maanantaina, helmikuuta 18, 2008

Kärkijoukkueella on aina hyvä maalivahti?

Näinhän sitä tavataan sanoa ja usein asia on juuri niin. Tarkastellaan kuitenkin asiaa hiukan tarkemmin vaikkapa tämän kauden SM-liigan kärkijoukkueiden kantilta. Tosin meidän playoff sarjamme ovat sen verran lyhyitä että yllätyksiäkin voi sattua.

Kärpillä on niin hyvä materiaali että he voivat voittaa minkä maalivahdin kanssa tahansa. Näin on moni asian todennut, mutta oli Kärppien materiaali kuinka hyvä tahansa, niin minä en tuota väitettä lähde allekirjoittamaan. Tarkki oli viime kaudella mies paikallaan ja todisti pystyvänsä viemään joukkueen mestaruuteen saakka. Yhteispeli puolustuksen kanssa toimi erinomaisesti ja Kärppien vahvuus onkin ollut juuri hyvin yhteen pelaavassa puolustuksessa ja maalivahdissa. Tarkin kanssa toinen mestaruus on jopa erittäin todennäköinen vaihtoehto, vaikka keskellä kautta tulikin muutaman kansainvälisen pelin aikana notkahdus. Vielä kun seuralla on Chiodo vakuutuksena ja kirittämässä Tarkkia parempiin suorituksiin on Oulussa pullat hyvin uunissa. Tarkki ja Chiodo voivat kummatkin voittaa mestaruuden joukkueelleen ja kumpikin on sen tason maalivahti etteivät Kärpät ainakaan heidän takiaan mene häviämään.

Espoon Blues, joko nyt. Kyllä joukkueen lento on ollut sen laatuista että mikään muu kuin ensimmäinen miesten liigamitali olisi pettymys. Maalissa Bruckler on Espoon vahvin ase ja hän voi lähes yksin voittaa pelejä tai vaikka jopa mestaruuden joukkueelleen. Henkisesti erittäin vahva pelaaja ja voittajatyyppi. Blues pelaa tosin isolla riskillä päästettyään melko kokeneen kakkosen, Jere Myllyniemen, Elitserieniin Luulajan riveihin kesken kauden.

Jokerit tappelee vielä kolmannesta sijasta Tapparan hengittäessä niskaan. Maalivahtipuolella kaikki paukut on laitettu Jussi Markkaseen sillä varteenotettavaa kakkosta joukkueella ei ole. Puurulan hankinta ei juuri tilannetta muuttanut . Aiemmin kakkosena olleelle nuorelle Niko Hoviselle ei Jokerit antanut mitään mahdollisuuksia kerätä kokemusta ja edetä urallaan. Hallikainen taas on ollut ”telakalla” koko kauden. Viime aikoina on Markkanen näyttänyt aika ajoin epävarmoja otteita ja Jussilla onkin tiivistämistä pelissään mikäli joukkue mielii lähettää Shedden Sveitsiin mestarivalmentajana. Tosin Jokereiden materiaalilla ei voi olla muuta tavoitetta kuin mestaruus. Playoffseissa näemme kuinka hyvin Markkanen paineet kantaa koko kauden selkeän ykkösen pestin suhteen. Rapakon takana ei miehellä samaa vastuuta ole vuosiin ollut.

Tapparassa Mika Lehto otti selkeän voiton Nikkilästä ja on koko ajan pelannut tiiviimpää ja varmempaa peliä. Kuuluu myös sarjaan maalivahdit jotka eivät juurikaan häviä pelejä joukkueelleen, mutta ei silti ole sillä tasolla että pystyy niitä yksin voittamaankaan joukkueelleen pitkässä juoksussa. Yksittäisiä pelejä mies on kuitenkin varastanut joukkueelleen tälläkin kaudella.

Pelicansin Niemi on mennyt huikeasti eteenpäin Pasi Nurmisen valmennuksessa. Parhaina päivinä aivan maaginen, mutta silti tulee liikaa eroa parhaan ja huonon päivän välille. Jos Niemen pelivire sattuu aivan kohdalleen playoffseissa saattaa Pelicans mennä pitkälle, mutta tällä tasolla Niemi on vielä katsomaton kortti.

Seuraavina tulevista JYP:stä ja IFK:sta ei ole haastamaan kärkijoukkueita ainakaan maalivahtipelin osalta.

Joka tapauksessa odotan mielenkiinnolla playoffseja ja katson kuinka paljon joudun taas muuttamaan käsityksiäni ja arvioita.