalivahdin hikinen heinäkuu…

Vaikka meillä onkin kesä kauneimmillaan, niin ei auta, mv-treenit laitetaan käyntiin tänään täydellä teholla pienen lomailun jälkeen. Kyseessä jo useamman vuoden ”rutiini” näin aikataulullisesti, vaikkakin ohjelmat ovat muuttuneet ja kehittyneet huomattavasti. Eli tänään loppuu Ari Sulanderin (ZSC Lions) lyhyt lomailu sekä samalla Nikke Bäcströmin (Minnesota Wild) joka treenaa kanssamme nyt toista kesää. Treeneissä tulee olemaan mukana myös Jan Ropponen (RIT Tigers) sekä ”vierailevia tähtiä” kuten Riku Helenius (Seattle Thurderbirds), Markus Korhonen jne…
Heinäkuu on ollut perinteisesti hyvä kuukausi rakentaa pohjaa tulevalle kaudelle ja ennen kaikkea hyödyntää tämä aika rakentamalla perustaa niille tyylin ja tekniikan muutoksille & parannuksille jotka olemme asettaneet suunnitelmissa tavoitteiksi. Joka kesä pyrimme viemään 1-3 muutosta/parannusta läpi pelillisissä asioissa ja sitä kautta haemme aina parempaa ja parempaa kautta/suoritustasoa.
Viime kesänä oli meillä pääpaino poikkiliikkeen parantamisessa ja käsien käytössä optimialueilla. Nyt on uudet oppimisalueet taas määritelty ja niitä hiotaan jäällä 3 x viikossa. Samaan aikaan vedämme myös voima, nopeus, ketteryys jne kuivaharjoituksia 6-8 kertaa viikossa jäiden lisäksi.
Jos on jäällä uusia asioita agendalla, niin samoin olemme pyrkineet jatkuvasti kehittämään muutakin harjoittelua. Tänä vuonna olemme korvanneet perinteisen punttien kolistelun hyvin pitkälle soveltavilla treeneillä joissa keskitymme tasapainoon ja kropan hallintaan voimaharjoittelun yhteydessä. Samalla kun saamme lisää tehoa harjoitteluun, niin saamme tehtyä sessioista jälleen uudenlaisia, haastavia ja sitä kautta mielekästä harjoitusmotivaatiota pidettyä yllä.
Heinäkuun aikana laitamme kuvaraporttia sessioista www.goaliepro.com sivuille.
Hikistä heinäkuuta…
Jukka

A-SM ja finaaleiden mv-valinnat

Lupasin tuossa kauden lopulla palata A-SM:n loppuhetkiin ja sen maalivahtiasioihin kun ollaan saatu hiukan etäisyyttä itse tapahtumiin. Nyt on tuota etäisyyttä sitten tullut tarpeeksi eli takaisin Blues-Pelicans sarjaan jossa Pelicans itse asiassa ansaitsi voittonsa. Kyllä, aivan oikein Pelicans ansaitsi voittonsa sillä joukkue oli Bluesia parempi kokonaisuus juuri silloin kun kauden tärkeimmät pelit pelattiin. Sillä ei ole mitään merkitystä kuinka runkosarja meni ja kummassa joukkueessa oli enemmän taito, lahjakkuutta jne… mestaruus meni ansaitusti joukkueelle joka halusi sitä enemmän, uskalsi voittaa, pelaajat uskalsivat ratkaista ja mustelmia otettiin varmasti aivan kotitarpeiksi.

Bluesin joukkue oli todella kovatasoinen ryhmä, joten Pelicansin suoritusta pitää senkin valossa arvostaa erittäin korkealle. Yksi kuvaava mittari on se että Pelicansin maalivahdin Timo Väisäsen torjunta % oli playoffseissa n 3% alhaisempi kuin Bluesin kolleegan Mika Korhosen. Normaalisti mitalit olisivat jo näiden tilastojen valossa menneet toisin päin, mutta ei tällä kertaa. Väisänen nousi pelaamaan aivan eri tasolla kuin millä mies pelasi runkosarjassa Bluesin maalintekijöiden jäätyessä samanaikaisesti. Ei ole helppoa pelata selvänä ennakkosuosikkina.

Katsotaan vielä playoff torjuntojen määriä jotka olivat 271 Bluesin maalivahdeilla (Härmä & Korhonen) ja 408 Pelicansin maalivahdeilla (Väisänen & Turtiainen). Aikamoinen ero, vai mitä.

Sitten tuohon maalivahdin valintakysymykseen johon olen saanut vastata ”tuhannesti”. Blueshan vaihtoi maaliin ensimmäisen finaalipelin jälkeen Mika Korhosen koko kauden joukkuetta kantaneen Antti Härmän tilalle. Päätöksen teki päävalmentaja Lauri Marjamäki yhdessä Timo Hirvosen kanssa. Tämä on toki päävalmentajan oikeus, sillä hänhän kantaa vastuun kokonaisuudesta ja tuloksesta joten päävalmentajalla kuuluukin olla aina viimeinen sana. Perusteluna Marjamäellä oli Härmän epävarmuus playoffseissa ja häviö ensimmäisessä Pelicans ottelussa. Tuohon mennessä Härmä oli pelannut 8 PO peliä joista voittanut 6 ja hävinnyt 2. Härmän voittoprosentiksi playoffseissa jäi 75% eli koko playareiden korkein! Itse olin ratkaisua vastaan ja uskoin vakaasti Härmän pelaavan seuraavan pelin taas hyvin, sillä kauden aikana ei peräkkäisiä huonoja pelejä miehelle ollut juurikaan tullut. Toki tilannetta piti seurata tarkkaan ja olla hereillä Härmän jatkaessa maalissa, mutta näinhän ei sitten käynyt.

Kuten aina joukkueen jäseninä pitää ajatella parasta joukkueen kannalta ja tässä tapauksessa palaveerasin kummankin maalivahdin kanssa ja aloimme valmistaa Korhosta peliin ja keskityimme Härmän kanssa pitämään virettä yllä jos tarvitsee hypätä takaisin laatikkoon. Maalivahdeille kerroin valmennuksen ratkaisuista ja Härmän kanssa erityisesti puimme tilanteen alta pois ettei se häiritsisi loppupelejä. Rehellisesti kerroin myös Härmälle kuka ratkaisun oli tehnyt ja että tavallaan meidän täytyy myös ymmärtää päävalmentajan perusteet.
Joka tapauksessa uhkapeli lähes onnistui. Mika Korhonen pelasi hienoja otteluita joissa valitettavasti ainoat miinukset tulivat viimeisessä ratkaisevassa pelissä sen ainoan pelitilannemaalin ja huonosti menneiden rankkaritorjuntojen myötä. Itse ilmaisin asian päävalmentajalle sanoin etten suosita tässä vaiheessa kautta mitään ”jänisten vetämistä hatusta”, mutta tipalla oli ettei tuo jänis sieltä löytynyt. Jos näin olisi käynyt niin Marjamäen ratkaisu olisi ollut nerokas ja rohkea. Nyt emme koskaan saa tietää kuinka olisi käynyt jos U20 maajoukkuemaalivahti Härmä joka pelasi 33 runkosarjapeliä Bluesin maalilla olisi saanut jatkaa.
Joka tapauksessa hieno kausi Blues A:lta ja sen maalivahdeilta. Harvoin on ollut tilannetta jossa 3 Blues maalivahtia olisi ollut tilastoissa ASM 7:n parhaan joukossa.

Muutenkin kausi Bluesissa oli maalivahtivalmennuksen kannalta hieno ja yhteensä 6 juniorimaalivahtia pääsi kauden aikana mukaan maajoukkueleiritykseen. Saa nähdä kuinka trendi jatkuu ja Blues maalivahteja tullaan maajoukkueissa näkemään.

Playoff totuus on joskus karu

Espoo 12.3.2007 Vielä reilu viikko sitten kaikki näytti hyvältä ja olimme viemässä kotiottelua runkosarjan voittajaa Davosia vastaan selkeästi. Sitten viimeisessä erässä iski katastrofi, kellossa aikaa jäljellä n 9 min ja erään tilanteen jälkeen Sulo jää jäähän makaamaan ja viittelöi joukkueen lääkäriä apuun. Mies ei pysty jatkamaan ja loppuunmyyty Hallenstadion seuraa kuinka Suloa viedään pukukoppiin tarkempiin tutkimuksiin. Vaikka voitammekin ottelun selvästi ja menemme johtoon otteluin 3-1 ei voitto tunnu kenestäkään oikein kunnon voitolta.
Seuraavana päivänä magneettikuvaus kertoo totuuden, 10 cm repeämä reiden sisäreunassa lähellä nivusta. Seuraavat pelit on siis selviydyttävä nuorella Reto Berralla maalissa. Tämä U20 maajoukkueen 1-maalivahti on kovan paikan edessä. Tosin myös mahdollisuudet ovat hyvät, onhan meillä 3:n ottelun ajan mahdollista katkaista Davosin lento ja mennä 4:n parhaan joukkoon.
Totuus on kuitenkin karu ja seuraavat 3 ottelua häviämme nuorukaisen pelatessa maalissa. Vielä eiliseen viimeiseen koitokseen saakka yritimme kaikkemme että Sulo olisi saatu jäälle, mutta jalka ei kestänyt pelaamista kovan puudutuksenkaan avulla.
Joukkue ei kestänyt tärkeimmän pelaajan poissaoloa, vaikka ennen tuota Sulon loukkaantumista olimme pelanneet parasta ZSC kiekkoa pariin vuoteen ja paikallinen mediakin oli muuttanut kirjoittelunsävyä sen mukaisesti.
Nyt on sitten aikaa parannella vammoja jokunen viikko ennen kun aloitamme valmistautumisen seuraavaan kauteen.
…Tänään alkaa sitten taas Espoossa A:n playoffsien seuraava kierros ja vastassa aina paha Tappara. Kovaa työtä saamme voittojen eteen tehdä, mutta usko joukkueeseen on kova! Näistä peleistä lisää myöhemmin.

Runkosarjat takana

Zurich 2.3.2007 Tätä kirjoittaessani on runkosarja jo takanapäin molemmilla joukkueilla joiden maalivahteja valmennan sopimuksella tällä kaudella. Kyseessä ovat tietysti ZSC Lions Sveitsin liigassa ja Blues A-SM joukkue. Nyt onkin hyvä aika tehdä lyhyt katsaus tilanteeseen ennen tämän illan A:n avausottelua ja huomista Sveitsin ottelua # 4.
Katsotaan ensin hiukan kuinka maalivahtien kanssa homma toimi Bluesissa. Täällä pääpaino on työssä ollut Antti Härmän kanssa joka on joukkueemme kiistaton ykkönen. Härskin kanssa asetimme tavoitteeksi reilu vuosi sitten joulutauolla useita kovan luokan asioita kuten paikan U20 kisakoneessa jne. Teimme asiat selviksi ja kirjoitimme tavoitteet ylös jonka jälkeen suunnattiin katseet työntekoon tavoitteiden saavuttamiseksi.
Antti on saavuttanut tavoitteet loistavalla tavalla ja mennyt aimo askelein eteenpäin. Olen todella ylpeä hänen menestyksestään ja erityisen tyytyväinen olen Antin puolesta U20 maajoukkuepaikan suhteen. A-SM tilastot kertovat vakuuttavaa kieltä siitä kuinka kovalla tasolla Antti on pelannut koko kauden ja erityisen merkille pantavaa on ollut tasaisuus. Hieman heikompaa peliä on aina seurannut erittäin hyvä esitys ja kahta heikompaa peliä ei ole tullut koko kaudella.
HÄRMÄ Antti
Blues
35
33
2004:46
60
745
22
6
66.67
5
1.80
92.55
Ei ole mitään syytä miksi mies ei jatkaisi esityksiään erittäin korkealla tasolla myös playoffseissa.
Toinen -87 syntynyt maalivahtimme Mika Korhonen on pelannut parhaan kautensa koskaan ja myöskin yhtä aivotärähdystä lukuun ottamatta terveenä ja hyvässä kunnossa. Mikan pelit A:ssa jäivät vain neljään, sillä miehelle avautui huikea mahdollisuus muutamaan otteeseen pelata mestistä peräti 14:sta ottelun verran erinomaisin tuloksin.
KORHONEN Mika
FPS, Salamat
15
14
836:16
49
498
4
9
28.57
0
3.52
91.04
Mika on tällä hetkellä selkeä ykkösvaihtoehto Blues A-SM joukkueen ykkösmaalivahdiksi ensi kaudeksi Härmän siirtyessä 3:n A:n vuoden jälkeen miesten hommiin. Mikan tilastot A:ssa tukevat tätä myös.
KORHONEN Mika
Blues
21
4
239:17
7
98
3
1
75.00
1
1.76
93.33
Kolmantena maalivahtinamme pelasi Jan Ropponen joka on vuotta virkaveljiään nuorempi eli ensimmäisen vuoden A-juniori. Maalivahtien kierrätyksen ansiosta Janille avautui myös mahdollisuuksia pelata A-SM otteluita viiden pelin verran ensimmäisenä kautenaan ja tulokset olivat hänenkin kohdalleen erinomaiset:
ROPPONEN Jan
Blues
21
5
304:43
10
116
4
1
80.00
1
1.97
92.06
Janin kohdalla oli meille iso etu että alkukaudesta oli mahdollisuus käydä pelaamassa A:n 1-Div pelejä Kiekko-Espoon riveissä ja pitää tuntumaa siellä yllä. Nuo 9 peliä varmasti olivat kullan arvoiset sitten kun kutsu kävi itse A-SM peleihin. Espoossa kannattaakin panostaa tämän kaltaiseen yhteistyöhön jatkossakin ja varmistaa että parhaille pelaajille saadaan tarpeellinen peliaika järjestymään A/B/C-jun tasoilla.
ROPPONEN Jan
K-Espoo
10
9
540:41
22
274
5
3
55.56
0
2.44
92.57

Harvoin on ollut tilannetta että Bluesilla on ollut A:n tilastoissa 3 maalivahtia seitsemän parhaan joukossa. Kun katsotaan yli 1/3 peleistä pelanneiden tilastoja, niin Antti Härmä voitti koko liigan tilaston!
Kaiken kaikkiaan kausi on ollut tähän saakka todella hyvä koko joukkueelta ja minun näkökulmastani erityisesti maalivahtien osalta, jotka ovat tehneet kovaa työtä ja menestyksensä ansainneet. Nyt täytyy poikien vielä viedä playarit korkealla tasolla loppuun saakka kunnioittaen, muttei kumartaen vastustajiaan.

Siirrytään Seitsiin…
…ja katsotaan missä täällä mennään. ZSC Lionsin kausi on ollut vaikea todella heikon alun jälkeen. Joukkueen GM:n ympärillä oli jo viime kaudella hirveä tohina eikä homma rauhoittunut tälle kaudelle ollenkaan. Kesken kauden omistajat vihdoin reagoivat eivätkä lähteneet samanlaiseen valmentajien vaihtorulettiin kuin viime kaudella, vaan kerrankin laitettiin GM vaihtoon. Uusi GM Peter Iten onkin taannut valmentaja Harry Kreisille työrauhan jonka ansiosta saimme kuin saimmekin kaapattua viimeisen playoff paikan ennen Pekka Rautakallio ovea näyttänyttä Ambri Piottaa.
Runkosarjassa Ari Sulander piti joukkuettamme pystyssä läpi erittäin pahojenkin aikojen eikä kertaakaan laskenut tasoaan tai pelannut peräkkäisiä heikompia pelejä. Suloa meillä onkin paljolti kiittäminen playoff paikasta. Sulo urakoi lähes kaikki pelit ja kauden aikana hänet vaihdettiin pois kerran kesken pelin ja yhden pelin mies huilasi siviileissä sairauden takia.
Täällä koko lehdistö julisti että sarjamme runkosarja voittajaa Davosia vastaan tulee menemään 4-0 läpihuutona. Näin olisin itse toivonutkin heti ensimmäisen pelin jälkeen jonka yllättäen voitimme. Joka tapauksessa tiesin odottaa tiukkaa sarjaa, sillä onhan meillä vastakkain sarjan kaksi parasta maalivahtia eli Sulo ja Davosin NHL:ään ensi kaudeksi siirtyvä Hiller.
Nyt tilanne on 2-1 ZSC:lle ja huomenna on seuraava koitos kotona täällä Zurichin Hallenstadionilla. Tähän saakka ottelut ovat olleet juuri sen mukaisia kuin mitä odotinkin maalivahtien osalta, mutta oma joukkueemme on yllättänyt positiivisesti ja nostanut tasoaan. Ensimmäinen ottelu ratkesi meille Sulon esityksillä ja Jan Alstonin kolmella maalilla, toinen Sulon esityksillä ja Robert Petrovickyn kahdella maalilla. Kolmannen pelin vei Davos luvuin 3-1 (viimeinen tyhjiin) ja huomenna on taas odotettavissa vähämaalinen ilta.
Kaikesta näkee kuinka tärkeä (ja suosittu) pelaaja huippukuntoinen Sulo on täällä. Kauden erinomaiset esitykset palkittiin jälleen kerran vuoden jatkosopimuksella ja ensi kausi alkaa olla ennätysmäisesti Sulolle jo 10:s täällä ZSC:ssä. Se on todellinen saavutus ja kunnianosoitus ulkomaiselle pelaajalle. Tämän saavutuksen takana on Sulon kova motivaatio, työmoraali ja kyky kehittää omaa peliään. Sulo on malliesimerkki maalivahdista joka on seurannut aikaansa ja modernisoinut pelityyliään vuosi vuodelta samalla kun itse peli on kehittynyt ja muuttunut.
Jos kävisi niin että Davos lähtisi laulukuoroon, olisi se vuoden pommi Sveitsin kiekossa. No, playoffseissa kaikki on mahdollista ja vanhat meriitit eivät paina mitään vaa’assa kun kiekko putoaa huomenna jäähän.

Maalivahtien peluutus

Viime viikkoina olen keskustellut tästä aiheesta monen kollegan kanssa ja täytyy todeta että niin meillä SM-liigassa kuin junnusarjoissakin on asian suhteen hyvin paljon erilaisia käytäntöjä ja tapoja. Miettikääpä itse eri joukkueita ja tuntemianne valmentajia alla olevien esimerkkien kautta.

Tässä lyhyesti muutamia kommentteja ja fiktiivisiä esimerkkejä mahdollisista malleista jotka joko toimivat tai sitten eivät:

Valmentaja Y pelaa varman päälle. Mies tolppien välissä saa jatkaa niin kauan kuin menee hyvin. Huonon pelin jälkeen kutsuu sitten penkki ja toinen saa vuoron samoilla perustein. Näin valmentaja uskoo pitävänsä maalivahdit varpaillaan ja hyvän kilpailutilanteen päällä koko ajan. Puuttuu suunnitelmallisuus, rytmitys harjoittelun ja pelien kesken jne…

Valmentaja X peluuttaa maalivahtinsa aivan puhki. Ykkönen pelaa kaikki pelit tapahtui mitä tahansa ja varalla oleva kakkonen hukkaa kautensa suurilta osin. Kakkoselle ei tule riittävästi laadukasta harjoittelua liigan tiukan pelitahdin takia ja pelipäivien treenit ovat kevyitä peliin valmistavia seuraavien päivien ollessa usein palauttavia. Ykkösen kohdalla taas vireystaso laskee kun joutuu pelaamaan päivästä toiseen ja samalla syödään pankista sinne talletettua harjoituksen tulosta koko ajan. Kun kauden tärkeimmät pelit sitten koittavat on kunto- ja vireystaso lähestulkoon kauden alhaisimmalla tasolla. Rankoissa peliryppäissä kasvaa myös ykkösen loukkaantumisriski huomattavasti.

Valmentaja Z taas uskoo selkeään systeemiin. Hän kertoo maalivahdeilleen jo kauden alussa kuinka tullaan peluutusta hoitamaan ja mikä on suunniteltu systeemi, mutta toki mainitsee että tarpeen ja suoritusten mukaan plänää voidaan ja tarkennetaan kauden aikana. Hänen alaisuudessaan maalivahdit tietävät etukäteen mitä odottaa eikä aina huonon pelin jälkeen tarvitse jännittää sitä kuinka kauan joutuu tällä kertaa kuluttamaan penkkiä. Joukkueen ykkösen itseluottamus kasvaa kun ei tarvitse miettiä muutamaa päästettyä maalia ja tietää että seuraavassa pelissä voi taas paikata tilannetta ilman rankaisevaa penkkikomennusta. Kakkoselle taas tilanne on hyvä eri syistä. Hän pystyy keskittymään treenaamiseen kovalla sykkeellä ja kehittämään itseään ja saa aina tiedon ajoissa koska tulee vuoro aloittaa peli. Tuolloinkin hän tietää systeemin eikä tarvitse pelätä epäonnistumista, vaan edessä on vain voitettavaa. Samoin ykköselle voidaan rytmittää hyvät harjoitusjaksot jolloin kakkonen saa tietyissä peleissä ennalta sovitun vastuun ja homma on balanssissa. Näin myös ykkönen on kauden tärkeimpien pelien koittaessa huippukunnossa ja kakkosella riittävä pelituntuma alla tarpeen vaatiessa.

Summa summarum: Oikeanlainen peluutus joka perustuu hyvään maalivahdeille etukäteen kommunikoituun suunnitelmaan ja oikein valittuun maalivahtitiimiin antaa pohjan menestyksekkäälle kaudella!